Suhteet ynnä tunteet-osastolla ei tuntunut saavan mitään järkevää vastausta, joten yritän täällä.
Olen korkeakoulutettu, vakaassa työsuhteessa, suht hyviä tuloja nauttien. Aviomieheni on ammattikoulutettu, ja viettää vuodesta noin kaksi kuukautta työttömänä, jolloin minä elätän hänet. Pätkätyöllistetty, mutta käytännössä paikkoja on mennyt alta (eli sopimuksia jätetty uusimatta) viinan takia. Ulosotossa muutamia tuhansia euroja. Asui ennen kaupungin vuokrayksiössä, nyt minun kanssa minun kolmiossa.
Ongelma on juuri miehen velat, joiden takia hänelle ei suoda minkäänlaista taloudellista vastuuta. Pankit ei hyväksy edes takaajaksi, eikä hänen tuloja suostuta ottamaan mitenkään huomioon.
Kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Kannattaako todellakin ottaa koko asuntoprojekti omille harteille? Myös muita ehdotuksia saa esittää.
Olen korkeakoulutettu, vakaassa työsuhteessa, suht hyviä tuloja nauttien. Aviomieheni on ammattikoulutettu, ja viettää vuodesta noin kaksi kuukautta työttömänä, jolloin minä elätän hänet. Pätkätyöllistetty, mutta käytännössä paikkoja on mennyt alta (eli sopimuksia jätetty uusimatta) viinan takia. Ulosotossa muutamia tuhansia euroja. Asui ennen kaupungin vuokrayksiössä, nyt minun kanssa minun kolmiossa.
Ongelma on juuri miehen velat, joiden takia hänelle ei suoda minkäänlaista taloudellista vastuuta. Pankit ei hyväksy edes takaajaksi, eikä hänen tuloja suostuta ottamaan mitenkään huomioon.
Kukaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Kannattaako todellakin ottaa koko asuntoprojekti omille harteille? Myös muita ehdotuksia saa esittää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kattelet tuollaista alkoholistipummia kämpässäsi, onko hänellä kuuskanttinen vehje?
Koko kysymysasettelusi mietityttää, oletkohan täysin terve.
Korkeakoulutettu?
Jätä äijä. Omat on murheensa.
No tuohan on ihan sinun valintasi onko edessä yhteinen karu tulevaisuus. Karu se tulevaisuus miehesi osalta joka tapauksessa on, mikäli ei pysty edes säntilliseen työntekoon ja laskut menee ulosottoon.
Ongelmana ei ole miehesi velat, vaan miehesi elämäntapa, joka on johtanut ongelmiin ja esim. tuohon ettei häntä hyväksytä takaajaksi. Takaus ei ole vain mikään muodollisuus, vaan takaajalla tulee tarvittaessa olla edellytykset suorittaa velka. Miehellä joka ei tule omillaan toimeen ja jonka vanhatkin laskut on perinnässä, ei tähän edellytyksiä ole.
Olen 32 vuotias mies . Ammattini on hyvin suhdanneherkkä ja töitä on todella niukasti. Olen koko työssäolo aikani tehnyt vain alle vuoden kestäviä pätkiä. En ole näiden muiden vastaajien mielestä kovinkaan , hyvä tyyppi. Koska minullakin on ulos-otossa velkaa. Vaikka en ole ns alkoholin suurkuluttaja , on velkaongelma minullakin. Mietin joka ikinen päivä milloin naiseni sanoo minulle löytäneensä toisen. Ja joskus jopa toivon sitä , ja tietty ettei mies olisi tällainen kyydistäpuoaja kuin minä olen. Olen asennoitunut elämään , sillätavalla että minulla ei ole tulevaisuudessa , työtä ja veloistani en pääse koskaan. Kuitenkin pidän itsestäni huolen vaikka en niinsanotusti kuulu yhteiskuntaan , ihmisenä mikä olisi esim pankille se kultainen asiakas. Omaan kaksi ammattia ja toiseen niistä koulutan tällähetkellä itseäni lisää. Mutta tiedän jo valmiiksi että työttömyyskortisto odottaa ja pitkään. Jos joku sanoo että lähde pääkaupunkiseudulle. Olen jo sielläkin asunut ja kokeillut siipiäni 7 vuotta. Mutta kun ulosoton ja vuokranjälkeen käteen jai vain 12 euroa , päätin lähteä , avovaimoni matkaan takaisin kotiseuduille pohjois-suomeen. Sinulle vastaisin tällaisena luuserina , miksi miestäsikin on jo nyt nimitetty että päätä mitä itse elämältäsi haluat , Jos rakastat miestäsi ohjaa sitä oikealle tielle jos toivoa on. Minulle ainoa toivo on että pysyn terveenä , ja ehkä joskus taas saan tehdä timpurinhommia , ja siitä tekemisestä maksetaan palkkaa. Jolla voin velkaani lyhentää. Naisellani on jo varmasti kiikarissa se hyvätuloinen ja parempi mies. Ja kaiken avoliitossamme kruuna se ettei naiseni vanhemmat ja suku hyäksy minua. Jos kertoisin heille veloistani , se olisi niinsanotusti loppu ainakin anoppilaan menemisen osalta. Elämäni on helvettiä ja parempi olisi jos kahlaisin tässä paskassa yksin.. Toivon miehellesi valoisimpia hetkiä niinkuin toivon itsellenikin.Hyvää syksynjatkoa . T.Timpuri
Erona sinun ja tuon ensimmäisen kirjoittajan ukkojen välillä on se, että sinä et juo työpaikkojasi pilalle.
Ihan hyvinhän tuo toinen esimerkki pärjäisi 10 kuukautta vuodesta töissä (ja 2kk "kesäloma"), muttakun menee pilaamaan koko kuvion viinan kanssa. SIKSI hän on luuseri, eikä sen takia ettei tienaisi tarpeeksi, kuten ilmeisesti koet asian olevan omalla kohdallasi.
Toisaalta ihmettelen kyllä hieman jos et timpurina tienaa / koe pärjääväsi. Minun tuntemillani timpureilla menee kyllä ihan mukavasti, tai ainakin meni ennenkuin nämä taantumapelot hyppivät esille ja rakentaminen hiipuu.
Mutta, kun se taantuma on tulossa niin nyt et saa sitten sitäkään vähää töitä mitä aiemmin. Jos tiedät että "veloistani en pääse koskaan", niin tässä välissä sinullahan on sitten oiva tilaisuus jättää koko velanmaksu sikseen, lyödä tonnikala & makaronivaihde silmään ja mennä opiskelemaan itsesi sellaiseen ammattiin ettei töistä ole niin suurta pulaa. Tekstistäsi päätellen pärjäisit ihan hyvin amista korkeammassakin opistossa...
Itse opistotason koulutus ja vaimo juristi puolet penmmällä palkaalla kuin minä.Uskon että tuloerot eivät ole teidän ongelma vaan miehen viinan juonti ja siihen liittyvä epävarmuus.Ei tule onnistumaan perheelämä jos tilanne jatkuu.
Jos olet nuori ja haluat perhettä niin suosittelen harkitsemaan suhteen jatkumista.Kun on lapsia niin menee vaikeammaksi.
Pitäkää huolta kumpikin omista rahoistanne tai tehkää laskutoimituksia kuluista.
Asuntoprojekti "kannattaa kaataa" kokonaan sinulle, jos miehestäsi ole varmaksi maksumieheksi. Hän voisi ensin itse hoidella ne velkansa ja miksei viina-addiktionsakin pois, ja jos sitten vaikka myöhemmin osallistuisi yhteiseen asuntoon, ostamalla sinulta osuuksia, korot tietysti mukaan lukien.
Kannattaa miettiä toinenkin kerta asunnon yhteisomistusta siinäkin vaiheessa kun mahdollisesti viinakierre on katkaistu ja ulosottovelat maksettu. Yhteisomistukseen liittyy myös riskejä (esim. ulosottotilanteita ajatellen), joita ei kannata kovin herkästi olla jakamassa talousasioissa epäluotettavaksi osoittautuneen henkilön kanssa.
Suhteessa ei todellakaan pitäisi istuaja miettiä kannattaako rahallisesti pysyä ton ukon kanssa. Voi olla että löydät uuden, rikkaaman ostatte sen unelmatalon ja yksi kaunis päivä hän sitten ilmoittaa että nyt riitti, ulos talosta tulee nuorempi ja kauniimpi. Ei voi vakuuttaa elämänsä millään. harkitse siis mikä nykyisessä sinusta on arvokainta, miksi päädyitte yhteen ym. Aika hyvin jos sentään pärjää työssä 10 kk vuodessa, sano vaikka että nyt on mentävä alkoongelmahoitoon. Jos ei suostu voit sanoa että ei ole tulevaisuutta.
Ja jos ostatte sen talon, ostakaa halpa ja ota koko laina itsellesi. Ja jos menette naimisiin hanki avioehto että saat maksamasi rahat takaisin.
Minun mielestäni taas se ei ole mitenkään hyvin, että nykyisellään pystyy työllistymään n. 10/kk vuodessa ja työpaikkoja menee alta holtittoman elämisen vuoksi. Jokaisen mokan jälkeen se työllistyminen on kuitenkin entistä vaikeampaa ja huonolla maineella on tapana levitä.
Mielestäni suhteessa pitää pystyä rationaaliseen ajatteluun. Itse en missään tilanteessa rakentaisi tulevaisuutta ihmisen kanssa, joka vastuuttomuutensa vuoksi saa kerta toisensa jälkeen potkut duunista eikä kykene talousasioidensa hoitamiseen.
kuva, että firmat palkkaa mielellään tällaisia juoppoja pätkätöitä tekemään.
He eivät valita lyhyistä työsuhteista ammattiliittoihin.
Eräskin Jeppe sai potkut töistä, koska joi työpaikalla. Seuraavalla viikolla oli jo uuden firman haalarit päällä huoltsikalla kahvilla.
Hra kriittinen rakentaa tulevaisuutensa mitä luultavimmin tyttöystävänsä nyrkkikyllikin kanssa...
...aivopieru taas tulla rupsahti.
"luultavimmin"
Luulo ei ole tietoa, ja tieto lisää tuskaa.
Tuskallista on myös kauhalla ruokkia lusikan mentävää suuta.
Tulevaisuutenne on mitä ilmeisimmin karu ja sinä joudut ihan itse päättämään oletko valmis maksamaan sen hinnan, ettette pysty elämään normielämää ja että sinulla tulee olemaan keskivertoa enemmän murheen- ja huolenaiheita elämässäsi. Minä pidän tuota alkoholiongelmaa pahempana murheena kuin raha-asioita, vaikka kumpikin on riittävän paha yksistäänkin...
Jos päätät jatkaa yhteiselämää miehesi kanssa, sinun täytyy varautua siihen, että vastaat yksin teidän perheen taloudesta. Sinä olet siinä suhteessa onnekas, että sinulla kohtalaisen hyvä palkka, muuten sinulla olisi paljon vaikeampaa. Jos teillä ei ole vielä avioehtoa, tehkää se ehdottomasti heti. Sen jälkeen voit alkaa ottamaan selvää pystyisitkö maksamaan yksin omistusasuntoa. Epäilen että se voi syödä parisuhdetta, jos koti on vain toisen puolison omistuksessa, mutta se on ainoa järkevä järjestely teidän tilanteessanne. Oletko miettinyt sitä, haluatko mahdollisesti lapsia? Yksin hoidettava asuntolaina ja lapset ovat todennäköisesti toisensa pois sulkevia asioita. Asunnon voi toki hankkia myöhemminkin, lapsia luultavasti ei.
Tiedätkö sinä tarkkaan ottaen miehesi velkatilanteen? Minä jouduin vähän painostamaan kun miestä hävetti oma tilanteensa, mutta antoi lopulta kaikki paperit nähtäväkseni ja on suostunut jatkossakin pitämään minut ajan tasalla. Jos rahatilanne on huono, on tärkeää että se kumpi on taitavampi raha-asioissa, on kärryillä kaikesta mitä tapahtuu ja pystyy vähän ohjailemaan hommaa järkevämpään suuntaan. Vaikka se ottaisi kunnian päälle että puoliso seuraa omia raha-asioita, perheessä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten avoimuus näissä asioissa on puolison velvollisuus. Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa noita hommia ja silloin taitavamman osapuolen on otettava vastuuta toisen puolesta.
Sun rahat, omaisuus ja kämppä on sun ja ukon ongelmat on sen. Mitä niitä sotkemaan ja suhdetta pilaamaan.
Ukot on ihan tyytyväisiä jos niillä on edes joku mamma ja katto pään päällä. Kaikki ei ole "täydellisiä".
jos tunteita/rakkautta on miestä kohtaan, niin hommaat miehesi hoitoon. Alkoholista eroon.
Ja kai teillä avioehto? Eli ennen kuin otat omalle vastuulle velkaa/omaisuutta suojaat sen avioehdolla. Jos miehesi on normaalijärkinen hänen pitäisi itsekin tajuta ongelmansa ja suostua/hakeutua hoitoon. Parisuhdekurssit, viikonloppuseminaarit voivat valaista vielä tilannettanne. Aina on toivoa, mutta mitään ei tapahdu, eikä ihmeitä tapahdu itsestään.
Syvä keskustelu miehen kanssa, miten etenette ja mitä sinä odotat ja toivot mieheltäsi. Töitäkin tekevälle löytyy, kun ei liikaa nirsoile.
Sano miehelle, että hänellä on näytön paikka ja vaadi, että hän hakeutuu töihin ja maksaa ulosoton velat pois ja mahdollisimman pian. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, joten älkää ihmeessä hankkiko lasta ennen asioiden sujumista - näyttöä mieheltä asioidensa hoitamisesta.
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin !?
Oikeesti on myös kunnon miehiä. Ne eivät välttämättä tuo itseään niin kovasti esille ,kuin nämä huomion kipeet ja huolehdittavat rentut.
Oma avokkini on ihan kunnollinen ,mut ikuinen opiskelija ja "kaiken" haluaja eli minä maksan kaiken ja nainen nauttii työni hedelmistä on monta kertaa tullut mieleen te nyt vaihtuu muija ,mut ei nyt vieläkään ole vaihtunut...