Alunperin halusin lukion jälkeen päästä yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Nyt on kuitenkin alkanut arveluttamaan tuo opintojen pituus. Ensin noin 5,5 vuotta keskimäärin ja sen jälkeen vielä erikoistuminen. En haluaisi tuhlata nuoruuttani koulun penkillä vaikka olenkin kiinnostunut eri aineista ja asioista.
Olenkin alkanut miettikö, josko valitsisin ammattikoulun. Siellä ei toki voi psykologiaa opiskella, mutta eiköhän sieltäkin jotain mielenkiintoista löytyisi minulle. 7 vuoden lisäkoulutus ei kuitenkaan rahaa monissakaan ammateissa taida lisää tuoda.
Lisäksi olen melko turhaantunut opiskelemaan aineita, jotka ei kiinnosta. Lukiossahan on jokaista ainetta tietty pakollinen määrä, yliopistossakin täytyy opiskella monia muitakin kuin psykologiaa. Pari sivuainetta olisi ok, mutta ei kiitos kaikille muille tylsille aineille.
Vanhempani ei jostain syystä pidä vaihtuneesta mielestäni. Haluavat kai jonkun lapsista edes hankkivan sen korkeamma koulutuksen eikä "vain" ammattikoulupohjaista koulutusta.
Sopisiko minulle paremmin tuo ammattikoulu yliopiston sijaan?
Olenkin alkanut miettikö, josko valitsisin ammattikoulun. Siellä ei toki voi psykologiaa opiskella, mutta eiköhän sieltäkin jotain mielenkiintoista löytyisi minulle. 7 vuoden lisäkoulutus ei kuitenkaan rahaa monissakaan ammateissa taida lisää tuoda.
Lisäksi olen melko turhaantunut opiskelemaan aineita, jotka ei kiinnosta. Lukiossahan on jokaista ainetta tietty pakollinen määrä, yliopistossakin täytyy opiskella monia muitakin kuin psykologiaa. Pari sivuainetta olisi ok, mutta ei kiitos kaikille muille tylsille aineille.
Vanhempani ei jostain syystä pidä vaihtuneesta mielestäni. Haluavat kai jonkun lapsista edes hankkivan sen korkeamma koulutuksen eikä "vain" ammattikoulupohjaista koulutusta.
Sopisiko minulle paremmin tuo ammattikoulu yliopiston sijaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun puhut ammattikoulusta, niin tarkoitatkohan myös ammattikoulua? Siis sitä jota ne ei-lukiolaiset käyvät, ja jonne mennään yleensä peruskoulun eli 9. luokan jälkeen? Vai tarkoitatko ammattikorkeakoulua eli AMK:ta? jonne siis tarvitaan lukio tai ammattikoulu jotta pääsee ja siis on vaihtoehto yliopistolle?
Tarkoitan ihan ammattikoulua, jonne pääsee jo heti peruskoulun jälkeen. Ammattikorkeahan on kai periaatteessa sama kuin yliopisto sinänsä.
Kerropa nyt, kuka sinulle on sanonut ammattikorkean olevan "periaatteessa sama kuin yliopisto sinänsä". Kaverit vai vanhemmatko noin ovat sanoneet? Vai opo? Vai ihan itsekö olet noin päätellyt?
Ole hyvä ja vastaa. Minua nimittäin oikeasti kiinnostaa tuollaisten puheiden alkulähde, olit sitten provoilemassa tai ihan viattomasti puhumassa läpiä päähäsi.
Yliopisto, ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu ovat kaikki oikein hyviä opiskelupaikkoja. Ensisijaiseksi valintakriteeriksi sinun kannattaa asettaa oma mielenkiintosi: mieti, minkä aiheen kanssa jaksaisit puuhastella seuraavat 45 vuotta. Vasten tahtoaan ei jaksa opiskella, vaikka vanhemmat kuinka paheksuisivat. Pätkätöiden maailmassa rahantekokin on niin epävarmaa, että mieluummin tekee duunia pikkurahalla kivoissa töissä kuin pikkurahalla tylsässä työpaikassa yhdentekevien ihmisten joukossa.
Tämä oli taas näitä hakemalla haettuja vastaprovoja... Periaatteella varmaankin viitattiin siihen että molempien suorittaminen vie yhtä kauan koulutus ajallisesti yhtä kauan ja melkolailla sama työmäärä. Riippuen tietysti suuresti mistä yliopistoalasta puhutaan.
Minulle on kerrottu, että yliopisto on periaatteessa sama asia kuin ammattikorkeakoulukin. Ammattikorkeakoulussa kai vaan keskitytään omaan alaan tai jotakin. Minulla nuo kaksi on aina ollut oikeastaan sama asia.
Ammattikorkeakoulut ovat ytimekkäästi sanottuna entisiä opistotason kouluja, jotka ovat muuttaneet nimensä ja lisänneet valikoimaan muutaman komealta kalskahtavan kurssin. Ennen mentiin kauppaopistoon lukemaan merkonomiksi, nyt mennään Haaga-Helioihin ja muihin vetävänoloisiin paikkoihin lukemaan tradenomeiksi - täsmälleen sama asia, käytännössä.
... kestää n. 3 vuotta ja ne tutkinnot ovat alempia korkeakoulututkintoja. Yliopistossa taas tavoitteena on maisterin paperit, eli ylempi korkeakoulututkinto. AMK on käytännönläheisempää siinä missä yliopisto teoreettisempaa, ihan kummasta tykkää.
jatke!
Näin on.
Ei alempia korkeakoulututkintoja, vaan ammattikorkeakoulututkintoja. Ihan eri asioita.
Jep näin on. AMK tutkinto ei ole sen kummemmin ylempi kuin alempikaan korkeakoulututkinto. Se on ammattikorkeakoulututkinto joka on ihan eri asia. Kyseessä on ihqumpi nimi opistoasteen tutkinnolle. Nämä wannabeeyliopistoista tulevat eivät ole sen enempää maistereita kuin kandejakaan.
"En haluaisi tuhlata nuoruuttani koulun penkillä vaikka olenkin kiinnostunut eri aineista ja asioista."
Onko opiskelu nuoruuden tuhlaamista? Ei minusta sen enempää kuin työn tekeminenkään. Riippuu siitä, että kokeeko homman mielekkääksi vai ei. Ehkä olisin mieluummin Euroopan komission presidentti kuin yo-opiskelija, mutta olen mieluummin opiskelija kuin teen työtä, josta en ole kiinnostunut. On vaikeaa päästä (itseäni) kiinnostaviin töihin ilman yo-koulutusta.
Yleisesti ottaen kyllä aika tuntuu menevän liian nopeasti, teki mitä teki. Ja tuhraantuvankin. On harvoja asioita, joita tekemällä voi kokea olevansa oikeasti merkittävllä asialla.
"7 vuoden lisäkoulutus ei kuitenkaan rahaa monissakaan ammateissa taida lisää tuoda."
Pelkkä raha motiivina ei opiskelu varmasti ole mielekästä. Mutta enpä ole törmännyt yliopisto-opiskelijaan, joka ei olisi motivoitunut alastaan sen itsensä kiinnostavuuden vuoksi. Tai olen, mutta tällaiset tapaukset yleensä vaihtavat alaa.
Ainakin itselleni yliopisto nimenomaan merkitsee laitosta, jossa on tarkoitus kehittää itseään, ajatuksiaan. Työuraa tietysti täytyy suunnitella, mutta se ei ole yksittäinen tärkein motivaattori.
"Pari sivuainetta olisi ok, mutta ei kiitos kaikille muille tylsille aineille."
Älä loukkaannu, mutta tuollainen asenne ei kyllä kuulosta kovin hyvältä. Fakki-idiootteja riittää yliopistollakin, eikä se ole toivottavaa kehitystä. Generalistit pärjäävät nähdäkseni tieteessä parhaiten. En viittaa päämäärättömiin ikuisuusopiskelijoihin, vaan avoimesti ja kiinnostuksella tieteidenvälisiin alueihin suuntautuviin.
Mutta lukion jälkeen on luontaista olla tylsistynyt. Lukiossa aloja käsitellään niin karkeistaen, että niistä ei oikein innostu. Esimerkiksi matematiikka on varsin erilaista yliopistolla. Sama pätee psykologiaan. Klassisten teorioiden pötkyläversioiden tilalle tulee kaaosmainen tutkimusaineisto ja kriittisyys.
Tarkoitan tuolla nuoruuden tuhlaamisella sitä, että jos mahdollisesti jossain vaiheessa haluaisinkin lapsia, niin ei niitä ihan opiskelun keskellä viitsi tehdä. Eli sitten ne pitäisi tehdä 30-40 -vuotiaana ja itse haluaisin tehdä nuorena. Toki opinnot voi keskeyttää, mutta vaikeaa se opiskelu on itkevän lapsen kanssa. Ja kaikki rahaongelmatkin siihen päälle. No onneksi tällä hetkellä en vielä lapsia halua missään nimessä, mutta mietinpä tuotakin.
Opiskelu ärsyttää jo sinänsäkin, että koko ajan täytyy olla arvosteltavana. Jos saat huonon numeron, opettaja haukkuu vaikka kyllähän sen itsekin tajuaa, että nyt on mennyt alle tason vaikka luki yhtä hyvin kuin muihinkin kokeisiin. Sitä vaan haluaisi vihdoin työhön. Koulumaailmassa on jatkuvasti kokeita ja muuta, ne ärsyttävät.
En jostain syystä usko, että yliopistossa opiskellaan yhtään sen mielenkiintoisempia asioita kuin lukiossakaan, tai edes mielenkiintoisemmalla tavalla.
Minun täytyy harkita asiaa vielä ja mahdollisesti yrittää saada entistä motivaatiotani takaisin, vaikka vaikeaa se on. 12 vuoden opiskelun jälkeen olisi niin ihanaa vaan olla täyttämättä aivoja uudella tiedolla jatkuvasti.
sitä amista sitten, siellä ei tarvii vaivata aivoja samalla tavalla kuin yo:lla eikä oikeastaan tarvitse tietää mistään mitään, kun joku sinulle sen kertoo kummiskin siellä. Tosta sun tekstistä ei oikein ota selvää mihinkään suuntaan, vaikuttaa siltä että et oikein tiedä mistä puhut ja mitä oikein haluat, joten mietippä vaikka vielä kertaalleen tai ole vaikka tekemättä yhtään ja lähde maailmalle vuodeksi..hmm...kliseinen lausahdus, mutta totta oikeastaan. Se avartaa kummasti näkökulmia itseäsi ja muita kohtaan, kyllä se opiskelukin siellä voi aueta.
Suosittelen, että kasvat vielä pari vuotta ja mietit tulevaisuutta vasta sitten. Tekstisi kuulostaa kovin lapselliselta. Tosiasia on kuitenkin se, että valitsitpa miten tahansa, elämässä joutuu tekemään paljon sellaista, joka ei kiinnosta pätkän vertaa.
Työelämässä sitä vasta ollaankin arvostelun kohteena!! Nykyään ei riitä, että tekee työnsä niin ja näin, vaan pitää olla tehokas ja kehittyä ja kouluttautua.
Korkeakouluissa ei kukaan opettaja tule sinua moittimaan huonosti menneestä kokeesta. Siellä ei yhden opiskelijan yksi koe kiinnosta paskan vertaa, koska olet ITSE vastuussa opiskelusta.
Lukio on todellakin täysin erilainen laitos kuin yliopisto. Yliopistolla opiskellaan vain muutamia itse valittuja aineita, ja niidenkin suorittamisessa on monesti pelivaraa, joten ei ole pakko välttämättä lukea tuota kirjaa, jos ei huvita, vaan sen voi korvata toisella.
Jos yhteiskuntaa verrattaisiin ihmisruumiiseen, niin amislaiset ovat niinkuin yhteiskunnan peräsuoli, maksa ja munuaiset. On tietenkin tärkeää, että perustoiminnot tulevat hoidetuksi, mutta jos ihmisellä on valinnanvaraa, ollako persereikä vai aivot, niin ainaski minä olisin aivot.
Yliopiston voi suorittaa keskivertoa nopeammin, eli jopa 3 tai 4 vuodessa. Jos siihen käyttää viisi tai kuusi vuotta, ehtii töihin lomilla ja opiskelun ohessa. Ja erikoistuminen yms. jatko-opinnot sujuvat työn ohessa. Niitä lapsiakin voi tehdä joka välissä.
Tietysti voit mennä amikseen ja suoriutua kahdessa vuodessa ammattiin, jota tahkoat sitten seuraavat 45 vuotta. Ohessa lapset ja keski-ikä. Sitten odotat eläkettä, johon 70-vuotiaana raatona voit jäädä raksahommista tai leipomosta täysin palvelleena.