mikä koirarotu sopii perheeseen jossa 3 alle 4-vuotiasta lasta? asumme maalla ja haluaisimme koira pysyvän pihalla, eli metsästysvietin pitäisi olla melkein nollassa.
koira perheenjäseneksi
????
351226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Metsästysvietti nollassa on joillain seurakoirilla, mutta niitä ei voi hylätä pelkkään ulko-ilmaan.
Koira ei ole lelu. Mieti vielä kerran.
Ulkona kesät talvet viihtyviä koiria ovat Huskyt, eivätkä ne ole agressiivisiakaan. Vetokoirankin niistä saa sitten aikanaan.
Huskyllä on metsästys vietti ja ne tarvitsee ehdottomasti veto harrastuksen!!
Mieleen tulee lapinkoira, aidatkaa piha.
ärtyneisyyteen.
lapsen suomessa, osa on aggressiivisia.
Huskyt eivät ole mitenkään lapsiperheitten koiria. Muistatteko kun 1990-luvulla, naapurin husky tappoi, siis kuoliaaksi, lapsen. Oliko vuosi 1996, mutta ärtyisiä ovat helposti. Lapin koira tai lapin porokoira, joka räksyttää vähemmän kuin ensiksi mainittu.
todella lapsiystävällinen rotu. Toiset oppivat pysymään hyvin omalla pihalla,toiset eivät.
että mikä koira oppii pysymään helposti pihalla,että ei tarvitsisi aina pitää hihnassa tai tarhassa.
täällä ymmärretään asiat niin helposti väärin kun ei aina muista rautalangasta vääntää. emme hae yksin ulkona viihtyvää rotua vaan perheeseen kiintyvää rauhallista (tiedän kyllä että rodun sisällä on laidasta laitaan...)
Kyllähän teidän kannattaisi miettiä seurakoiraa ja mikäli koiran kanssa harrastetaan niin ehkä jokin paimenkoira.
Mutta kun otatte koiran pitäkää sille heti hyvä kuri ja opettakaa se pennusta saakka.
Muistakaa ettei sen kanssa saa lepsuilla ja koiraa ja lapsia EI SAA jättää yksin.
Lapset pitää myös "kouluttaa" olemaan koiran kanssa. Repiminen yms kielletty.
Netissä on erilaisia koirakoneita ja voithan ottaa selvää onko kotikunnassasi koirien kouluttajaa ja kysellä häneltä jotain suosituksia. Kasvattajiin kannattaa ottaa yhteyttä ja kysellä koirista jos jokin rotu kiinnostaa.
Ainakin vaikuttaa hyvältä kun kyselette apuja, koirasta on aina suuri vastuu ja työ, joten yksin ei aina selviä.
Cujon niin tekee mieli myös sanoa ei mikään:):)
Haluat koiran, jos haluat sen pysyvän pihalla??
Tarkoititko pihalla pysyvällä sitä, että ei karkaile, vai ihan ulkona elävää koiraa. Meillä on hyvä kokemus colliesta, pysyy pihalla, on rauhallinen ja kiltti, mutta korostan, että läheskään kaikki colliet eivät sitä ole.
sisäkoira joka perheen ulkoillessa pysyisi pihalla. meillä on ennenkin ollut koiria mutta nyt on ensimmäinen tulossa lapsiperheeseen. kysyin samaa koirat palstalla ja sieltä voitte käydä katsomassa kuinka "asiallisia" vastauksia tuli... siksi siirryin tälle palstalle... berninpaimenkoiraa ollaan ajateltu. onko kokemuksia?
ovat todella lapsiystävällisiä. Korjatkoon joku jos olen väärässä. Tosin en tiedä ottaisinko kuitenkaan noin isoa koiraa lapsiperheeseen ihan sen takia, että jos sattuukin luonnevikainen niin jälki on pahaa jos puree. Lapsiperheessä koiran luonne on ehdoton ykkönen eli tosiaan ei mitään rottwaileria, dobermannia, mastiffia, staffia jne.
Cockeri tulee mieleen, meillä sellainen. Hyvin kiltti, kärsivällinen, rakastaa lapsia yli kaiken. Meillä miinuksena itsepäisyys ja turkki on kova hoidettava. Tosin punaisessa cockerissa saattaa olla raivosyndroomaa eli mielummin joku muu väri.
Koiran valinnassahan tietysti tärkeintä on valita kasvattaja, joka on kokenut, pitää koiranpentuja esim. olkkarissa siten siis että koko ajan tottuvat ihmisiin. Ja pentua pitää käydä katsomassa ainakin kerran ennen noutoa, jotta voi valita tarpeeksi rohkean ja tervepäisen.
Ja itse olisin ehdottomasti palveluskoiran kannalla, koska niillä se juuri on helppoa. Mutta pennun kyseessä ollessa se vie aikaa, ja sitä en tiedä onko sinulla siihen riittävästi sitä?
eli, meillä on pitkäkarvainen collie, ja aika tarkkoja oltiin kyllä tuosta luonnepuolesta, eli etsittiin sellainen rauhallisemman puoleinen. Ongelmia ei ole ollut, mutta ihan takuulla olisi ollut, jos kyseessä olisi energiapakkaus.
Mutta tosiaan, ei se pihasta poistu, kun muutettiin nykyiseen, niin pari viikkoa meni, kun rajoja opeteltiin, ja se on riittänyt. Meillä kyllä on koiralla ulkonakin sellainen oma nurkkaus, johon ei koskaan saa lapset mennä, eli saa hakeutua sinne, jos haluaa olla rauhassa. Yleensä ei halua, vaan kulkee perässä, ja vahtii"laumaansa"...
Kannattaa miettiä koiran kokoakin, ja turkin hoitoa yms. Esimerkiksi collien kanssa se on välillä aika työlästä, ja kuraa tulee sisälle ihan älyttömästi. Mutta se oli tiedossakin, ei ole ensimmäinen collie meillä, vaan nyt jo neljäs.
kasvattaja ja pentu. Colliet ovat useimmiten kivoja luonteeltaan, mutta niissä on paljon arkoja koiria ja arka koira on aina mahdollinen pelkopurija.
yksi joka haaveilee koirasta. Tosin tällä hetkellä koiraa ei voida ajatella koska perheeseen kuuluu vanha kissa joka ei voi sietää koiria. Itse haaveilen lapinkoirasta...Oletko koskaaan kuullut puuvillakoirasta, cottonista? Aivan ihana myöskin jos tykkää hieman pienemmästä rodusta. Lapsi perheeseen en minäkään ottaisi sakemannia, dopermannia tms. Toisaalta lapsetkin pitäisi "kouluttaa" olemaan koiran kanssa ja kohtelemaan sitä oikein. Rodusta kuin rodusta saa mielestäni vihaisen ja aggressiivisesti käyttäytyvän jos sitä ei osaa kouluttaa. Kannattaisi myös kysellä kasvattajilta mikä koirarotu soveltuisi teille. Sekarotuisistakin saattaa löytyä aivan ihania lapsirakkaita yksilöitä.
kohtelemaan koiraa oikein. Lapsi vain ei yhdestä kolmeen ikävuotta useinkaan ihan ekalla kerralla usko miten koiraa kohdellaan joten silloin juurikin on tärkeää, että koira on oikean luontoinen lapsiperheeseen.
Nuo sakemannit, rottwailerit ym. saattavat olla erittäin kilttejä (ei aina) perheen omille lapsille ja jostakin ihmeen syystä osa vanhemmista ei tajua noiden rotujen luonnetta. Nimittäin ne ovat vahtikoiria ja kun lapsille tulee kavereita niin tällainen koira tulkitessaan tilanteen väärin tulee lapsen kaverin päälle. Näin on käynyt todella monessa perheessä ja puremista on jäänyt pahoja arpia. Joten en minäkään todellakaan sellaista koiraa ottaisi lapsiperheeseen. Ja jokaisen tällaisen koiran omistajan pitäisi ehdottamasti pitää koira muuaalla, jos lapsilla on kavereita kylässä. Vaikka kuinka olisivat sitä mieltä että se koira on tosi kiltti.
No meillä on sakemanni, ja lapsia. Hyvin tulivat toimeen. Koira lapsijoukon keskellä, aina mukana. Koirassa ilmeni jännä piirre, kun lapsiporukassa joskus tuli tappelu, koira ärähti heti vihaisesti. Kukaan ei uskaltanut tapella meillä. HEH. Jopa villit poikajoukot leikkivät sovussa. Mitään vahinkoa ei päässyt koskaan tapahtumaan. Nyt lapset ovat jo aikuisia, ja koira vanha, ja meille syntyi iltatähti. Hieman mietittiin, että kuika vanha koira suhtautuisi ihan vauvaan, mutta hyvin on mennyt. Yllättävän kärsivälliseksi ja varovaiseksi on osoittautunut. Ja vauva kun saattaa viedä koiralta ruuan suusta,(joskus on saanut samasta nakista kiinni, joka on ollut koiran suussa) ja koira ensin koittaa väistää, ja jos ei onnistu, alistuu ja luovuttaa ja vain katsoo mukulaa. Tämä koira myöskin katsoo jollain tasolla olevansa emo lapselle, koskapa vaippa vaihdettaessa, jos silmä välttää, niin koira nuolaisee kakat pyllystä, ihan kuin emo omaltaan. Jännä on vauvan ja tämän koiran suhde.
Ja jokaisen tällaisen koiran omistajan pitäisi ehdottamasti pitää koira muuaalla, jos lapsilla on kavereita kylässä.
Jos noin tekee, se ajaa koiran hulluksi. Koiran pitää ehdottomasti päästä toteamaan tilanne vaarattomaksi, ja tutustumaan kyläilijöihin. ja se ei onnistu sillä että koira poistetaan muualle tilanteesta. Näin se vain oppii vihaamaan kyläilijöitä. Ja sitä emme kai halua?
lapsijoukkoa ja koiraa erillään. "Koira lapsijoukon keskellä, aina mukana. Koirassa ilmeni jännä piirre, kun lapsiporukassa joskus tuli tappelu, koira ärähti heti vihaisesti. Kukaan ei uskaltanut tapella meillä." Melkoisen riskin olette ottaneet. Vastuutonta touhua.
muttei koiraa pidä jättää lasten kanssa touhuamaan, kun lapsilla kavereita. Jos koira tuollaisesta hulluksi tulee sitä se on ollut jo alusta saakka.
Olen siis samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa.
koirat hyväksyvät sen, että ovat välillä omassa huoneessaan kun on vieraita. Ihan hyvin sopeutuvat, todellakaan eivät tule hulluksi. Miksi pitää lapsiperheeseen hommata koiria, jotka ovat vieraille lapsille vaarallisia (vahtikoirat ovat), jos ei niitä sitten asialliseti pidetä erossa lasten kavereista. Ja vielä vaarallisemmalta kuulostaa tuo, että jollakin olisi koira, joka tulee hulluksi jos se ei saa koko ajan touhuta mukana vaan joutuu välillä olemaan jossain tietyssä huoneessa. Meillä onnistuu vallan hyvin vaikka onkin kyseessä erittäin seurallisia ja ihmisrakkaita koiria.
Eli hankinta vaiheessa kannattaa tutkia tarkkaan, millaisesta kennelistä koiran ottaa. Ja miettiä valmiiksi, millaista koiraa hakee. Ja kokenut kasvattaja kyllä osaa kertoa paljon jo pennuista.
Minulla on ollut itsellänikin tuollainen pureva collie, tosin se tuli minulle hakattuna edellisessä perheessä, ja silloin ei ollut lapsia. Mutta koskaan siitä ei tullut täysin luotettavaa, ja collieissa on yllättävän paljon myöskin kieroluonteisia. Mutta siis, jo pennusta näkee paljon. Tätä viimeisintä collieta hankkiessa meillä oli jo lapsi, joten halusimme valita siksikin tarkkaan. En tiedä sitten onko totta, mutta oman kokemukseni mukaan (ei siis millään lailla tieteellinen tutkimus), on uroksissa "parempiluonteisia" lapsiperheeseen.
Mutta siis rotu kuin rotu, niin tarkkaan on mietittävä nämä asiat, ja jos haluaa päästä helpolla koulutuksessa, niin kaikkein kovapäisintä koiraa ei kannata ottaa. Joka rodussa on huonot puolensa, esimerkiksi kultainen noutaja ei kyllä ole läheskään niin hyvä perhekoira, kun sen maine on. Ei huono valinta, mutta sekin vaatii koulutusta.
Berniä en kyllä ihan heti menis suosittelemaan, kokemusta sen verran että muutamalla ystävällä on ja ehkä ovat hiukan kärsimättömiä ja äkkipikaisia, eivät tietenkään kaikki! Meillä on 10kk ikäinen tyttö ja 6kk ikäinen labradorinnoutaja uros. Koira oppi TODELLA nopeasti että pienen kanssa pitää olla varovainen ja tyttö on myös jo oppinut ettei koiraa saa käsitellä kovakouraisesti! Ovat kyllä erottamaton pariskunta :) Labradorinnoutajilla on uskomattoman pitkä pinna, kokemusta rodusta löytyy, meillä oli viimeksisikin aivan ihana labbis joka eli 13,5v. Tärkeintä on muistaa opettaa lapsille heti alusta alkaen että koiraa täytyy kunnioittaa, eikä sitä saa kiusata ja mennä härnäämään silloin kun koira haluaa levätä, oli sitten mistä tahansa rodusta kyse! Todella inhottavaa kun tulee tuttavien lapsia joilla on itselläkin koira kotona ja lapset käyttäytyvät meidän koiraa kohtaan aivan kamalalla tavalla, eikä vanhemmat välitä mitään! Pienistä koirista sanoisin vaihtoehdoksi mäyräkoiran, oikein koulutettuna oikein lojaali ja lapsiystävällinen rotu!
Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä :)
Oon kyllä huomannut kyseisessä rodussa juuri tätä. Kolme eri collieta on lähipiirissäni ja ovat todella erikoisia tapauksia, tuputtavat itseään rapsutettavaksi mutta kun olet hetken rapsuttanut niin saatavat yllättäen näykätä käteen kipeästi. Muuten ovat kyllä kivoja kavereita.
Niin mutta harva osaa sakemannin kouluttaa noin hyvin aika vaativa rotuhan se on tuon koulutuksen suhteen, on tullu huomattua kun sitä ottaa jotkut sellaiset ihmiset joille on vain näyttämisen halu tärkeintä! Tuo teidän koiran ja lapsen touhu kuulostaa ihan samalta kuin meidän taaperon ja labbiksen :)
sellaista en minä suosittele kuten en labbistakaan. Molemmista ikäviä kokemuksia. Esim. kiltiksi tiedetty 9vuotias labbis puri varoittamatta pentuani, joka ei siis tehnyt labbikselle mitään. Labbiksen hermot vain menivät siihen pennun riekkumiseen. Joten varmasti voi mennä lapseenkin. Ja yksi labbis oli sellainen, ettei kaverini uskaltanut kotiinsa mennä kun heidän labbis vahti kotia. Ja mäyrikset taas, ne on vain rähisijöitä. Siis toki molemmissa on hyväluontoisia varmasti paljon, mutta valitettavan paljon myös huonoluontoisia.
todellakin kaikista roduista löytyy näitä mainittuja "luonnevikaisia" mutta pääsääntöisesti labbis on todella ystävällinen,kiltti ja erittäin miellyttämisen haluinen koira.itselläni oli myös labbis 7 v kunnes jouduttiin lopettamaan vihaisuuden takia.Oli agressiivinen sekä ihmisille että koirille, mutta syynä oli toki todettu sairaus.
No mistä tahansa rodusta saa vihaisen! Oikeissa käsissä labbis ei todellakaan käyttäydy tuolla tavalla! Ja sama pätee mäyräkoiriin! Ja moneen muuhun rotuun! Kyllähän toiset koirat ojentavat toisiaan sehän kuuluu ihan asiaan, kyllä äitini aikuinen koira meidän labbispennulle kaapin paikan näyttää jos ei enää sen "raakkumista" jaksa! Se on koirien luonto ja se on ihan täysin normaalia. Monestihan koiran käytökseen syyllinen löytyy omistajasta. Oikealla koulutuksella mistä tahansa rodusta saa hyvän koiran. Mutta jos nyt puhutaan siitä että mikä koira ei ole niin älyttömän vaikea kouluttaa niin labbis ja mäyris on hyviä vaihtoehtoja :)
Oikeissa käsissä labbis ei todellakaan käyttäydy tuolla tavalla! Sama pätee mäyräkoiriin ja moneen muuhun rotuun! Kyllähän toiset koirat ojentavat toisiaan sehän kuuluu ihan asiaan, kyllä äitini aikuinen koira meidän labbispennulle kaapin paikan näyttää jos ei enää sen "raakkumista" jaksa, se on koirien luonto ja se on ihan täysin normaalia, eikä tämä aikuinen koira ikinä meidän lapselle ole mitään pahaa tehnyt, kyllä koira lapsen pennusta erottaa. Se on koirien luonto ja se on ihan täysin normaalia. Monestihan koiran käytökseen syyllinen löytyy omistajasta. Oikealla koulutuksella mistä tahansa rodusta saa hyvän koiran. Ja labbishan ei todellakaan ole tarkoitettu vahtikoiraksi, koirakirjoissakin sanotaan että tätä rotua ei ole tarkoitettu vahtikoiraksi. Meillä ainakin molemmat labbikset ottavat ottaneet jokaisen vierailijan ilolla vastaan (hyvä murtovarkaille :D). Mutta jos nyt puhutaan siitä että mikä koira ei ole niin älyttömän vaikea kouluttaa niin labbis ja mäyris on hyviä vaihtoehtoja :)
kiitos asiallisista vastauksista! hienoa että löysin palstan jossa ei tartte vääntää rautalangasta koko perhe historiaa ja selittää ja selittää miksi miksi miksi. luovutin ton lemmikit-koirat-yleistä koirista palstan kanssa kun siellä vaan ihmetellään että ei ole mahdollista saada noin paljon lapsia tuossa ajassa ja koira lapsiperheessä on jotain ihan ennen kuulumatonta kun alle koulu ikäistä ei voi sekunniksikaan jättää yksin... että joko jättäsin koirat tai lapset heitteille kun kaikista en pysty huolehtimaan....
Moi! Näköjään osa ihmisista ymmärtäny väärin eli koiran pitäis pysytellä omassa pihassa,eikä niin et pelkkää ulkokoiraa etsisitte.
Meillä puolivuotias vauva ja espanjanvesikoira.Kaikki on menny alusta saakka hienosti ja koira ottanu uuden tulokkaan hyvin vastaan.
Teidän perheeseen kävis sellanen rotu,jolla on pitkäpinna ja soveltuu lapsiperheeseen.
Tulis mieleen esim.kultainen noutaja,labradorinnoutaja tai juuri espanjanvesikoira.Noita em.koiria on helppo kouluttaa eikä metsästysviettiä ole juurikaan.
Toivottavasti löydätte sen teidän perheeseen sopivimman.
poika 3 tyttö 10
koirat 2 v kultaisen noutajan oloinen sekarotuinen tyttö
3v labbiksen oloinen, mutta pystykorvainen poika
? vuotias lintukoiran oloinen (löytökoira)poika
Omia havaintoja:
Kultsi on vähän sählä, mutta silleen kiltti, ettei vie lapsilta leluja tms
Tykkää pelata lasten kanssa, mutta välillä leikit muuttuu liian rajuiksi (koira ei tajua olevansa niin iso) Ei karkaa pihalta
Labbis on vähän ärhäkkä omimaan esim sukkia (pitää katsoa perään) Karkailee
lintukoira maailman kiltein,. ei karkaile pihalta, utelias, seurankipeä, tykkää rapsutteluista.
Kaiken kaikkiaan koirat ja lapset ainakin meidän perheessä tulevat mainiosti toimeen.
Lapsille on opetettu pienestä pitäen, ettei koiraa saa vetää hännästä ym
Isompi lapsi osaa/haluaa viedä koiria lenkille(tulee molemmille mukavaa yhdessäoloaikaa)
Minä suosisin ehkä jotain pienehköä rotua, että olisi lapsille iloa!
Kultainennoutaja on kiltti luonteinen ja opettamalla saa kyllä pysymään pihalla. Meillä kyllä on aita pihan ympärillä niin ei tarvitse sitten olla huollisaan.