Rakkaat kohtalotoverit, kertokaa kuinka pian tyroksiinilääkitys alkaa kunnolla vaikuttamaan? Minkälaisia kokemuksia?
Taustaksi: Minulla diagnosoitiin kolmisen viikkoa sitten kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkäri määräsi 1/2 tablettia (0,1 mg)tyroksiinia päivittäin.
Hakeuduin lääkäriin vatsaoireiden vuoksi. Niitä oli ja on edelleen vähän joka puolella vatsaa. Vaikea eritellä. Ei hirveitä kipuja, mutta ärsyttäviä, ilkeän tuntuisia tuntemuksia, edelleen lääkityksestä huolimatta. Osin myös selkäpuolella.
Labrakokeiden mukaan muuten veri- ja muut arvot ok, ainoastaan laktoosiarvo hieman koholla, mutta ei niin paljon, että laktoosi-diagnoosi olisi vajiksen liäksi tehty.
Sekin hämmentää, että oireet on osin vajaatoimintaan viittaavia, osin liikatoimintaan viittaavia.
Vajikseen viittaavat heikkous ja uneliaisuus (saatan nukahtaa noin vain esim. tv:n ääreen), palelu ulkona, ruokahaluttomuus, hermostuneisuus, lievät lihaskivut, muistihäiriöt ja epäsäännöllinen ulostaminen (ei ripulia, mutta hieman löysähköä).
Liikatoimintaan viittaavia ovat taas laihtuminen (joka tosin pysähtynyt lääkityksen alkamisen jälkeen), ajoittainen sydämen tykyttely, ajoittainen pään alueen yöhikoilu ja univaikeudet.
Iho on enimmikseen kuiva, mutta kämmenet ja jalkapohjat taas hieman kosteahkot.
Ikävin tunne on kuitenkin keskivatsan tienoilla oleva painon tunne, aivan kuin siellä olisi parin kilon kivi. Pahiten se tuntuu liikkuessa, minkä vuoksi kävelylenkkeily jäänyt tosi vähiin. Paikallaan ollessa tätä tunnetta ei juuri ole.
Ruokahalu on aika olematonta, tuntuu, että mikään ruoka ei sovi, syöminen turvottaa ja aiheuttaa ilmavaivoja; siis röyhäilyä ja piereskelyä.
Enimmäkseen olen syönyt keittoja, kiisseleitä, jogurttia, puuroa ja hiivatonta ruisleipää, hedelmiä ja vihanneksia. Tosi kevyesti siis.. Sokeri-, laktoosi- ja rasvapitoiset tuotteet ovat jääneet pääosin pois, Edam-juustoa lukuunottamatta.
Kontrollilabra on määrätty vasta 20. lokakuuta ja tuntuu tuskaiselta vain odottaa ajan kulumista, että saa lisää tietoa. No, ultraääneen pääsen ensi viikolla:)
Elämä on mennyt päivä kerrallaan olemiseksi, töissä käyn (saikulla olin yhden vkon), mutta kaikki muu elämä on laitettu ns. sivuraiteille. Mikään ei oikein huvita, joten vapaa-aika on etupäässä tv:n leffojen katselua ja musiikin kuuntelua. Lukemiseen ei oikein jaksa keskittyä, eikä mihinkään rientoihin osallistuminen innosta, kun olo on korkeintaan puolikuntoinen.
Yötkin ovat vähän semmoisia ja tämmöisiä, levotonta nukkumista pätkittäin.
Liekö se elämä sitten jatkossakin tätä, vai alkaako se normalisoitua jossain vaiheessa? Ellei muita sairauksia sitten löydy jatkotesteissä...
Kertokaa omista kokemuksistanne, onko vastaavia kuin minulla?
Taustaksi: Minulla diagnosoitiin kolmisen viikkoa sitten kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkäri määräsi 1/2 tablettia (0,1 mg)tyroksiinia päivittäin.
Hakeuduin lääkäriin vatsaoireiden vuoksi. Niitä oli ja on edelleen vähän joka puolella vatsaa. Vaikea eritellä. Ei hirveitä kipuja, mutta ärsyttäviä, ilkeän tuntuisia tuntemuksia, edelleen lääkityksestä huolimatta. Osin myös selkäpuolella.
Labrakokeiden mukaan muuten veri- ja muut arvot ok, ainoastaan laktoosiarvo hieman koholla, mutta ei niin paljon, että laktoosi-diagnoosi olisi vajiksen liäksi tehty.
Sekin hämmentää, että oireet on osin vajaatoimintaan viittaavia, osin liikatoimintaan viittaavia.
Vajikseen viittaavat heikkous ja uneliaisuus (saatan nukahtaa noin vain esim. tv:n ääreen), palelu ulkona, ruokahaluttomuus, hermostuneisuus, lievät lihaskivut, muistihäiriöt ja epäsäännöllinen ulostaminen (ei ripulia, mutta hieman löysähköä).
Liikatoimintaan viittaavia ovat taas laihtuminen (joka tosin pysähtynyt lääkityksen alkamisen jälkeen), ajoittainen sydämen tykyttely, ajoittainen pään alueen yöhikoilu ja univaikeudet.
Iho on enimmikseen kuiva, mutta kämmenet ja jalkapohjat taas hieman kosteahkot.
Ikävin tunne on kuitenkin keskivatsan tienoilla oleva painon tunne, aivan kuin siellä olisi parin kilon kivi. Pahiten se tuntuu liikkuessa, minkä vuoksi kävelylenkkeily jäänyt tosi vähiin. Paikallaan ollessa tätä tunnetta ei juuri ole.
Ruokahalu on aika olematonta, tuntuu, että mikään ruoka ei sovi, syöminen turvottaa ja aiheuttaa ilmavaivoja; siis röyhäilyä ja piereskelyä.
Enimmäkseen olen syönyt keittoja, kiisseleitä, jogurttia, puuroa ja hiivatonta ruisleipää, hedelmiä ja vihanneksia. Tosi kevyesti siis.. Sokeri-, laktoosi- ja rasvapitoiset tuotteet ovat jääneet pääosin pois, Edam-juustoa lukuunottamatta.
Kontrollilabra on määrätty vasta 20. lokakuuta ja tuntuu tuskaiselta vain odottaa ajan kulumista, että saa lisää tietoa. No, ultraääneen pääsen ensi viikolla:)
Elämä on mennyt päivä kerrallaan olemiseksi, töissä käyn (saikulla olin yhden vkon), mutta kaikki muu elämä on laitettu ns. sivuraiteille. Mikään ei oikein huvita, joten vapaa-aika on etupäässä tv:n leffojen katselua ja musiikin kuuntelua. Lukemiseen ei oikein jaksa keskittyä, eikä mihinkään rientoihin osallistuminen innosta, kun olo on korkeintaan puolikuntoinen.
Yötkin ovat vähän semmoisia ja tämmöisiä, levotonta nukkumista pätkittäin.
Liekö se elämä sitten jatkossakin tätä, vai alkaako se normalisoitua jossain vaiheessa? Ellei muita sairauksia sitten löydy jatkotesteissä...
Kertokaa omista kokemuksistanne, onko vastaavia kuin minulla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itselleni se ei sopinut, oli pakko tiputtaa 25 mikrogrammaan ja vasta liki 2 viikon kuluttua nostoa.
Olet syönyt todella lyhyen aikaa tyroksiinia, joten odottelehan ihan rauhassa, itselläni ainakin meni muutama kuukausi joidenkin oireiden lievenemiseen, vielä pidempi aika joidenkin toisien.
Laittaisiko ne arvot tähän, siis kilpparikokeiden arvot.
puolikkaan 0,1 mg:n tabletin lääkäri katsoi sopivaksi annokseksi näin alkuun. Kontrollikokeet otetaan parin viikon päästä, jolloin lääkärin mukaan annostasoa tarkastellaan uudelleen.
Kilpparikokeiden arvoja en muista, enkä hoksannut pyytää niitä lääkäriltä paperilla itselleni. Olin kai oireiden takia vähintään puolipaniikissa ja kun kuulin sairastavani "vain" kilpparin vajaatoimintaa, olin niin helpottunut, etten tajunnut pyytää labratuloksia itselleni.
Mutta pitääpä pyytää ne seuraavan lääkärissäkäynnin yhteydessä.
Tiedostan kyllä, että olen syönyt tyroksiinia vain lyhyen aikaa ja kaikki kehottavat odottelemaan rauhassa ja varautumaan viikkojen, jopa kuukausien odotukseen oireiden lievenemisen ja/tai poistumisen suhteen.
Olen kuullut, että sopivan lääkitystason löytäminen saattaa hyvinkin viedä muutamasta kuukaudesta jopa pariin vuoteenkin. Mutta silti, odottaminen on tuskastuttavaa, kuten varmasti tiedät.
Olen yrittänyt asennoitua asiaan kuitenkin positiivisesti siten, että tärkeintä on se, että vaivoille on löytynyt selkeä syy ja lääkitys on saatu alulle. Pahinta oli elää epätietoisuudessa kun ei tiennyt mikä vaivasi.
Ne arvot oli tämmöset syyskuussa: TSH 69, T4V 5,9 ja kuusi viikkoa myöhemmin lokakuussa TSh 44 ja T4V 12,0.
Lääkitystä ei muutettu, annos yhä 50 mg vuorokaudessa.
Oireet hieman lieventyneet.