Minä istun oman elämäni rappusilla ja unelmoin.Voi kuinka toivonkaan että maailmassa olisi vielä joku jonka olkapäätä vasten voisin nojailla, joku jonka vuoksi kävelisin rakkauden sokaisemana päin seiniä. Ja kuinka se kaikki saisi alkunsa:
Synkän erämaan pikkuruisesta mökistä:
Jossa minä olen hakemassa inspiraatiota kirjoittamiselleni.On syksy, tuuli laulaa mökin ikkunan karmeissa, sade rummuuttaa lasin pintaa ja on niin pimeää ettei ulkoa erota edes puiden ääriviivoja.
Myrskylyhdyn valo liekuttaa aavemaisia varjojaan kelohonkaisille seinille.Minulla ei ole kylmä takassa palava tuli on pitänyt huolen siitä, silti tunnen pienen pienten pelon värinöiden kulkevan ihollani.
Ovelta kuuluva kolina nostattaa niskavillani melkein katon rajaan asti.Silti menen ovelle ja pelokkaasti raotan sitä, ja lopulta avaan kokonaan:
Sinä seisot siellä sateen pieksämänä ja tuulen runtelemana.
Kädessäsi naarmuinen kompassi ja ruusun varsi jonka kukan
terälehdet ovat puhurin voimasta kuistille irtoilleet.
Se kuka sinä olet, onkin minulle se suurin arvoitus.
Unelma rakkaudesta
14
1834
Vastaukset
- Yöstä pluikahtanut
Siinähän minä sitten seisoin, korvani sivuille rankkasateen lurpauttamina mutta hymyni oli kuitenkin ekstraa; olin hangannut huolellisesti rahkasammaleella kulmahampaani ja ne kiiltelivät oudon mökin valonkajossa varmaankin hyvin edustavasti, ainakin toivoin niin. Ruusu oli ollut myös outo ilmestys, löysin sen erään korkean kalliokielekkeen juurelta täysin ehjänä ja oudon kauniina, se oli kuin odottamassa siellä satunnaista kulkijaa, kevyenä ja pimeässä helposti erottuvana, kevyen hiipijän poimittavana.
Sitten olin haistanut savun.
Häkellyin ja säikähdin, ruusu taisi hieman kärsiä uidessani yli kylmän joen jonka alajuoksulla koskien kivikot vaanivat vaarallisina, mutta noustuani vastarannalle huomasin vanhan ja korkean kelon alaoksassa roikkuvan jotain. Se oli berberi. Jonkin kalastajan kai siihen ammoisina aikoina unohtama ja takanta risa, mutta sopivan suojaava ja edustava silti. Kokeiltuani sitä ylleni, päätin lähteä savun suuntaan koska sade oli jo jatkunut kauan ja minun oli yhä kylmä, eikä suojaa ollut lähitienoillakaan. Matkallani oli louhikoita ja risuisia notkoja joissa ruusu taisi hieman kärsiä ja väistettyäni karhua jouduin upottavalle suolle, mutta viimein näin valonpilkahduksen erään lammen rannalla.
Siinähän minä sitten seisoin mökin terassilla yrittäen kätkeä tuuheaa häntääni berberin laskoksiin, mutta se pullahtaa aina esille ja kuulen jo oven narahtavan. Aistin sisältä leviävän lämmön, mutta musta metsä takanani huutaa minulle jotain. Puristan ruusua yhä lujemmin ja lujemmin enkä tiedä ensimmäistä kertaa elämässäni mitä tekisin ja kuonoani en suostu kuuntelemaan.- Zeldawitch
Vaikka hetkeksi häikäistyin
valkoisina hohtavista kulmahampaistasi,
minulla oli niin salamannopeat refleksit
että ehdin vetää oven kiinni kuonosi edestä!Anteeksi että kirsusi jäi
saranan väliin,
lupaan lähettää sen myöhemmin postissa :)
Etsintäni jatkuu edelleen,
mutta tämän kokemuksen myötä olen
tullut karvan verran varovaisemmaksi! - Pluikaus
Zeldawitch kirjoitti:
Vaikka hetkeksi häikäistyin
valkoisina hohtavista kulmahampaistasi,
minulla oli niin salamannopeat refleksit
että ehdin vetää oven kiinni kuonosi edestä!Anteeksi että kirsusi jäi
saranan väliin,
lupaan lähettää sen myöhemmin postissa :)
Etsintäni jatkuu edelleen,
mutta tämän kokemuksen myötä olen
tullut karvan verran varovaisemmaksi!Sitten ovi aukeni hiljaa ja kapea valonsäde lankesi terassin märille, sieniä kasvaville lattialankuille. Sisältä tulvahti ummehtunut löyhkä vasten kuonoani ja vetäydyin salamana pois sen edestä; aivastellen ja pärskien loikkasin takaisin pimeyden suojiin berberin helmat heiluen. Takanani ovi pamahti kiinni niin, että ikkunat helisivät ja saatoin kuulla paksujen hirsiseinien takaa kantautuvan moniäänisen, karkean kiroustulvan jota säesti kimakka kikatus. Terassin nurkassa jököttänyt kuminukke oli kaatunut vasten ovea ja juuttunut sen saranapuolelle keskivartalostaan kiinni, ilma suhisi ulos voimalla sen takapäästä ja pöllytti kuin myrskytuuli nukelle puettua valkoista pitsihametta. Hahmo lyhistyi ja taipui kaksinkerroin, sen valkealla maalilla hätäisesti sutaistut kasvot näyttivät ilmentävän silkkaa masokistista mielihyvää kun oven toiselta puolen alkoi kantautumaan märkiä, latkimista muistuttavia ääniä ja naurunrähinää. Sitten nukke sanoi "PATS!" ja se lyhistyi aivan muodottomaksi.
"Rauno! Tuus alas keinusta ja nosta ne saastaiset housus ylös, mä aukasen nyt tän oven!" Matala miesääni huusi.
Hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten kuului kiljuntaa ja läiskettä ja lisää kirouksia ja ovi aukeni taas. Punakka, kaljupäinen mies ilmestyi ovelle ja sisältä kantautuva valo kimmelsi hänen mustassa lateksipuvussaan. Mies aukaisi ovea lisää ja vatsamakkaroiden alla ohuessa metallivyössä roikkuvat autonvanteet ja kahleet sekä kaikenlaiset surma-aseet kilisivät hänen liikkuessa sienien seassa raskaasti askeltaen. Miehen takaa kurkisteli polvillaan toinen, parrakas kääpiö jonka sukupuolta ei oikein käynyt arvaaminen -huulet olivat maalatut ja hän sohi harjanvarrella arasti kaikkialle pimeyteen.
"Saatana! Täähän on meitin muovikultsu!"
Raskastekoinen mies lyhistyi myös polvilleen ja alkoi halailemaan ja rutistelemaan kauheasti parkuen kumista olentoa, harjanvartta heilutellut olento oli hiljaa mutta näin kuinka hänen punainen alahuulensa alkoi värisemään ja pian molemmat parkuivat yössä yhteen ääneen, aina väliin toisiaan halaillen ja sitten taas nukkea rutistellen. Käännyin murahtaen takaisin pimeään metsään päin ja aloin loikkimaan pehmeässä sammaleessa kohti kukkuloita mielessäni ajatus, etten enää milloinkaan hakisi ihmisiltä enää yhtään mitään. Raikas tuuli hävitti löyhkän rippeetkin ja lämmin suoja löytyi ikivanhan kuusen oksien alta. - Zeldawitch
Pluikaus kirjoitti:
Sitten ovi aukeni hiljaa ja kapea valonsäde lankesi terassin märille, sieniä kasvaville lattialankuille. Sisältä tulvahti ummehtunut löyhkä vasten kuonoani ja vetäydyin salamana pois sen edestä; aivastellen ja pärskien loikkasin takaisin pimeyden suojiin berberin helmat heiluen. Takanani ovi pamahti kiinni niin, että ikkunat helisivät ja saatoin kuulla paksujen hirsiseinien takaa kantautuvan moniäänisen, karkean kiroustulvan jota säesti kimakka kikatus. Terassin nurkassa jököttänyt kuminukke oli kaatunut vasten ovea ja juuttunut sen saranapuolelle keskivartalostaan kiinni, ilma suhisi ulos voimalla sen takapäästä ja pöllytti kuin myrskytuuli nukelle puettua valkoista pitsihametta. Hahmo lyhistyi ja taipui kaksinkerroin, sen valkealla maalilla hätäisesti sutaistut kasvot näyttivät ilmentävän silkkaa masokistista mielihyvää kun oven toiselta puolen alkoi kantautumaan märkiä, latkimista muistuttavia ääniä ja naurunrähinää. Sitten nukke sanoi "PATS!" ja se lyhistyi aivan muodottomaksi.
"Rauno! Tuus alas keinusta ja nosta ne saastaiset housus ylös, mä aukasen nyt tän oven!" Matala miesääni huusi.
Hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten kuului kiljuntaa ja läiskettä ja lisää kirouksia ja ovi aukeni taas. Punakka, kaljupäinen mies ilmestyi ovelle ja sisältä kantautuva valo kimmelsi hänen mustassa lateksipuvussaan. Mies aukaisi ovea lisää ja vatsamakkaroiden alla ohuessa metallivyössä roikkuvat autonvanteet ja kahleet sekä kaikenlaiset surma-aseet kilisivät hänen liikkuessa sienien seassa raskaasti askeltaen. Miehen takaa kurkisteli polvillaan toinen, parrakas kääpiö jonka sukupuolta ei oikein käynyt arvaaminen -huulet olivat maalatut ja hän sohi harjanvarrella arasti kaikkialle pimeyteen.
"Saatana! Täähän on meitin muovikultsu!"
Raskastekoinen mies lyhistyi myös polvilleen ja alkoi halailemaan ja rutistelemaan kauheasti parkuen kumista olentoa, harjanvartta heilutellut olento oli hiljaa mutta näin kuinka hänen punainen alahuulensa alkoi värisemään ja pian molemmat parkuivat yössä yhteen ääneen, aina väliin toisiaan halaillen ja sitten taas nukkea rutistellen. Käännyin murahtaen takaisin pimeään metsään päin ja aloin loikkimaan pehmeässä sammaleessa kohti kukkuloita mielessäni ajatus, etten enää milloinkaan hakisi ihmisiltä enää yhtään mitään. Raikas tuuli hävitti löyhkän rippeetkin ja lämmin suoja löytyi ikivanhan kuusen oksien alta.Nyt minua todenteolla alkoi säälittää
hallusinaatioiden vallassa kiemurteleva hukka parka. Ripeästi vedin neonkeltaisen sadetakin päälleni ja pinkaisin sairaan eläimen perään tuivertavasta myrskystä piittaamatta ja ruoskivasta sateesta välittämättä.
Muutaman kilometrin juostuani näin jo taskulampun valokeilassa hoipertelevan rumiluksen painelevan litimärässä berbeerissään kohti synkeintä kuusikkoa.Toimintasuunnitelmaahan minulla ei sitten lainkaan tällaisen tilanteen varalle ollut, mutta sinnikkään päättäväisesti lähestyin tuota karvaturria joka itsekseen juttellen ja kaameasti hohottaen räpisteli yössä eteenpäin.
Vielä askel ja kiikissä olet, ajettelin itsekseni.
Yksi iso harppaus ja sain otteen kapisen”ystäväni” korvasta. Ja mitä ihmettä tapahtuikaan, koko suden päänuppi jäi käsiini. Ällistyneenä katselin maskia josta kirsu puuttui ja jonka tyhjät silmät tuijottivat aavemaisesti minua. Nostin katseeni ja mitä näinkään, minulle erittäin tutun henkilön turpean hahmon. Naapurin juonitteleva akka Takahikiältähän se siinä yritti nostaa uhmakkaasti leukaansa samalla kun kädellään varjosti silmiään joihin taskulampun valo suoraan osui. Kun käänsin fikkaria hiukan oikealle näin metsätien päässä nököttävän korroosion syömän vanhan oranssin Skodan odottavan kuljettajaansa.
Sanaakaan sanomatta käännyin takaisin sinne suuntaan mistä olin tullutkin ja rämmin läpi tuulen ja tuiskun takaisin mökkini lämpöiseen syliin. Ja toivoin hammasta purren että naapurin monsteri eukko kävisi vihdoin ja viimein hommaamassa mieliala lääkityksensä kuntoon.
Ja täällä minä taas jatkan sen oikean odottelua.... - pluikaus
Zeldawitch kirjoitti:
Nyt minua todenteolla alkoi säälittää
hallusinaatioiden vallassa kiemurteleva hukka parka. Ripeästi vedin neonkeltaisen sadetakin päälleni ja pinkaisin sairaan eläimen perään tuivertavasta myrskystä piittaamatta ja ruoskivasta sateesta välittämättä.
Muutaman kilometrin juostuani näin jo taskulampun valokeilassa hoipertelevan rumiluksen painelevan litimärässä berbeerissään kohti synkeintä kuusikkoa.Toimintasuunnitelmaahan minulla ei sitten lainkaan tällaisen tilanteen varalle ollut, mutta sinnikkään päättäväisesti lähestyin tuota karvaturria joka itsekseen juttellen ja kaameasti hohottaen räpisteli yössä eteenpäin.
Vielä askel ja kiikissä olet, ajettelin itsekseni.
Yksi iso harppaus ja sain otteen kapisen”ystäväni” korvasta. Ja mitä ihmettä tapahtuikaan, koko suden päänuppi jäi käsiini. Ällistyneenä katselin maskia josta kirsu puuttui ja jonka tyhjät silmät tuijottivat aavemaisesti minua. Nostin katseeni ja mitä näinkään, minulle erittäin tutun henkilön turpean hahmon. Naapurin juonitteleva akka Takahikiältähän se siinä yritti nostaa uhmakkaasti leukaansa samalla kun kädellään varjosti silmiään joihin taskulampun valo suoraan osui. Kun käänsin fikkaria hiukan oikealle näin metsätien päässä nököttävän korroosion syömän vanhan oranssin Skodan odottavan kuljettajaansa.
Sanaakaan sanomatta käännyin takaisin sinne suuntaan mistä olin tullutkin ja rämmin läpi tuulen ja tuiskun takaisin mökkini lämpöiseen syliin. Ja toivoin hammasta purren että naapurin monsteri eukko kävisi vihdoin ja viimein hommaamassa mieliala lääkityksensä kuntoon.
Ja täällä minä taas jatkan sen oikean odottelua....Katselin loittonevan kumipuvun selkää ja myhäilin tyytyväisenä; vanha inkkaritemppu toimi aina! Vetäisin vanhan naisen naamarin rippeet irti käpälälläni ja sitten loikkasin muutamalla hypyllä keltaisen auton luo. Ajokissa ei näyttänyt olevan ristinsielua ja tökkäisin kuonollani sen ovenkahvaa, ovi lensi samassa aivan auki ja sen sisuksista purkautui kilisten ja rymisten pienoinen vuori tyhjiä lasipulloja. Kaiketi niiden mökkiläisten auto, ajattelin sydän hakaten. Halusin takaisin lammen toiselle puolelle, vatsaani kurni ja tiesin että siellä olisi tänään riistaa, mutta lyhyempi reitti kulki suon kautta jossa karhu päivysti. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin mökille päin ja kiertää se hieman kauempaa. Kumipukuinen olento ryski ja ähisi kaukana edelläni, mutta lähdin jolkottelemaan hiljakseen samaan suuntaan ja hillitsin haluni pieneen ulvontaan.
Jonkin ajan kuluttua olin taas mökin pihapiirissä sen valojen laitamilla. Kumipukuinen nainen oli riisunut takkinsa ja ravisteli sitä kuistilla tömistellen samalla saappaitaan. Sisältä mökistä kantautui jonkinlaista juhlimisen ääntä mutta juuri kun olin aikeissa loikata kapean polun yli joka johti lammen rantaan ovi avautui yllättäen ja sama jättiläismäinen mies seisoi oviaukossa. Mies paiskasi huutavan naisen sisään ja saatoin nähdä miten miehen naama loisti silkkaa ilkeää mielihyvää jota villin kielen hermostuneet liikkeet märillä, maalatuilla huulilla oudosti korostivat.
"Lonnie! Alas rämpyttää sitä Banjoa. Leiti tuli taas kotio!" Mies karjui matalalla äänellään.
Ovi jysähti kiinni ja kuului särkyvän lasin helinää ja hevosen hirnuntaa, loikkasin polun yli ja jolkottelin vatsa kurnien lammen toiselle puolelle ja jatkoin sieltä sitten pohjoiseen. Oli aika jättää nämä seudut iäksi. ; ) - kröök
pluikaus kirjoitti:
Katselin loittonevan kumipuvun selkää ja myhäilin tyytyväisenä; vanha inkkaritemppu toimi aina! Vetäisin vanhan naisen naamarin rippeet irti käpälälläni ja sitten loikkasin muutamalla hypyllä keltaisen auton luo. Ajokissa ei näyttänyt olevan ristinsielua ja tökkäisin kuonollani sen ovenkahvaa, ovi lensi samassa aivan auki ja sen sisuksista purkautui kilisten ja rymisten pienoinen vuori tyhjiä lasipulloja. Kaiketi niiden mökkiläisten auto, ajattelin sydän hakaten. Halusin takaisin lammen toiselle puolelle, vatsaani kurni ja tiesin että siellä olisi tänään riistaa, mutta lyhyempi reitti kulki suon kautta jossa karhu päivysti. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin mökille päin ja kiertää se hieman kauempaa. Kumipukuinen olento ryski ja ähisi kaukana edelläni, mutta lähdin jolkottelemaan hiljakseen samaan suuntaan ja hillitsin haluni pieneen ulvontaan.
Jonkin ajan kuluttua olin taas mökin pihapiirissä sen valojen laitamilla. Kumipukuinen nainen oli riisunut takkinsa ja ravisteli sitä kuistilla tömistellen samalla saappaitaan. Sisältä mökistä kantautui jonkinlaista juhlimisen ääntä mutta juuri kun olin aikeissa loikata kapean polun yli joka johti lammen rantaan ovi avautui yllättäen ja sama jättiläismäinen mies seisoi oviaukossa. Mies paiskasi huutavan naisen sisään ja saatoin nähdä miten miehen naama loisti silkkaa ilkeää mielihyvää jota villin kielen hermostuneet liikkeet märillä, maalatuilla huulilla oudosti korostivat.
"Lonnie! Alas rämpyttää sitä Banjoa. Leiti tuli taas kotio!" Mies karjui matalalla äänellään.
Ovi jysähti kiinni ja kuului särkyvän lasin helinää ja hevosen hirnuntaa, loikkasin polun yli ja jolkottelin vatsa kurnien lammen toiselle puolelle ja jatkoin sieltä sitten pohjoiseen. Oli aika jättää nämä seudut iäksi. ; )Juosta jolkottelin aikani kunnes Arkadianmäen tuttu rakennus alkoi häämöttää. Eikun portaat ylös ja pukeutumaan. Kiskoin ylleni tumman puvun ja sinisen krakan sekä kiinnitin tupeen huolella. Porhalsin sitten istuntosaliin jossa puhemies minua jo odottelikin. -Tervetuloa. Syyskauden ensimmäisen puheenvuoron pitää seuraavaksi edustaja Pekkarainen. Kapusin puhujapönttöön ja aloitin tavanomaisen tylsän puheeni, mutta ajatukseni palasivat yhä uudelleem syrjäiseen mökkiin ja sen herkullisen näköiseen asukkiin. Perhana miten vatsani kurisi. Pitäisikö kohta palailla sinne ja ottaa sinappi mukaan, pähkäilin. Vai olisiko parasta mennä ensin kolmen porsaan talolle jossain uudessa valepuvussa?
- Zeldawitch
pluikaus kirjoitti:
Katselin loittonevan kumipuvun selkää ja myhäilin tyytyväisenä; vanha inkkaritemppu toimi aina! Vetäisin vanhan naisen naamarin rippeet irti käpälälläni ja sitten loikkasin muutamalla hypyllä keltaisen auton luo. Ajokissa ei näyttänyt olevan ristinsielua ja tökkäisin kuonollani sen ovenkahvaa, ovi lensi samassa aivan auki ja sen sisuksista purkautui kilisten ja rymisten pienoinen vuori tyhjiä lasipulloja. Kaiketi niiden mökkiläisten auto, ajattelin sydän hakaten. Halusin takaisin lammen toiselle puolelle, vatsaani kurni ja tiesin että siellä olisi tänään riistaa, mutta lyhyempi reitti kulki suon kautta jossa karhu päivysti. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin mökille päin ja kiertää se hieman kauempaa. Kumipukuinen olento ryski ja ähisi kaukana edelläni, mutta lähdin jolkottelemaan hiljakseen samaan suuntaan ja hillitsin haluni pieneen ulvontaan.
Jonkin ajan kuluttua olin taas mökin pihapiirissä sen valojen laitamilla. Kumipukuinen nainen oli riisunut takkinsa ja ravisteli sitä kuistilla tömistellen samalla saappaitaan. Sisältä mökistä kantautui jonkinlaista juhlimisen ääntä mutta juuri kun olin aikeissa loikata kapean polun yli joka johti lammen rantaan ovi avautui yllättäen ja sama jättiläismäinen mies seisoi oviaukossa. Mies paiskasi huutavan naisen sisään ja saatoin nähdä miten miehen naama loisti silkkaa ilkeää mielihyvää jota villin kielen hermostuneet liikkeet märillä, maalatuilla huulilla oudosti korostivat.
"Lonnie! Alas rämpyttää sitä Banjoa. Leiti tuli taas kotio!" Mies karjui matalalla äänellään.
Ovi jysähti kiinni ja kuului särkyvän lasin helinää ja hevosen hirnuntaa, loikkasin polun yli ja jolkottelin vatsa kurnien lammen toiselle puolelle ja jatkoin sieltä sitten pohjoiseen. Oli aika jättää nämä seudut iäksi. ; )Siis tottahan toki, en minäkään voinut
ohittaa tätä niinsanottua naapurimökkiä nauramatta, kuulematta ja näkemättä kaikenlaista kummaa.
Ja se banjon soitto kieltämättä riipi sisuskaluissani asti korvista puhumattakaan.Amerikkalaista villin
lännen meininkiä tuotuna erämaan
hiljaista rauhaa rikkomaan..
Onneksi tämä kyseinen naapurin häirikkö-mörskä sijaitsi parin kilometrin päässä omastani! - Zeldawitch
kröök kirjoitti:
Juosta jolkottelin aikani kunnes Arkadianmäen tuttu rakennus alkoi häämöttää. Eikun portaat ylös ja pukeutumaan. Kiskoin ylleni tumman puvun ja sinisen krakan sekä kiinnitin tupeen huolella. Porhalsin sitten istuntosaliin jossa puhemies minua jo odottelikin. -Tervetuloa. Syyskauden ensimmäisen puheenvuoron pitää seuraavaksi edustaja Pekkarainen. Kapusin puhujapönttöön ja aloitin tavanomaisen tylsän puheeni, mutta ajatukseni palasivat yhä uudelleem syrjäiseen mökkiin ja sen herkullisen näköiseen asukkiin. Perhana miten vatsani kurisi. Pitäisikö kohta palailla sinne ja ottaa sinappi mukaan, pähkäilin. Vai olisiko parasta mennä ensin kolmen porsaan talolle jossain uudessa valepuvussa?
Perhana, täytyyhän ihmisen tehdä töitäkin välissä voidakseen lorvia viettämässä kammielämää kaukana asutuksista.Näin mietin mielessäni, kipittäessäni kameroineni ja muistiinpanolehtiöineni kohti istuntosalia jossa tylsä haastateltavani oli jo aloittanut kuivakkaan puheensa.
Muita toimittajia siinä töniessäni, katsoin kohdettani hiukan tarkemmin, hitto miten tuo turpea turjake näyttää niin tutulta.Ettei vain olisi naapurimökin naamiaisissa vieraillut ylensyönyt susihukkanen.
Tuosta lespaavasta murahtelusta ei voi erehtyä, ja artikulointi muutenkin tuntuu olevan kovin hankalaa kun kuola roikkuu suupielistä koko ajan.
Äsh, ajattelin ja käännyin poistuakseni salista, kyllä jostakin on pakko löytyä jokin paljon mielenkiintoisempi jutun aihe... - Pluikaus
Zeldawitch kirjoitti:
Perhana, täytyyhän ihmisen tehdä töitäkin välissä voidakseen lorvia viettämässä kammielämää kaukana asutuksista.Näin mietin mielessäni, kipittäessäni kameroineni ja muistiinpanolehtiöineni kohti istuntosalia jossa tylsä haastateltavani oli jo aloittanut kuivakkaan puheensa.
Muita toimittajia siinä töniessäni, katsoin kohdettani hiukan tarkemmin, hitto miten tuo turpea turjake näyttää niin tutulta.Ettei vain olisi naapurimökin naamiaisissa vieraillut ylensyönyt susihukkanen.
Tuosta lespaavasta murahtelusta ei voi erehtyä, ja artikulointi muutenkin tuntuu olevan kovin hankalaa kun kuola roikkuu suupielistä koko ajan.
Äsh, ajattelin ja käännyin poistuakseni salista, kyllä jostakin on pakko löytyä jokin paljon mielenkiintoisempi jutun aihe...Mutta katseeni ja mieleni palasi yhä vain puhujapönttöön. Miten se olikaan niin kaunis! Miten monta sangen merkittävää puhujaa siellä olikaan jauhanut kaikenlaista näinä kymmeninä vuosina, jopa silloin kun minä itse olin ollut vasta lapsi!
Ooh! Tunsin kuumin väreilyjen alkavan nousemaan kamerani alta kohti ylävatsaa ja hetkeä ennen kuin kaikki pimeni, muistikuvassani välkkyivät vielä mökissä soiva villi banjo ja esimieheni joka odotti minua oudossa mökissä. - tepsii
Zeldawitch kirjoitti:
Siis tottahan toki, en minäkään voinut
ohittaa tätä niinsanottua naapurimökkiä nauramatta, kuulematta ja näkemättä kaikenlaista kummaa.
Ja se banjon soitto kieltämättä riipi sisuskaluissani asti korvista puhumattakaan.Amerikkalaista villin
lännen meininkiä tuotuna erämaan
hiljaista rauhaa rikkomaan..
Onneksi tämä kyseinen naapurin häirikkö-mörskä sijaitsi parin kilometrin päässä omastani!Havahduin fantasioistani ja säntäsin takaisin puhujapönttöön. -Arvoisat kuulijat! Hallitus on sopinut budjettikauden alussa sitoutuvansa tulopoliittisen kokonaisratkaisun viitekehykseen, jonka puitteissa se pyrkii elvyttämään pk-sektorin kilpailukykyä samalla kun se tähtää ei-inflatoriseen palkkakehitykseen ja etenkin pienituloisille kohdistetuilla veropoliittisilla linjantarkistuksilla aikaansaamaan kotimaisen kulutuksen kasvua, erityisesti edistämällä palvelusektorin työllistävyyttä ja kysynnän elpymistä ottaen huomioon vientiteollisuuden näkymät... pälä pälä... voi v*** mitä potaskaa tää mun puheeni on... heti kun tää on ohi mä palaan sinne mökille. Hei nyt mä kekkasin! Mä puen päälle sen puunhakkaaja-asun, se tepsii aina!
- Pluikaus
tepsii kirjoitti:
Havahduin fantasioistani ja säntäsin takaisin puhujapönttöön. -Arvoisat kuulijat! Hallitus on sopinut budjettikauden alussa sitoutuvansa tulopoliittisen kokonaisratkaisun viitekehykseen, jonka puitteissa se pyrkii elvyttämään pk-sektorin kilpailukykyä samalla kun se tähtää ei-inflatoriseen palkkakehitykseen ja etenkin pienituloisille kohdistetuilla veropoliittisilla linjantarkistuksilla aikaansaamaan kotimaisen kulutuksen kasvua, erityisesti edistämällä palvelusektorin työllistävyyttä ja kysynnän elpymistä ottaen huomioon vientiteollisuuden näkymät... pälä pälä... voi v*** mitä potaskaa tää mun puheeni on... heti kun tää on ohi mä palaan sinne mökille. Hei nyt mä kekkasin! Mä puen päälle sen puunhakkaaja-asun, se tepsii aina!
Mutta samassa tajusin että puunhakkaajan asuhan minulla olikin aina ollut, vaikka luulinkin sen olevan Diorin jakkupuvun. Näyttämö oli tosin vain erilainen, mutta periaatteessa kuitenkin. Puhujapönttö oli ihanan tyhjä, käytin tilaisuutta hyväkseni ja luikahdin sinne takaisin. Maran tupee oli unohtunut mikrofonin viereen ja nopealla liikkeellä lätkäisin sen päähäni. ajatuksissani palasin siihen ihanannan mökkiin josta minut oli tänne puhumaan lähetetty, päätin mielessäni etten tuottaisi enää pettymystä lajitovereilleni enää milloinkaan.
"Koska nyt on niin, että olemme tulleet tälläiseen tilanteeseen jonka myös Islanti on saanut karvaasti kokea, ehdotan että palaamme heti sinne mistä kaikki alkoi. Tarkoitan tällä sitä, etten oikein...KÖH!...anteeksi, ettemme oikein vielä tiedä mihin ponnistelemme. Mutta jokatapauksessa ponnistelu on tärkeää, kuinka vitussa minäkään muuten olisin näin helvetin lihava jollei minua joku muu elättäisi, saatana! Öh! -tarkoitan siis, että tärkeää on jokin ja sen eteen on vissi tarkoituksemme ponnistella isiämme ja äitiämme sekä kälyjämme ja lankojamme, natoista ynää muista nyt... anteeksi herra puhemies. Lopetan keskustelun nyt tältä osin tähän, amen. - edefefes
Pluikaus kirjoitti:
Mutta samassa tajusin että puunhakkaajan asuhan minulla olikin aina ollut, vaikka luulinkin sen olevan Diorin jakkupuvun. Näyttämö oli tosin vain erilainen, mutta periaatteessa kuitenkin. Puhujapönttö oli ihanan tyhjä, käytin tilaisuutta hyväkseni ja luikahdin sinne takaisin. Maran tupee oli unohtunut mikrofonin viereen ja nopealla liikkeellä lätkäisin sen päähäni. ajatuksissani palasin siihen ihanannan mökkiin josta minut oli tänne puhumaan lähetetty, päätin mielessäni etten tuottaisi enää pettymystä lajitovereilleni enää milloinkaan.
"Koska nyt on niin, että olemme tulleet tälläiseen tilanteeseen jonka myös Islanti on saanut karvaasti kokea, ehdotan että palaamme heti sinne mistä kaikki alkoi. Tarkoitan tällä sitä, etten oikein...KÖH!...anteeksi, ettemme oikein vielä tiedä mihin ponnistelemme. Mutta jokatapauksessa ponnistelu on tärkeää, kuinka vitussa minäkään muuten olisin näin helvetin lihava jollei minua joku muu elättäisi, saatana! Öh! -tarkoitan siis, että tärkeää on jokin ja sen eteen on vissi tarkoituksemme ponnistella isiämme ja äitiämme sekä kälyjämme ja lankojamme, natoista ynää muista nyt... anteeksi herra puhemies. Lopetan keskustelun nyt tältä osin tähän, amen.-Haluan vielä täsmentää arvoisa puhemies että EU-direktiivi edellyttää susien populaation välitöntä kymmenkertaistamista jotta Suomi täyttää direktiivin vaatimuksen. Tähän päästään lisäämällä geeniteknologialla susien syntyvyyttä, viemällä metsiin susien seksivalistusta esittäviä videoita ja sallimalla ainoastaan paukkupatruunoiden myynti metsästysaseisiin ja muihinkin aseisiin.
Päätin puheeni hurjaan ulvontaan. Aplodeista ei tahtonut tulla loppua. - Zeldawitch
edefefes kirjoitti:
-Haluan vielä täsmentää arvoisa puhemies että EU-direktiivi edellyttää susien populaation välitöntä kymmenkertaistamista jotta Suomi täyttää direktiivin vaatimuksen. Tähän päästään lisäämällä geeniteknologialla susien syntyvyyttä, viemällä metsiin susien seksivalistusta esittäviä videoita ja sallimalla ainoastaan paukkupatruunoiden myynti metsästysaseisiin ja muihinkin aseisiin.
Päätin puheeni hurjaan ulvontaan. Aplodeista ei tahtonut tulla loppua.En ymmärrä tirektiiveistä hölkäsenpöläystä!
Eli voin kömpiä kaikessa rauhassa kammini kovalle patjalle nukkumaan, ypöyksin, niinkuin aina.
Tuskin näen unta susihukkasesta,
Kremlinsin riiviöistä puhumattakaan.
On vain minä ja valo joka tuikkii tallilyhdyn kynttilästä, ja luulenpa että siihen minun on tyytyminen..... - lkfddldl
Zeldawitch kirjoitti:
En ymmärrä tirektiiveistä hölkäsenpöläystä!
Eli voin kömpiä kaikessa rauhassa kammini kovalle patjalle nukkumaan, ypöyksin, niinkuin aina.
Tuskin näen unta susihukkasesta,
Kremlinsin riiviöistä puhumattakaan.
On vain minä ja valo joka tuikkii tallilyhdyn kynttilästä, ja luulenpa että siihen minun on tyytyminen.....Mutta yhä vieläkin joskus, herään täysikuun loimottaessa valoaan sänkyni viereen lattialle ja jos oikein höristän korviani, kuulen jostain kaukaisen suden ulvontaa. Silloin en enää saa unta vaikka miten laskisin lampaita. Aina, paljon myöhemmin, vajoan viimein unen suloiseen utuun aivan huomaamattani. Joskus, juuri ennen kuin nukahdan, luulen kuulevani hiljaisia askelluksia kuistilta hetken aikaa ja sitten on taas aivan hiljaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritin nainen
Kaikkeni ettei meidän välille syntyisi mitään. Tiesin jo hyvin alussa että sinä olet minun heikko kohta. Lopulta kuitenk981960- 1191548
Käärijä jättäytyy pois illan viisufinaalista
https://www.is.fi/viihde/art-2000010420075.html Voi voi sentään! Kuka nyt Suomen pisteet jakaa. Tosi pölvästiä käytöstä1171080Iso ikävä sinua nainen
Aina vain, ei helpota millään. Ainoa varma helpotus olisi se et oltais yhdessä. Mutta se ei sinulle sovi.321019- 47929
Kaikkien Vuosien Äitien Äiti
Huomenna aamulla MTV:ssä vaihteeksi taas linssiluteet Martina ja isällään asuva tytär Vicotria ylistämässä toisiaan . Ai162829- 35750
Nainen, joskus päivällä kun tulet mieleen
Olen puuhailemassa jotakin, yhtäkkiä ajattelen sinua, että olisit minun ja pääsisin iloitsemaan läsnäolostani, silloin k30741Nainen, monta kertaa epäilin sinua
ja koit sen syytöksinä ja ehkä jonkinlaisena vihan tai antipatian osoituksena, etten esim. sietänyt sinua tai oletin sin51721- 25653