Tietääkö kukaan?

Olen luullut, että monetkin D kakkoset joutuvat lopuksi pistämään insuliinia. Diabeteshoitaja yritti jo houkutetella minua siihen, mutta olin epäileväinen.
Kun on aivan varmaa, että joskus tekee virheitä ja unohtaa mitä on tehnyt, niin pitää sitten aina olla sokeripaloja mukana, jos tuntuu heikottavan.
Parasta taitaa olla kun välttää insuliinihoitoa mahdollisimman kauan.
Sellaistakin taitaa olla, että käytetään sekä pillereitä, että insuliinia.
Terveyskeskuksessa ei näistä voi paljon kysellä, kun siellä ollaan hyvin kiireisiä.

os.. kirjoitti:

Olen luullut, että monetkin D kakkoset joutuvat lopuksi pistämään insuliinia. Diabeteshoitaja yritti jo houkutetella minua siihen, mutta olin epäileväinen.
Kun on aivan varmaa, että joskus tekee virheitä ja unohtaa mitä on tehnyt, niin pitää sitten aina olla sokeripaloja mukana, jos tuntuu heikottavan.
Parasta taitaa olla kun välttää insuliinihoitoa mahdollisimman kauan.
Sellaistakin taitaa olla, että käytetään sekä pillereitä, että insuliinia.
Terveyskeskuksessa ei näistä voi paljon kysellä, kun siellä ollaan hyvin kiireisiä.

Insuliinin mukaantulo ajan mittaan ei ole mielestäni mitenkään itsestään selvä asia, jos omaa insuliinin tuotantoa on jäljellä.

Nyt sinulla on lääkkeenä metformiini. Sen annostus voidaan lisätä annokseen 3 g/vrk, jos jo ei ole käytössä. Vaikuttaa lähinnä paasto- ja ruokailua edeltäviin sokereihin. Seuraava lääke voisi olla Januvia tai Byetta. Byetta on injektiolääke ja 1 kerta/vrk. Ei ole insuliini. Kumpikin lääke vaikuttaa samantapaisesti. Verensokerin noustessa laittaa haiman erittämään insuliinia ja estää maksaa pumppaamasta sokeria. Kunnolla toimiakseen edellyttävät, että omaa insuliinintuotantoa on jäljellä. Myöskin Avandia/Actos insuliiniresistenssiä alentavina ovat mahdollisia. Insuliinin eritystä lisääviäkin lääkkeitä on, mm. Amaryl ja ateriatabletit. Ne ovat hyviin verensokereihin pyrittäessä hankalia, koska aiheuttavat helposti liian alhaisia verensokereita.

Lääkkeiden lisäksi on tietysti tehtävä kaikki muukin. Ylimääräistä painoa pois, liikuntaa ja ruokavalio vähähiilihydraattiseksi.

Kun nuo keinot on käytetty tai todella ei ole juurikaan omaa insuliinintuotantoa, on ulkoinen insuliini tarpeen. Usein riittää vain pitkävaikutteinen illalla otettava pistos. Jos kuitenkin vhh:sta huolimatta aterian jälkeiset arvot eivät pysy riittävän alhaalla, on peliin otettava lyhytvaikutteinen insuliini.

Usein insuliinin kanssa käytetään metformiinia, koska sillä on muitakin kuin verensokeria alentavia myönteisiä vaikutuksia. On jopa tapauksia, että pillereitä on parikin. Silloin on voinut kyllä unohtua turhaan esimerkiksi insuliinineritystä lisäävä Amaryl mukaan, joka muutenkaan ei ole oikein suositeltava juuri liian alhaisia verensokereita aiheuttavana.

Insuliinihoidon ongelmista sinulle jo kerrottiin hyvin. Itse ainakin olen ajatellut, että kaikki muut keinot on ensin käytävä läpi. Yleensäkin verensokerin pysyttäminen mahdollisimman lähellä terveen arvoja on paras keino pitää haimansa toimivana. Jos mikään ei auta, niin sitten insuliini mukaan. Insuliinia käyttäviä kakkostyypin diabeetikkoja on muuten enemmän kuin ykköstyypin diabeetikkoja.

Terveyskeskukset ovat todella sellaisia, että sinulla on oltava melkein oma ehdotus reseptiksi mukanasi. Ei heidän neuvoillaan ja hoidollaan verensokereita yleensä saa terveen arvoihin.

kakkostyyppi kirjoitti:

Insuliinin mukaantulo ajan mittaan ei ole mielestäni mitenkään itsestään selvä asia, jos omaa insuliinin tuotantoa on jäljellä.

Nyt sinulla on lääkkeenä metformiini. Sen annostus voidaan lisätä annokseen 3 g/vrk, jos jo ei ole käytössä. Vaikuttaa lähinnä paasto- ja ruokailua edeltäviin sokereihin. Seuraava lääke voisi olla Januvia tai Byetta. Byetta on injektiolääke ja 1 kerta/vrk. Ei ole insuliini. Kumpikin lääke vaikuttaa samantapaisesti. Verensokerin noustessa laittaa haiman erittämään insuliinia ja estää maksaa pumppaamasta sokeria. Kunnolla toimiakseen edellyttävät, että omaa insuliinintuotantoa on jäljellä. Myöskin Avandia/Actos insuliiniresistenssiä alentavina ovat mahdollisia. Insuliinin eritystä lisääviäkin lääkkeitä on, mm. Amaryl ja ateriatabletit. Ne ovat hyviin verensokereihin pyrittäessä hankalia, koska aiheuttavat helposti liian alhaisia verensokereita.

Lääkkeiden lisäksi on tietysti tehtävä kaikki muukin. Ylimääräistä painoa pois, liikuntaa ja ruokavalio vähähiilihydraattiseksi.

Kun nuo keinot on käytetty tai todella ei ole juurikaan omaa insuliinintuotantoa, on ulkoinen insuliini tarpeen. Usein riittää vain pitkävaikutteinen illalla otettava pistos. Jos kuitenkin vhh:sta huolimatta aterian jälkeiset arvot eivät pysy riittävän alhaalla, on peliin otettava lyhytvaikutteinen insuliini.

Usein insuliinin kanssa käytetään metformiinia, koska sillä on muitakin kuin verensokeria alentavia myönteisiä vaikutuksia. On jopa tapauksia, että pillereitä on parikin. Silloin on voinut kyllä unohtua turhaan esimerkiksi insuliinineritystä lisäävä Amaryl mukaan, joka muutenkaan ei ole oikein suositeltava juuri liian alhaisia verensokereita aiheuttavana.

Insuliinihoidon ongelmista sinulle jo kerrottiin hyvin. Itse ainakin olen ajatellut, että kaikki muut keinot on ensin käytävä läpi. Yleensäkin verensokerin pysyttäminen mahdollisimman lähellä terveen arvoja on paras keino pitää haimansa toimivana. Jos mikään ei auta, niin sitten insuliini mukaan. Insuliinia käyttäviä kakkostyypin diabeetikkoja on muuten enemmän kuin ykköstyypin diabeetikkoja.

Terveyskeskukset ovat todella sellaisia, että sinulla on oltava melkein oma ehdotus reseptiksi mukanasi. Ei heidän neuvoillaan ja hoidollaan verensokereita yleensä saa terveen arvoihin.

Ihan vaan tähän määrään eli kohtaan

"Insuliinia käyttäviä kakkostyypin diabeetikkoja on muuten enemmän kuin ykköstyypin diabeetikkoja."

Pitää kyllä lukumääräisesti paikkansa, mutta prosentuaalisesti 1-tyypin diabeetikot käyttävät insuliinia sataprosenttisesti, 2-tyypin diabeetikoilla tuo %-luku taitaa olla paljon pienempi, oisko jossain 20% paikkeilla (siis arviota vaan...). Riippuu miten asiaa ajattelee ja vertaa :-)

Lukumäärän perusteella 2-tyypin diabetes on lähinnä "kansantauti", mutta 1-tyypin ei sentään ihan... vaikka sitäkin Suomessa paljon on muihin maihin verrattuna.

Aloittajalle tyoteaisin, että jos vaan mahdollista, niin käy edes kerran alan asiantuntijan - 2-tyypin diabetekseen erikoistuneen - (diabetekseen erikoistuneen sisätautien erikoislääkärin) juttusilla vaikka yksityisellä puolella, jos vaan rahavarasi tuon sallivat. Se varmasti kannattaisi, koska saisit parasta mahdollista ajantasaista tietoa. Sitten jatkossa olisit paljon tietävämpi tuolla terveysasemankin puolella ja voisit paremmin arvioida heidän ehdotuksiaan sekä ehdotella itsekin lisää. Kuten edellä kirjoitettiin, ei tieto perusterveydenhoidon puolella ole välttämättä ainakaan jokapaikassa hyvällä tasolla.

Olinpa kesällä kerran 6 tuntia taju kankaalla kotona yksikseen kun olin ottanut db-2 tablettien lisäksi olutta ja votkaa VEDELLÄ. Sokerit oli laskeneet niin alas ja alkoi nukuttamaan, että päätin ottaa tunnin tirsat. Ja kun heräsin jotenkin kummalliseen oloon, niin kello oli jo siirtynyt kuusi tuntia eteenpäin. Mittasin sokerit ja 3,2 oli arvo. Eli missähän lienee alimmillan ollutkaan. Sokeritankkauksellahan se sitten tajunnan tultua parani. Elikkä, jos kossua tai kirkasta ottaa ja syö lääkkeitä db-kakkoseen, niin lantrinkiksi veden tai sokerittoman sijaan sokerillista limsaa. Tämän opin tästä.