Ei huolta, en paljasta mitään mitä ei olisi jo trailereissa esiintynyt.
Tälläisiä elokuvia ei saisi kritisoida logiikan puutteesta, mutta Iron Manissa on yksi itseäni ärsyttävä tolkuttomuus. Stark rakentaa ensimmäisen Iron Man-pukunsa ollessaan terroristien vankina, eivätkä nämä muka tajua Starkin rakentavan jotain muuta kuin heidän odottamaansa ohjusta. Joko he uskovat ohjusten olevan ihmisten muotoisia, tai ovat vain maailman tyhmimpiä terroristeja. Yllättävää kyllä elokuvantekijätkin ovat huomanneet tämän pienen epäloogisuuden ja tehneet mukaan kohtauksen jossa terroristien pomo epäilee Starkin tekevän jotain muuta kuin ohjusta, mutta tämäkin vain suurin piirtein kohauttaa olkapäitään asian suhteen. Mutta väliäkö tuolla, tärkeintähän on saada aikaan prototyyppi rautahyypiöstä, että päästään itse asiaan.
Tarinahan on se että Tony Stark on playboymiljonääriasevalmistajanero joka loukkaantuu kuolettavasti ja joutuu terroristien vangiksi. Stark rakentaa itseensä ”kaarireaktorin” joka pitää hänet kondiksessa ja ymmärrettyään että hän on asevalmistajana osa ongelmaa ei ratkaisua, hän päättää tehdä asialle jotain. Ja asia jolla maailman aseista johtuvat ongelmat korjataan, on tietenkin Iron Man-puku, joka itsessään on ase. Hot dog! Lopussa mennäänkin sitten Robocop kakkosen jalanjäljissä.
Iron Man on ihan onnistunut kevyt toimintaelokuva. Ei liikuta aivan yhtä nyhveröissä tai kevyissä vesissä kuin mitä Fantastic Four ja Spider-Man ovat, mutta ei myöskään tarvota yhtä synkässä suossa kuin mitä tuoreimmat Batmanit ovat. Mitä tunnelmaan tulee niin Hulk ja X-Menit ovat ehkä lähimpinä Iron Manin kanssa, mutta tässä elokuvassa on hieman enemmän huumoria.
Iron Manin huumori on välillä kyllä äärimmäisen noloa, sellaista ”bojojoing”-ääniefektointia ja hauskimmat kotivideot-tason stunttityöskentelyä. Olen myös hieman epävarma oliko kovinkaan fiksu veto tehdä Iron Manin musiikkiraidasta sellaista Twisted Sister-kamaa, mutta kyllähän se kasarirockmaisuus ajoittain hymyilytti.
Se missä Iron Man toimii täydellä teholla on näyttelijävalinnoissa. Robert Downey Jr. ja Jeff Bridges tuovat elokuvaan sellaista uskottavuutta, että heidät tulisi huomioida mielummin Oscareissa kuin joku ihan kiva Ledger. Enhän minä nyt tosissani Downey Juniorille menisi tästä Oscaria antamaan, mutta harvoin roolitus osuu näin kohdalleen.
Downey Jr. esittää Starkia sellaisella antaumuksella, ettei tätä sarjakuvaelokuvaa saa ajatella vain ”sarjakuvaelokuvana.”
Jeff Bridges on myös aivan loistava Gordon Gekkona/käänteisenä Tuckerina. Sopivan niljakas selkäänpuukottaja ja niin ilkeän charmikas että oikein selkäpiitä kylmää.
Jos jotain olisin toivonut, niin näinkin väkivaltaiseksi elokuvaksi sen olisi kannattanut unohtaa ne hullunhassut mukakoomiset osuudet ja näyttää väkivalta sellaisena kuin se on, eli rumana. Kyseessä kuitenkin on elokuva miehestä joka työkseen kehittelee välineitä ihmisten tappamiseen ja koettaa korjata virheensä toisenlaisella tuhovälineellä. Nyt kyllä näytetään paljon räjähdyksiä ja lentävää sälää, mutta kyse on enemmän sokerilasiroiskinnasta kuin siitä että Mr. Orange vuotaa koko elokuvan ajan. Etenkin kun elokuvassa vihjaistaan ohimennen siihen, jota sarjakuvissa käsiteltiin suuremminkin, eli että Stark on alkoholisti. Alkoholisti asekauppias joka on samalla supersankari, on aihe jota voitaisiin käsitellä uskottavasti tälläisen näyttelijakaartin avulla. Eihän se tosin olisi ehkä samalla tavalla kaupallista ja viihdyttävää kuin mitä Jon Favreau on saanut aikaan, mutta kenties sitten joskus.
Vallan mainiosti Iron Man kyllä hyödyntää alkuperäislähdettään.
On kuitenkin myönnettävä että jos Tony Starkiksi olisi valittu joku James Van Der Beek tai vastaava, niin käsille olisi mennyt. Downey Jr. on kuitenkin tämän elokuvan dynamo, että hänen ansiostaan elokuva nousee neljään tähteen (huomioikaan etten antanut elokuvalle neljää tähteä.)
Koska kirjoitan tätä juuri nähtyäni elokuvan, niin mielipiteeni saattaa olla positiivisempi kuin mitä se olisi viikon päästä, mutta olkoon.
Iron Man kuuluu onnistuneimpien sarjakuvafilmatisointien joukkoon ja se viihdyttänee sinuakin.
Ja hitto vie, Iron Man näyttää coolilta.
Niin ja muistakaa katsoa elokuva loppuun asti,,, ihan loppuun asti.
*** / *****
Tälläisiä elokuvia ei saisi kritisoida logiikan puutteesta, mutta Iron Manissa on yksi itseäni ärsyttävä tolkuttomuus. Stark rakentaa ensimmäisen Iron Man-pukunsa ollessaan terroristien vankina, eivätkä nämä muka tajua Starkin rakentavan jotain muuta kuin heidän odottamaansa ohjusta. Joko he uskovat ohjusten olevan ihmisten muotoisia, tai ovat vain maailman tyhmimpiä terroristeja. Yllättävää kyllä elokuvantekijätkin ovat huomanneet tämän pienen epäloogisuuden ja tehneet mukaan kohtauksen jossa terroristien pomo epäilee Starkin tekevän jotain muuta kuin ohjusta, mutta tämäkin vain suurin piirtein kohauttaa olkapäitään asian suhteen. Mutta väliäkö tuolla, tärkeintähän on saada aikaan prototyyppi rautahyypiöstä, että päästään itse asiaan.
Tarinahan on se että Tony Stark on playboymiljonääriasevalmistajanero joka loukkaantuu kuolettavasti ja joutuu terroristien vangiksi. Stark rakentaa itseensä ”kaarireaktorin” joka pitää hänet kondiksessa ja ymmärrettyään että hän on asevalmistajana osa ongelmaa ei ratkaisua, hän päättää tehdä asialle jotain. Ja asia jolla maailman aseista johtuvat ongelmat korjataan, on tietenkin Iron Man-puku, joka itsessään on ase. Hot dog! Lopussa mennäänkin sitten Robocop kakkosen jalanjäljissä.
Iron Man on ihan onnistunut kevyt toimintaelokuva. Ei liikuta aivan yhtä nyhveröissä tai kevyissä vesissä kuin mitä Fantastic Four ja Spider-Man ovat, mutta ei myöskään tarvota yhtä synkässä suossa kuin mitä tuoreimmat Batmanit ovat. Mitä tunnelmaan tulee niin Hulk ja X-Menit ovat ehkä lähimpinä Iron Manin kanssa, mutta tässä elokuvassa on hieman enemmän huumoria.
Iron Manin huumori on välillä kyllä äärimmäisen noloa, sellaista ”bojojoing”-ääniefektointia ja hauskimmat kotivideot-tason stunttityöskentelyä. Olen myös hieman epävarma oliko kovinkaan fiksu veto tehdä Iron Manin musiikkiraidasta sellaista Twisted Sister-kamaa, mutta kyllähän se kasarirockmaisuus ajoittain hymyilytti.
Se missä Iron Man toimii täydellä teholla on näyttelijävalinnoissa. Robert Downey Jr. ja Jeff Bridges tuovat elokuvaan sellaista uskottavuutta, että heidät tulisi huomioida mielummin Oscareissa kuin joku ihan kiva Ledger. Enhän minä nyt tosissani Downey Juniorille menisi tästä Oscaria antamaan, mutta harvoin roolitus osuu näin kohdalleen.
Downey Jr. esittää Starkia sellaisella antaumuksella, ettei tätä sarjakuvaelokuvaa saa ajatella vain ”sarjakuvaelokuvana.”
Jeff Bridges on myös aivan loistava Gordon Gekkona/käänteisenä Tuckerina. Sopivan niljakas selkäänpuukottaja ja niin ilkeän charmikas että oikein selkäpiitä kylmää.
Jos jotain olisin toivonut, niin näinkin väkivaltaiseksi elokuvaksi sen olisi kannattanut unohtaa ne hullunhassut mukakoomiset osuudet ja näyttää väkivalta sellaisena kuin se on, eli rumana. Kyseessä kuitenkin on elokuva miehestä joka työkseen kehittelee välineitä ihmisten tappamiseen ja koettaa korjata virheensä toisenlaisella tuhovälineellä. Nyt kyllä näytetään paljon räjähdyksiä ja lentävää sälää, mutta kyse on enemmän sokerilasiroiskinnasta kuin siitä että Mr. Orange vuotaa koko elokuvan ajan. Etenkin kun elokuvassa vihjaistaan ohimennen siihen, jota sarjakuvissa käsiteltiin suuremminkin, eli että Stark on alkoholisti. Alkoholisti asekauppias joka on samalla supersankari, on aihe jota voitaisiin käsitellä uskottavasti tälläisen näyttelijakaartin avulla. Eihän se tosin olisi ehkä samalla tavalla kaupallista ja viihdyttävää kuin mitä Jon Favreau on saanut aikaan, mutta kenties sitten joskus.
Vallan mainiosti Iron Man kyllä hyödyntää alkuperäislähdettään.
On kuitenkin myönnettävä että jos Tony Starkiksi olisi valittu joku James Van Der Beek tai vastaava, niin käsille olisi mennyt. Downey Jr. on kuitenkin tämän elokuvan dynamo, että hänen ansiostaan elokuva nousee neljään tähteen (huomioikaan etten antanut elokuvalle neljää tähteä.)
Koska kirjoitan tätä juuri nähtyäni elokuvan, niin mielipiteeni saattaa olla positiivisempi kuin mitä se olisi viikon päästä, mutta olkoon.
Iron Man kuuluu onnistuneimpien sarjakuvafilmatisointien joukkoon ja se viihdyttänee sinuakin.
Ja hitto vie, Iron Man näyttää coolilta.
Niin ja muistakaa katsoa elokuva loppuun asti,,, ihan loppuun asti.
*** / *****
Vastaukset 1
Vanhimmat
Robert Downey Jr on ehkä lahjakkain tämän päivän näyttelijöistä sen takia, että hän osaa tehdä tusinaelokuvista ja -rooleista kiinnostavia. Hän ei tunnu olevan ylikriittinen rooliensa suhteen eikä tartu pelkästään varmoihin nakkeihin kuten joku Russell Crowe (Downey on ikäisekseen myös paremmin säilynyt, hänellä on ihmeelliset silmät ja melko pienikokoiseksi ja siroksi mieheksi hänellä on hauskan leveä lantio, naisen kommentteja taustalta). Suuri osa hänen urastaan on valitettavasti painunut unohduksiin. Kuka enää muistaa esim. Chaplin -leffan jostakin 20 vuoden takaa.