Jos vaimo lihava, niin syy on miehen. Jos mies lihava, niin syy on laiskuus (syy ei siis ole vaimon). Jos lapsi lihava, niin syy koulun. Jos vanhapoika/piika lihava, niin syy yhteiskunnan. Ja vielä tässä taannoin yksi naispuolinen ay-pamppu sanoi, että stressi lihottaa häntä ja minä kun luulin, että ruoka. No kaikkea sitä oppii...
Lihavuuden syyt..
Katso täältä
71025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokaisen järkyttävästi, sairaalloisesti ylipainoisen pitäisi hankkia askelmittari ja katsoa että tulee vähintään 10000 askelta päivässä ja jos haluaa laihtua niin se vähintään tuplana. Liikunnan myötä on vähemmän aikaa syömiselle ja alkaa katsoon tarkemmin mitä syö jotta jaksaa paremmin liikkua.
Mikä pakkomielle on tulla lihavuus palstalle pätemään?
Listatkaa omakohtaiset syynne.
1) kärsin alemmuuden tunteesta
2) en pysty luomaan pysyviä parisuhteita
ym jota nyt en keksi koska minulla on elämä.
Tosiasia on että ylipainoon haetaan aina syyt muista kuin omasta itsestä. Tiedän omasta kokemuksesta. Kuinka helppoo onkaan syyttää muita omista virheistään ja maata, syödä mässäillä ihan kuin juopollakin vika on aina muissa, ei koskaan itsessä.
Ensinnäkin lihavat kärsii alemmuuden tunteista ja pysyviä suhteita heillä tuskin on, elämää ei ollenkaan jos on niin rajoitettua. Jotkut tuntevat vain sen että syöminen on vain elämä, itsensä tyydyttäminen roskaravinnolla jatkuvasti. Ja elämähän on sitä että ottaa huomioon myös muut ihmiset kuin vain itsensä, täysin itsekeskeisen vain syömiseen keskittyvän ihmisen kanssahan ei voi kukaan elää ellei ole sairas.
nyt omista kokemuksista. Olen lähes koko ikäni ollut ylipainoinen, välillä vähemmän välillä enemmän. 19-vuotiaasta asti vakituisessa parisuhteessa. Ikinä, en milloinkaan ole syyttänyt ylipainostani muita, en vanhempia, en puolisoa en lapsia. Tapoihini ei kuulu maata ja mässäillä. En kärsi alemmuuden tunteesta ja suhde on ollut pysyvä. Ajattelen aina ensin muita, kuulemma liiaksikin. Miksi siis olen ylipainoinen? Olenko outo tapaus, onko minulla hoikan luonne ja tavat? Kertokaa te viisaat!
Täällä myös lapsesta saakka tukeva vaikka muu perhe oli hoikkaa. Parikymppisenä kovalla kuurilla laihdutin. Siirtyessäni normaaliruokaan raskauden alettua paino nousi uudelleen. En nää mitään syytä miksi minun täytyisi kieltäytyä elämästä jotta olisin normaalipainoinen, elänhän vain kerran. Minulla on perhe, ihana mies ja lapset (normaalipainoisia). En kärsi alemmuuden tunteesta, syön terveellisesti, asumme omakotitalossa jossa riittää töitä ja puuhastelua. Aina kun ehdimme olemme mökillä. Vanha -30 luvun omakotitalo pihapiireineen ne ihanat perheet siellä joiden kanssa olemme jatkuvassa ystävyys-/kestityssuhteissa. Rakennamme myös uutta mökkiä aina kun aikaa on. Kotona tietysti on 8h työpäivät koira tuttavaperheet joiden kanssa pidämme yhtä matkustelemme. Mistä tämä yhtälö lihava-> makaat sohvalla->syöt koko ajan-> ei ystäviä->ei elämää.
Sitten vedotaan vielä ettei ole harrastuksia. Totta en ota paljoakaan alkoholia, aterioilla ystävien kesken tai yhteisissä illanvietoissa. Kuljen paljon ulkona koiran ja kameran kanssa. Luonto on kaunis kun sitä tarkemmin katsoo. Talvella kun on vähemmän tekemistä esim. skannaan vanhoja negoja. Viime talvena sain n. 50kpl (negataskua) skannattua. Jatkan kun aikaa alkaa jäämään. Syksy on mennyt satoa poimiessa. Viimeviikonloppuna keitin 30 litraa marjoja pakkasesta mehuksi. Omenoita olen säilönyt soseeksi ja kuivannut. Vadelmat leikkaan ja sidon ensi vuodeksi. ym ym joka ei ole monenkaan mielestä mitään tekemistä. Ruuan teen päivittäin kotona samoin leivon leivän.
Pysyvä suhde jo yli kaksikymmentä vuotta eikä alemmuudentunnetta sen enempää kuin laihoillakaan. Enkä hae syitä ylipainooni muista ihmisistä vaan liikkua pitäisi enemmän. Vika on syömishäiriössä jota on laihoillakin, heillä vain itsekuria hieman enemmän.
Suurin osahan ei ajattele muita kuin itseään, oli sitten lihava tai laiha. Itsekeskeisyys ei tuskin ole koosta kiinni. Ja johan alemmuuden tunteesta kärsii ylilaihatkin sillä lihavuus ja laihuus ei ole kaunista ja jos on ruma normaalipainoinen niin hänkin kärsii alemmuudentunteesta tässä kauneutta ihannoivassa maailmassa.
Itse syömistäni kun en hallitse niin liikun mahdollisimman paljon, kulutan ne kalorit mitä napaani ahdan. Olenkin kiinteä ylipainoinen enkä mikään plössö. Mitään lääkkeitä en syö, arvot kaikki normaaleja. Muita en syytä vaan ruokahalut ovat kohdallaan ehkä liiaksikin :))