Olen aikanaan ollut koulukiusattu, alas painettu. Äitisuhteeni on sairas, äitini kiusasi minua lapsena, piti minua omaisuutenaan, olin häntä varten, hänen psyykensä jatke. Hän ei ollut minua varten koskaan. Jos olisin tarvinnut häntä tasaamaan psyykettäni, rauhoittamaan nuoren mieltä, hän pilkkasi ja ivasi tai kuritti. Hän ei tukenut minua, ollut läsnä eikä turvana. Koulukiusaamisen jälkeen ajauduin suhteeseen miehen kanssa joka jatkoi kiusaamistani. Nyt olen toisessa työpaikassa joka kiusaaminen taas jatkuu.
Millä ihmeellä saan asian katkaistua elämässäni? Tuntuu etten jaksa elää koska minua aina kiusataan. Lisään tähän että olen kaunis ja iloinen ihminen mutta myös kovin väsynyt tähän silmätikuksi joutumiseen. Uskon sen johtuvan siitä, että muut huomaavat arkuuteni jotenkin. Olen hautonut itsemurhaa koska en tahdo enää jaksaa. Mikä ilo on maailmassa jossa ei voi tehdä töitä koska joutuu kiusatuksi? Psyykkisesti epävarmalle äidilleni en osaa antaa anteeksi. Isä puolestaan oli aina poissa enkä saanut tukea sieltäkään. Hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa tai ihailevansa minua.
Mikä on sellainen työ jota voisi tehdä ilman ilkeitä ihmisiä? Haluan vain hyvää kaikille, haluan elää ja toivon että muutkin antaisivat minun elää. Mutta aina löytyy ihmisiä jotka ottavat silmätikuksi. Ymmärrän jollain lailla Kauhajoen ampujaa. Jos kauan kiusataan, sitä ei tahdo jaksaa enää.
Maailma on julma. Ei minusta ihmistä saa narsistiäidin jälkeen. Jäin vaille rakkautta. Minä kyllä rakastin häntä ja näytin vain parhaan puoleni, mutta nyt kaiken kiusaamisen jälkeen alan olla loppu. Pienikin heilautus saa minut miettimään itsemurhaa.
Pitäisikö taas irtisanoa itsensä ja aloittaa uudessa työpaikassa? Ja taas olisi sama edessä?
Voitteko ehdottaa työtä jota voisin tehdä ilman että joudun kiusatuksi?
Millä ihmeellä saan asian katkaistua elämässäni? Tuntuu etten jaksa elää koska minua aina kiusataan. Lisään tähän että olen kaunis ja iloinen ihminen mutta myös kovin väsynyt tähän silmätikuksi joutumiseen. Uskon sen johtuvan siitä, että muut huomaavat arkuuteni jotenkin. Olen hautonut itsemurhaa koska en tahdo enää jaksaa. Mikä ilo on maailmassa jossa ei voi tehdä töitä koska joutuu kiusatuksi? Psyykkisesti epävarmalle äidilleni en osaa antaa anteeksi. Isä puolestaan oli aina poissa enkä saanut tukea sieltäkään. Hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa tai ihailevansa minua.
Mikä on sellainen työ jota voisi tehdä ilman ilkeitä ihmisiä? Haluan vain hyvää kaikille, haluan elää ja toivon että muutkin antaisivat minun elää. Mutta aina löytyy ihmisiä jotka ottavat silmätikuksi. Ymmärrän jollain lailla Kauhajoen ampujaa. Jos kauan kiusataan, sitä ei tahdo jaksaa enää.
Maailma on julma. Ei minusta ihmistä saa narsistiäidin jälkeen. Jäin vaille rakkautta. Minä kyllä rakastin häntä ja näytin vain parhaan puoleni, mutta nyt kaiken kiusaamisen jälkeen alan olla loppu. Pienikin heilautus saa minut miettimään itsemurhaa.
Pitäisikö taas irtisanoa itsensä ja aloittaa uudessa työpaikassa? Ja taas olisi sama edessä?
Voitteko ehdottaa työtä jota voisin tehdä ilman että joudun kiusatuksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen mies ja tuntuu että minuakin on aina kiusattu. 4 isosiskoa kiusasi minua lapsuudessani. Koulussa kiusattiin. Armeejassa kiusattiin. Työpaikoilla on kiusattu. Jotenkin vaan oppinut selvitytymään tään päivään asti. Nykyisessä työpaikassani olen enemmän tai vähemmän kokenut työpaikka kiusaamista. Nykyään vähemmän. Mutta pelkään sen lisääntyvän.
Mietin sitä mikä minussa on, kun aina halutaan kiusata. Herkkä ja epävarma luonteeni huomataan. Ja tätä itseriittoiset käyttää hyväksi pönkittämään omaa egoaan. Siis minun kustannuksella. Tuntuu että joka paikassa kaikissa yhteisöissä pitää olla se yksi musta lammas jota potkitaan päähän. Hitlerillä oli juutalaiset,, jne..
Totean vain että tämä maailma on paha paikka.
Minä en halua kellekkään mitään pahaa. Mutta miksi toisilla on tarve tehdä pahaa ja olla ilkeä. Mikä minussa saa toiset kiusaamaan. Voisiko itse kiusaaja kertoa sen?
Kovin kurjaa sulla on ollu. oon pahoillani siitä. hienoa että kuitenkin olet elämää jaksanut ja yrittänyt.
itse olen itellassa töissä jakajana. joo ei kovin arvostettu ammatti mut saa moikkailla ihmisille ja kun ihmiset tervehtii niin saa hyvä mielen. yksinäistähän työ kuitenkin on mutta ei ole vaaraa kiusaajista.
varaa käydä psykoterapiassa. Hirveen väärältä tuntuu kehottaa sinua hakemaan apua sellaiseen, minkä toiset ovat aiheuttaneet, mutta se taitaa valitettavasti olla ainut keino.
Vai koetatko vaan arvailla ja matkia ajatuksiani ja asioitani? No, metsään menee. Mutta metsässähän on kivaa. Varsinkin pääsiäisenä ja vappuna. Ota yhteyttä, jos joskus haluat oikeasti tavata ja keskustella kasvokkain. Muuten on ehkä parempi mietiskellä vaan omia asioitasi.
Hei! Kyllä olen todellinen henkilö. :)
Koitan nykyään oppia puolustamaan itseäni, mutta se on vaikeaa koska puolustautumiseni menee herkästi "yli" koska en osaa sitä, enkä voi aikuisten maailmassa harjoitella sitä mitä lapsena jäin vaille. Metsään menee, ainakin minulla. Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että harjoitellessani tulen todennäköisesti vaihtamaan työpaikkaa usein.
siis. Kiusaajia minäkin tässä säikyn ja manaan. Kirjoituksesi kuulosti niin tutulta.
Vähiten kiusaamista löytyy vähäisen kokemukseni/teoriani mukaan aloilta, joissa työ ei perustu sosiaalisiin taitoihin, vaan työn jälki näkyy välittömästi omien käsien kautta. Eli helposti kiusaamista kohtaa sosiaali- ja terveysalalla, opetusalalla, politiikassa, kirkollisissa tehtävissä ym.
Hyviä aloja saattavat olla esim. erilaiset tuotantotyötehtävät teollisuudessa ym. Niihin pahimmat sadistit eivät mahdollisesti hakeudu, koska heillä on heikot mahdollisuudet saada alistettua toisia, ja toisaalta oma työn jälki näkyy koko ajan. Palkka voi olla surkea, mutta työ palkitseva. Samalla käsitys omasta itsestäkin muuttuu positiivisemmaksi, kun työ sujuu. Energiaa jää työn jälkeen yli, kun sitä ei hukkaannu tarpeettomiin nahisteluihin.
Kokonaan ihmisiä on mahdotonta välttää, joten jonkin laista siedätyshoitoakin tarvitaan. Kun on herkistynyt kiusaamiselle, niin voi kokea kiusaksi sellaisenkin, mikä ei sitä ole. Ja kiusaaja kyllä aina aistii toisen heikkouden.
Työterveyshuollon tehtävä on puuttua myös kiusaamistapahtumiin. Tosin kiusaajat ovat usein niin taitavia, että uhrista tehdäänkin syntipukki, eikä kukaan usko häntä.
Sinä olet vielä nuori, elämästäsi tulee varmasti hyvää! Itselläni on mennyt perusoivalluksiin 30 vuotta, ja nyt elän varsin hyvää (tosin vaatimatonta) elämää. Käy keskustelemassa jossain ulkopuolisen kanssa asioistasi!
...todella kamalalta! Mietin, että miksi yhden ihmisen täytyykään kestää tuo kaikki...??
Minua kiusattiin koulussa, mutta myöhemmin opiskeluaikana opettelin ottamaan sellaisen roolin, että minut hyväksyttäisiin. Ei mulla silloinkaan paljon kavereita ollut - saati todellisia ystäviä - mutta ei minua myöskään enää kiusattu. Ja nyt teen etätyötä kotona, joten en juurikaan edes tapaa ihmisiä...
>Psyykkisesti epävarmalle äidilleni en osaa antaa anteeksi.>
Ei mikään ihme, kun kerran olet saanut häneltä sellaista kohtelua!
sanoit:
>Minä kyllä rakastin häntä ja näytin vain parhaan puoleni>
Se voi juuri olla kaikkein raskainta, kun yrittää miellyttää sellaista henkilöä, joka kohtelee sinua huonosti. Ehkä tämä sama jatkuu nyt työpaikallasikin... Sen täytyy olla hirvittävän raskasta!
Voihan työpaikan vaihtamisestakin olla apua. Jos sattuisikin niin, että siellä olisi parempi ilmapiiri! Olisiko sinun reaalisesti mahdollista kokeilla tätä vaihtoehtoa?