Lentokoneesta tuodaan pyörätuolilla suurikokoista, ruskeaksi paahtunutta miestä, jonka vasenta silmää peittää musta lappu. Hänet on kahlittu hihnoin käsistä sekä jaloista liikkumattomaan olotilaansa. Jos katse voisi tappaa, Helsinki-Vantaalla tapahtuisi joukkomurha!
Leveitä hartioita peittää kauhtunut takki. Virkailijan saatettua miehen lentoaseman baariin, alkaa hänen tarinansa…
Niin monen vuoden jälkeen, täällä… .
Tältä samalta lentoasemalta nousi nuori luutnantti Super Caravellen putkeen täynnä nuoruuden voimaa sekä uskoa.
Vaan mitä heijastuukaan lentoaseman ikkunoista mustuvan talvi-illan neonvaloissa nyt: tiukka, huumorintajuton, elämänkokemusten ja erämaan tuulten juonteittama, ahavoitunut naama, lappu toisen silmän peittona.
“Herra eversti“ - kuuluu vierestäni, ja huomaavainen tarjoilija ohjaa pitkän imupillin huulieni väliin - “teitä tullaan noutamaan hetken kuluttua.“ Hymähdän jotain vastaukseksi.
Näitä vuosia Belgiassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa… Afrikassa...
AFRIKKA- SINÄ MANNERTEN ÄITI
Sademetsien ja aavikoiden maa. Köyhyyden ja rikkauden tyyssija, intohimojen kohde.
Sinä ihmiskunnan alkukoti, heimoriitojen ja maailmansotien näyttämö. Sinun syliisi ovat lukemattomat sukupolvet vuodattaneet verensä ennen minua…
Poissa ovat nyt päivät, jolloin annoit aavikon tuulen puhaltaa ylitseni…
Poissa ovat taistelut…
Äkkiä tuoliini tartuttiin tiukoin ottein. Ainoastaan näin mustan käsiparin vetävän hupun pääni peitoksi. Portugalia ja ranskaa, afrikkalaisen leveästi äännettynä; kieliä, joita en koskaan voi unohtaa. Jos pystyisin liikuttamaan käsiäni, taistelisin vaikka viimeisillä voimillani näitä hahmoja vastaan!
Minut irrotettiin pyörätuolista, ja kahlittiin auton etupenkille. Etupenkkiin solmitulleni hahmolleni tulisi pian kyytiä, ellei toistakin.
Tunnen V6-moottorin matalan murinan jo munaskuissani. Auto piirtää mustaa viivaa asfalttiin. Tuttu kurnutus kuuluu selvästi matkustamoon. Tunnistan imuäänet - Alfa Romeo - ei muukaan se voi olla!
Ymmärrän heti, ketkä ovat kaappauksen takana. Naurujen saattamat tölväisyt johdattavat minut huoneistoon, jossa siteeni vihdoin avataan ja minut tuodaan huutavan joukon eteen. Iloisia, kaiken värisiä kasvoja ympäröi minut ja Shamppanja-laseja kohotellaan! Että tällaiset polttarit…
Leveitä hartioita peittää kauhtunut takki. Virkailijan saatettua miehen lentoaseman baariin, alkaa hänen tarinansa…
Niin monen vuoden jälkeen, täällä… .
Tältä samalta lentoasemalta nousi nuori luutnantti Super Caravellen putkeen täynnä nuoruuden voimaa sekä uskoa.
Vaan mitä heijastuukaan lentoaseman ikkunoista mustuvan talvi-illan neonvaloissa nyt: tiukka, huumorintajuton, elämänkokemusten ja erämaan tuulten juonteittama, ahavoitunut naama, lappu toisen silmän peittona.
“Herra eversti“ - kuuluu vierestäni, ja huomaavainen tarjoilija ohjaa pitkän imupillin huulieni väliin - “teitä tullaan noutamaan hetken kuluttua.“ Hymähdän jotain vastaukseksi.
Näitä vuosia Belgiassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa… Afrikassa...
AFRIKKA- SINÄ MANNERTEN ÄITI
Sademetsien ja aavikoiden maa. Köyhyyden ja rikkauden tyyssija, intohimojen kohde.
Sinä ihmiskunnan alkukoti, heimoriitojen ja maailmansotien näyttämö. Sinun syliisi ovat lukemattomat sukupolvet vuodattaneet verensä ennen minua…
Poissa ovat nyt päivät, jolloin annoit aavikon tuulen puhaltaa ylitseni…
Poissa ovat taistelut…
Äkkiä tuoliini tartuttiin tiukoin ottein. Ainoastaan näin mustan käsiparin vetävän hupun pääni peitoksi. Portugalia ja ranskaa, afrikkalaisen leveästi äännettynä; kieliä, joita en koskaan voi unohtaa. Jos pystyisin liikuttamaan käsiäni, taistelisin vaikka viimeisillä voimillani näitä hahmoja vastaan!
Minut irrotettiin pyörätuolista, ja kahlittiin auton etupenkille. Etupenkkiin solmitulleni hahmolleni tulisi pian kyytiä, ellei toistakin.
Tunnen V6-moottorin matalan murinan jo munaskuissani. Auto piirtää mustaa viivaa asfalttiin. Tuttu kurnutus kuuluu selvästi matkustamoon. Tunnistan imuäänet - Alfa Romeo - ei muukaan se voi olla!
Ymmärrän heti, ketkä ovat kaappauksen takana. Naurujen saattamat tölväisyt johdattavat minut huoneistoon, jossa siteeni vihdoin avataan ja minut tuodaan huutavan joukon eteen. Iloisia, kaiken värisiä kasvoja ympäröi minut ja Shamppanja-laseja kohotellaan! Että tällaiset polttarit…
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi ihmeessä juuri tätä Alfa-palstaa siunataan näillä peräkamarinhemingwayillä? Nimimerkki Handella tuntuu olevan ystäviäkin, mitä ihmettelen, sillä en niidenkään itseään toistavien tekohauskojen tarinoiden sijoittamista juuri tänne voi mitenkään ymmärtää. Ja nyt tämä vara-hande... Surkea, epälooginen, kielellisesti suttuinen kyhäelmä. Tämäkö keskustelua?
eipäs, nyt siellä.
Minusta ainakin AR156 ja J.. ovat hauskoja, komeita, mukavia, varakkaita, ihania niin ja hauskoja.
Anteksi, tarkoitan mina. Enkos minakin ole komea?
ja sen lisäksi voimakas ja nopea.
Täysin loogista. Kuka täysjärkinen ostaisi Pohjolan tuiskuihin ja suolaan ylihintaisen fiatin, jossa on alfa romeon tarrat?
Muutin kuitenkin mieleni, Hande on sittenkin loistava tarinaniskijä.
Myönnän olleeni jo kauan katkera, koska oma kirjoittelutasoni on sitä sun tätä.
Jatka pois, vara- handelle en toivo samaa.
Mainittakoon, että edellä on käytetty nimimerkkiäni väärin, en ole viestin lähettäjä. En todellakaan kaipaa handen enkä vara-handen typeriä tekstejä, vaikka mahtuuhan niitäkin maailmaan. Handeko edellisen tekstin oli nimissäni lähettänyt; näkyy samoihin aikoihin lähettäneen myös omissa nimissään uusimman tekeleensä?
- Kun nainen on 18-20 v, hän on kuin Afrikka; puoliksi villi ja puoliksi kesytetty, luonnollisen kaunis hedelmällisine kumpuineen.
- Kun nainen on 21-30 v, hän on kuin Amerikka; hyvin kehittynyt ja valmis kaupankäyntiin varsinkin varakkaiden kanssa.
- Kun nainen on 31-40 v, hän on kuin Intia; hyvin kuuma, rento ja vakuuttunut omasta kauneudestaan.
- Kun nainen on 41-50 v, hän on kuin Ranska; hienovaraisesti vanheneva mutta yhä lämmin ja haluttava.
- Kun nainen on 51-60 v, hän on kuin Jugoslavia; sotansa hävinnyt ja menneisyyden virheiden piinaama, valtaisan remontin tarpeessa.
- Kun nainen on 61-70 v, hän on kuin Äiti Venäjä; kovin laaja ja rajat ovat vartioimattomat. Viileä ilmasto pitää vieraat loitolla.
- Kun nainen on 71-80 v, hän on kuin Mongolia; loistelias ja kaiken nähnyt menneisyys mutta ei minkäänlaista tulevaisuutta.
- Kun nainen on yli 80 v, hän on kuin Afganistan; kaikki tietävät missä se on, mutta kukaan ei halua mennä sinne.
No niin. Vastaukset todistavat epäilyni. Hölmöilyä ja tekovitsiä. Ja jos joku osaa vanhemman latteuden kuin tämä J..:n "Naisen maantiedettä", niin antaapa kuulua. Mutta mieluummin jossain muualla kuin tällä palstalla.
Ja onkos Napoleonista jo keksitty joku hauska Alfa-tarina? Sehän se varmaan vasta hauska olisi. Mukaan saisi jotain piereskelyä ja muuta tosi humoristista. Ja kirjoitettaisiin sillä kömpelöllä kielellä, joka näihin kuuluu.
Lehtikuusen lehdet lepattivat iltahämärissä aavemaisesti. Napoleon kovisteli parrella kulkusia ja huokaisi, voi sinua kupan syömä raiska.
Aamun sarastaessa oli päätös kuitenkin tehty. Hyökkäys saksien maahan Alfa 2600c:llä ja voiton juhlat Waterloossa.
Menikö kaikki näin sitä emme tiedä, mutta joka tapauksessa Napoleon menehtyi St. Helenan saarella helpon sairauden murtamana.
Tällaisia pönttöeinareita aina löytyy, jotka eivät
ymmärrä nokkaansa pidemmälle.
Siirry moposivuille, niin ei potuta!