Eilen illalla nukahtamisvaiheessa taas ne tuli.
Olin äkkiä katsomossa seuraamassa kuin Rooman valtakunnanaikaista juhlakulkuetta.
Upeita neljän hevosen vetämiä, taidokkaasti koristeltuja vaunuja laskin 12 kpl.
Oli sotilasosastoja myös kahlittujen orjien joukko vartioiden läpsiessä siinä vierellä.
Katsoin kelloa. Kaikki oli tapahtunut parin minuutin sisällä.
Olin äkkiä katsomossa seuraamassa kuin Rooman valtakunnanaikaista juhlakulkuetta.
Upeita neljän hevosen vetämiä, taidokkaasti koristeltuja vaunuja laskin 12 kpl.
Oli sotilasosastoja myös kahlittujen orjien joukko vartioiden läpsiessä siinä vierellä.
Katsoin kelloa. Kaikki oli tapahtunut parin minuutin sisällä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olitkohan käväisemässä aikaisemmassa elämässäsi?
Itse sain samantapaisen elämyksen hypnoosissa. Se oli sellainen regressioonihypnoosi, jonka aikana psykologi johdatti minut takaisin aikaisempaan elämääni. Kaikki oli niin todellista ja ymmärsin täysin, että olin kerran elänyt sitä elämää.
Voin kuvitella, että syvässä levossa saattaa joutua eräänlaiseen itsesuggestiotilaan, joka on aika lähellä hypnoositilaa.
Niin, minun vierailuni aikaisemmassa elämässäni oli vielailu sota- aikaan: Seisoin yksin kotitaloni ulkopuolella vain aluspaita päällä. Olin noin 2-4 v. Oli säkkipimeä yö. Menin sisälle ja löysin koko perheeni; äidin, isän ja kaikki sisareni sängyissään kuolleina. Juoksin ulos ja jäin tien viereen seisomaan. Tuli mies ja kaksi naista hevosen vetämässä puukärryssä. He ottivat minut mukaansa. Leiriydyimme aikamoisen matkan jälkeen. Muistan elävästi hevosen tuoksun ja myös miehen saappaiten ja nahkatakin tuoksun. Heillä oli räsymattoja kärryssä ja sain nukkua niitten päällä. Seuraaava kuva oli se, että jostain ylhäältä käsin näin palaneet ruumiimme tuhkanseassa. Leirimme oli poltettu ja siihen olin sitten siitä elämästani kuollut.
Olin koko ikäni (tässä elämässäni) ollut aika vaikeasti allerginen savulle. Nähdessäni tämän unen (käyntini aikaisemmassa elämässäni, jossa paloin kuoliaaksi) poistui savuallergiani. Voin nykyään istua avotakan äärellä ja myös grillata ulkona. Sitä en voinut koskaan aikaisemmin tehdä. Minä en koskaan voinut työskennellä tupakoivien ihmisten kanssa, koska voin pahoin siitä, että vaatteesna tuoksuivat tupakan savulta. Sen unen jälkeen ei senkään kanssa ollut vaikeuksia vaan aloin toimia normaalisti myös tupakoivien työkavereitteni kanssa.
Toisen kerran, ei hypnoosissa, näin unta, jossa olin vanhassa Tukholmassa. Katukuva, rakennukset, ihmiset ja vaatetus oli ehkä 1700- luvulta. Se oli niin elävää unta. Pienet yksityiskohdatkin olivat niin todellisia. Ihmeellistä, jos olisin voinut mielissäni ja unissani luoda sellaisen ympäristön, jos en koskaan ollut siellä henkilökohtaisesti ollut.
Kerron tämän ajatuksella, että ehkä tunnistaisit omia kokemuksiasi minun kokemusteni kautta.
Äärimmäisen tiukkojen henkisten ja fyysisten rasitusten jälkeen joudun unessa jonkunasteen
katonisiin tiloihin tunneiksi.
Käytännössä ovat miellyttäviä transsitiloja, joissa ei pääse liikkumaan mihinkään.
Tällaisissa kooma-unissa olen vieraillut egyptiläis-aikaisessa 'kultaisessa kaupungissa'.
Sanoin ei pysty kuvaamaan tuota ylenpalttista loistoa.
Koomatilasta selviäminen vie aikaa, koska keho on kuin kiinteää materiaa.
Oli myös unitilaisia jättiläiskokemuksia. Herätessä kehoni oli satoja metrejä pitkä.
Olen pohtinut tämänkin transsitilan aihetta Jonathan Swiftin Gulliver-aiheen pohjalta.
Oliko hänellä ollut unenaikaisia jättiläiskokemuksia.
Koin kotona käydessäni tälläisen jättiläisunikooman. Kuulin psyykkisesti herkän isoveljeni sanovan.
"Mikähän helvetin elefanttitauti sillä on".
Selitän nämä unielämän kompensointina, "Yliluonnollisten" unikokemusten jälkeen tuntee 'uudestisyntyneensä'.
Jonkinlaista kompensointia tai asioitten selvittämistä se varmaan onkin. Unet kyllä puhdistavat aistimaailman yliannnostettua taakkaa.
Itse minulla on aika paha kriisi takanani. Siitä on nyt jo yli 10 vuotta, kun se oli pahimmillaan. Nukuin/lepäsin silloin kovin paljon ja näin paljon puhdistavia unia. Luulen, että sillä keinolla ja juuri sen vuoksi selviydyin hengissä ja voin tänään lukea itseni järjellisten joukkoon.
Uni on paras lääke!