tässä sitä ollaan..yli kymmenen vuoden haave toteutumassa..hoito vuosien,eron,uuden miehen,hoitovuosien myllyn kokeneena..vatsa pystyssä..rv 26.. en olisi ikinäå uskonut että se tapahtuu vielä..mulla jo ikää 36v..usko oli mennyt..tää tunne on sanoinkuvaamaton..välillä itken ihan sitä onnea. ja eihän mieskään sitä ymmärrä kun ei meillä ollut mitään ongelmaa ,mentiin ivf-hoitoon ja heti ekal tärppäsi..aiemmin kamppailin vuosia..ei mitään..ei ees sulatuksesta selvinneet..ja nyt..tässä..raskaana.. miten olisi käyny ilman tätä mielettömän hienoa maata,suomea. on onni saada elää suomessa.. että olen onnellinen. vielä kun saisin jonkun joka jaksas jutella vauvosita ymn aiheesta mun kans,kaikki olis perfetto.. iltaisin olen tosi yksinäinen..koitan täält saada jotain piristystä mutta aina joku vaan pikasesti vastaa ja katoaa sitten..sniif.. mutta onnellionen olen..
voe voe voe.....
kaksin,aivan yksin... ;...
2292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä menossa rv38, eli himpun olen pidemmällä =) Odotus on sujunu ihan kivasti, hirmuisia vatsakipuja lukuunottamatta, joita on ollu alusta asti. Aikaisempi raskaus vuosi sitten päättyi keskenmenoon, ja se on pitänyt tunteet vähän kurissa, eli alussa ei oikein uskaltanu edes iloita asiasta. Nyt odotan kovasti jo synnytystä..
Kannattaa kirjautua jollekin keskustelupalstalle, esim. helistimen, kaks plussan tai hiekkalaatikon tms. Sieltä löytyy juttuseuraa ja usein vielä samalta suunnaltakin niin että samassa tilanteessa olevia ystäviäkin saattaa löytyä! Niin ja onnea!!!