Luin taas Pravdan

Kyllä mä olen tuntenut usein eläimellistä vihaa joitakin ihmisiä kohtaan. Se on aivan normaalia. Se on sitten eri asia, jos tappaisin tai vahingoittaisin muuten vihan kohteita. Se on tietysti jo syntiä.

Apostolikaan ei kieltänyt vihastumasta. Mutta antaa auringon laskea vihansa yli on jo syntiä. Vääryyttä tuleekin vihata..

Ennenvanhaan uskovaiset olivat päivämiehestä sanoneet, että parempi kaksi sanaa Raamattua, kuin koko päivämies.

Sanaa?

Tästä tärkeästä aiheesta on jo käynnissä keskustelu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000038291669

ajoi heidät ulos temppelistä ja huusi: "Te kyykäärmeen sikiöt!"

Mies, joka eli synnittömän elämän. Ei tehnyt siis yhtään ainoaa kertaa syntiä. Siinä Päivämiehelle purtavaa.

joka saatana kanssa puuhaa, saatanasta puhuu ja Hänen asiotaan tuo esille.

( Muista saatanaan sitomiset, eli sopimus saatanan kanssa )

Täysin teologisesti antikristuksen sanomaa.

ominaisuuksiin, se on tunnetila. Raamatussa sanotaan , että joka vihastuu veljeensä , on jo murhaaja, eli rikkonut Jumalan käskyn:Älä tapa. Mutta Raamatussa on neuvot, miten vihastuneen tulee toimia, ettei sielunvihollinen saa kaapatuksi sydäntä ja ala ruokkia sitä vihaa..., joka sitten saa hyväksynnän ihmismielessä ja paisuu hallitsemattomaksi.Sielunvihollinenhan se on aina väijymässä, jotta sais niellyksi.

kun toteat: ”Tunteet ja teot ovat asia erikseen. Se että tekee vihan vallassa pahaa toiselle on synti, mutta ei vihantunne itsessään.”

Lisäisin tuohon ajatukseesi: Me emme saa tehdä pahaa edes pahalle lähimmäisellemme, mutta emme myös omalle elämällemme. Tämä saattaa olla vähän vaikea ymmärtää, mutta juuri tästä Paavali varoittaa: 1 Kor. 3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.”

Paavali myös sanoo, että uskova saa vihastua, mutta ei tehdä syntiä: Ef. 1:26 ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. 27 Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. 28 Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. 29 Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. 30 Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.
31 Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. 32 Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”

Miten sitten voi vihastua niin, että ei tee syntiä? Eikö suunnaton viha aina johda pahantekoon ja rikokseen lähimäistämme vastaan? Ei Johda! Sillä meillä on lupa vihastua pahuuteen ja vääryyteen ja sanoisin, että kaikkein suurinta pahuutta tehdään väärän uskon/opin kautta! Ei meidän tarvitse tykätä väärästä opista, eikä vääristä hoitokokouksista! Raamattu antaa luvan vihata kaikkia vääryyttä, ilman, että tekisimme syntiä: Room. 12:9 ”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.”

Ensinnäkin, vihastuminen ja viha/vihaaminen ovat eri asioita. Toiseksi, vähän Raamattua:

1. Joh. 2:9 Joka sanoo valkeudessa olevansa ja vihaa veljeänsä, hän on vielä pimeydessä.

1. Joh. 2:11 Mutta joka veljeänsä vihaa, hän on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, kuhunka hän menee; sillä pimeydet ovat hänen silmänsä soaisseet.

1. Joh. 3:15 Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja; ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä.

1. Joh. 4:20 Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?