Lainaus kirjasta Arvo Perälä: Profeetallinen Sana 1973:
KUIN KERRAN VETTEN PAUHINA
”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Zionin vuorella, ja hänen kanssansa sata ja neljä viidettäkymmentä tuhatta, joilla oli hänen Isänsä nimi kirjoitettu heidän otsissaan. Ja minä kuulin äänen taivaasta niin kuin paljon veden äänen, ja niin kuin suuren pitkäisen äänen. Ja se ääni, jonka minä kuulin, oli niin kuin kanteleen soittajain, jotka kanteleitansa soittavat. Ja veisasivat niin kuin uutta virttä istuimen edessä, ja neljän eläimen edessä, ja vanhinten. Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia, paitsi niitä sataa ja neljää viidettäkymmentä tuhatta, jotka maasta ostetut ovat. Nämä ovat ne, jotka ei vaimoin kanssa ole saastutetut, sillä he ovat neitseet, nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka hän menee. Nämät ovat ihmisistä ostettu Jumalalle ja Karitsalle uutiseksi. Joiden suussa ei ole petosta löydetty, sillä he ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä” (Ilm. 14: 1—5).
Raamatussa käytetään karitsaa viattomuuden vertauskuvana. Virheetöntä karitsaa käytettiin uhrina. Esimerkiksi Israelin kansan vapautuksen juhlana teurastettiin vuoden vanha virheetön karitsa. Sen verellä siveltiin majojen ovenpäälliset ja pihtipielet. Se oli merkkinä surman enkelille, että hän meni niiden majojen ohitse. Jeesus halusi syödä pääsiäislampaan ennen kärsimistään. Perimätiedon mukaan oli Jeesuksella varattuna kaikki tarvikkeet asianomaiseen huoneeseen. Juudas Iskariot oli edellisenä päivänä käynyt ostamassa karitsan. Johanneksen ja Pietarin oli käytävä temppelissa toimittamassa uhri. "Pääsiäisen viettoon kuuluu edelleen temppelissä toimitettava uhri, johon otettiin karitsan veri ja rasva, sekä sitten paistettava karitsa suusta sen läpi pistetyssä ristinmuotoisessa granaattiomenapuuvartaassa hiilivalkealla" (A. Saarisalo, Raamatun Sanakirja). Kärsivästä Herran palvelijasta sanotaan: ”Niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään” (Jes. 53: 7). Viimeksi mainittu lause on varmaan suuresti vaikuttanut Messiastoivon sisältöön. Juuri tätä Raamatun kohtaa luki Etiopian kuningattaren Kandaken voimallinen kamaripalvelija palatessaan Jerusalemista. ”Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niin kuin lammas teuraaksi talutettu: ja niin kuin karitsa keritsijänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa" (Apt. 8: 32). Tämä lause oli myös Johannes Kastajalle erikoisen tuttu. ”Katso Jumalan Karitsaa” (Joh. 1: 29). ”Sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus" (1 Kor. 5: 7).
Uhrikaritsa paistettiin ristinmuotoisessa vartaassa hiilten päällä. Niin on myös Jumalan uhrikaritsa vihan hehkuvan hiilloksen päällä, ristin kyljessä, jossa hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. Syytön kärsi syyllisten edestä. Syntien sovittaja ja kuoleman voittaja seisoo nyt Siionin vuorella. Luonnollisella Siionin vuorella oli kuninkaan kaupunki. Niin on myös hengellisellä Siionin vuorella Siionin kuninkaalla pysyvä asuinpaikka, Jumalan juhlakaupunki. Tämä on tärkeä tietää jokaisen, joita on Jumalan asunto-osoite hukkunut. Tässä juhlakaupungissa ei Jumalan Poika majaile yksinään, vaan valitut ovat hänen ympärillään. He ovat kutsuttuina saapuneet tähän kaupunkiin Siinain vuoren pelottavasta ilmasta. Apostoli sanoo Heprean Jumalan lapsille: "Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin ja monen tuhannen enkeleitten joukon tykö" (Hebr. 12: 22). Ei ollut aiheetonta mainita, että tämä on Jumalan juhlakaupunki, sillä apostoli sanoo, että täällä on tuhansiin nouseva enkeleitten joukko. Vanhat saarnaajat luonnehtivat ennen puheissaan: täällä on koolla kallista seuraväkeä, kun näkymättömänä seuravieraana on itse Henna Jeesus sekä jokaisen Jumalan lapsen kunniallinen palvelija, kirkkauden enkeli. — Jos Jumala vetäisi hetkeksi savimajan ikkunan verhoa syrjään niin, että edes välähdyksen ajan saisimme nähdä tämän, ei varmaankaan olisi yhtään kylmää sydäntä eikä kiittämätöntä kieltä. Tämä juhlakaupunki oli vuorella. Se tahtoo sanoa, että kaupunki seisoo horjumattomalla perustuksella, Jumalan armolupausten päällä. Se on näkyvällä paikalla ja autuuden muurilla maailmasta eroitettuna. Jeesus sanoo tästä kaupungista: "Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on” (Matt. 5:14). Aikojen kuluessa ovat vihollisen apulaiset ajaneet paljon roskakuormia tämän kaupungin päälle. He ovat puhuneet kaikkinaista pahaa valehdellen Jumalan lapsista. Mutta kaikesta huolimatta loistavat valot Siionin vuorelta. Mistään muualta ei valoja näykään. Tänä aikana ei hengelliseksi tekeytyvässä maailmassa uskalleta sanoa syntiä synniksi eikä voida kirkastaa armoa armoksi. Siellä kumarretaan ja taivutaan kaikkien aikamme jumalattomien vaatimusten edessä. Ajat ja lait muutetaan ja kansamme ylle leviää nopeasti uusi pakanuuden pimeys. Tekstin osoittama valittujen joukko seisoo Karitsan ympärillä. Se koostuu kahdestatoista Israelin sukukunnasta. Johannekselle näytetään, että toinen enkeli, joka tuli auringon koitosta ylös, kävi näitä Jumalan sinetillä otsista merkitsemään. Ja minä kuulin, että merkittyin luku oli sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat: Juudan sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Asserin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt” (Ilm. 7: 4—8). Vanhan Testamentin esikuvassa otsaa pidettiin hyvin tärkeänä osana kasvoista. Aaronin ja hänen poikiensa papilliseen virkapukuun kuului otsakoriste. Se oh valmistettu puhtaasta kullasta ja siihen oli kaiverrettu "Herra11e pyhitetty" (2 Moos. 28: 36, 39: 30). Kaikilla Jumalan lapsilla on tällainen otsamerkki, kun he taivaasta lahjana saadun elävän uskon mukana ovat saaneet Pyhän Hengen avaaman oikean ymmärryksen Kristuksen opista. Raamatussa sanotaan, että joka autuaaksi tulla tahtoo, pitää hänen tietämän tästä opista. Ei sitä millä tavalla tahansa uskoen tulla autuaaksi.
Jumalan lasten seuroissa usein lauletaan: ”Heill’ otsiin merkit piirretyt On kirkkahat, Salassa ennen, ilmi nyt, Kuink’ on ne ihanat!” (SL 195: 4). Eräs pikkutyttö seuroista kotiin palattuaan kysyi äidiltään: ”Mitä se tarkoittaa, että heill’ otsiin merkit piirretyt on kirkkahat? En minä niiden uskovaisten otsissa mitään merkkiä nähnyt. ” Äiti vastasi ja sanoi: ”Kyl1ä niillä se merkki on, mutta se on sisä11äpäin”. Tästä meillä on varmasti kokemuksiakin tavatessamme meille tuntemattomia ihmisiä esim. valtamerten takaa. Keskustellessamme heidän kanssaan uskon asioista piirtyy tämä otsamerkki kirkkaana näkyviin, jos he ovat käsittäneet yhdenkaltaisen, kalliin uskonvanhurskauden, jonka yksin Jumala ja Vapahtajamme, Jeesus Kristus antaa. On ilo todeta, että olemme saman tien kulkijoita ja saman Kristuksen ruumista rinnoilta vyöttävän kultaisen rintavyön sisäpuolella. Tämän merkin perusteella meidät taivaastakin tunnetaan täällä sekaseuraisen maailman keskellä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Jumalan vahva perustus kuitenkin pysyy, joka täällä kiinnitetty on. Herra tuntee omansa ja lakatkoon jokainen vääryydestä, joka Kristuksen nimeä mainitsee” (2 Tim. 2: 19). Tämän maailman hengelliset ovat monioppisuuden kannattajia. Heillä on yhteinen tunnustus, että kaikista uskonsuunnista tulevat todelliset pyrkijät autuaiksi. Silloin ei tarvitse loukata eikä arvostella ketään ja tällainen opetus on mieluista ihmisille. Yksi huono puoli tässä on se, ettei sillä uskolla tulla autuaiksi. Raamattujen mukaan on vain yksi usko, yksi toivo ja yksi tunnustus, yksi Jumala, joka on meidän kaikkien Isa. Jos sinä, rakas ystävä, oka näitä rivejä luet, olet vailla pelastusvarmuutta, niin kiireistäsi huolimatta ahkeroi perehtyä sen verran Raamattuun voidaksesi vertailla, missä opetetaan sen mukaan. Moni on sillä. tavalla opastunut Jumalan valtakuntaan ja saanut lauluntekijän kanssa ihmetellen sanoa: ” Ja yhä nyt levossa ihmettelen, Tätä autuutta ennen miks’ tajunnut en” (SL 296: 2).
Sitten Johannes saa kuulla merkillisen äänen, niin kuin hän siitä kirjoittaa: "Ja minä kuulin äänen taivaasta niin kuin paljon veden äänen ja niin kuin suuren pitkäisen äänen, ja se ääni jonka minä kuulin, oli niin kuin kanteleen soittajain jotka kanteleitansa soittavat. Ja veisasivat niin kuin uutta virttä". Jumalan valtakunta, armon taivas täällä maan päällä, on taivaallisten ilmoitusten vastaanotin. Tämä vastaanotin toistaa saamansa ilmoitukset ihmisten kuultaviksi. Pyhä Henki ottaa Isän ja Pojan omasta ja ilmoittaa sen meille. Tässä Johannes sai nähdä a kuulla niitä tuntemuksia, joita ihmisellä on silloin, kun Jumalan valtakunta häntä lähestyy. Kokemukset ovat samat kuin Elialla, kun Jumala kulki hänen ohitseen. Ensin tuli suuri ja väkevä tuuli. Se halkaisi vuoret ja särki mäet Herran edellä, mutta Herra ei ollut tuulessa. Kun epäuskossa oleva ihminen ensi kerran joutuu elävän Jumalan sanan kosketukseen, tulee kuolleelle omalletunnolle liikettä. Sana halkaisee vuoret ja särkee mäet. ”Kaikki laaksot pitää korotettaman, ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman, ja mitä on tasoittamatta, pitää tasattaman ja kohiat silitettämän" (Jes. 40: 4). Kun väärän vanhurskauden rauha särkyy ja oman vanhurskauden kukkulat kukistuvat, niin silloin Jumalan läheisyys vaikuttaa pelottavalta. Sitten tuulen perästä tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Ja maanjäristyksen perästä tuli tuli, eikä Herra ollut tulessakaan. Tässä saamme nähdä, kuinka tie Siionin vuorelle kulkee Siinain kautta. Koska iloisesta maailmasta ei mennä iloiseen taivaaseen, täytyy välillä tapahtua murhe ja katumus Jumalan mielen jälkeen. Herätetty tunnon tila on Siinain kovassa ilmassa seisomista. Siinä välähtelevat tuomion salamat ja Jumala puhuu Siinailla tulen keskeltä. Tässä sielun tilassa ei ihminen vielä tunne armahtavan Jumalan sydäntä. Mutta ei Jumala tarkoita jättää ihmistä kuoleman pelossa vapisemaan.
Maanjäristyksen ja tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä. Silloin peitti Elia kasvonsa (1 Kun. 19: 12—13). Tässä oh Herra. Hän lähestyy hätääntynyttä ja pelkäävää, herätettyä sielua, rauhan evankeliumilla. Ja tapahtui kuten lauluntekijä laulaa: "Näin tuomion tunnolta poistaa ja peseepi syntisi sun. Ja henkensä sinulle kuiskaa: nyt lapseni, olet sä mun". Iloon ja rauhaan saatettujen ihmisten huulten hedelmä on Jumalan kiitos. Näin rauhan evankeliumilla vapauteen päässyt saa syntymäpäivälahjaksi Jumalan kanteleen. Sen tähden kuuluu ilon ja autuuden ääni vanhurskasten majasta. Johannes sanoo: ”Ne veisasivat niin kuin uutta virttä”. Tämän hän sanoo aivan kuin verratakseen kuulemaansa ääntä johonkin. Hän tahtoo sanoa, että armontaivaasta kuuluvan virren alkuaakkoset ovat aivan samanlaiset kuin siinä virressä, jota kirkkauden taivaassa valitut veisaavat. Se virsi alkaa Herran Jeesuksen kiitoksella. Täällä savimajan vankina olevan sielun virittämä virsi on lyhyt, mutta kerran se jatkuu loputtomasti.
Edelleen Johannes osoittaa, missä tämä virsi soi heleimmin täällä maan alhoissa. Se paikka on istuimen edessä ja neljän eläimen ja vanhinten edessä. Näin tapahtuu, kun kiusattu kilvoittelija saa käydä armoistuimen eteen aina tarvitessaan apua ja armoa. Siellä päästetään raskautetut irralleen, vaivatut lasketaan vapaiksi ja otetaan kaikkinainen kuorma pois. Silloin irtaantuvat usein myös kanteleet murheen pajuista ja helähtävät soimaan Karitsan kiitosta. Nämä tunnukset ovat olleet kaikkina maailman aikakausina Jumalan valtakunnassa. Tekstissämme osoitetaan, että uusi virsi taivaasta opetetaan vain niille ihmisille, jotka seisovat Siionin vuorella, Karitsan ympärillä. "Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia paitsi niitä sataa ja neljää viidettäkymmentätuhatta, jotka maasta ostetut ovat." Tässä mainitaan ainoastaan Israelin lasten kahdestatoista sukukunnasta merkityt valitut, mutta näitten lisäksi Raamattu osoittaa, että pakanoista koostuva valittujen joukko on niin suuri, että sitä ei taida yksikään laskea (Ilm. 7: 9). Nämä ovat myös Siionin vuorella kuten Jesajalle siitä näytetään: Viimeisenä aikana pitää sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvan oleman, korkeampi kuin kaikki vuoret ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kaikki pakanat pitää sinne juokseman. Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman: tulkaat ja astukaamme ylös Herran vuorelle ja Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä ja vaeltaisimme hänen poluillaan; sillä Siionista on laki tuleva ja Herran sana Jerusa1emista" (Jes. 2: 2—3). Näin Jumala on koonnut valtavan joukon myös pakanoista Karitsan ympärille Siionin vuorelle. Myös näiden suuhun on Jumala antanut uuden veisun; sovintosaarnan ja kiittävän kielen. Kumpaakaan näistä ei ole Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Sovintosaarnan jäljittelemisellä ei ole mitään merkitystä, koska siitä puuttuu henki ja voima. Samoin on kiitoksenkin kohdalla. Jäljitelty kiitos ei ole Jumalan vaikuttamaa, vaan ihmisestä lähtoisin olevaa.
On monia tapauksia, jotka osoittavat, että uusi virsi opetetaan taivaasta. Eräs tapaus sattui kauan sitten. Seuroihin oh saapunut sellainen henkilö, joka ei ollut koskaan ennen käynyt Jumalan lasten seuroissa. Hän ei ollut nähnyt eikä kuullut tällaisesta uskosta mitään. Tästä huolimatta oli hänen sydämellään ollut kaipaus Jumalan yhteyteen ja halu sovitukseen hänen kanssaan. Hän kuunteli nyt ensimmäista kertaa Jumalan evankeliumia. Sana sattui sydämeen. Siinä kirkastui tärkein asia, että ihmisen pitää tehdä parannus päästäkseen sovintoon Jumalan kanssa. Hän ei pitkästynyt saarnaan, mutta odotti kuitenkin hartaasti sen päättymistä. Kesken saarnan hän ei uskaltanut esittää armonanomusta, koska pelkäsi seurojen tulevan häirityksi. Hän kuunteli herkistyneenä Jumalan sanan ihania armolupauksia, mutta tunsi samalla mahdottomuutensa, että ne voisivat kuulua hänelle. Kun saarna päättyi, rohkeni hän nousta paikaltaan seisomaan ja kysymään: Tarkoittivatko nuo Jumalan sanan lupaukset minuakin, olisiko minullakin mahdollisuus päästä tästä armosta osalliseksi? Kun hänelle saarnattiin synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, näytti hänen sydämensä pakahtuvan taivaallisen ilon ja rauhan tuntemisesta. Ensimmäiseksi hän sai soperretuksi sanan ”Jeesus” ja sitten ”kiitetty”. Ja niin kirposivat kielen siteet ja huoneessa kaikui tuttu uuden virren sävel: Herra Jeesus ole kiitetty. —”Niin opit uuden laulun, Sen uuden, armahan, Mit’ taivaan joukot laulaa Siell’ eessä Karitsan; Hän täytti kaikki eestämme. Mutta tuskien tie ol’ se!” (SL 15: 5).
Näistä vuorella olevista sanotaan edelleen: ”Nämät ovat ne, jotka eivät ole vaimoin kanssa saastutetut, sillä he ovat neitseet”. Neitseellä tarkoitetaan yleensä nuorta tyttöä, joka on puhdas ja koskematon, kuten Rebekasta sanotaan (1 Moos. 24: 16). Raamatussa verrataan Kristukselle kihlattua puhtaaseen neitseeseen niin kuin Paavali kirjoittaa: ”Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella, sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin” (2 Kor. 11: 2). Sellaista, joka kantaa Mooseksen kihloja ja samanaikaisesti luulee kantavansa Kristuksen kihloja, ei voida kutsua neitseeksi. Kauan sitten Jumalan valtakunnasta lähteneet eriseuraiset vaativat, että laki pitää olla kristitylläkin lihan kurittajana ja hyvien töiden opettajana. Paavali kirjoittaa Roomalaisille: ”Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme” (Room. 7: 4). Näistä neitseistä sanottiin, etteivät he ole itseään vaimoin kanssa saastuttaneet. Asetelma on aivan luonnonvastainen. Ajassamme tosin harjoitetaan tällaistakin luonnotonta syntiä, mutta tässä on kysymys hengellisestä asiasta. Raamatussa on useita vertauskuvia Jumalan valtakunnan olemuksesta. Erilaiset kuvat korostavat sen en puolia. Kun tässä verrataan Jumalan lasta neitseeseen, niin korostetaan sitä, että hän on Jeesuksen valitsema ja itselleen kihlaama. Kun taas valtakuntaa verrataan synnyttäväiseen äitiin, niin korostetaan sitä, että Siionissa pitää minulle kaikki lapset syntymän, niin kuin Psalmistan kautta Jumala sanoo (Ps. 87: 5). Luther sanoo tästä myös: ”Jolla ei ole Jumalan valtakunta äitinä maan päällä, hänellä ei ole Jumala isänä taivaassa”. Kaikki Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat vaaran hengellisyyden ryhmäkunnat ovat tällaisia vieraita vaimoja. Myös Jumalan valtakunnasta on lähtenyt ihmisiä muodostaen omia ryhmiään. Mitä lähemmäksi Jumalan valtakuntaa he ovat jääneet, sitä suurempi on viettelyksen vaara. Jumala sanoo tästä profeetan kautta: ”Jotka asettivat kynnyksensä minun kynnykseni viereen ja ovensa minun oveni sivuun ja seinä oli minun ja heidän vaiheellansa” (Hes. 43: 8). On murheellista todeta, että niin moni Jeesuksen verenpuhtautta kantava on tullut vaimoin kanssa saastutetuksi. Nämä ovat olleet yksityistapauksia. Jumalan valtakunta on aina jäänyt seisomaan totuuden patsaana ja perustuksena.
Armonauringon luodessa viimeisiä säteitään tälle maailmalle kokoaa Jumala myös viimeisiä valituitaan hukkuvien keskuudesta. Silloin on Raamatun mukaan maan päällä sellainen tilanne, että koko hengelliseksi tekeytynyt maailma on yhdistynyt. Ekumenia on toteutunut ja seitsemän vaimoa on tarttunut yhteen mieheen (Jes. 4:1). Tämän ulkopuolelle on jäänyt vain elävä kristillisyys. Juopa on auennut tämän maailman hengellisten ja Jumalan lasten välillä. Maailman hengelliset uhkuvat vihaa ja vainoa Jumalan lapsia kohtaan. Silloin näillä ajan illassa elävillä valituilla ei ole muiden vaivojen ja vaarojen lisäksi ainakaan sitä vaaraa, että he saastuttaisivat itsensä vaimoin kanssa. Heidän sielujensa silmien eteen aukeaa kirjoitusten valossa Jumalan Pojan toisen tulemisen läheisyys. Tekstimme sanookin: ”…nämät ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka hän menee”. Jeesus kulkee vereen kastetuissa vaatteissa laumansa edellä. Matkan suunta on kunnian taivas. Meidän tulee sovittaa askeleitamme hänen askeliinsa tällä kaidalla kirkkotiellä ja seurata häntä opissa, elämässä ja vielä kärsimyksissäkin, jos niin tarvitaan. Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä. ja ottakoon ristinsä joka päivä, ja seuratkoon minua” (Luuk. 9: 23). Näinä vapauden ja rauhan päivinä ristimme on sittenkin ollut vielä keveä. Vihan ja vainon henki lisääntyy joka päivä. Ja kun viimeiset valitut kutsutaan sisälle, syttyy vihan ja vainon liekki palamaan. Ilmestyskirjassa sanotaankin: autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästä lähin. Ja, Henki sanoo: heidän pitää lepäämän töistänsä; sillä heidän tekonsa noudattavat heitä” (Ilm. 14: 13). Karitsan seuraamisesta on myös kärsimyksiä. Mutta Jumalan lapset eivät silloinkaan taistele omien voimiensa varassa. Jos taistelu olisi meidän voimiemme varassa, niin ei yksikään meistä selviytyisi perille. Jumala puettaa heikot väkevyydellä ja arkamieliset rohkeudella. Hän antaa meille voiton ja iankaikkisen levon tykönään taivaassa.
Kaikkinäkevän Jumalan lausunto viimeisistä valituista on tämä: Joiden suussa ei ole petosta löydetty, sillä he ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä”. Kuinka me tämän ymmärrämme? Ovatko nämä. ihmiset jotenkin erinomaisempia ja parempia kuin muut ihmiset yleensä? Kantavatko he sellaista savimajaa kuolemattoman sielunsa ympärillä, ettei turmeluksen syvyydestä pahuus pääse nousemaan pinnalle? Ovatko he kykenevämpiä hallitsemaan kielensä, joka on levoton kappale? Ovatko saastaisuuden tartuntamahdollisuudet viimeisellä ajalla vähentyneet? Meillä ei ole oikeutta tällaiseen ajatteluun. Jumalan toteamus ihmisestä on: ”…ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään”. Ja se koskee kaikkia ihmisiä. Uskallammeko asettautua noitten rinnalle ja ajatella, että Jumala katselee meitä noin otollisina? Jumalan toteamus viimeisistä valituista tuntuu kohdallemme ajateltuna mahdottomalta. Kuinka Jumala voi antaa minusta tuollaista lausuntoa, olenhan niin epäonnistunut ja huono matkamies. Jokaisella Jumalan lapsella on kyllä halu pysyä totuudessa, mutta siitä huolimatta saattaa hänen huuliltaan lipsahtaa, jos ei suoranainen valhe, niin ainakin puolinainen totuus. Apostolin kanssa täytyy todeta: ”Sitä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu” (Room. 7: 19—20). Näin joudumme edelleen yhtymään apostolin valitukseen: ”Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7: 24). Jumalan sanalla ei koskaan ole sitä tarkoitusta, että se sammuttaisi heikon uskon liekin tai särjetyn ruo’on musertaisi. Sen tähden meidän tulee aina tarkasti paneutua kirjoituksen koko sisältöön. Tässäkin tekstissä on lohdullinen ja koko asian selittävä lause: ”He ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä”. Jumalan seurakunnan keskellä on armoistuin. Ainoa keino pysyä puhtaana ja Jumalalle otollisena on pysyä lähellä armoistuinta. Edesmennyt matkalaulaja on laulellut: ”Sen juuressa makaan enkä kerjäämästä lakkaa, niin apu mulle tapahtuu näin”. Kun synti pannaan pois sitä mukaa kuin se tarttuu, niin näkyy meissä huonoissa hyvä kuva taivaasta päin katsottuna. Hyvä kuva näkyy vain silloin, kun Jumala katselee ostolaumaansa Poikansa haavojen lävitse. Silloin olemme saastattomat.
Matkaystäväni, älä suostu kantamaan mitään tulenarkoja aineita tuntosi päällä. Tie armoistuimelle on auki. Sieltä kaikuu kaikki viat ja virheet pesevä Jeesuksen veren ääni. Kun me näin armonkerjäläisinä kuljemme, ei toiveemme toteutumista voi pimeyden henkivaltain mahtikaan tehdä turhaksi. Me pääsemme kuin pääsemmekin perille kunnian taivaaseen.
”Nyt Pyhä Henki, sulle
Ylistys iäinen,
Kun kirkastit sä mulle
Näin kalliin autuuden
Ja näytit, kuinka tälle
Tomulle syntiselle
On Herra armoinen”
(SL 87: 13)
KUIN KERRAN VETTEN PAUHINA
”Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Zionin vuorella, ja hänen kanssansa sata ja neljä viidettäkymmentä tuhatta, joilla oli hänen Isänsä nimi kirjoitettu heidän otsissaan. Ja minä kuulin äänen taivaasta niin kuin paljon veden äänen, ja niin kuin suuren pitkäisen äänen. Ja se ääni, jonka minä kuulin, oli niin kuin kanteleen soittajain, jotka kanteleitansa soittavat. Ja veisasivat niin kuin uutta virttä istuimen edessä, ja neljän eläimen edessä, ja vanhinten. Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia, paitsi niitä sataa ja neljää viidettäkymmentä tuhatta, jotka maasta ostetut ovat. Nämä ovat ne, jotka ei vaimoin kanssa ole saastutetut, sillä he ovat neitseet, nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka hän menee. Nämät ovat ihmisistä ostettu Jumalalle ja Karitsalle uutiseksi. Joiden suussa ei ole petosta löydetty, sillä he ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä” (Ilm. 14: 1—5).
Raamatussa käytetään karitsaa viattomuuden vertauskuvana. Virheetöntä karitsaa käytettiin uhrina. Esimerkiksi Israelin kansan vapautuksen juhlana teurastettiin vuoden vanha virheetön karitsa. Sen verellä siveltiin majojen ovenpäälliset ja pihtipielet. Se oli merkkinä surman enkelille, että hän meni niiden majojen ohitse. Jeesus halusi syödä pääsiäislampaan ennen kärsimistään. Perimätiedon mukaan oli Jeesuksella varattuna kaikki tarvikkeet asianomaiseen huoneeseen. Juudas Iskariot oli edellisenä päivänä käynyt ostamassa karitsan. Johanneksen ja Pietarin oli käytävä temppelissa toimittamassa uhri. "Pääsiäisen viettoon kuuluu edelleen temppelissä toimitettava uhri, johon otettiin karitsan veri ja rasva, sekä sitten paistettava karitsa suusta sen läpi pistetyssä ristinmuotoisessa granaattiomenapuuvartaassa hiilivalkealla" (A. Saarisalo, Raamatun Sanakirja). Kärsivästä Herran palvelijasta sanotaan: ”Niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään” (Jes. 53: 7). Viimeksi mainittu lause on varmaan suuresti vaikuttanut Messiastoivon sisältöön. Juuri tätä Raamatun kohtaa luki Etiopian kuningattaren Kandaken voimallinen kamaripalvelija palatessaan Jerusalemista. ”Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niin kuin lammas teuraaksi talutettu: ja niin kuin karitsa keritsijänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa" (Apt. 8: 32). Tämä lause oli myös Johannes Kastajalle erikoisen tuttu. ”Katso Jumalan Karitsaa” (Joh. 1: 29). ”Sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus" (1 Kor. 5: 7).
Uhrikaritsa paistettiin ristinmuotoisessa vartaassa hiilten päällä. Niin on myös Jumalan uhrikaritsa vihan hehkuvan hiilloksen päällä, ristin kyljessä, jossa hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. Syytön kärsi syyllisten edestä. Syntien sovittaja ja kuoleman voittaja seisoo nyt Siionin vuorella. Luonnollisella Siionin vuorella oli kuninkaan kaupunki. Niin on myös hengellisellä Siionin vuorella Siionin kuninkaalla pysyvä asuinpaikka, Jumalan juhlakaupunki. Tämä on tärkeä tietää jokaisen, joita on Jumalan asunto-osoite hukkunut. Tässä juhlakaupungissa ei Jumalan Poika majaile yksinään, vaan valitut ovat hänen ympärillään. He ovat kutsuttuina saapuneet tähän kaupunkiin Siinain vuoren pelottavasta ilmasta. Apostoli sanoo Heprean Jumalan lapsille: "Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin ja monen tuhannen enkeleitten joukon tykö" (Hebr. 12: 22). Ei ollut aiheetonta mainita, että tämä on Jumalan juhlakaupunki, sillä apostoli sanoo, että täällä on tuhansiin nouseva enkeleitten joukko. Vanhat saarnaajat luonnehtivat ennen puheissaan: täällä on koolla kallista seuraväkeä, kun näkymättömänä seuravieraana on itse Henna Jeesus sekä jokaisen Jumalan lapsen kunniallinen palvelija, kirkkauden enkeli. — Jos Jumala vetäisi hetkeksi savimajan ikkunan verhoa syrjään niin, että edes välähdyksen ajan saisimme nähdä tämän, ei varmaankaan olisi yhtään kylmää sydäntä eikä kiittämätöntä kieltä. Tämä juhlakaupunki oli vuorella. Se tahtoo sanoa, että kaupunki seisoo horjumattomalla perustuksella, Jumalan armolupausten päällä. Se on näkyvällä paikalla ja autuuden muurilla maailmasta eroitettuna. Jeesus sanoo tästä kaupungista: "Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on” (Matt. 5:14). Aikojen kuluessa ovat vihollisen apulaiset ajaneet paljon roskakuormia tämän kaupungin päälle. He ovat puhuneet kaikkinaista pahaa valehdellen Jumalan lapsista. Mutta kaikesta huolimatta loistavat valot Siionin vuorelta. Mistään muualta ei valoja näykään. Tänä aikana ei hengelliseksi tekeytyvässä maailmassa uskalleta sanoa syntiä synniksi eikä voida kirkastaa armoa armoksi. Siellä kumarretaan ja taivutaan kaikkien aikamme jumalattomien vaatimusten edessä. Ajat ja lait muutetaan ja kansamme ylle leviää nopeasti uusi pakanuuden pimeys. Tekstin osoittama valittujen joukko seisoo Karitsan ympärillä. Se koostuu kahdestatoista Israelin sukukunnasta. Johannekselle näytetään, että toinen enkeli, joka tuli auringon koitosta ylös, kävi näitä Jumalan sinetillä otsista merkitsemään. Ja minä kuulin, että merkittyin luku oli sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat: Juudan sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Asserin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt” (Ilm. 7: 4—8). Vanhan Testamentin esikuvassa otsaa pidettiin hyvin tärkeänä osana kasvoista. Aaronin ja hänen poikiensa papilliseen virkapukuun kuului otsakoriste. Se oh valmistettu puhtaasta kullasta ja siihen oli kaiverrettu "Herra11e pyhitetty" (2 Moos. 28: 36, 39: 30). Kaikilla Jumalan lapsilla on tällainen otsamerkki, kun he taivaasta lahjana saadun elävän uskon mukana ovat saaneet Pyhän Hengen avaaman oikean ymmärryksen Kristuksen opista. Raamatussa sanotaan, että joka autuaaksi tulla tahtoo, pitää hänen tietämän tästä opista. Ei sitä millä tavalla tahansa uskoen tulla autuaaksi.
Jumalan lasten seuroissa usein lauletaan: ”Heill’ otsiin merkit piirretyt On kirkkahat, Salassa ennen, ilmi nyt, Kuink’ on ne ihanat!” (SL 195: 4). Eräs pikkutyttö seuroista kotiin palattuaan kysyi äidiltään: ”Mitä se tarkoittaa, että heill’ otsiin merkit piirretyt on kirkkahat? En minä niiden uskovaisten otsissa mitään merkkiä nähnyt. ” Äiti vastasi ja sanoi: ”Kyl1ä niillä se merkki on, mutta se on sisä11äpäin”. Tästä meillä on varmasti kokemuksiakin tavatessamme meille tuntemattomia ihmisiä esim. valtamerten takaa. Keskustellessamme heidän kanssaan uskon asioista piirtyy tämä otsamerkki kirkkaana näkyviin, jos he ovat käsittäneet yhdenkaltaisen, kalliin uskonvanhurskauden, jonka yksin Jumala ja Vapahtajamme, Jeesus Kristus antaa. On ilo todeta, että olemme saman tien kulkijoita ja saman Kristuksen ruumista rinnoilta vyöttävän kultaisen rintavyön sisäpuolella. Tämän merkin perusteella meidät taivaastakin tunnetaan täällä sekaseuraisen maailman keskellä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Jumalan vahva perustus kuitenkin pysyy, joka täällä kiinnitetty on. Herra tuntee omansa ja lakatkoon jokainen vääryydestä, joka Kristuksen nimeä mainitsee” (2 Tim. 2: 19). Tämän maailman hengelliset ovat monioppisuuden kannattajia. Heillä on yhteinen tunnustus, että kaikista uskonsuunnista tulevat todelliset pyrkijät autuaiksi. Silloin ei tarvitse loukata eikä arvostella ketään ja tällainen opetus on mieluista ihmisille. Yksi huono puoli tässä on se, ettei sillä uskolla tulla autuaiksi. Raamattujen mukaan on vain yksi usko, yksi toivo ja yksi tunnustus, yksi Jumala, joka on meidän kaikkien Isa. Jos sinä, rakas ystävä, oka näitä rivejä luet, olet vailla pelastusvarmuutta, niin kiireistäsi huolimatta ahkeroi perehtyä sen verran Raamattuun voidaksesi vertailla, missä opetetaan sen mukaan. Moni on sillä. tavalla opastunut Jumalan valtakuntaan ja saanut lauluntekijän kanssa ihmetellen sanoa: ” Ja yhä nyt levossa ihmettelen, Tätä autuutta ennen miks’ tajunnut en” (SL 296: 2).
Sitten Johannes saa kuulla merkillisen äänen, niin kuin hän siitä kirjoittaa: "Ja minä kuulin äänen taivaasta niin kuin paljon veden äänen ja niin kuin suuren pitkäisen äänen, ja se ääni jonka minä kuulin, oli niin kuin kanteleen soittajain jotka kanteleitansa soittavat. Ja veisasivat niin kuin uutta virttä". Jumalan valtakunta, armon taivas täällä maan päällä, on taivaallisten ilmoitusten vastaanotin. Tämä vastaanotin toistaa saamansa ilmoitukset ihmisten kuultaviksi. Pyhä Henki ottaa Isän ja Pojan omasta ja ilmoittaa sen meille. Tässä Johannes sai nähdä a kuulla niitä tuntemuksia, joita ihmisellä on silloin, kun Jumalan valtakunta häntä lähestyy. Kokemukset ovat samat kuin Elialla, kun Jumala kulki hänen ohitseen. Ensin tuli suuri ja väkevä tuuli. Se halkaisi vuoret ja särki mäet Herran edellä, mutta Herra ei ollut tuulessa. Kun epäuskossa oleva ihminen ensi kerran joutuu elävän Jumalan sanan kosketukseen, tulee kuolleelle omalletunnolle liikettä. Sana halkaisee vuoret ja särkee mäet. ”Kaikki laaksot pitää korotettaman, ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman, ja mitä on tasoittamatta, pitää tasattaman ja kohiat silitettämän" (Jes. 40: 4). Kun väärän vanhurskauden rauha särkyy ja oman vanhurskauden kukkulat kukistuvat, niin silloin Jumalan läheisyys vaikuttaa pelottavalta. Sitten tuulen perästä tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Ja maanjäristyksen perästä tuli tuli, eikä Herra ollut tulessakaan. Tässä saamme nähdä, kuinka tie Siionin vuorelle kulkee Siinain kautta. Koska iloisesta maailmasta ei mennä iloiseen taivaaseen, täytyy välillä tapahtua murhe ja katumus Jumalan mielen jälkeen. Herätetty tunnon tila on Siinain kovassa ilmassa seisomista. Siinä välähtelevat tuomion salamat ja Jumala puhuu Siinailla tulen keskeltä. Tässä sielun tilassa ei ihminen vielä tunne armahtavan Jumalan sydäntä. Mutta ei Jumala tarkoita jättää ihmistä kuoleman pelossa vapisemaan.
Maanjäristyksen ja tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä. Silloin peitti Elia kasvonsa (1 Kun. 19: 12—13). Tässä oh Herra. Hän lähestyy hätääntynyttä ja pelkäävää, herätettyä sielua, rauhan evankeliumilla. Ja tapahtui kuten lauluntekijä laulaa: "Näin tuomion tunnolta poistaa ja peseepi syntisi sun. Ja henkensä sinulle kuiskaa: nyt lapseni, olet sä mun". Iloon ja rauhaan saatettujen ihmisten huulten hedelmä on Jumalan kiitos. Näin rauhan evankeliumilla vapauteen päässyt saa syntymäpäivälahjaksi Jumalan kanteleen. Sen tähden kuuluu ilon ja autuuden ääni vanhurskasten majasta. Johannes sanoo: ”Ne veisasivat niin kuin uutta virttä”. Tämän hän sanoo aivan kuin verratakseen kuulemaansa ääntä johonkin. Hän tahtoo sanoa, että armontaivaasta kuuluvan virren alkuaakkoset ovat aivan samanlaiset kuin siinä virressä, jota kirkkauden taivaassa valitut veisaavat. Se virsi alkaa Herran Jeesuksen kiitoksella. Täällä savimajan vankina olevan sielun virittämä virsi on lyhyt, mutta kerran se jatkuu loputtomasti.
Edelleen Johannes osoittaa, missä tämä virsi soi heleimmin täällä maan alhoissa. Se paikka on istuimen edessä ja neljän eläimen ja vanhinten edessä. Näin tapahtuu, kun kiusattu kilvoittelija saa käydä armoistuimen eteen aina tarvitessaan apua ja armoa. Siellä päästetään raskautetut irralleen, vaivatut lasketaan vapaiksi ja otetaan kaikkinainen kuorma pois. Silloin irtaantuvat usein myös kanteleet murheen pajuista ja helähtävät soimaan Karitsan kiitosta. Nämä tunnukset ovat olleet kaikkina maailman aikakausina Jumalan valtakunnassa. Tekstissämme osoitetaan, että uusi virsi taivaasta opetetaan vain niille ihmisille, jotka seisovat Siionin vuorella, Karitsan ympärillä. "Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia paitsi niitä sataa ja neljää viidettäkymmentätuhatta, jotka maasta ostetut ovat." Tässä mainitaan ainoastaan Israelin lasten kahdestatoista sukukunnasta merkityt valitut, mutta näitten lisäksi Raamattu osoittaa, että pakanoista koostuva valittujen joukko on niin suuri, että sitä ei taida yksikään laskea (Ilm. 7: 9). Nämä ovat myös Siionin vuorella kuten Jesajalle siitä näytetään: Viimeisenä aikana pitää sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvan oleman, korkeampi kuin kaikki vuoret ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kaikki pakanat pitää sinne juokseman. Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman: tulkaat ja astukaamme ylös Herran vuorelle ja Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä ja vaeltaisimme hänen poluillaan; sillä Siionista on laki tuleva ja Herran sana Jerusa1emista" (Jes. 2: 2—3). Näin Jumala on koonnut valtavan joukon myös pakanoista Karitsan ympärille Siionin vuorelle. Myös näiden suuhun on Jumala antanut uuden veisun; sovintosaarnan ja kiittävän kielen. Kumpaakaan näistä ei ole Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Sovintosaarnan jäljittelemisellä ei ole mitään merkitystä, koska siitä puuttuu henki ja voima. Samoin on kiitoksenkin kohdalla. Jäljitelty kiitos ei ole Jumalan vaikuttamaa, vaan ihmisestä lähtoisin olevaa.
On monia tapauksia, jotka osoittavat, että uusi virsi opetetaan taivaasta. Eräs tapaus sattui kauan sitten. Seuroihin oh saapunut sellainen henkilö, joka ei ollut koskaan ennen käynyt Jumalan lasten seuroissa. Hän ei ollut nähnyt eikä kuullut tällaisesta uskosta mitään. Tästä huolimatta oli hänen sydämellään ollut kaipaus Jumalan yhteyteen ja halu sovitukseen hänen kanssaan. Hän kuunteli nyt ensimmäista kertaa Jumalan evankeliumia. Sana sattui sydämeen. Siinä kirkastui tärkein asia, että ihmisen pitää tehdä parannus päästäkseen sovintoon Jumalan kanssa. Hän ei pitkästynyt saarnaan, mutta odotti kuitenkin hartaasti sen päättymistä. Kesken saarnan hän ei uskaltanut esittää armonanomusta, koska pelkäsi seurojen tulevan häirityksi. Hän kuunteli herkistyneenä Jumalan sanan ihania armolupauksia, mutta tunsi samalla mahdottomuutensa, että ne voisivat kuulua hänelle. Kun saarna päättyi, rohkeni hän nousta paikaltaan seisomaan ja kysymään: Tarkoittivatko nuo Jumalan sanan lupaukset minuakin, olisiko minullakin mahdollisuus päästä tästä armosta osalliseksi? Kun hänelle saarnattiin synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, näytti hänen sydämensä pakahtuvan taivaallisen ilon ja rauhan tuntemisesta. Ensimmäiseksi hän sai soperretuksi sanan ”Jeesus” ja sitten ”kiitetty”. Ja niin kirposivat kielen siteet ja huoneessa kaikui tuttu uuden virren sävel: Herra Jeesus ole kiitetty. —”Niin opit uuden laulun, Sen uuden, armahan, Mit’ taivaan joukot laulaa Siell’ eessä Karitsan; Hän täytti kaikki eestämme. Mutta tuskien tie ol’ se!” (SL 15: 5).
Näistä vuorella olevista sanotaan edelleen: ”Nämät ovat ne, jotka eivät ole vaimoin kanssa saastutetut, sillä he ovat neitseet”. Neitseellä tarkoitetaan yleensä nuorta tyttöä, joka on puhdas ja koskematon, kuten Rebekasta sanotaan (1 Moos. 24: 16). Raamatussa verrataan Kristukselle kihlattua puhtaaseen neitseeseen niin kuin Paavali kirjoittaa: ”Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella, sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin” (2 Kor. 11: 2). Sellaista, joka kantaa Mooseksen kihloja ja samanaikaisesti luulee kantavansa Kristuksen kihloja, ei voida kutsua neitseeksi. Kauan sitten Jumalan valtakunnasta lähteneet eriseuraiset vaativat, että laki pitää olla kristitylläkin lihan kurittajana ja hyvien töiden opettajana. Paavali kirjoittaa Roomalaisille: ”Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme” (Room. 7: 4). Näistä neitseistä sanottiin, etteivät he ole itseään vaimoin kanssa saastuttaneet. Asetelma on aivan luonnonvastainen. Ajassamme tosin harjoitetaan tällaistakin luonnotonta syntiä, mutta tässä on kysymys hengellisestä asiasta. Raamatussa on useita vertauskuvia Jumalan valtakunnan olemuksesta. Erilaiset kuvat korostavat sen en puolia. Kun tässä verrataan Jumalan lasta neitseeseen, niin korostetaan sitä, että hän on Jeesuksen valitsema ja itselleen kihlaama. Kun taas valtakuntaa verrataan synnyttäväiseen äitiin, niin korostetaan sitä, että Siionissa pitää minulle kaikki lapset syntymän, niin kuin Psalmistan kautta Jumala sanoo (Ps. 87: 5). Luther sanoo tästä myös: ”Jolla ei ole Jumalan valtakunta äitinä maan päällä, hänellä ei ole Jumala isänä taivaassa”. Kaikki Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat vaaran hengellisyyden ryhmäkunnat ovat tällaisia vieraita vaimoja. Myös Jumalan valtakunnasta on lähtenyt ihmisiä muodostaen omia ryhmiään. Mitä lähemmäksi Jumalan valtakuntaa he ovat jääneet, sitä suurempi on viettelyksen vaara. Jumala sanoo tästä profeetan kautta: ”Jotka asettivat kynnyksensä minun kynnykseni viereen ja ovensa minun oveni sivuun ja seinä oli minun ja heidän vaiheellansa” (Hes. 43: 8). On murheellista todeta, että niin moni Jeesuksen verenpuhtautta kantava on tullut vaimoin kanssa saastutetuksi. Nämä ovat olleet yksityistapauksia. Jumalan valtakunta on aina jäänyt seisomaan totuuden patsaana ja perustuksena.
Armonauringon luodessa viimeisiä säteitään tälle maailmalle kokoaa Jumala myös viimeisiä valituitaan hukkuvien keskuudesta. Silloin on Raamatun mukaan maan päällä sellainen tilanne, että koko hengelliseksi tekeytynyt maailma on yhdistynyt. Ekumenia on toteutunut ja seitsemän vaimoa on tarttunut yhteen mieheen (Jes. 4:1). Tämän ulkopuolelle on jäänyt vain elävä kristillisyys. Juopa on auennut tämän maailman hengellisten ja Jumalan lasten välillä. Maailman hengelliset uhkuvat vihaa ja vainoa Jumalan lapsia kohtaan. Silloin näillä ajan illassa elävillä valituilla ei ole muiden vaivojen ja vaarojen lisäksi ainakaan sitä vaaraa, että he saastuttaisivat itsensä vaimoin kanssa. Heidän sielujensa silmien eteen aukeaa kirjoitusten valossa Jumalan Pojan toisen tulemisen läheisyys. Tekstimme sanookin: ”…nämät ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka hän menee”. Jeesus kulkee vereen kastetuissa vaatteissa laumansa edellä. Matkan suunta on kunnian taivas. Meidän tulee sovittaa askeleitamme hänen askeliinsa tällä kaidalla kirkkotiellä ja seurata häntä opissa, elämässä ja vielä kärsimyksissäkin, jos niin tarvitaan. Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä. ja ottakoon ristinsä joka päivä, ja seuratkoon minua” (Luuk. 9: 23). Näinä vapauden ja rauhan päivinä ristimme on sittenkin ollut vielä keveä. Vihan ja vainon henki lisääntyy joka päivä. Ja kun viimeiset valitut kutsutaan sisälle, syttyy vihan ja vainon liekki palamaan. Ilmestyskirjassa sanotaankin: autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästä lähin. Ja, Henki sanoo: heidän pitää lepäämän töistänsä; sillä heidän tekonsa noudattavat heitä” (Ilm. 14: 13). Karitsan seuraamisesta on myös kärsimyksiä. Mutta Jumalan lapset eivät silloinkaan taistele omien voimiensa varassa. Jos taistelu olisi meidän voimiemme varassa, niin ei yksikään meistä selviytyisi perille. Jumala puettaa heikot väkevyydellä ja arkamieliset rohkeudella. Hän antaa meille voiton ja iankaikkisen levon tykönään taivaassa.
Kaikkinäkevän Jumalan lausunto viimeisistä valituista on tämä: Joiden suussa ei ole petosta löydetty, sillä he ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä”. Kuinka me tämän ymmärrämme? Ovatko nämä. ihmiset jotenkin erinomaisempia ja parempia kuin muut ihmiset yleensä? Kantavatko he sellaista savimajaa kuolemattoman sielunsa ympärillä, ettei turmeluksen syvyydestä pahuus pääse nousemaan pinnalle? Ovatko he kykenevämpiä hallitsemaan kielensä, joka on levoton kappale? Ovatko saastaisuuden tartuntamahdollisuudet viimeisellä ajalla vähentyneet? Meillä ei ole oikeutta tällaiseen ajatteluun. Jumalan toteamus ihmisestä on: ”…ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään”. Ja se koskee kaikkia ihmisiä. Uskallammeko asettautua noitten rinnalle ja ajatella, että Jumala katselee meitä noin otollisina? Jumalan toteamus viimeisistä valituista tuntuu kohdallemme ajateltuna mahdottomalta. Kuinka Jumala voi antaa minusta tuollaista lausuntoa, olenhan niin epäonnistunut ja huono matkamies. Jokaisella Jumalan lapsella on kyllä halu pysyä totuudessa, mutta siitä huolimatta saattaa hänen huuliltaan lipsahtaa, jos ei suoranainen valhe, niin ainakin puolinainen totuus. Apostolin kanssa täytyy todeta: ”Sitä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu” (Room. 7: 19—20). Näin joudumme edelleen yhtymään apostolin valitukseen: ”Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7: 24). Jumalan sanalla ei koskaan ole sitä tarkoitusta, että se sammuttaisi heikon uskon liekin tai särjetyn ruo’on musertaisi. Sen tähden meidän tulee aina tarkasti paneutua kirjoituksen koko sisältöön. Tässäkin tekstissä on lohdullinen ja koko asian selittävä lause: ”He ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä”. Jumalan seurakunnan keskellä on armoistuin. Ainoa keino pysyä puhtaana ja Jumalalle otollisena on pysyä lähellä armoistuinta. Edesmennyt matkalaulaja on laulellut: ”Sen juuressa makaan enkä kerjäämästä lakkaa, niin apu mulle tapahtuu näin”. Kun synti pannaan pois sitä mukaa kuin se tarttuu, niin näkyy meissä huonoissa hyvä kuva taivaasta päin katsottuna. Hyvä kuva näkyy vain silloin, kun Jumala katselee ostolaumaansa Poikansa haavojen lävitse. Silloin olemme saastattomat.
Matkaystäväni, älä suostu kantamaan mitään tulenarkoja aineita tuntosi päällä. Tie armoistuimelle on auki. Sieltä kaikuu kaikki viat ja virheet pesevä Jeesuksen veren ääni. Kun me näin armonkerjäläisinä kuljemme, ei toiveemme toteutumista voi pimeyden henkivaltain mahtikaan tehdä turhaksi. Me pääsemme kuin pääsemmekin perille kunnian taivaaseen.
”Nyt Pyhä Henki, sulle
Ylistys iäinen,
Kun kirkastit sä mulle
Näin kalliin autuuden
Ja näytit, kuinka tälle
Tomulle syntiselle
On Herra armoinen”
(SL 87: 13)
Vastaukset 18
Vanhimmat
olisin halunnut lukea koko jutun koska aihe kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta en kylla jaksa...
Ajan kanssa, hyvää lukemistahan tuossa on.
lukea siitä, siinä on monelle ei-vl:lle ihmettelemistä ja varsin kiintoisaa vl-llekin, koskapa ko. puhuja on jo päässyt perille.
ja lue illalla ennen nukkumaanmenoa.
Tässä saarnassa on ilmestyskirjaa selitetty raamatullisesti. Ei-vl:t ovat monet kritisoineet vain-me-oppia, siihenkin löytyy vastaus täältä ja paljon muuhun, jos olet kiinnostunut lestadiolaisuudesta (=vl). Kannattaa lueskella rauhassa tulostetusta versiosta.
uskonveljen puheiden alla olen monta kertaa nähnyt kuulijoiden puhkeavan äänelliseen kiitokseen.
Hän oli Jumalalta saanut lahjan niin kirkkasti , raittiisti ja rakkaasti puhua uskomisen kalliista asiasta.
Syystäkin häntä on leikillisesti sanottu pikkuprofeetaksi, yhdessä toisen samalta paikkakunnalta olevan pienikokoisen puhujan kanssa.
Rakkaudella ja lämmöllä muistelen näitä Siionimme puhujaveljiä, jotka ovat jo matkasauvansa saaneet laskea, ja päässeet uskosta näkemiseen.
"päässeet uskosta näkemiseen" Eikö ihminen olekaan haudassa viimeiseen päivään asti, jolloin kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle, vai onko olemassa toisille ohituskaista?
Samaan ilmiöön törmäsin, kun Äitini kuoli, niin yksi sisaruksistani totesi Äidin päässeen ikuisiin joulujuhliin???
"Ei-vl:t ovat monet kritisoineet vain-me-oppia, siihenkin löytyy vastaus täältä"
ei löydy vastausta mistään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001411381
avauksesta!
Kopioi vaikka se ja lueskele ajatuksen kanssa vaikka useampana oltana iltalukemisena, tiedä vaikka vastaus kuitenkin löytyisi.
Tai ei sitten löydy, vaikkakin se siinä kuitenkin on.
hyvässä paikassa, levossa (vrt taivaassa) ylösnousemuksen aamua.
avaa, ei sitä voi kukaan avata.
Meillä päin on tapana sanoa, että uskovaiset menevät kuoltuaan "vanhurskasten lepoon" odottamaan sitä päivää jolloin kuolleet herätetään.
Mutta toisaalta kuollut on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja kun aika on loppunut, niin hän siirtyy kuollessaan tavallaan suoraan ylösnousemuksen aamuun nousemaan ylös yhdessä kaikkien meidän jäljessä tulevien (ja vielä ajassa olevien) ja häntä ennen kuolleiden kanssa.
Eli tavallaan molemmat pitävät paikkansa: kuollut on meidän ajalliselta kannaltamme katsoen odottamassa ylösnousemusta, mutta omalta ajattomalta kannaltaan katsoen hän on jo siirtynyt taivaan iloon.
En kyllä minäkään tuosta löytänyt mitään perusteita vain-me oppiin tai juuri muutenkaan oikein mitään. Siinä kerrottiin ilmestyskirjaa, joka on aina ollut hieman sekava kirja. Raamattua kasattaessa ilmestyskirjasta käytiin melkoista kädenvääntöä otetaanko se ollenkaan siihen mukaan,vai ei...
Kertokaa nyt joku, mistä kohdasta tuosta mitään perusteita löytyy. Oli kyllä niin pitkä ja aika tylsä juttu, ettei sitä jaksanut ajatuksen kanssa pohtia.
"Armon merkkihän otsassa" on meillä jokaisella, jotka uskomme...
??
Ande
...ilmestyskirja on sekava ja se on juuri siksi sekava, jotta ihmisen järki ei pysy siinä mitenkään mukana. Jumala avaa sanansa jos avaa ja ihmisen ei voi sitä avata minkä Jumala on kätkenyt.
ei vl.lältä.
Kuulosti vähän samalta kuin joku joskus on sanonut tekemästäni kakusta, että "ihan hyvää pojan tekemäksi" tai kuulemani kommentti jostain ihmisestä että "ihan älykäs naiseksi"... ;)
Olisipa hyvä, kun epäuskoiset alkaisivat enemmän käydä seuroissa, mitä tänä aikana tapahtuu. Hyvä kun sä jaksoit tuon kirjottaa. Se on meille kaikille hyväksi. Jumalan Sana.