Minä tietenkin toivoisin, että olisit Hän "kuka ikinä lienetkään". Mutta sitä ei edelleenkään mikään todellinen fakta tue. Jokin näiden sivujen ääreen silti vaan vetää, vaikka olen yrittänyt keksiä paljon kaikenlaista muuta tekemistä. Enkä muuten ole kirjoitellut näillä tunne- palstoilla, runoihin pari laittanut.
No tässä olen ja toivotan hyvää yötä sulle ja hyvää lokakuuta myös! Ehkä tämä sokkoleikki joskus jotenkin selviää? Tai sitten ei :)
Rakkautta yöhösi!
No tässä olen ja toivotan hyvää yötä sulle ja hyvää lokakuuta myös! Ehkä tämä sokkoleikki joskus jotenkin selviää? Tai sitten ei :)
Rakkautta yöhösi!
Vastaukset 17
Vanhimmat
sanailijalle hyvää yötä.Faktat puuttuu ja olettamusta vain,mutta kosketus oli kuin suoraan sydämeen.
et tainnut olla se minun enkelini.Ihanaa syksyn jatkoa.
Toivottavasti hän sulle vastaa tuolla jossain toisaalla. Hyvää syksyä sulle myös! :)
mutta olen kirjoitellut tunnepalstoillakin
Ok. Olen minäkin kirjoitellut täällä tunteissa aikaisemmin, mutta nyt en lähiaikoina. Sen verran korjaan tuota omaa sanomaani. Päivänjatkoa sulle!:)
...toivottaa hyvää yötä, kauniita unia ja sen oman kullan kuvia.
Mikä on faktaa, mikä fiktiota on täällä varmasti vaikeaa tietää. Mutta liekö sattuman kauppaa, pienten enkeleiden aikaansaannosta vai pelkkä kohtalon oikku, mutta itse tuonne alemmas kirjoitin aikaisemmin nimimerkillä "kuka sitten lienetkin" ja luin sen jälkeen tämän viestin.
Rakkauden voi nähdä kaikkialla jos sitä on olemassa. Vaikka jokaisessa tuulenpuuskassa ja vesipisarassa, mutta onko sitä olemassa on varmaan monellekin se suurin kysymys. Ja kuinka moni voikaan siinä asiassa lainata niitä shakespearen kauan sitten lausumia sanoja:" ollakko vai eikö olla, siinä vasta pulma?" (Vai oliko se muuten shakespeare?)
Kiitos toivotuksista ja huomenta! Ei täällä voi mitenkään varmaksi tietää kuka kukin on. Mieli on sen varran oikukas, että se hyvin mielellään näkee ja tulkitsee asioita itselleen edullisesti, varsinkin rakastuneena tai ihastuneena. Minä epäilen kyllä kaikkea nykyisin systemaattisesti. Omia tulkintojani ennenkaikkea.
Sitäpaitsi tämä minun juttuni alkaa olla jo niin vanha, että kyllä jotain oikeassa elämässä olisi tapahtunut jos olisi tapahtuakseen. Mietin tuossa yhtenä iltana kehätietä ajaessani, että voihan prkl... Minä joudun tekemään vielä tämän, omiin luuloihini perustuneen virtuaalisuhteen haihtumisen surutyön. Koomista ja toisaalta surullista. Tällaiseksi nämä nykyihmisen elämän käänteet on muuttuneet. Tuolla chatissa kyllä tapaa ihan oikeita ihmisiä, joihin on tutustunut ihan livenäkin. Mutta näiltä palstoilta on aivan turha haalia anonyymeistä viesteistä yhtään mitään muuta kuin ajanvietettä.
No olipahan vuodatus tämä. Shakespearen Hamlet taisi pohtia tuota ollakko vai ei olla, luulisin?
Minä voin pohtia miten pääsen tästä tavastani istuutua tähän koneen ääreen haaveilemaan. Olen kyllä vähentänyt merkittävästi mutta kait se on hankittava joku kiihkeä IRL parisuhde tai pari suhdetta ;D, jotka vie kaiken liikenevän ajan.
Mukavaa päivää sulle!
...oikeaan paikkaan oikeaan aikaan kuljettaa ja elämältä saakin huomata äkkiä, että sittenkin joskus ehkä sittenkin sen kaiken saa.
Hyvää huomenta sinullekin sinne kauas jonnekin. Liekö tuo nyt paha tapa jos haaveilee. Itse en sitä ainakaan huonona asiana pidä. Ja vaikka sitä olisi kauankin jo tehnyt niin mitäs sitten. Eikös sitä sanotakin, että joillakin asioillahan on tapana aina vaan parantua kun aikaa kuluu.
Ja vielä siihen liittyen voisinkin sinulle laulaa lurauttaa, että "älä mee tai viet multa kaiken..."... Siis ihan vaan siinä tapauksessa jos vaikka olisitkin just se oikea tälle toiselle haaveilijalle niin etsimään lähtiessäsi uusia ulotuvuuksia muualta tai haaveillesi laastaria ja mitään korvikesuhdetta ainakaan täältä muualta.
Kauheeta se ihan oikeasti olisi, jos noin muuten kävisi. Sattuma johdattaisi, mutta kumpikaan ei osaisi tarttua siihen saamaansa tilanteeseen vaan kumpikin vain ajattelisi, ettei toinen sit
Nii-in on tietenkin mahdollista, että sattumalta osuu samoille linjoille juuri oikean ihmisen kanssa. Kyllä sitä tässä maailmassa ihmeellisempiäkin on tapahtunut. Mutta kun sitä pitää olla niin skeptinen ja kyyninen ja ...pelokaskin. En tiedä paraneeko nämä haaveet vanhetessaan, ehkä aika kypsyttää muuten.
Ei ne suuret sanat suuta halkaise, kun meikäläisen teot näillä suhderintamilla on aika minimaalisia nykyisin. Joten kunhan tuossa nyt mietin tuota laastariparia ajantäytteeksi, netin korvikkeeksi. Joo ja olishan se kauheeta ja sehän onkin se puistattava kauhuskenaario, että keskustelee oikean ihmisen kanssa täällä ja se siitä sitten. Ei niin mitään muuta kuin aika kuluu ja kuluttaa. Ei osaa tarttua oikeaan eikä tehdä totta mistään. Mutta toisaalta tässä on aika tyhjän päällä.
Sulla tais jäädä juttu kesken? Kiirekö iski?
Jotain tuttua sussa kyllä on näissä sanoissasi.
Mutta sekin voi olla vain sattumaa :)
No mutta jatkaapa hän tai sitten ei, niin edelleen päivän jatkoa.
Tuli pikainen poistuminen tuossa ylhäällä ja huomasin itsekin kun kävin myöhemmin lukemassa, että jäi sanatkin ihan kesken. En nyt muitsa ihan tarkkaan että mitä siihen meinasin vielä sanoa. Mutta ei se varmasti mitään sellaista ollut, mitä ei voisi vielä myöhemminkin sanoa.
Nyt kuitenkin arki vie ainakin hetkeksi koneelta pois. Joten iltäpäivään iloista ilmettä sinulle toivottaen...
Näin alkaa olla tämä pitkä päivä hiipumassa yöhön. Kotiin tullessa mietin tuossa näitä suhteita ylipäätänsäkin. Kummallista miten sitä jää johonkin toiseen ihmiseen niin kiinni. Joku vain on enemmän kuin muut. Tuntuu, että elämän näkee moniulotteisemmin ja että toinen sanoillaan avaa omaa itseä. Ymmärrätköhän mitä tarkoitan? En tiedä onko sielunkumppanuus huuhaata, mutta jotain outoa näissä kohtaamisissa ja rakastumisissa on. Tunne vain on niin syvällä. Ja sen vuoksi sitä vain jaksaa haaveilla ja elätellä toiveita.
Mitä jos minä olisinkin se oikea, niin mitä mä sulta veisin jos menisin? Mitä on kaikki tässä tapauksessa? "älä mee.." No kunhan kiusoittelen sua. Mutta mitä merkitystä sulle oikeasti on ihmisellä josta haaveilet?
Nyt täytyy mennä nukkumaan. Väsyttää aivan vietävästi. Hyvää ja levollista yötä sulle kuka lienetkään. Tai sitten minä todellakin tunnen sinut, ehkä... tai sitten kaikki on vain sattumaa :)
Palataan, moips!
Ei sielunkumppanuus ole huuhaata. Ei voi olla. Vaikka eihän siitäkään varmaan mitään faktaa ole olemassa. Tai mistä minä tiedän. Voihan siitäkin jo nykypäivänä jotain ollakin. Mutta on tai ei niin itse ainakin sellaiseen uskon.
Ja tuohon mitä sanoit siitä jos olet se oikea, niin siihen sielunkumppanuusajatukseen vedoten pitää varmaan sanoa, että mennessäsi veisit sen oman kaipaavan energiakenttäsi mukanasi pois täältä ja samalla siis ehkä sittenkin sen suurimman syyn sivuilla pyörimiselleni. Vaikka sinälläänhän se olisi varmasti hyvä minullekin kun täällä ei olisi enää sitä magneettista vetovoimaasi, joka vetäisi minua sivuja lukemaan. No joo, ei nyt pidä ehkä ihan toisen kontolle (siis tuon oletetun sinun) saisi koko asiaa heitä. Mutta voisihan siinä jotain perää ollakin, vaikka kaipausta se täältä poistuminen ei poistaisikaan.
Mutta nyt koitan lopetella itsekkin tämän kirjoittamisen ja jo nukkuvalle kauniita unia toivotan.
Olin jo syvässä unessa tuohon aikaan. Ei tämä aamukaan nyt ole käynnistynyt mitenkään helposti. Tällaista tahmomista eteenpäin. Paistaisi edes aurinko, joka yrittää kyllä vähän pilkistellä. Kahvia on mennyt taas ainakin litra ja kuppi päälle, ja eikun vaan tekisi mieli takaisin nukkumaan. Mutta sinä vaan olet jaksanut täällä yölläkin hereillä olla, ikiliikkuja :)
Kyllähän tuosta sielunkumppanuudesta on kautta aikojen ollut sellasta uskomustietoa. Että kaksi yhteen kuuluvaa hakeutuu toistensa seuraan keinolla millä hyvänsä. Tapahtuu tunnistaminen tai jotain. Energiat sopii yhteen ja alkaa virrata vapaasti kahden ihmisen välillä. Jotain tuollaista täytyy olla, siis energiaa. Siihen minä uskon. Henki on energiaa. Ei kovin tieteellistä mutta ei kaiken tarvi ollakaan.
Tosiasia on, että kyllä sen vaan huomaa kenen kanssa jokin "väylä" on avoin. Toisten ihmisten kanssa joutuu tekemään todella töitä tavoittaakseen ajatusmaailman ja toisen kanssa ollessa tulee sellanen rauhan tunne ja toisaalta uteliaisuus ja ilo. Kait siinä on myös sitä löytämisen hämmästynyttä riemua, joka sitoo ajatukset kiinni.
No jotain tollasta. Otappa tuosta selvää :)
Mutta tässä kaipausasiassa ei minun tunteet ole näistä palstoista kiinni. Kyllä ne tunteet säilyy vaikka koko S24 kaatuisi totaalisesti :)
Nyt mun täytyy siirtyä tekemään jotain muuta ja sulkea nämä sivut.
Aurinkoa sulle tähän päivään!
Aurinkoista päivää sinullekin. Tuo eilisen sateen ropina, joka vielä jatkuu sadesäälle uskollisena tänä aamuna sumuisen taivaan tiputellessa pisaroitaan alas syksyn niin kauniiksi ja värikylläiseksi aikaansaaneeseen maahan. Mutta onneksi aurinko näyttää pilkistävän jo pilvenraosta ja lupaa parempaa tätä päivää.
Pohdittavaksi pitää nyt omaan päähän hetkeksi jättää tuo kirjoittamasi sielunkumppanien väylä-juttu vaikka luulempa, että kyllä ihan ensilukemalta ymmärsin ollakseni kanssasi samaa mieltä, mutta nämä on nämä sivut tällaisia, että pitää hieman varmaan pohtia mitä suustaan päästää.
Viikonloppu alkaa olla käsillä vihdoin. Vielä kun tuo sää selkenis, niin pääsis tuonne syksyiseen luontoon. Ei tosin vesisade ole mikään este, pieni hidaste vaan.
Kyllä täällä julkisilla palstoilla saa olla varovainen mitä kirjoittaa ja miten. Onpahan tuo omakohtainen kokemus menneisyydestä, että voi saada jonkun mustasukkaisen hullun kimppuunsa.
Mutta ollutta ja mennyttä sekin.
No kerropas sitten mitä ajatuksia siellä päässä syntyy. Jos olet Hän, niin veikkaan ettei ihan pintaliitoa ole nekään mietteet. Kovin hän ainakin on ollut syvällinen, muistelen tässä :)Minä olen kaivannut sitä ajatusten vaihtoa. Oikeesti mulla on ollut kyllä ikävä! Ikävä!
Nyt minä poistun tästä koneen äärestä ja lähden kulkemaan.
Hyvää viikonloppua Sulle!
Jatkoa seuraa sitten ajastaan. Nyt pitää vain keskittyä viikonloppuun ja sen tarjoamiin virkistymahdollisuuksiin jokainen omalla tavallaan, olipa se sitten ulkoilun, ravintolayöelämän tai saunakamarin merkeissä.
Paras sinunkin siellä unohtaa menneet murheet, sillä menneet on kuitenkin vain menneitä ja koittaa elää tässä päivässä tämän päivän iloissa ja ikävä kyllä harmeissa, sillä jokaisellahan niitäkin on varmasti löytyy.
Joten hus, hus, menehän nyt sinä siitä koneelta ihan oikeasti, että minäkin pääsen pois täältä, mutta lupaa, että vielä sittenkin kun nuo pilvet väistyy taivaalta ja se kirkas auringonvalo pääsee valaisemaan kaikki huoneet, luontopolut ja kaikki ne synkimmätkimmätkin korpimetsät palaat takaisin ja nostat minutkin edes hetkeksi vielä omiin parrasvaloihisi.
Pakkohan sulle vielä on vastata. Olen sulkemassa nyt tätä toista konetta ja lähden ilman tätä tuonne maalle.
En minä muistele menneitä. Itseasiassa nyt on ollut hyvinkin seesteistä tämä elämä. Ja todellakin mikä on ollut on ollut. Avoimin ja positiivisin mielin tulevaisuuteen.
Mutta nyt minä ainakin vapautan sut näiltä sivuilta. Menen, mutta palaan taas sen voin luvata. Vai parrasvaloihin? :) Ok!
Nauti elämästä ja rentouttavasta vapaasta viikonlopusta...*pus* poskelle!