ennen kun terve jaksoi kantaa kaiken mitä ongelmaa eteen tuli, nyt vanhempana kipujen kanssa jne ei jaksa.Sama p..se vaan jatkuu onko se mun kohtalo??jaa a..Töis käyn siel menee enemmän kuin hyvin, en juo, en polta mul ei oo mitään muuta elämää ko työ ja kotona istuminen.Ehkä syön ilooni ja suruuni.
Kipujen kanssa vaikka en sillain masis ollukaan kokeiltiin melatoniini vai serotoniiniä ja väitän että ne molemmat ei mulle sopinut lainkaan..tunnen sen kehossani.Kivut eivät kadonneet.Iho karvat tummeni??sitten väsymys kauhee väsy iski lääkkeiden käytön aikana.
Onko kellään samaa ongelmaa? heti lopetettuani asiat parani.Syön satunnaisesti kipuihin särkylääkettä.
Mistään en jaksa olla iloinen sillä ilon aihetta ei todellakaan ole edes kun järkevästi ajattelee.
Ei ystäviä ei mitäään ympäillä enkä jaksaskaan olla heidän kanssaan.Töissä olen ja se virkistää mutta kait joudun nyt jäämään pian leikkauksen takia kotiin mikä ei hyvä asia..on ongelmaa parisuhteessa, perheelämässä,suvun kanssa, mua ihnotaan ja sanotaan se suoraan olen valoisa ja aurinkoinen ihminen aina ollut.Ja aina ajatellut muiden parasta ns*kynnysmattokin*.Nyt oikeesti ajttelen pääsisimpä tästä helvetistä jo pois, jaksaminen on sitä ja tätä.Elämä on vaan täällä roikkumista.Tavallaan syy elää puuttuu.Tarkoitus.Mietin sitä edelleen ja aiemminkin en vaan keksi miksi??jaksan tätä enää..En suunnittele mitään itselleni,elän jokaisen päivän ja jos sairastusin vakavasti tuskin antaisin hoitaa sitä.Mistä ihmeestä vois repiä iloa ja tarmoa enen kaikkea.
Kipujen kanssa vaikka en sillain masis ollukaan kokeiltiin melatoniini vai serotoniiniä ja väitän että ne molemmat ei mulle sopinut lainkaan..tunnen sen kehossani.Kivut eivät kadonneet.Iho karvat tummeni??sitten väsymys kauhee väsy iski lääkkeiden käytön aikana.
Onko kellään samaa ongelmaa? heti lopetettuani asiat parani.Syön satunnaisesti kipuihin särkylääkettä.
Mistään en jaksa olla iloinen sillä ilon aihetta ei todellakaan ole edes kun järkevästi ajattelee.
Ei ystäviä ei mitäään ympäillä enkä jaksaskaan olla heidän kanssaan.Töissä olen ja se virkistää mutta kait joudun nyt jäämään pian leikkauksen takia kotiin mikä ei hyvä asia..on ongelmaa parisuhteessa, perheelämässä,suvun kanssa, mua ihnotaan ja sanotaan se suoraan olen valoisa ja aurinkoinen ihminen aina ollut.Ja aina ajatellut muiden parasta ns*kynnysmattokin*.Nyt oikeesti ajttelen pääsisimpä tästä helvetistä jo pois, jaksaminen on sitä ja tätä.Elämä on vaan täällä roikkumista.Tavallaan syy elää puuttuu.Tarkoitus.Mietin sitä edelleen ja aiemminkin en vaan keksi miksi??jaksan tätä enää..En suunnittele mitään itselleni,elän jokaisen päivän ja jos sairastusin vakavasti tuskin antaisin hoitaa sitä.Mistä ihmeestä vois repiä iloa ja tarmoa enen kaikkea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilmoitan vain Sinulle, että KUUNTELIN sinua, eli luin tuon mitä kirjoitit. Vaan nyt olen niin täysin väsynyt, etten jaksa koota ajatuksiani kommentoimalla. - Tämä on nyt ensin kuittaus vain, että ainakin minä olen lukenut ja kuunnellut Sinua tässä yöllä.
äläkä ainakaan kommentoi *ala elää*.En kykene siihen.Oon vaan.Eilen itkin.Kenties ainoo mitä huudan on*missä on mun elämä ja sen tatrkoitus*en sitä itsekkään juuri nyt jaksa keksiä.