Olen yksin helvetissä,ikuisessa tuskassa mikä ei koskaan lopu.8- vuotta lääkeitä,eri laisia.Sitten viimeisimmän lopetus sepramin,toinen nimi cipramil.Ja helvetilliset vierotus oireet pää kipeä,koskee usein,ei saa nukkuttua,hikoilee,käsien ja jalkapohjien kautta ennimmäkseen.5 vuotta söin.ja lopetin 4 viikossa,asteittain.3kk nyt ilman.Olikohan vauhti liian nopea?Kai aivot menee viälä psykosiin,kaiken tän helvetillisen olon takia.Ja olin aina tottunu nukkuun paljon,nyt ei voi,aivot ei anna kun ehkä 2 tuntia yössä.Niin virkeä ja ahdistunut.j
Ja mietin joka päivä kun herään,miten selviän tän minuutin,tunnin tai päivän.Tuntuu sietämättömältä elää tai tehdä mitään,kun ei kiinnostaisi tai pysty keskittyyn,miksi?Ja ennen pysty nukkuun ahdistuksen pois,nyt pitää tuijottaa seinää aamusta,iltaan.kun ei enään kiinnosta tehdä samoja tylsiä juttuja päivästä,toiseen kotona.Olen ollut eristäytyneenä yhteiskunnasta,sairaslomalla nyt yli vuoden,ja sitä ennen useasti.En kestä tätä kotona oloa.ei ole kavereita viimesimmätkin puukotti selkään,niin kuin kaikki ihmiset elämässäni on satuttaneet mua tosi pahasti joko kiusannu koulussa tai sitten vapaa ajalla.Ja nyt ei mitään elämässä.Saikulla vuoden loppuun.Enkä halua liikkua ulkona,kun häpen itseäni,olen mielestäni epänormaali kun en ole normaalissa elämässä(työssä)vaan kotona.Siksi en voi liikkua ulkona,kun en halua että ihmiset katsovat minua.Ja minua todella ahdistaa mennä vaikka kauppaan tai ulos,pelkään paniikki kohtausta ja muita ihmisiä.Että pitävät luopiona ja näkevät etten ole töissä.Ei kiva elämä ja sydänvika lapsesta asti ollut hoidettiin puoli vuotta sitten,kolmannella operaatiolla,ehkä onnistuen ei voi sanoa varmaksi.Ja helvetillisiä operaatioita on ollutkin, viedään johtimet sydämmeen nivususta ja poltetaan ylimääräistä johdinrataa 6-9 tunia tai enemmän,ja tokalla kerralla saatiin pois,ja nyt kolmannella oli ilmestyny uusi,koska voivat olla joskus piileytyviä,ja siihen saatiin osuma,joka joskus "tappaa sen"mutta siitä ei voi olla varma.Tuleeko sydänkohtaukset takasin,vitulliset tykytys häiriöt jotka kestää monta tuntia ja taju meinaa lähteä vai onko vihdoin parantunut.Viime sunnuntaina tuli pieni tykytys mutta loppu 3min päästä,ja alko huolestuttaa että taasko se helvetti alkaa.Ja suomessa ei ole enään tarpeeksi pätevää lääkäriä joka osaa hoitaa sen jos on elpyny,kun sijaitsee sydämmen takana.Että sitten pitää metsästää ulkomailta lääkäri ja ehkä avo leikkaus.Voi vittu,oispa parantunu,ja olisipa se vain terve sydämmisenkin pari ylilyöntiä,mutta kun oli sama mekanismi kuin sairaus kohtauksissa.Mutta ei kestäny kun 2 min kun ennen 2-5 tuntia.No eipä se miettimällä parane.mutta vituttaa todella.ja koko ajan lisää huolia elämässä on toinen toisensa perään.Kuinka paljon viälä,koulukiusaamiset on koettu,kaikki vähäiset ja paras ystävänki selän kääntö,krooninen vuoden tulehdus kierre,bulimia,sieni infektioita,akne,hormoonihäiriö,perheväkivalta,väkivaltainen ja hullu poikaystävä,2 aborttia,masennus,paniikkihäiriöt,Ja kaikesta selviytyä yksin,kun kaikki vaan kiusaa koulussa ja vapaa ajalla.ilman minkäänlaista syytä.Hyvä ihminen ja kiltti olen aina ollut ja olen...Kovaa voi olla elämä.Nökötetään nyt täällä neljän seinän sisällä loukussa loppu elämä yksin,kun ei voi mennäkään mihinkään kun vierotus oireet on niin ahistavat ja ihmiset.Anteeksi kun vaivasin ja synnyin.Hain vain lohtua ja toisten kokemuksia elämästä.Kun tuntuu että pää alkaa hajoon,kun en edes tiedä kaunko nää vierotus oireet voi kestää vielä?Ja loppuvatko koskaan?ja voinko enään ikinä olla terve,ja voida hyvin???,välillä mulla on ollu tosi ok olo mutta nyt taas hikoiluttaa.
Ja mietin joka päivä kun herään,miten selviän tän minuutin,tunnin tai päivän.Tuntuu sietämättömältä elää tai tehdä mitään,kun ei kiinnostaisi tai pysty keskittyyn,miksi?Ja ennen pysty nukkuun ahdistuksen pois,nyt pitää tuijottaa seinää aamusta,iltaan.kun ei enään kiinnosta tehdä samoja tylsiä juttuja päivästä,toiseen kotona.Olen ollut eristäytyneenä yhteiskunnasta,sairaslomalla nyt yli vuoden,ja sitä ennen useasti.En kestä tätä kotona oloa.ei ole kavereita viimesimmätkin puukotti selkään,niin kuin kaikki ihmiset elämässäni on satuttaneet mua tosi pahasti joko kiusannu koulussa tai sitten vapaa ajalla.Ja nyt ei mitään elämässä.Saikulla vuoden loppuun.Enkä halua liikkua ulkona,kun häpen itseäni,olen mielestäni epänormaali kun en ole normaalissa elämässä(työssä)vaan kotona.Siksi en voi liikkua ulkona,kun en halua että ihmiset katsovat minua.Ja minua todella ahdistaa mennä vaikka kauppaan tai ulos,pelkään paniikki kohtausta ja muita ihmisiä.Että pitävät luopiona ja näkevät etten ole töissä.Ei kiva elämä ja sydänvika lapsesta asti ollut hoidettiin puoli vuotta sitten,kolmannella operaatiolla,ehkä onnistuen ei voi sanoa varmaksi.Ja helvetillisiä operaatioita on ollutkin, viedään johtimet sydämmeen nivususta ja poltetaan ylimääräistä johdinrataa 6-9 tunia tai enemmän,ja tokalla kerralla saatiin pois,ja nyt kolmannella oli ilmestyny uusi,koska voivat olla joskus piileytyviä,ja siihen saatiin osuma,joka joskus "tappaa sen"mutta siitä ei voi olla varma.Tuleeko sydänkohtaukset takasin,vitulliset tykytys häiriöt jotka kestää monta tuntia ja taju meinaa lähteä vai onko vihdoin parantunut.Viime sunnuntaina tuli pieni tykytys mutta loppu 3min päästä,ja alko huolestuttaa että taasko se helvetti alkaa.Ja suomessa ei ole enään tarpeeksi pätevää lääkäriä joka osaa hoitaa sen jos on elpyny,kun sijaitsee sydämmen takana.Että sitten pitää metsästää ulkomailta lääkäri ja ehkä avo leikkaus.Voi vittu,oispa parantunu,ja olisipa se vain terve sydämmisenkin pari ylilyöntiä,mutta kun oli sama mekanismi kuin sairaus kohtauksissa.Mutta ei kestäny kun 2 min kun ennen 2-5 tuntia.No eipä se miettimällä parane.mutta vituttaa todella.ja koko ajan lisää huolia elämässä on toinen toisensa perään.Kuinka paljon viälä,koulukiusaamiset on koettu,kaikki vähäiset ja paras ystävänki selän kääntö,krooninen vuoden tulehdus kierre,bulimia,sieni infektioita,akne,hormoonihäiriö,perheväkivalta,väkivaltainen ja hullu poikaystävä,2 aborttia,masennus,paniikkihäiriöt,Ja kaikesta selviytyä yksin,kun kaikki vaan kiusaa koulussa ja vapaa ajalla.ilman minkäänlaista syytä.Hyvä ihminen ja kiltti olen aina ollut ja olen...Kovaa voi olla elämä.Nökötetään nyt täällä neljän seinän sisällä loukussa loppu elämä yksin,kun ei voi mennäkään mihinkään kun vierotus oireet on niin ahistavat ja ihmiset.Anteeksi kun vaivasin ja synnyin.Hain vain lohtua ja toisten kokemuksia elämästä.Kun tuntuu että pää alkaa hajoon,kun en edes tiedä kaunko nää vierotus oireet voi kestää vielä?Ja loppuvatko koskaan?ja voinko enään ikinä olla terve,ja voida hyvin???,välillä mulla on ollu tosi ok olo mutta nyt taas hikoiluttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän mitä on paska päivä,paska viikko,paska vuosi.Ja tiedän mitä on kun kotona on ja vieroittuu yhteiskunnasta.Tiedän mitä on kun kukaan ei auta.jos kaipaat juttuseuraa niin laita postia [email protected]
Minäkin olen kotona ja työttömänä. Olen kuntoutustuella ja se ahdistaa. Lääkäreistä ei apua huoliin - työntävät vain lääkkeitä todellisiin elämän ongelmiin.
Kärsin ystävien puutteesta, mutta en voi olla ilman. Haluaisin netti- ja sähköpostiseuraa. Ulos yritän mennä joka päivä enkä häpeä sitä, että olen toimeton. En voi vaikuttaa siihen, että kohtaloni on olla toimeton. Otan polkupyörän ja käyn ostamassa vaikka päivän jäätelöt ja haen Metrolehden tai jonkun muun ilmaislehden joka tulee joka päivä.
Minuakin ahdistaa, mutta en tiedä mitä siihen ottaisin. Minulla on fyysisiä, jatkuvia kiputiloja ja ehkä sen vuoksi kuolema on usein mielessä.
Olen tehnyt kaksi aborttia - ja nyt olen sitä mieltä, että abortti on väärin. Olen lapseton enkä enää voi saada lapsia. Uskon, että ahdistus tulee abortistakin, eikä se lähde pois vaikka siitä on kuinka kauan.
Vastaa mulle tänne - siis kirjoittele tähän vastaus. Katson sitä sitten.
Yritä jaksaa tämä päivä. Tsemppiä!