Moniko teistä yksikseen höpöttää kotona?Minä jopa joka päivä aina jotain ääneen sanon kun olen yksin.Johtuneekohan se yksinäisyydestä vai mistä?
Jutteluhaluinen
Vanhanhöperö
21657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Puhun ja vastaanki itelleni:=)
...tulee tehtyä, mutta tuo yksikseen puhuminen ei ota sujuakseen. En koskaan sano ääneen mitään itsekseni.
sitä voi sanoa ääneenkin mitä ajattelee,eikä silti ole hullu.
Itse kun opiskelen,sanon ääneen,niin opin selvästi paremmin.
Jo äänen vuoksi on hyvä sitä välillä käyttää,jos ei muuta niin vaikka laulaa.
Liian tiukkapiposta touhua jos joka jutusta höperönä pidetään tässä maassa.
No en nyt varsinaisesti yksin puhele, mut mun kissu parkani välillä "joutuu" vastaileen mamin höpötykseen.
Väitän tietysti et me "ymmärrämme" täydellisesti toisiamme :))
Enkä tunnusta yksikseni ainakaan jatkuvasti juttelevan.
Pikku ukot ja akatkin on ainakin vielä pysyneet
koloissaan, jotta heidän kanssaan voisin jutella.
Joskus kyllä kun on kiire ja joku asia ei luista
niin kuin pitäisi, silloin kyllä.... voi....ehkä...
..sivullinenkin tarkka korvainen kuulla jotakin mutinaa.:)
Minä ainakin puhun itsekseni kotosalla ja etenkin kirjoittaessani, jolloin pystyn jäsentämään tekstini ymmärrettävämpään muotoon. Puhuminen selkeyttää ajatuksia ainakin minulla, jolla on huono keskittymiskyky.
Lauleskelen itsekseni, vaikka en tekisi sitä koskaan julkisesti.
Silloin kun olin työssä niin höpisin itsekseni ja piti olla tarkkana ettei sitä huomata.
Nyt vapaalla tuo oireilu on hävinnyt. Jälkeenpäin tajusin kuinka jännittynyt ja uupunut olin työelämässä.
Vaikka eilen just höpisin perunoiden vaakanumeroa kaupassa, kun usein unohdan numeron jo sillä matkalla!
Minullakin on tarve saada juttuseuraa ja siksi roikun netissä.
Laitoin ilmoituksen tohon kirjeseuraa@ halutaan. Katsoisit ilmoitustani! Olen se 58 nainen. Vastaisit jos sopisin sinulle juttuseuraksi. Minulla on tylsää päivisin.
Eilen olin tukinet.net -issä livekeskustelussa, johon osallistui 8 henkeä. Sekin oli kokemus. Muuten hyvät sivut nuo tukinet.net in sivut, vaikkakin valvottuja, ammattilaiset valvoo. Siellä on kaikenlaisia keskustelunaiheita aikuisen elämästä: yksinäisyys, syrjäytyminen, työelämän paineet, taloudelliset ongelmat, parisuhde, koti ja perhe kuten uskottomuus, väkivalta ja vanhemmuus. Sivuille täytyy rekisteröityä, mutta siellä ollaan ihan anonyymejä ja reksiteröitymisessä kysytään vaan sellaisia kuin että oletko mies tai nainen, oletko aikuinen jne. Vähän menee aikaa siihen, että hiffaa miten sivut toimivat. Toimivat hyvin.
Voidaanhan me tääkin jutella. Miksi muualle,täytyypä käydä kurkistamassa tuo tukinet.net , silläkö avautuu sivut?
Haetko sellaista kahdenkeskeistä juttelua, kun olen huomaavinani ettet sitä täältä saa?
Minä kirjoittelen vähän siä sun täällä, eri nimimerkein ja välillä voi olla viikkokin etten edes avaa, joten en ehkäpä tajua mistä puhut!
...jos olen itekseni. Ja laulelen.
Joskus komennan ja kommentoin tekemisiäni.
Ihmettelen ja taivastelen.
Kiroilenkin mutta myös kehun.
Ei siinä mielestäni mitään hävettävää ole.
Vaikeissa elämäntilanteissa puhun aina kun ajan autoa yksin.
Käyn läpi elämääni ja tekojani.
Se toimii eräänlaisena terapiana kun ääneen pohdiskelee.
Pahimpaan suruaikaan autossa olikin maskotti,
jolle saatoin kertoa kaikenlaisia salaisuuksia omasta elämästäni.
Se vain vaiti kuunteli.
itekseen,mun mielestä siinä ei oo mitää vikaa,höpisen monasti autossakin jos yksin ajelen.Kuolleitten sukulaisten kaa höpisen maat ja taivaat,en vastausta saa mutta hyvältä tuntuu saaha ittensä purkaa kunnola että ei heti olla moittimasa jne.Höpiskää senku sielu sietää että oo hulluja tai muuta.
sitä käsitellä asioita ääneen ajattelemallakin,tiestysti yksin,kun ei kaikista aina tiedä miten reagoi.Ihan sama se on kun kirjoittaa,itselläni on tapana kirjoitella ja ompas mukava lukea noin viikon päästä,mitä sitä on mietiskellyt.
Jokainen tekee kun itselle sopii,nykyisin kun on kännykät,mistäs sitä tietää vaikka ei juttelis muille,vaan on juttelevinaan,jos tulee vasta vaikka tuttu henkilö jonka kanssa ei halua jutella vastaantullessa.
kun suutun,niin tekstiä tulee..Tämän tietokoneen olen haukkunut jo monta kertaa..:)
kun painaa duunia ,on pomo ja duunari niin mulla on aamuisin tapana jakaa työt ittelleni .
Ehtoolla sit oon haukkunut jos en oo ehtinyt kaikkee.
laulan yksin ollessani ja kuvittelen että laulutaitoni on vaikka kuinka hieno. Ei haittaa kun korkealle kurottaessa ääni särkyy. Otan heti uusiksi ja lisään ääneen voimaa. Kuolisin häpeästä jos joku kuuntelisi. Siinä ei itsekseen puhumisen häpeä ole mitään tämän esityksen rinnalla
vaikka joku kuuliskin lauluas,kuule....äänellä harakatkin laulaa.
Kun aloin laulattaan ikinuoria kerhossa, ihmettelin mihin se minun lauluääneni on kadonnut, vaan kyllä se sieltä palasi kun aikansa kähisin.
Ja nuotin kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, kuulen jopa omasta laulustanikin, josko väärin menee.
Ja äänelläänhän se variskin rääkkyy!
kissa :)
juttelen:=)
tuli höpötettyä hiljakseen ääneen töissä,
kun yritti keskittyä työhön, mutta en nykyisin.
Nyt on vähän erilainen huone. Pystyn keskittymään,
kun ei muita ääniä kuin radio.
Joskus kyllä kotona saatan mumista, mutta vain
tosi harvoin.:)