Voi Elämä minkä minulle teit.. minä, nainen 43, korviani myöten ihastunut ja miltä se tuntuu, en muistanutkaan että tältä; Olo on aivan hullunkurinen.. yhtäaikaa onnellinen ja onneton, iloinen ja surullinen, toiveikas ja pelkäävä, ikävöivä, levoton, rauhallinen, itkuinen ja nauravainen, hymyilevä ja vakava, yöllä ei saa unta, kilot katoavat kun ei ruoka maistu, keskittyminen mihinkään ei onnistu.. vai jakomielitautiko minuun on sittenkin iskenyt??
Mietin, että halusinko oikeasti tällaista?
Mietin, että halusinko oikeasti tällaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
täälläkin. Olen kaiken lisäksi parisuhteessa, ja ihastunut toiseen.
Pää on kyllä sekoitettu nyt niin totaalisesti, ja sen sai aikaan yksi mies ihan vaivihkaa. Hymyilen jatkuvasti kadullakin kävellessä, ja välillä ahdistaa niin kamalasti... ja kilot tosiaan karisevat myös, vaikka ei olisi paljon varaa.
Ja ahdistusta minun kohdalla vielä lisää tietysti se, että mitä teen nykyisen suhteeni kanssa.
Ihastuminen ei tosiaan ole pelkästään mukavaa... en tiedä miten tästä selviän!
Samanlaisia tuntemuksia minullakin. Tilanne on kuitenkin niin mahdoton, että ei auta muu kuin jäädyttää nämä tunteet. Kuka kertoisi, miten tämä onnistuu? Toisen tunteistakaan en tiedä.
Tämä vuosi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa ja toivonkin, että uusi vuosi aikanaan alkaa vähän toisenlaisissa merkeissä. Laihtunut olen minäkin, mutta onneksi tilanne tältä osin on nyt balanssissa. Muu elämä ei sitten olekaan tasapainossa, parisuhdekin kituuttelee viimeisiään. Että tällälailla täällä. Jaksamisia kaikille kohtalotovereille.
Sama vika ihastuin toiseen. Naimisissa olen ollut pitkään ja nyt en tiedä mitä tehdä. Tämä toinen mies kokoajan ajatuksissa. Oma avioliitto jotensakin kuollut. Toisaalta haluaisin tämän ihastuksen loppuvan, niin näkisin onko avioliitossa enää tulevaisuutta. Ahdistaa kun ei osaa tehdä päätöksiä. Kaiken huipuksi en ole kehdannut ihastustani tuoda esiin avioliittoni takia, eli en edes tiedä onko ihastus molemminpuolista. Siltä se kyllä joskus vaikutti.
Tuskin olemme lähelläkään vielä kaikki tässä ;D !
Toisaalta lohdullista huomata muitakin olevan, mutta elämä näin koettelee toisinaan melkoisesti. Itse olen opetellut elämään tämän tosiasian kanssa. Aikamoista ylä- ja alamäkeä ajoittain. Pääasiassa asiat kuitenkin balanssissa, mutta sen tiedän, että näin ei voi jatkua loputtomiin. Joskus on joitakin ratkaisuja alettava tekemään. Sitten niin mitä? Siinäpä kysymys.. :)
Tsemppiä kohtalotovereille!
Olen tänä menneenä kesänä kirjoitellut aika paljon tänne.Nyt väsyttää,enkä jaksa muuta kuin sanoa: tuttuja tunteita..