Näin aluksi kerron saaneeni tämän idean tuosta elmpana olevasta viestistä. Joku fiksu palstailija heitti tämän kehiin ja nyt mä tartuin siihen =)
Loistava idea häneltä!
Kerron tässä ketjussa oman tarinani ja toivon siitä olevan hyötyä edes jollekkin, että edes yksi rohkaistuisi puhumaan ja saisi mahdollisesti vielä oman kullan itselleen.
oletko sinä lähestynyt häntä kertomalla tunteesi, jos olet, niin kuinka kävi? Kertoisitko siitä muillekkin?
Loistava idea häneltä!
Kerron tässä ketjussa oman tarinani ja toivon siitä olevan hyötyä edes jollekkin, että edes yksi rohkaistuisi puhumaan ja saisi mahdollisesti vielä oman kullan itselleen.
oletko sinä lähestynyt häntä kertomalla tunteesi, jos olet, niin kuinka kävi? Kertoisitko siitä muillekkin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kerroin tunteeni miehelle. Hän olikin pleijeri ja alkoi käyttämään minua hyväkseen.
Kauan roikuin hänessä kunnes osasin päästää irti.
varokaa tunteiden paljastamista. voit joutua hyväksikäytetyksi.
kaikki mitä se saa irti näyttäs menevän yleiseen jakeluun
Mistä sitten tunnistaa pelurin?
ps. kukaan tuskin haluaa olla pelurin kohteena/satutettavana
Voimia teille!
Katkerat ihmiset toimivat välillä oudosti. Samoin itsestään tai toisesta epävarmat. Satutetut, petetyt, jätetyt myös.
Onko peluri kaikkea noita?
Ei pysty solmimaan edellä mainituista syistä pysyvää ihmissuhdetta. Pelkuri vetää pelurin naamion ylle.
Ihastunut ihminen on epävarma, kömpelö, kuten mielestäni myös satutetut ja petetyt. Mielestäni he voivat käyttäytyä hieman tökerösti toista kohtaan tai aika rankastikkin, mutta kaikesta paistaa suloinen kömpelyys tunteiden vuoksi.
Mun näkemyksen ja käsityksen mukaan peluri on henkilö, joka pelaa ihmisillä ja heidän tunteillaan oman edun nimissä oikeasti välittämättä tekojensa seurauksista, jollei niistä seuraa suoranaista uhkaa heidän toiminnalleen ja egolleen. Kyseiselle ilmiölle on olemassa ihan oikea nimikin: narsisti.
Peluri on yleensä taitava sukkuloimaan ihmissuhteissa ja verbaalisesti usein lähes lahjakas. Osaa miellyttää ja vedellä oikeista naruista juuri oikealla hetkellä. Mutta kyky katua tekojaan puuttuu, jos tulee satuttaneeksi toista ja niin heidän kanssaan yleensä käy.
Nuo luettelemani asiat eivät välttämättä päde kaikkien ihmisten kohdalla yksi oikoisesti vaan variaatioita löytyy varmasti monia, mutta siinä oli muutamia merkkejä jolloin on syytä miettiä, että olenko mahdollisesti pelurin kanssa tekemisissä.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että on oikeasti olemassa verbaalisesti lahjakkaita ihmisiä, tunneälyltään taitavia ja sosiaalisesti älykkäitä ihmisiä ja he eivät satuta tarkoituksella tai havittele jotakin omaa etua.
Kirjassa; sataa tapaa tappaa sielu, narsismin uhrit kertovat (tuija välipakka & arja välimäki 2007,51-52) määritellään narsistia seuraavasti;
"Kaikille narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville on yhteistä samankaltainen persoonallisuus. Oireiden määrä ja vakavuus vaihtelevat suuresti häiriön vakavuuden mukaan. Narsisti käyttäytyy omahyväisen itsekkäästi eikä ole kykeneväinen ottamaan huomioon toisten tunteita, oikeuksia tai tarpeita, vaan hyväksikäyttää ja väärinkäyttää kanssaeläjiään. Narsisti kärsii empatian puutteesta, laaja-alaisista harhakuvitelmista oman kaikkivoipaisuutensa suhteen, vaatii jatkuvaa ihailua, on röyhkeä, ylimielinen ja kateellinen eikä kykene hyväksymään keskinkertaisuutta. Narsistilla on epärealistinen minäkuva ja hän kuvittelee olevansa oikeutettu erityiskohteluun. Narsisti ei osoita kiitollisuutta eikä katso olevansa velvoitettu noudattamaan sääntöjä ja lakia. Tahtoessaan tai asiasta hyötyessään narsisti kykenee uskottavasti näyttelemään kaikkia tunnetiloja. Erilaiset yksittäiset luonteenpiirteet tai teot eivät niinkään kuvaa narsistia: tärkein tuntomerkki on kaikkien narsistien tapa olla muita kohtaan hyökkäävä, manipuloiva ja kontrolloiva.
Yhteiselo narsistihenkilön kanssa on railakasta elämää. Kyllä hekin itselleen sopivan voivat löytää. Tietylaisen on löydettävä itselleen tietynlainen sopiva ja elämä sujuu mukavasti. Kaikille ei tuota ongelma erilaisuus ja aina voi luovia sopuisasti.
Ei yksikään narsisti ole yksin jäänyt. Heillä on usein laaja ystävä-ja tuttavajoukko, he ovat haluttuja partnereita.
Vaatii vain toiselta myös kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin, yllätyksellisiin käänteisiin, vaihteleviin mielialoihin ja suunnatonta halua ja kykyä miellyttää toista parhaansa mukaan.
Miellyttäjällä voi olla hyvinkin hyvä olla ja elää miellytettävän kanssa, eikä siinä tapauksessa voi puhua uhrista. Miksi sitten jotkut viehättyvät negatiivisia piirteitä omaaviin ihmisiin? Vähät välittävät mitä se tuo mukanaan ja ovat jopa valmiita naimaan itselleen sellaisen. Ja sitten alkaa valitus ja itku, eikä siinäkään tapauksessa voi puhua uhrista.
Miksi yhtenä hetkenä on kivaa ja toisena ei?
Sen verran ihmisiä silmäilleenä huomaa ihmeellisiä asioita ihmissuhteissa.
Jokaiselle on suotava joku, on väärin mennä puuttumaan toisen valintoihin. Ihmetellä ja kauhistella kyllä saa mielessään, mutta jokaisen on oivallettava itse ja elettävä oma elämänsä siten miltä tuntuu mokineen kikkineen.
Miellyttäjällä voi olla hyvinkin hyvä olla ja elää miellytettävän kanssa, eikä siinä tapauksessa voi puhua uhrista. Miksi sitten jotkut viehättyvät negatiivisia piirteitä omaaviin ihmisiin? Vähät välittävät mitä se tuo mukanaan ja ovat jopa valmiita naimaan itselleen sellaisen. Ja sitten alkaa valitus ja itku, eikä siinäkään tapauksessa voi puhua uhrista.
Miksi yhtenä hetkenä on kivaa ja toisena ei?
Sen verran ihmisiä silmäilleenä huomaa ihmeellisiä asioita ihmissuhteissa.
Jokaiselle on suotava joku, on väärin mennä puuttumaan toisen valintoihin. Ihmetellä ja kauhistella kyllä saa mielessään, mutta jokaisen on oivallettava itse ja elettävä oma elämänsä siten miltä tuntuu mokineen kaikkineen ja omat erehdykset kokien.
Mitä minä haluan?
Mihin minä olen valmis?
Puhut asiaa siinä, että on jokaisen oma valinta mihin lähtee tai ryhtyy tai yleensä suostuu. Kyllähän se niin on, että elämässä joutuu tekemään paljon valintoja ja usein joutuu myös itse vastaamaan valintojensa seurauksista.
Oliko Heikurainen pula-ajan narsisti? Vai mikä se oli?
Heikurainen heitteli muijille kalaa pallon sijasta. ;)
Tapasimme aikoinaan erittäin suomalaiseen tapaan, yökerhon huuruissa. Tanssimme porukassa aamutunneille saakka. Hauskaa oli ja kemiat tuntuivat pelaavan yhteen heti ensimmäisistä tanssiaskelmista lähtien.
Hieman olin hämmentynyt saamastani huomiosta, mutta alkoholin määrä kropassani piti huolen siitä, että en ujostellut liiaksi. Kuitenkin käyttäydyin siivosti (kuten yleensä ;) ). Baarin sulkeuduttua lähdimme isommalla porukalla metsästämään ruokaa kartsalta.
Sotasuunitelmat olivat kovat, koska joka paikkaan oli valtavat jonot. Oli tarkoitus hajaantua eri puolille jonottamaan syömistä ja ilmoittaa muulle porukalle puhelimitse, jos jossain jono kulki nopeasti ja eikun porukalla sitten sinne syömään.
Näin hän siis keplotteli numeroni itselleen...enkä edes heti ymmärtänyt sitä =) miksiköhän...
Päästyäni kotiin ja nukkumaan, sain ensimmäisen tekstarin häneltä. Vaikka olinkin umpiuuvuksissa yön joraamisen vuoksi ja halusin vain nukahtaa suloiseen uneen, niin viesti liikutti minua kovin. Se oli lyhyt ja ytimekäs, mutta silti niin hellyyttävä.
Hyvin pian tapaamisemme jälkeen sovimme ensimmäiset treffit ja vietimme ikimuistoisen päivän yhdessä. Silloin minulla liikahti ensimmäisen kerran sydän alassa jotakin tosi pahasti vinksalleen ;) siis ihastuin kerta kaikkiaan korviani myöten tähän herrasmieheen.
Alkoi hyvin aktiivinen ja tiivis yhteydenpito ja tapailimme joitakin kertoja. Huumori nappasi yksiin loistavasti. Muutamia sammakoita tuli puolin jos toisinkin päästeltyä, mutta niistä mentiin yli ja tapailut jatkuivat samalla tunteella edelleen...
...kunnes koitti päivä jolloin tajusin olevani vähintään kainaloitani myöten suossa --> huomasin rakastuneeni..ei prkl! Se ei kuulunut suunitelmiini tässä vaiheessa elämääni ollenkaan, ei sitten niin ollenkaan. Ja ei kun pakki päälle ja armoton peruuttelu... tein todella raukkamaisen teon hänelle! Pakenin paikalta, koska pelkäsin tunteitani ja niiden voimakkuutta, enhän ollut aiemmin tuollaisia joutunut kohtaamaan. Mutta omien pelkojeni vuoksi pakenin ja varmasti loukkasin ja satutin häntä. En hänelle liiemmin selitellyt, miksi lopetin yht´äkkiä yhteydenpidon, enkä halunnut häntä tavata enää. Kiittelin vain upeasta yhteisestä ajasta. Voin kuvitella miten hämmentävää ja kummallista käytökseni toisessta oli, sillä tiesin etten ollut ainoa , jolla oli jotakin tunteita.
Vaikenin kuukausiksi ja alku oli todella rankkaa. Itkeskelin mitä kummallisimmissa paikoissa sekä tuntui kuin minusta puuttuisi jotakin, oleellinen osa minua... mutta ei minulla ollut vara valittaa, oli pakko niellä oma ikävä... oli opeteltava elämään sen kanssa, sillä minähän olin se joka toimi raukkamaisesti.
Jossakin vaiheessa jo kuvittelin päässeeni hänestä yli ja toivoin vain ettei hänellä ollut edes puoliakaan niitä tunteita minua kohtaan, joita minulla oli häntä kohtaan. Olin häpeissäni pitkään toimintani vuoksi, sillä olinhan kuvitellut olevani aikuinen ja järkevä tämmöisissä asioissa..ja paskat!
Lopulta jouduin itseni kanssa asettumaan naamatusten ja käsittelemään tunteeni. Lopputuloksena se, että ymmärsin olevani vähintäänkin selityksen ja anteeksi pyynnön hänelle velkaa. Tein päätöksen ottaa häneen yhteyttä pitkän ajan jälkeen vaikken tiennyt, missä hän elämässään menee.
Tästä alkoi kaikkein vaikein vaihe..päiviä mietin miten häntä lähestyisin, pelkäsin helvetisti ja sen olin todellakin ansainnut. Lopulta sain itsestäni sen verran irti, että laitoin hänelle terveisiä varovasti tunnustellen...saanko saavillisen paskaa niskaani. Yllätyin melkoisesti, kun vastaanotto olikin suorastaan riemullinen =).
Sovimme tapaamisen ja olin päättänyt kertoa hänelle kaikesta avoimesti. Koitti päivä jolloin oli tarkoitus tavata, en saanut muutamaan päivään syödyksi, näin todella levottomia unia ja pyörin ympäsiinsä kykenettä tekemään mitään järkevää. Pelkäsin ettei hän tulekkaan paikalle..
Tapaaminen oli hieman toisenlainen kuin olin suunnitellut. Sain pyydettyä raukkamaista käytöstäni anteeksi, mutta joka kerta, kun yritin puhua tunteistani, menin ihan jumiin, en saanut sanottua niistä ulos mitään, toistelin vain, että sori mulla vaan meni pasmat sekasin...just, just, ihan helkutin fiksua toimintaa!
Tapaamisen jälkeen en saanut itseltäni hetken rauhaa ennen kuin sain hänelle laitettua viestiä tunteistani. Pelkäsin kuollakseni sen seurauksia, mutta toisaalta oloni oli helpottunut ja levollinen..nyt olin tehnyt sen mitä olin pakoillut iät ja ajat.
Hän otti asian yllättävän rauhallisesti ja se onkin saanut minut miettimään, että kuinka paljon olen voinut häntä hämmentää, loukata tai satuttaa, jos hänellä on tunteita minua kohtaan. Minulla ei ollut vaihtoehtoja kuin jäädä odottamaan ja hyväksyä se mitä vastaan tulee. Yhteydenpitoa jatkettiin ja aika näyttää mihin se kuljettaa..
Joten mitä opimme tästä..?
Minä ainakin opin sen, että asioista tulee vietävän paljon vaikeampia, mitä pitemmälle niitä venyttää. Avoimuus kannattaa, tunteista puhuminen vapauttaa ja antaa mahdollisuuden mennä elämässään eteen päin, on sen suunta sitten mikä tahansa..
MUTTA se tunteista puhuminen toiselle osapuolelle vaatii sen, että selvittää asian ensin itselleen perin juurin ettei tee mitään tunnustuksia alkuhuumassa ja että on varma niistä omista tunteistaan ja sehän vaatii aikaa sekä rehellistä pohtimista ja itsensä tutkiskelua. Se vaatii myös sen, että on valmistauduttava vastaanottaamaan kaikenlaiset reaktiot ja jos ne eivät miellytä minua itseäni, niin en voi silti seota tai jäädä omiin tunteisiini jumiin..vaan on kyettävä suuntaamaan nokkansa kohti tulevaisuutta monia kokemuksia rikkaampana.
Onnea ja menestystä sekä sylillinen järjen täyteistä rohkeutta tunteista puhumiseen teille kaikille, jotka niin päätätte tehdä!
Se ei ole helppoa ja vaatii avoimuutta, mutta kyllä se lopulta kannattaa =) Se on niin ihanan vapauttavaa!
tää o jo tääl pariskii paikas mut sopis tähän kans jote laitetaa viel tännekkii
http://www.youtube.com/watch?v=B__vqIWjsYA&feature=related
..mutta järjen kanssa kuitenkin rakkauden kanssa pelaten onnistuu varmasti parhaiten.
Hetken sisäistä pohdintaa: Peluri en noista luokituksista itse ole ainakaan, se on vissi juttu kuitenkin. Mieluummin vaikka sitten satutan henkisesti itseäni kuin jotain toista ihmistä ja varsinkin sitä kenestä välitän, mutta onko se sitten jo väärin itseään kohtaan, siitä varmasti joku itseäni viisaampi osaisi paremmin kantaa ottaa.
Ketjun syvempi vaikutus: Vain pyyntö kirjoittajille ja kaikille lukijoille omasta näkökulmastani katsottuna, että koittakaa välttää ihmeessä niitä virheitä, joissa sattuu itseen, toiseen tai molempiin, älkääkä ainakaan toistako samoja virheitä, joita olette joskus menneet tekemään, elämässänne sillä sama jo kerran särkynyt sydän ei välttämättä kestä uudestaan sitä samaa, minkä se on joskus jo ehkä jotunut aikaisemminkin kestämään.
Jälkipuintia loppulauselmasta: Omasta narsistisuudesta en tiedä, koska kaikkihan on sitä ainakin vähän, mutta jos sitä olen liikaa niin luulen, että sitäkin olen varmaan sillä tavalla, että sekin ominaisuus vie tavallaan kuitenkin enemmän jonkun toisen hyväksi tapahtuvaan kuin oman navan esille tuomiseen tai sen edestä.
Jälkisanat: Tuolla runosivullakin joku pyytää kauniisti kertomaan omin sanoin rakkaudesta toiselle. Sinnekin olisin vain halunnut kirjoittaa ensin lainattuani pari sanaa laulusta "sua vain yli kaiken mä rakastan..." ja sitten omin sanoin esittää vain kainon toivomuksen, että jospa noin kauniit sanat olisi mahdollista kuulla edes kerran sen toisen suusta laulettuna tai vaikka vain lausuttuna oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeassa elämässä. Paljon en siis pyydä, vaikka ihan valtavasti salaa toivonkin.
Viitekehys: Viesti ei ollut kenellekään erityisesti ja jollekin ehkä muita enemmän, ja varmasti kaikista eniten sitten kuitenkin omalle itselle.