Minä - pian 24vuotias nainen elän elämää viholliseni, eli syömishäiriökierteiden kanssa, joista bulimia on ottanut mut valtaan. Mä en tiedä onko tämä vielä niin "paha" ,kuin joillakin on,mutta ruoka ,paino, rumaLäskiMinä pyörii koko ajan mielessä.
Käyn töissä ja syön aika vähän päivisin. Siis jotain 700-800kaloria (teen puistotyötä ulkona) mutta illalla saatan ahmia kamalat määrät ja sitten oksennan. Tämä tapahtuu n. joka toinen päivä. Ja völillä saattaa mennä viikko, että joka päivä. Aluksi oli jotenkin hankala oksentaa mutta ,mitä enemmän sitä tekee - sen helpompaa se tavallaan on. Ennen tätä bulimiaa söin kyllä aika vähän ja muutenkin tarkkailin kalorimääriä,mutta söin kuitenkin suht normisti ja myös herkkuja. Nykyään jos syön vähänkin herkkuja se ryöstäytyy käsistä, koen syyllisyyttä ja ahmin/oksennan. Ainakin vielä se on pysynyt yksi ahmiminen ja oksennus perPäivä.
Vihaan niiN tätä! Ja kukaan ei tiedä!
Mä olen 162cm ja 56kiloo. Tän bulimiajakson aikana en oo lihonu hirveistä kaloriMääristä huolimatta, mutta en myöskään laihtunut ,kuin pari kiloo. Mä kai tavottelen jotain 6kilon pudotusta. Välillä mulla on päivii, että liikun sikana ja syön vähän. Mutta tää väsyttää. Väsyttää tosi PALJON!
Töissä yksi työKaveri sanoi kerran , että näytät kurjalta.Söisit paremmin.
Jäin miettiin. Taisin olla vaan kalpea. Lihoa en todellakaan halua!
Tää on paskaa. Tämä tappaa sisältä. Tämä vie voimia. Tämä tuHoaa, mutta en osaa enää lopettaa vaikka AINA sanon itselleni, että huomenna en enää ahmi, että huomenna aloitan terveellisen syömisen.
Ja kun peilistä katsoo väsyneet silmät, joiden alla on 24vuotiaaksi liian paljon erottuvia juonteita ja kalpeutta- ajattelen TÄmä loppuu, mutta ei. Aina huominen tulee ja lupauS jää.
Mä en oo onnellinen, vaikka mä painan 56.Mä en takuulla ole onnellinen, vaikka painaisin 50. Mä vaan kuvittelen, että jos vielä laihdun Muka sitten on hyvä. Mutta ei. Ei se oo niin. Silti
mä en osaa lopettaa.
Pisin aika oksentamatta on ollut 3päivää ja tätä on kestänyt nyt kai 2-3KK en tarkalleen muista . Mitä tämä tekee sitten fysiikalle? Olen kerran töissä pökrännyt. Johtuukohan se tästä. Kun on pakko syyä vähän että ei liho, vaikka mitä sillä on merkitystä, kun se on aivan se ja sama ja ei kuitenkaan ole.
Kiitos, kun sain purkaa. KiitoS.
Käyn töissä ja syön aika vähän päivisin. Siis jotain 700-800kaloria (teen puistotyötä ulkona) mutta illalla saatan ahmia kamalat määrät ja sitten oksennan. Tämä tapahtuu n. joka toinen päivä. Ja völillä saattaa mennä viikko, että joka päivä. Aluksi oli jotenkin hankala oksentaa mutta ,mitä enemmän sitä tekee - sen helpompaa se tavallaan on. Ennen tätä bulimiaa söin kyllä aika vähän ja muutenkin tarkkailin kalorimääriä,mutta söin kuitenkin suht normisti ja myös herkkuja. Nykyään jos syön vähänkin herkkuja se ryöstäytyy käsistä, koen syyllisyyttä ja ahmin/oksennan. Ainakin vielä se on pysynyt yksi ahmiminen ja oksennus perPäivä.
Vihaan niiN tätä! Ja kukaan ei tiedä!
Mä olen 162cm ja 56kiloo. Tän bulimiajakson aikana en oo lihonu hirveistä kaloriMääristä huolimatta, mutta en myöskään laihtunut ,kuin pari kiloo. Mä kai tavottelen jotain 6kilon pudotusta. Välillä mulla on päivii, että liikun sikana ja syön vähän. Mutta tää väsyttää. Väsyttää tosi PALJON!
Töissä yksi työKaveri sanoi kerran , että näytät kurjalta.Söisit paremmin.
Jäin miettiin. Taisin olla vaan kalpea. Lihoa en todellakaan halua!
Tää on paskaa. Tämä tappaa sisältä. Tämä vie voimia. Tämä tuHoaa, mutta en osaa enää lopettaa vaikka AINA sanon itselleni, että huomenna en enää ahmi, että huomenna aloitan terveellisen syömisen.
Ja kun peilistä katsoo väsyneet silmät, joiden alla on 24vuotiaaksi liian paljon erottuvia juonteita ja kalpeutta- ajattelen TÄmä loppuu, mutta ei. Aina huominen tulee ja lupauS jää.
Mä en oo onnellinen, vaikka mä painan 56.Mä en takuulla ole onnellinen, vaikka painaisin 50. Mä vaan kuvittelen, että jos vielä laihdun Muka sitten on hyvä. Mutta ei. Ei se oo niin. Silti
mä en osaa lopettaa.
Pisin aika oksentamatta on ollut 3päivää ja tätä on kestänyt nyt kai 2-3KK en tarkalleen muista . Mitä tämä tekee sitten fysiikalle? Olen kerran töissä pökrännyt. Johtuukohan se tästä. Kun on pakko syyä vähän että ei liho, vaikka mitä sillä on merkitystä, kun se on aivan se ja sama ja ei kuitenkaan ole.
Kiitos, kun sain purkaa. KiitoS.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen oikeastikin ylipainoinen bulimikko, ja olisi aihettakin laihduttaa.
Mullekin yksi kaveri kerran sanoi, että näytän silmistäni kauhean surulliselta. Syitä oli kaksi, ja bulimia oli vahvasti se toinen.
"Tämä tuHoaa, mutta en osaa enää lopettaa vaikka AINA sanon itselleni, että huomenna en enää ahmi, että huomenna aloitan terveellisen syömisen."
Tosi tuttua. Aloitin laihduttamisen viimeksi viikko sitten. Sitä ennen pystyin olemaan oksentamatta about 2 viikkoa. Nyt torstaina en enää kestänyt. Söin mitä kaapista löytyi ---> oksentamaan. Eillen pyysin siskoa käymään vähän kaupassa: 100g karkkia, jäätelöpuikko, o.5 l light colaa ja iso sipsipussi. Sitä ennen söin pienen rusinapaketin, pienen pullon hedelmäjuomaa ja 2 lautasellista ruokaa. ---->oksentamaan. Oksensin vieläpä kahdesti, kun siskon kaupassa-käynti reissu pitkittyi, ja pelkäsin, että ruoka ehtii sulaa liikaa. Siinä ahmiessani suuntäydeltä sipsejä, pysähdyin välillä miettimään, että mitä helvettiä oikein teen. Aivan saatanan sairasta touhua. Mutta jatkoin.
"Mä en oo onnellinen, vaikka mä painan 56.Mä en takuulla ole onnellinen, vaikka painaisin 50. Mä vaan kuvittelen, että jos vielä laihdun Muka sitten on hyvä. Mutta ei. Ei se oo niin. Silti
mä en osaa lopettaa."
Mäkin kuvittelen usein, että sitten kun olen laihduttanut haluamaani painoon, lopetan. "Eihän mun sen jälkeen enää tarvitse.." Mutta kyllä mä sisimmässäni tiedän, ettei se niin mene. Enkä mä olis tyytyväinen siihen haluamaani painoon. Haluaisin laihtua vielä lisää. Ja lisää. Menis anoreksiankin puolelle. Että päivää, tässä on bulimikko, ja jos jatkaa samaa rataa, on jossain vaiheessa anoreksi-bulimikko.
Mä en edes enää tajua, miksi mä teen tätä. Miksi mun pitää ahmia ja sitten oksentaa? Mä en enää löydä syytä.
pelottavaa lukea, koska itse tunnen olevani yhä siinä vaiheessa, että pystyn milloin vaan lopettamaan ja pystyn hallitsemaan kaikkea. vaikka järkevinä ja hyvinä päivinä ymmärrän mihin tämä voi johtaa, en tajua sitä silloin kun olean kontallani wc:n lattialla.
Vaikka yritän aukaista silmäni huonoinakin päivinä, löydän silloin aina enemmän syitä oksentaa.
Siksi kannattaisi vaan lopettaa ajoissa, kun siihen vielä pystyy.
lopettaminen kuulostaa helpolta, mutta siltä, että mun ei kuulu vielä lopettaa.
Mulla on tismalleen samanlaisia ajatuksia kun sulla. Mä en kyllä edes laihdu tästä.. vaikka haluisin.. Mulla on ollu bulimia monta vuotta enkä oo laihtunu. Paino on pysyny suunnilleen samoissa lukemissa. Oksentamalla yritän laihtua, mutta pääasia et saa ne ahmitut kalorit pois. Eihän se laihduta kun ensin on syöny todella TODELLA suuren määrän kaloreita ni ei mulla ainakaan ne kaikki tuu ulos?!
Ahmiminen vie aina voiton. Oksennan noin kerran päivässä, välillä voi olla päivä tai pari taukoa. Oon kans todella väsyny tähän. Ja tekisin mitä vaan et pääsisin eroon tästä. Lupaan itelleni et tää loppuu mut AINA sorrun. Kaikki pyörii ahmimisen ja oksentamisen ympärillä. Tulee sairaita kohtauksia että syön, syön ja syön.
Mua eniten pelottaa miten mun ruokatorvi tai elimistö voi?? Mitä niille voi tapahtua? Mistä voi hankkia apua parhaiten? En oo viel uskaltanu