Cronberg on viime aikoina puhunut levottomia:
Suomessa voisi opiskella muitakin kieliä kuin ruotsia. Mutta mutta, kun on se RKP:n vaatima hallitusohjelmakirjaus, että ruotsin asemaan ei saa puuttua.
Cronberg joutuikin RKP-mediassa vakuuttamaan kaksikielisyysuskoaan julkisesti: Minä uskon pyhään kaksikielisyyteen, pakkoruotsiin ja sen voimaan, meidän herraamme !
Nyt Wideroos on tyytyväinen, kun kaikki taas rakastavat pakkoruotsia.
Suomessa voisi opiskella muitakin kieliä kuin ruotsia. Mutta mutta, kun on se RKP:n vaatima hallitusohjelmakirjaus, että ruotsin asemaan ei saa puuttua.
Cronberg joutuikin RKP-mediassa vakuuttamaan kaksikielisyysuskoaan julkisesti: Minä uskon pyhään kaksikielisyyteen, pakkoruotsiin ja sen voimaan, meidän herraamme !
Nyt Wideroos on tyytyväinen, kun kaikki taas rakastavat pakkoruotsia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se kerrassaan hävytöntä, suorastaan pyhäinhäväistys, jos ruotsalaisten kielellisiä etuoikeuksia alettaisiin nakertaa, varsinkin jos asialla olisi vihreät - de gröna!
Ruotsin kieli on sentään suomalaisen sivistyksen ja kansallisen identiteettimme perusta ja edellytys.
Suunnaton on se velka, mikä meillä ruotsin kielestä on maamme ruotsinkielisiksi rekisteröityneille kaksikielisille. Sitä velkaa emme ikinä pysty maksamaan. Voimme vain yrittää lyhentää sitä opettelemalla ruotsia ja ylläpitämällä kielellisiä kaksoisrakenteita ja opiskelukiintiöitä maamme ruotsalaisille.
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa.
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi.
Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet. Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi.