Moi kaikki kohtalotoverit!
Olen taistellut jo 8 vuotta paniikkihäiriön kanssa. Välillä enemmän välillä vähemmän. Nykyään on ollut paniikkikohtausten kanssa ihan hyvä tilanne, niitä ei ole juurikaan tullut tai olen pystynyt niitä hillitsemään.
Muita vaivoja on tullut lisää kuten sydämen lisälyönnit (muljahtelu) ja vuoden aikana olen 2 kertaa herännyt aivan älyttömän pelottavaan kohtaukseen, johon olen havahtunut noin puolisen tuntia nukuttuani. Eli havahdun unesta, päässä pyörii ja on raju huimaus, oksettaa ja sydän hakkaa noin 220!! Taju meinaa lähteä ja olen varma et nyt lähtee henki! Viime yönä tuli toi toinen kohtaus ja olen ihan paniikissa ja murehdin jo ensi yötä, et tuleeko se taas. Onko tämä joku vaarallinen sydänperäinen tiheälyöntisyyskhtaus, vai onko paniikkini taas muuttanut muotaan ja voiko se tulla noin rajuna nukkuessa!!?? Onko kenelläkään tullut vastaavaa nukkuessa, että herää siihen!?
Kun mun mielestä mun aikasemmissa paniikkikohtauksissa ei syke ole ollu ihan tota luokkaa, ja muutenkin paniikkikohtaukset on tullu vaan tietyissä paikoissa tai tilanteissa ollessani!
Ensimmäisen yö kohtauksen jälkeen kävin lääkärissä ja hän epäili svt kohtausta ja laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin. Multa on otettu ekg useita kertoja, sydän on ultrattu, holterointi on tehty ja sen perusteella sydän ok!
Miltä tämä vaikuttaa, onko tää oikeesti sydän juttu, vai tosiaan voiko paniikkihäiriö aiheuttaa yht äkkiä unesta tälläset kohtaukset!? Omasta mielestä paniikkikohtaukseni eivät olleet koskaan noin rajuja ja niihin on liittynyt vähän erilaisiakin oireita lisäksi.
Noiden yö kohtauksien jälkeen ja joskus muuloinkin uudelleen nukahtaminen on ollut todella vaikeeta, juuri kun meinaan nukahtaa, niin säpsähdän ja alan kuulosteleen elimistöäni, olenko elossa, lyökö sydän, hengitänkö jne... ja se toistuu kymmeniä kertoja, kunnes aamuyöllä nukahdan. Kuuluko tämä paniikkiin, onko sitä muilla!?
Se vielä noista kahdesta kohtauksista, joista yöllä heräsin, niin yhtenäinen asia niille oli, että olin illalla syönyt melko tuhdisti närästäviä ruokia ja olen taipuvainen joskus närästykselle. En tiedä voiko se liittyä tähän mitenkään, mutta ajattelin mainita, jos jollain olis tästä joku tieto, näkemys, kokemus!?
Voimia kaikille!
Olisin tosi kiitollinen vastauksista ja omista kokemuksistanne!!
Olen taistellut jo 8 vuotta paniikkihäiriön kanssa. Välillä enemmän välillä vähemmän. Nykyään on ollut paniikkikohtausten kanssa ihan hyvä tilanne, niitä ei ole juurikaan tullut tai olen pystynyt niitä hillitsemään.
Muita vaivoja on tullut lisää kuten sydämen lisälyönnit (muljahtelu) ja vuoden aikana olen 2 kertaa herännyt aivan älyttömän pelottavaan kohtaukseen, johon olen havahtunut noin puolisen tuntia nukuttuani. Eli havahdun unesta, päässä pyörii ja on raju huimaus, oksettaa ja sydän hakkaa noin 220!! Taju meinaa lähteä ja olen varma et nyt lähtee henki! Viime yönä tuli toi toinen kohtaus ja olen ihan paniikissa ja murehdin jo ensi yötä, et tuleeko se taas. Onko tämä joku vaarallinen sydänperäinen tiheälyöntisyyskhtaus, vai onko paniikkini taas muuttanut muotaan ja voiko se tulla noin rajuna nukkuessa!!?? Onko kenelläkään tullut vastaavaa nukkuessa, että herää siihen!?
Kun mun mielestä mun aikasemmissa paniikkikohtauksissa ei syke ole ollu ihan tota luokkaa, ja muutenkin paniikkikohtaukset on tullu vaan tietyissä paikoissa tai tilanteissa ollessani!
Ensimmäisen yö kohtauksen jälkeen kävin lääkärissä ja hän epäili svt kohtausta ja laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin. Multa on otettu ekg useita kertoja, sydän on ultrattu, holterointi on tehty ja sen perusteella sydän ok!
Miltä tämä vaikuttaa, onko tää oikeesti sydän juttu, vai tosiaan voiko paniikkihäiriö aiheuttaa yht äkkiä unesta tälläset kohtaukset!? Omasta mielestä paniikkikohtaukseni eivät olleet koskaan noin rajuja ja niihin on liittynyt vähän erilaisiakin oireita lisäksi.
Noiden yö kohtauksien jälkeen ja joskus muuloinkin uudelleen nukahtaminen on ollut todella vaikeeta, juuri kun meinaan nukahtaa, niin säpsähdän ja alan kuulosteleen elimistöäni, olenko elossa, lyökö sydän, hengitänkö jne... ja se toistuu kymmeniä kertoja, kunnes aamuyöllä nukahdan. Kuuluko tämä paniikkiin, onko sitä muilla!?
Se vielä noista kahdesta kohtauksista, joista yöllä heräsin, niin yhtenäinen asia niille oli, että olin illalla syönyt melko tuhdisti närästäviä ruokia ja olen taipuvainen joskus närästykselle. En tiedä voiko se liittyä tähän mitenkään, mutta ajattelin mainita, jos jollain olis tästä joku tieto, näkemys, kokemus!?
Voimia kaikille!
Olisin tosi kiitollinen vastauksista ja omista kokemuksistanne!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
selaa alla olevia vanhoja viestejä.
Voisitko painua hiiteen kofeiinisi kanssa!!!
Jos todella tietäisit mitä on paniikki/ahdistushäiriö, niin et tollasia juttuja täälä jauhais!
Myönnän että liiallisella kahvin juonnilla saa itsensä hermostuneeks ylikierroksille ja sitä kautta mahd paniikkialttius voi lisääntyä.
En edes käytä kahvia, eikä moni muukaan paniikkihäiriöisistä! Eli siitä ei ainakaan kohdallani ole kyse!
Pliis vastailkaahan nyt asialliset kohtalotoverit!
Juuri tänään sain aika selvästi kofeiinin laukaisemana lievän paniikkikohtauksen, joka sitten vielä jatkui migreeninä koko loppuillan (vieläkin on...). JOten, uskon että kofeiinikin saattaa laukaista jos on taipumusta. Itse juon yleensä aamuisin kahvikupillisen ja päivällä muutaman lisää, nyt join ekan kerran iltapäivällä tänään kahvia ja avot.
paniikkikohtaukselta.saan itse öisin niitä.mulla tosin kohtausta on edeltänyt painajainen tai olen jo nukkumaan mennenssä ollut todella ahdistunut tai ajatellut jotain ikävää asiaa.nyt niitä ollut vähemmän kun aloitin esto-lääkityksen kun paniikki ja ahdistus kävi jo liian ylivoimaiseksi.muista että paniikkikohtauksen aiheuttaa jo pelkkä pelko tulevasta kohtauksesta.syötkö mitään lääkkeitä?tai ootko nauttinut alkoholia ennen nukkumaan menoa?itsellä myös tuo uudelleen nukahtaminen kohtauksen jälkeen on todella vaikeaa mutta onneksi on lääkkeet siihen.
kohtauksia n. 15 v ajan. Tosin niihin liittyi myös päänsärky, eikä niinkään huimaus, mutta yleensä heräsinkin melko nopeasti huonovointisuuteen, pään "sekaisuuteen" ja särkyyn, sekä sydämen hakkaamiseen. Toisinaan aamuisin kyllä oksensinkin.
Kävin monta kertaa sekä erikoislääkäreillä, että terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Tehtiin mm. magneettikuvaus ja verisuoniangiografia ym. mutta mitään ei selvinnyt.
Lääkärit kirjaimellisesti vaan pudistelivat päätään ja tiedän, että eräskin neurologi leimasi minut luulosairaaksi.
Muutama vuosi sitten kävin TYKS:ssä astmatutkimuksissa ja lähes epätoivoissani pyysin ystävälliseltä nuorelta naiskeuhkolääkäriltä päästä em. vaivojen vuoksi sydäntutkimuksiin.
Lääkäri ei miettinyt kuin hetken, ennenkuin sanoi, että hän lähettää minut Paimioon uniapneatutkimuksiin.
Totta puhuen olin aika epäilevällä kannalla. Enhän minä, mieheni mukaan kuorsannut.
En ole kovinkaan paljon ylipainoinen, enkä ainakaan vuosikausiin oireitten alkamisen aikoihin ollut.
Nielurisani on leikattu, vaikka lääkäri kurkkuuni katsoessaan sanoikin, että vähän ahtaalta siellä näyttää.
Joka tapauksessa asia eteni ja uniapnea todettiin.
Sain käyttööni (ilmaiseksi lainaksi) CPAP-hengityslaitteen, jota ilman en tulisi enää toimeen. Alussa se tuntui hiukan epämukavalta, mutta kyllä siihen tottuu. Pääasia on, että olen päässyt eroon kaikista erittäin hankalista oireista, jotka kaiken lisäksi aiheuttivat vuosikausien stressin, koska asia ei selvinnyt, vaikka tiesin, että jotain on pahasti vialla.
En tietenkään sano, että sinun vaivasi uniapneasta johtuisivat, mutta pieni mahdollisuus sekin on.
Toisaalta ajattelen, että ehkä jonkun muun samoista vaivoista kärsivän kannattaisi tällainenkin asia tutkituttaa, jos nyt sattuu tämän lukemaan.
Itseasiassa viime yönä koin aivan samantyyppisen tilanteen. Heräsin kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja heitti päästä ja puristi rinnasta..noo, siitä paniikissa sitten päivystykseen ja kaikki ok..ainoa että happisaturaatio oli aika korkealla, ottivat filmiä sydämestäkin..ei poikkeavaa, eli olin hyperventiloinut aika reippaasti.. samantyyppiset kohtauskset ovat toistuneet viimeisen viikon aikana, ei noin rajuina, mutta kuitenkin ajoittaisena heikotuksena ja tuntunut että rinta pompottelee ja kädet puutuu..moneen kertaan on tutkittu ja todettu että terve urheileva 30 v. mies on kyseessä, sydän lyö puhtaasti ja rauhallisesti.. lääkäri ilmoitti että poden jotain tälläistä ahistuksesta johtuvaa oireyhtymää...ja sain sitten rauhoittavan lääkityksen aiheeseen, no itseasiassa se tuntuu auttavan! =) Suhtauduin aiheeseen eka vähän varauksella..mut sitten aloin miettiin että joo, elämäntilanteet on mulla olleet tosi haastavia viimeaikoina, työstressi, parisuhdeasiat, muutamia mainitakseni..että ehkäpä se kroppa ilmoitti nyt sitten että pari kierrosta pois..tänään sain kerran tälläisen "olon" ja annoin sen olla vaan, jatkoin kävelyä koiran kanssa niin se meni ohi! Toki odotan tulevaa yötä mielenkiinnolla..=)
Kiitos kun kerroit! Eli "kohtaukseni" vois kuitenkin olla paniikkia!? Mitä veikkaat paljonko sun pulssi oli? Kun joskus päivällä kun olen saanu paniikkikohtauksen, niin tuntuu et kyl se pulssi tosi korkee on, mut nää "yö kohtaukset" on ollu vähän erilaisia ja pulssi ollu ihan älytön n200! Eli siks ajattelin et se vois olla se stv:ki!? Tiä si, ärsyttävää kun ei voi olla normaali! Viime yönäki taas vihlo ja repi ja lisälyöntejä pukkas...?
Aloittajalle, mulla tuli kesällä juuri samanlaisia kohtauksia kuin sinulla. Olin siis mennyt jo ajoissa nukkumaan, koska pääni oli todella kipeä. Sitten aivan yht`äkkiä heräsin aivan kauheaan tunteeseen niin kuin joku humahdus olisi käynyt päästä varpaisiin ja sitten rintakipu ja sydän alkoi takomaan, varmasti pulssi oli jotain 200, tunsin ihan selvästi rinnan läpi kädelle ne iskut, nousin istumaan ja pikkuhiljaa se meni ohi, sitten kädet ja jalat veti kylmäksi ja aloin "nykimään" sekin meni ajan kanssa ohi lopuksi vielä päähän tuli outo tunne ja kipu, viimein sitten nukahdin vaikka pelkäsin tekeväni kuolemaa, väsy kuitenkin voitti.
Seuraavana aamuna kävin Tk;ssa jossa otettiin sydänfilmi ja happisaturaatio, kaikki ok. Lääkäri sanoi sen johtuvan väsymyksestä, auringonpistoksesta ja nestehukasta( olin siis kohtausta ennen ollut illan ulkona ilman lakkia ja tietysti auringonpaisteessa)lääkäri käski tulla uudestaan, jos tilanne uusii.
No kaksi päivää meni hyvin, kunnes taas se sama tuli mutta tälläkertaa sydän ei lyönyt niin lujaa mutta rintapistos oli. Päässä tuntui outo "humahdus" ja raajoja sekä kasvoja alkoi pistellä ja puutumisen tunnetta tuli myös. Nousin taas istumaan hetkeksi ja se meni ohi kunnes taas, kun olin nukahtamaisillaan niin kohtaus päälle, niin siis nämä kohtauset tuli minulla AINA kun olin juuri nukahtanut tai nukahtamaisillaan.
Uudestaan lääkäriin ja taas sydänfilmiä eikä mitään, sitten otettiin perusteelliset verikokeet ja kaikki ok. Lääkäri miettii, että mitä tämä voisi olla ja sanoo minulle, että eihän sitä voi pois sulkea etteikö jostain vakavasta olisi kyse ja käskee levätä.APUA!
Aloin pelätä vielä enemmän. No kohtaukset vain jatkuivat ja jatkuivat kunnes menin yksityiselle, silloin olin jo todella huonossa kunnossa, en ollut syönyt kolmeen päivään, koska mikään ei mennyt alas ja pää oli niin kipeä, että luulin todellakin tekeväni kuolemaa, että minulla on varmasti aivokasvain.
Lääkäri haastatteli ja tutki ja lopulta antoi diagnoosin: Olin niin uupunut ja stressaantunut, että kroppani varoittelee minua. Uupumus oli mennyt niin pahaksi, että olin jo lievästi masentunut ja ahdistunut ja ahdistus meni niin pahaksi, että sain paniikkikohtauksia.
Lääkkeeksi: Paljon lepoa, Opamox alkuun helpottamaan oloa ja Remeron 30mg masennukseen. Lääkkeet alkoi aika pian vaikuttamaan ja pääsin taas elävien kirjoille, kunnes menin tyhmä ehdottamaan lääkevaihtoa, kun pelkäsin lihovani Remeronista, no sain Citalopram lääkkeen ja jo parissa päivässä aloituksesta oireeni palasi takaisin ja ahdistus oli aivan järkyttävää!
En eläissäni ole kokenut samanlaista ahdistusta kuin silloin. Pyysin lääkäriä äkkiä vaihtamaan lääkkeeni takaisin Remeroniin.
Huono puoli oli vielä se, että näiden lääkkeiden välissä piti aina pitää parinpäivän tauko. Opamoxia en halunnut syödä ettei tule riippuvuutta mutta jouduin kuitenkin välillä siihen turvautumaan, mutta sitten tuntui ettei sekään auta.
Nyt on kulunut kaksi kuukautta ensimmäisistä kohtauksista ja lääkkeenä on siis Remeron 30mg. Painoa on tullut lisää 8kg mutta en jaksa sitä enää murehtia. Nyt vain on tullut uudestaan näitä ahdistuskohtauksia jo päivälläkin, taas pelkään että minulla aivokasvain tai jotain ja pelkään kuolevani, pelkään, että sekoan aivan täysin. Tämä on niin raastavaa enkä halua enää kokeilla uutta lääkettä, ettei oireet taas pahene.
Tänään menen lääkärille ja ajattelin ehdottaa josko Remeronin vois nostaa 45mg:aan. Onko muilla kokemuksia ko. lääkkestä.
Minulla on nyt n. parinviikon ajan ollut huimausta ja suun kuivumista sekä levottamat jalat iltaisin ja pari kertaa on nyt meinannut paniikkikohtaus tulla, saan sen ajatuksen voimalla pois. Minulla se alkaa nykyään päänsäryllä ja sitten säikähdän sitä niin, että pelkään ettei se kipu lopukkaan ja kohta saan aivoverenvuodon tai kasvain on päässä.Päätä ei ole koskaan kuvattu ja haluaisin, että se kuvataan mutta lääkärit ei siihen ala.
Tosin ei minulla nykyään enää ole pää kipeä jokapäivä niin kuin silloin alkuun oli. Minulla on diagnosoitu migreeni ja siihen lääkkeenä Ibuxin 800mg joka yleensä tehoaa hyvin.
Verenpaine on n.114/69 eli aika matala. Johtuukohan noi huimaus, suun kuivuminen ja levottomat jalat nyt tuosta lääkkeestä? Luin myös jostain, että kun Remeronin annosta nostaa niin sivuoireetkin poistuvat, onkohan totta? Onko kellään kokemusta mistään muusta lääkkeestä, joka auttaisi ahdistukseen, paniikkikohtauksiin ja masennukseen, sellaista jossa ei olisi sivuoireina ahdistuksen lisääntyminen?
Kiitos etukäteen! Ja voimia ja jaksamista kaikille jotka kärsivät paniikkihäiriöstä.
Mulla on ollut samanlaisia oireita ja juuri varsinkin kun paniikkihäiriö alkaa niin ne on tosi hirveitä.
Itsekkin söin opamoxia alussa mut ei se muuta ku rauhottaa vähäks aikaa, ehdota ihmeessä lääkärille ZOLOFT 50mg, se on tarkoitettu masennukseen mutta myöskin paniikkihäiriöön, itselläni se on toiminut tosi hyvin, se on pitkäkestoinen lääke ja kestää noin 2 päivää kun alkaa vaikuttaa, eka kerran kun otin sitä niin tuli pää kipeeks, mut se meni ohi sen ekan päivän aikana, nyt oon syöny jo 5 vuotta eikä ole mitää sivuvaikutukia ollut ja lääkäri sanoi että sitä voi syödä vaikka koko loppuelämän ja niin luultavasti syönkin koska kun en ole syönyt niin on tullut hirveet päänsäryt, puutumisen tunteet, sydämen tykytykset, huimausta ja sitä kautta kuoleman pelkoa, eli aivan niin kuin paniikkihäiriön oireisiin kuuluu.'
Toivottavasti on neuvostani apua, suosittelen kokeilemaan siis zoloftia, siitä on myös halvempi rinnakkaislääke mikä on aivan yhtä hyvä ja halvempi. muistaakseni joku sertraliini hexal tai setraliini hexal
Jumalan siunausta sinulle.
Mä sain keväällä just tollaisen kohtauksen, heräsin yöllä, huimasin, sydän tykytti kahtasataa, luulin että nyt tuli sydäri tai noutaja jopa. Kauheeta, kävin päivystyksessä eikä sydämestä löytynyt mitään poikkeavaa...sen jälkeen lievempiä kohtauksia, ei yhtään noin pahaa.
Minulla on myös ollut paniikkihäiriö jo 5 vuotta, olen nyt 24 vuotias mies.
itsellänikin on tullut tuollaisia kohtauksia, että olen herännyt paniikkikohtaukseen, sydän ei kyllä ole lyönyt tuolla lailla kuin sinulla, mutta on pyörryttänyt ja rintaan pistänyt älyttömästi ja olen luullut kuolevani ja samalla tavalla on jännittänyt nukkumaan meno ku on luullu kuolevansa ja pelkää et kun nukahtaa niin kuolee.
mutta nuo kohtaukset tuli mulla sillon kun oli taukoa lääkkeistä, eli itse ainakin oon saanu lääkkeeksi (zoloft 50mg) ja se on toiminut tosi hyvin, eli ei juuri koskaan tullu kohtausta kun oon sitä käyttänyt. Eli jos et vielä käytä niin ihmeessä mene lääkärille ja hommaa, siinä ei ole mitään sivuvaikutuksia ainakaan mulle tullu ja oon syöny sitä kohta sen 5 vuotta,
Vielä tahdon kertoa että kun mulla alko noi paniikkikohtaukset niin mulla kesti ne kolme kuukautta joka päivä. Ja niitä tuli monta kertaa päivässä, mut sit Jumalan kiitos lääkäri tajus mikä mul on ja sain lääkkeet.
Jumalan siunausta sinulle ja toivon että olosi helpottuu.
Minullakin siis toki on kohtauksissa sydän lyönyt tosi kovaa, varsinkin alkuaikoina, mutta mielestäni nykyään on vaan enemmän rintakipua, päänsärkyä, huimausta, ja niin inhottavaa paniikkia että luulee kuolevansa siihen paikkaan, mutta kuitenkin samalla tiedostan että se on vain kohtaus. Mutta näitä tulee silloin vaan kun en ole muistanu syödä lääkettä ja joskus sitten lievempänä.
En siis todellakaan tee sulle mitään diagnoosia, mutta uskon että nuo sun kohtaukset on paniikki kohtauksia. Itsekkin olen käynyt varmaan väh 5 kertaa ekg:ssä kun olen luullut että sydämessä on jokin vika, mut se onkin sit ollu paniikki kohtaus. No tän kanssa on vaan elettävä.
Jeesus sua siunatkoon :) Hän Tie, Totuus ja Elämä
Närästys aiheuttaa poltontunnetta ylävatsassa/rintakehässä, ei kylläkään muljahtelua etc.
Jos sulta on otettu kaikki mahd, kokeet, niin ei oo syytä epäillä mitään sydänperäistä, varsinkin kun se on jopa ultrattu!!! Itselläni on rytmihäiriö, eli toisinaan vaikeata erottaa kohtaukset toisistaan, mutta sekään "hengenvaarallista" ole, ellei sulla ole mennyt tajunnanmenetyksen puolelle?? Kyllä nää sun oireet aika paljon vakavemmalta paniikkihäiriöltä kuulostaa... sitäpaitsi ihmisen elimistöllä on taipumusta reagoida useimmiten iltaisin/öisin... Varsinkin kun itse lietsoo sitä pelkoa (luulosairautta?) Lääkäriin vasta, jos tuntuu esim,puristusta ja on tosiaan sen verran kipua että se ahdistaa hengitystä...