Onko nää teistä pakko-oireita vai kenties jopa alkavan psykoosin oireita?
Mun täytyy usein nukkumaan mennessä tarkistaa, että ulko-ovet on varmasti kiinni. Parvekkeen oven tarkistan, vaikka en ole sitä edes käyttänyt. Ulko-oven kahvaa joutuu pahimmillaan käydä jopa kolme kertaa kokeilemassa saman illan aikana.
Ja hullummaksi menee. Saatan yhtäkkiä alkaa kuvitella, että jossain ruuassa on myrkkyä. Se ei ole nimenomaan muhun kohdistettu, mutta minä raukka vain sattumalta satun syömään just sen ruuan, jossa myrkky on. Kaupasta voin esim sattua ostaan justiin sen tomaatin, johon joku on piikittänyt jotain myrkkyä. Jos hedelmissä on jotain outoja kolhuja, en voi aina syödä niitä, kun alan aatteleen, että tässä nyt varmaan on sitä myrkkyä. Jos kuitenkin syön sen, niin hetken aikaa saattaa tuntua siltä, että kurkku menee tukkoon. Kaupsssa on aina hankalaa valita tuotteita, kun joskus joutuu niin kovasti miettimään, minkä maitopurkin noista uskaltais ottaa. Pahimmillaan vaihdan korissa olevan maitopurkin kolme kertaa toiseen ennen kuin olen valintaani tyytyväinen.
Hanasta tulevaa vettä ei voi aina juoda, koska siinä saattaa olla jotain vikaa. Silloin pitää tyytyä mehuun.
Bussissa matkustaessa alkaa aika usein tuntumaan, että takanaistuva puukottaa yllättäen tai alkaa kuristamaan kurkusta.
Lenkillä luulen, että kaikki vastaantulevat miehet on mahdollisia raiskaajia ja mietin jo etukäteen pakosuunnitelmia ja miten toimin.
Vessassa joudun tarkistaan, ettei suihkuverhon takana ole käärmettä.
Joskus jotkin esineet täytyy laittaa järjestykseen ennen kuin voin lähteä kotoa. Esim kengät pitää olla rivissä. Rullaverho pitää usein kiskoa ylös tai alas vain kahdella vedolla.
Olenko siis jo vainoharhainen, pakko-oireinen vai mitä tämä voisi olla?
Mun täytyy usein nukkumaan mennessä tarkistaa, että ulko-ovet on varmasti kiinni. Parvekkeen oven tarkistan, vaikka en ole sitä edes käyttänyt. Ulko-oven kahvaa joutuu pahimmillaan käydä jopa kolme kertaa kokeilemassa saman illan aikana.
Ja hullummaksi menee. Saatan yhtäkkiä alkaa kuvitella, että jossain ruuassa on myrkkyä. Se ei ole nimenomaan muhun kohdistettu, mutta minä raukka vain sattumalta satun syömään just sen ruuan, jossa myrkky on. Kaupasta voin esim sattua ostaan justiin sen tomaatin, johon joku on piikittänyt jotain myrkkyä. Jos hedelmissä on jotain outoja kolhuja, en voi aina syödä niitä, kun alan aatteleen, että tässä nyt varmaan on sitä myrkkyä. Jos kuitenkin syön sen, niin hetken aikaa saattaa tuntua siltä, että kurkku menee tukkoon. Kaupsssa on aina hankalaa valita tuotteita, kun joskus joutuu niin kovasti miettimään, minkä maitopurkin noista uskaltais ottaa. Pahimmillaan vaihdan korissa olevan maitopurkin kolme kertaa toiseen ennen kuin olen valintaani tyytyväinen.
Hanasta tulevaa vettä ei voi aina juoda, koska siinä saattaa olla jotain vikaa. Silloin pitää tyytyä mehuun.
Bussissa matkustaessa alkaa aika usein tuntumaan, että takanaistuva puukottaa yllättäen tai alkaa kuristamaan kurkusta.
Lenkillä luulen, että kaikki vastaantulevat miehet on mahdollisia raiskaajia ja mietin jo etukäteen pakosuunnitelmia ja miten toimin.
Vessassa joudun tarkistaan, ettei suihkuverhon takana ole käärmettä.
Joskus jotkin esineet täytyy laittaa järjestykseen ennen kuin voin lähteä kotoa. Esim kengät pitää olla rivissä. Rullaverho pitää usein kiskoa ylös tai alas vain kahdella vedolla.
Olenko siis jo vainoharhainen, pakko-oireinen vai mitä tämä voisi olla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaa todella tutulta, olen ajatellut ja toiminut joskus nuorempana lähes samalla lailla ja lopulta jouduinkin hakemaan apua ja menin nuorten mielenterveyspolille lepäämään n. puoleks vuodeks.
Luulen että sinullakkin on sisällä mahdoton määrä "tavaraa" eli vihaa, surua ja kaikennäköistä, josta olis hyvä jutella ammatti-ihmisen kanssa. Yhteenvetona oireistasi voisin päätellä että aika suurta turvattomuutta taidat tuntea. Suosittelen todellakin terapiaa, vaikka jotkin oireistasi ovat normaaliksi luokiteltavia, niin kokemuksesta tiedän että ne saattavat ottaa todella pahasti vallan ihmisestä. Voimia ja jaksamista! :)
Hei!
Aivan oikein, sinulla on pakko-oireita, alias pakkoneurooseja eli suomeksi sanottuna neurooseja. Olet siis neuroottinen tällä hetkellä. Hienoa jos voit sen tunnustaa itsellesi, koska siitä se paraneminen lähtee.
Neuroosit lähtevät eri syistä ihmisillä syntymään. Jokainen ihminen kokee jossain elämänsä vaiheessa neurooseja. Joko nuorempana tai sitten vanhempana.
Itselläni neuroosit syntyivät, kun aloin tuntea syyllisyyttä teoistani ja sen hetkisestä elämästäni.
Ihminen kehittää neuroosit itselleen, koska ihminen tarvii niitä. Ihminen siis tarvii neurooseja selvitäkseen, tarvii niitä oman tunne-elämänsä hallinnassa.
Muutoin kaikki olisi sekasortoista ja jotain mistä ei saa kiinni. Kun teet itsellesi ne tutut ja turvalliset (alati kehittyvät) rutiinit, niin saat itsellesi turvallisen olon, että "nyt voin taas hengittää ja tehdä seuraavat asiat". Ne on "pakko" tehdä, jotta sinua ei ahdistaisi. Siitä se "Pakko-oire" nimitys tulee.
Kärsin itse varmaan 7 vuotta neurooseista. Mutta tiedätkö mitä? Vapautuminen totaalisesti niistä vei vain 3 päivää! Siitä seurasi valtava vapautumisen tunne, kuin uusi elämä olisi alkanut. Tästä on nyt aikaa jo varmaan 3-4vuotta kun olen ollut neurooseista vapaa ja onnellinen.
Mikä sitten sai aikaan tuon, että kolmessa päivässä vapauduin totaalisesti pakko-oireistani? Kerron kohta..
Aiempi vastaaja tuumi, että sinulla voisi olla tunne-elämän asioita, vihaa yms. Todennäköistä on tietenkin, että jotain tällaista on ollut ennen tai ehkä vielä tänä päivänä, mutta tiedätkös, neuroosit jäävät päälle, vaikka se alkuperäinen tarve, mihin ihminen ne neuroosit keksi, olisi jo poissa. Silloin neuroosesita "vapautuminen" on lopullinen ratkaisu hyvään oloon.
En tiedä, mikä on syynä siihen että itsellesi kehitit neuroottisen elämäntavan, mutta tiedän miten siitä vapaudut.
Kun neuroottisesta elämästä vapautuu, silloin vasta ymmärtää kuinka se on omaa elämää kahlinnut. Vapauden tunne ja rauha sielussa on uskomaton. Sitä nauraa ja iloitsee, vaan siitä, kun ei usko, että tämä on totta, että juuri minä pääsin näistä iänikuisista neurooseista eroon ja juurikin näin nopeasti. Ja näin HELPOSTI!
Pähkinän kuoressa sanottuna ratkaisu on se, että lopetat harrastamasta sitä neuroosia ihan kokonaan joka tilanteessa, ja kestät ne vieroitusoireet jotka siitä tulevat. Se on kuin tupakan poltto. Kun vierotusoireet lakkaavat, olet vapaa siitä neuroosin riippuvuudesta. Miksi sitten kolmessa päivässä olet vapaa? Koska nuo vieroitusoireet neuroosien kieltämisestä kestävät vain sen pari-kolme päivää. Tupakassa vieroitusoireet kestävät kolme kuukautta. Paljon helpompaa siis :)
Kun lopetat neuroottisten asioiden toistamisen, viroitusoireena on pelkkä ahdistus! Se on se vieroitusoire, valmistaudu siihen. Mutta valmistaudu myös siihen että 3 päivän päästä olet vapaa ihminen!
Kaikki alkaa tästä. Pointti on se, että neuroosit pitää lopettaa heti ja nyt! Neuroosit eivät ole hyvästä, vaan sitovat sinua ja tuovat sinulle ahdistusta, kuten olet varmasti huomannut. Neuroosit vievät sinun aikasi ja aiheuttavat sinulle huolta ja murhetta. Takuulla haluat olla terve, etkä sairastaa neurooseja. Tunnusta siis nyt, että sinulla on neuroottinen elämäntyyli ja päätä vapautua siitä, alkaen tästä sekunnista. Heti.
Opetan sinulle nyt keinon ja tavan millä kiellät neuroosin tekemisen. Otan esimerkin. Kerroit että sinun on vaikea valita se oikea maitopurkki siitä maitohyllystä. No miten nyt toimit siinä tilanteessa koska olet päättänyt että et enää ole neuroottinen? Kerron. Menet siihen maitohyllylle, otat sen (rasvaton/kevyt/kulutus-maidon mitä yleensä juot), otat ensimmäisen purkin mikä on siinä saatavilla. Tartut siihen, pistät sen koriin ja lähdet katsomaan seuraavaa ostettavaa tuotetta. Kiellät itseltäsi koko neuroosin. Et rupea arpomaan ollenkaan. Siitä seuraa epämääräinen olo ja ahdistus. Kun kolme päivää kiellät itseltäsi neuroosit sataprosenttisesti, huomaat että et niitä enää tarvitse. Kun kolmantena päivänä oitat sen maitopurkin sieltä hyllystä etkä harrasta neuroottisuuksia edelleenkään, sinulle ei tule minkäänlaista ahdistusta siitä tilanteesta. Tulet sen huomaamaan.
Teet sen neuroottisen rutiinin siinä tilanteessa, koska et luota omaan tunteeseesi. Et luota siihen hyvään oloon joka sinussa sanoo, että voit ottaa sen purkin siitä hyllystä, ja se purkki on ihan samanlainen ku mikä muukin purkki siinä vieressä.
Kaksi sanaa siihen tarvitaan, ne eivät ole mitään neuroottisia sanoja, vaan opastavat sinut toimimaan oikein aina neuroosin kohdatessasi. Ne sanat ovat: "Kuuntele sydäntäsi".
Kun meinaat alkaa toimittamaan neuroosia, levität kätesi, kuin sanoen " Ei!". Tee tämä mielessäsi. Ja kuuntelet saman tien sydäntäsi. Kuulet vain hiljaisuutta siinä hetkessä, syvää rauhaa, sieltä sinun oma tunteesi kertoo, että voit lähteä siitä tilanteesta pois, ilman että toimitat sen neuroosin, tai edes aloitat sitä. Siihen ei tarvita sanoja, se on vain tunne. Tunne sinun sisälläsi.
Katsos kun neuroosi aiheuttaa sen, että tämän "tunteen" sijaan sinä kuuntelet järjen ääntä ja toimit sen järjen mukaan, josta seuraa sarja järjettömiä toistoja ja epävarmuutta. Et kuuntele sydäntäsi vaan järjellä ajattelet "Nyt se on noin, nyt se on noin, nyt se on noin, nyt se on noin..."
Tunne sisälläsi kertoo sen samantien, hetkessä, että se asia on "noin", eikä epävarmuudelle tai toistoille jää sijaa. Tämän kautta sinä opit elämään sydämelläsi, kuunteleen sydäntäsi. Siellä sinun tunteesi ovat, siellä olet sinä.
Näin saat tämän tunnelukkosi auki ja siitä eteenpäin aina ahdituksen tullessa sanot mielessäsi "Ei!" ja kuuntelet hiljaisesti sydäntäsi. Silloin taas tiedät miten toimit.
Tämä koko 3 päivän paranemisprosessi ei vaadi sanoja, se ei vaadi minkään miettimistä, se on vain sanaton kieltäminen. Se on sanaton tunteen voitto neurooseista.
Näin elämästäsi häviää ne kaikki "listat". Neurooseissahan koko elämä on yhtä "listaa" jota pitää yllä ja jota muokkaa ja parantelee..
Tämän irtautumisprosessin aikana sinä tulet huomaamaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tunteissa niitä neurooseja onkin. Voit oivaltaa jopa ihan uusia neurooseja joita et vielä kunnolla ole edes tiedostanut. Annat kaikkien niiden mennä, ne on pahasta.
Terve ihminen elää aina tunteen mukaan.
Älä anna tuumaakaan periksi neurooseille, älä salli sitä pienintäkään neuroosia, sitä pienintäkään oven tarkistusta tai mitään, älä salli. Ole valmis ja päättäväinen jättämään koko neuroottinen elämä, ja huomaat kuinka nopeaa se irtautumisen ahdistus helpottaa.
Terveyttä!
Unohdin mainita sen hienon asian vielä tässä, että nyt kohtaat sen oman ahdistuksesi. Sen ahdistuksen mikä tulee kun kiellät joka tilanteessa neuroosisi.
Et pelkää sitä. Otat sen ahdistuksen avosylin vastaan ja naurat sille!
Tutkit sitä, kuuntelet sitä, sillä se ahdistus on itsessään sinun hieno tunnemaailmasi, se on sinun tunnettasi se ahdistus. Kuuntele sitä, kuuntele sydäntäsi. Pian huomaat, että ei siinä ahdistukessa olekaan mitään pelottavaa :D
Tämä prosessin kautta opit siis kuuntelemaan sydäntäsi, opit kuuntelemaan tunteitasi.
Se on sitä terveyttä, mitä elit jo ennen niitä neurooseja. :)
Kiitos neuvoista erityisesti sinulle Javi. En usko, että näistä kolmessa päivässä eroon pääseen, mutta olen pyrkinyt muutaman päivän tekemään kaiken päinvastoin kuin ajatukseni sanovat. Vain yhden asian olen joutunut tekemään lauantain jälkeen hullujen ajatusteni mukaan.
erittäin hyvin kirjoitetut ja asiasta juuri oikein annettu kuva. hyvä kun vastasit , on apua monelle varmaankin. itsekin siitä kärsinyt yli 11v.
Hei!
Javi sinun lähettämäsi viestit tähän keskusteluun, ovat olleet minulle neurootikkona oikea auringonpaiste keskelle pimeintä kaamosta. Nyt olen kuitenkin ollut tällä neuroosittomalla "dietillä" jo noin viisi päivää, ja silti päivittäin mulle tulee vielä niitä hetkiä, etten tahdo päästä neuroosijeni yli? Onks tääkin mielestäsi normaalia? Minä en tosin ole koko viiden päivän aikana päässyt tuohon ehdottomuuteen jota sä kehotit noudattamaan. Toisaalta minulla on ollut "taakkana" ystäväni murheiden kantaminen ja vaikeassa elämäntilanteessa vierellä kulkeminen, voiko tääkin hidastaa prosessia?
Mutta jos sinulla tahi jolla kulla muulla tätä keskustelua seuraavalla olisi kannustavia sanoja siihen, että se päivän valo peittää jossain välissä kokonaan harmauden, niin kuulisin mieluusti kannustukseksi ja tueksi.
Mutta Javi, kiitos - kun luin sun viestisi niin siitä on ollut mulle älyttömästi uskoa siihen, että neurootikkokin voi parantua ja nauttia elämästään kuten kuka tahansa "tavan ihminen"
ystävällisesti tiedosta kiitollinen
Hei "tiedosta kiitollinen".. Eipä kestä. Mulla itsellä oli se kolmen päivän homma. On ihan varma että se on hyvin yksilöllistä.. Olisi kiva kuulla sinustakin, että onko sydämesi jo avautunut? ;)
Halusin todella kirjoittaa tuon ratkaisun. Aina kun itse sairastelin, olin varma että joskus löydän ratkaisun tähän ja silloin tulen kertomaan sen kaikille. Näinhän siinä lopulta kävi.
Kerro sinäkin oma paranemistarinasi. Koska tottakai olet päässyt sen yli? Eikö vain :D ?
t. _Javi_
voisi kuulostaa psykoosilta, mutta jos silti järkesi vielä pelaa, että et usko siihen ja ostat/syöt hedelmiä, olet tervejärkinen.
Itelläni on tuon veden kanssa ihme pakkoneurooseja. Ensinnäkin valutan sitä tietyn ajan, räplään hanaa ja maistelen josko siinä maistuisi pienikin muta ja kääntelen lasissa että näyttääkö se samealta. Joskus jos epäilen mutavettä, päädyn mehuun. Herkästi nousee mieleen esim. Nokian mutavesi skandaali.
Epäilen myös kaikkia miehiä väkivaltaisiksi jos liikun yksin pimeällä.
Luen sanoja takaperin ja todella tuskastun, jos en saa/tiedä menikö se oikein. Lasken myös kirjainten määrää sanoissa... joskus pää meinaa räjähtää kun haluaisi vaan lopettaa.
Jossain määrin näitä oireita voi saada itse kuriin, sillä lapsena aloin tehdä jo niiiin typerää hommaa, että sain matossa astua vain tietyille kohdille/kuvioille. Järki meinasi lähteä ja ajattelin myös muiden pian huomaavan oudon käytökseni, joten pakotin itseni unohtamaan sen hulluuden. Mutta aina on jokin pakko-oire ollut.
Pelottavaa, kiehtovaa, surullista... mutta kuvailit just jokaikisen ajatuksen. En tiä uskallanko sanoa että oon iloinen että en ole ainoa... tosin on se tuskallistakin.
Kyllä mä kans tarkistelen ovia. Tosin kun on sattunut että se on jäänyt lukitsematta (ja sitten koira sai sen avattua..), niin ei kai niin ihmekään. Samaten koetan monta kertaa että varmasti on avaimet mukana, ennenkuin läväytän oven kiinni.
Valot katton kans moneen kertaan, ja sähkölaitteet ettei ne oo päällä. Ja tulee mullaki mieleen että entäs jos vastaantulija / tai takana istuva on joku "hullu", käy kimppuun tms. Ja no, onhan se toki MAHDOLLISTA mutta..
Ja panen kans juttuja tiettyyn järjestykseen, ja esim kengät jalkaan niin että vasen ensin.
Mutta oikeasti, tuossa on sulle vastattukin edellä. Lakkaa vaihtelemasta niitä maitopurkkeja ja suuntaa eteenpäin seuraavaan ostettavaan tuotteeseen. Eikä niissä tomaateissa sun muissa oo myrkkyä. Ja harvemmin siellä suihkuverhon takanakaan on käärmeitä. En kyllä osaa sanoa mikä ois ratkaisu. Pieniä pakko-oireita kait on vähän jokaisella.