Löytyykö muita raskauden aikana paniikkihäiriöön sairastuneita? Entä kokemuksia siitä, lievittyivätkö tai hävisivätkö paniikkihäiriö-oireet synnytyksen jälkeen (ilman lääkitystä siis)?
Mulle iski tuo kirottu sairaus pahasti niskaan heti raskauden alussa ja olisi tosi kiva kuulla kokemuksia aiheesta, kun mietityttää mikä osuus raskaudenaikaisella hormonimyräkällä voi olla tämän taudin ruokkijana. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei oikein osannut sanoa siihen mitään selvää vastausta, muuta kuin että voihan se raskaus siihen vaikuttaa.
Ja nyt tokassa raskaudessa pahoinvointiakin on aina vaan (viikkoja 18 3), esikoista odottaessa pahoinvointi loppui ekan kolmanneksen päätyttyä.
Mulle iski tuo kirottu sairaus pahasti niskaan heti raskauden alussa ja olisi tosi kiva kuulla kokemuksia aiheesta, kun mietityttää mikä osuus raskaudenaikaisella hormonimyräkällä voi olla tämän taudin ruokkijana. Psykiatrinen sairaanhoitaja ei oikein osannut sanoa siihen mitään selvää vastausta, muuta kuin että voihan se raskaus siihen vaikuttaa.
Ja nyt tokassa raskaudessa pahoinvointiakin on aina vaan (viikkoja 18 3), esikoista odottaessa pahoinvointi loppui ekan kolmanneksen päätyttyä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toista lasta ootellessa iski paniikkihäiriöt.. Sain rauhottavan lääkityksen jota tarpeen mukaan sitten nappailin, nappailen yhä (Lapsi nyt 4).. Tärkeintä mun kannalta kuitenkin oli ittensä ja reaktioidensa tunnistamisen opiskelu.. Jooga autto mulla myös suunnattomasti.. Paniikkihäiriöt jäi ja varmaan ovat ikuisesti mulla.. mutta monella myös ne lähtenyt sitten hormoonien tasaantumisen myötä pois.. Mutta kun kehonsa tuntee ja hallitsee niin kohtaukset ei enää pääse yllättämään ja ne saa yleensä kuriin jo ihan ensimmäisistä pikku oireista..
KIITOS vastauksesta! Näköjään samassa veneessä ollaan ainakin siinä mielessä, että mullakin toka raskaus toi tän kirotun sairauden tullessaan. Harmi juttu että sulla yhä oireita, mutta selvästikin oot oppinut elämään sairauden kanssa. Mulla myös rauhoittavat tarvittaessa-käytössä ja pian alkaa kognitiivinen psykoterapia mihin en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua. Muuta kuin että tietenkin toivon sydämeni pohjasta terapian tehoavan, eikä tarvitsisi edes harkita minkään psyykenlääkekuurin aloittamista.
Olet siis kuullut sellaisista äideistä/tunnet heitä, joilla raskauden aikana ollut paniikkihäiriöitä ja oireet hävinneet raskauden jälkeen (viittaan tuohon kun sanoit että monella oireet hävinneet hormonien tasaannuttua)? Oispa loistavaa jos saisi kuulua tuohon porukkaan :/ Mut nähtäväksi jää..
Taidan aloittaa minäkin joogan ;)
joka kärsii paniikkihäiriöstä muutenkin. Piti vain kommentoida että tuo on täysin totta että pitää oppia tunnistamaan ja hallitsemaan oireet. Itse olen nyt ollut 4vuotta ilman lääkkeitä. Kohtauksia tulee, mutta hallitsen ne välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Sain itse aikoinani hieman apua Esa Saarisen Perhosia vatsassa-kirjasta. Siinä oli joitain harjoituksia. Toivottavasti saat hallintaan ja helpottaa raskauden jälkeen. On tosi ikävä ja elämänlaatua heikentävä vaiva.
paniikkihäiriöön ja ekassa raskaudessa se mulla lieveni. Oireita ei ollut koko raskauden aikana, mutta synnytyksen jälkeen palasi tuo kiusallinen tauti, ja aika pahana palasikin. Onneksi vauva piti liikkeellä sen verran, että ilman lääkitystä selvisin.
Nyt vauva reilut 10kk ja toinen vauva tulossa. :) Taas näyttää paniikkioireet lieventyneet melkoisesti. Että mulla näin päin.
En tiedä onko sillä merkitystä, että millaisia oireita ylipäänsä on. Niitäkin kun on kai erilaisia.
Mutta tsemppiä kovin paljon sinulle! Tiedän, että paniikkihäiriö on ikävä sairaus, jota monien on todella vaikea ymmärtää. Kunhan raskautesi on ohitse niin siihen saa tehokastakin apua. Terapiaa toki voi hyödyntää jo nyt, mutta myös lääkkeet ovat tehokkaita (eivätkä mitään kolmio-/mielialalääkkeitä kuten jotkut luulevat), joita ilman kuitenkin tietysti kannattaa yrittää tulla toimeen raskauden ajan. Mulle lääkäri kyllä sanoi kun aloin ekaa odottamaan, että on olemassa myös lääkitystä mitä voi myös raskauden aikana käyttää. Ilman kai kuitenkin parempi.
Koita jaksaa!!
edelliseltä kirjoittajalta, että sinne terapiaan kannattaa mennä avoimin mielin! Mitään ihmelääkettä paniikkihäiriöön ei ole eikä siitä koskaan parane (oireet lievenee, mutta on taustalla lopun ikää, näin olen ymmärtänyt). Paniikkihäiriöhän usein puhkeaa juuri jonkinlaisen hormonaalisen muutoksen aikaan (kuten minulla murros-iässä). Eli se terapia ei välttämättä tuota tulosta heti, mutta mulla terapia ja lääkkeet aikanaan sai oireet pysymään poissa jopa kuusi vuotta. Lääkekuuri kesti n. 2-3kk, en siis lääkkeitä ole koko ikääni syönyt. :)
Ja tuo on kaikista suurin juttu, mikä myös auttaa noiden muiden hoitojen ohella: juurikin omien paniikkikohtausten ja niiden laukaisijoiden tunnistaminen. Kun opit tunnistamaan sekä reaktiosi että niiden laukaisijat, pystyt hallitsemaan taudin ja näin ollen nuo muut hoitomuodot ovat myös tehokkaampia.
Tätä sairautta en toivoisi kyllä kenellekään, mutta sen kanssa voi oppia elämään!
Iso kiitos kaikille vastanneille ja toivon tietty että tulee vielä lisää tarinoita saman sairauden kanssa eläviltä/eläneiltä.
Itsellä juuri nyt sellainen olo (eikä raskaushormonit varmaankaan yhtään jeesaa sitä..) että tästä ei kyllä voi mitenkään selvitä. Mulla ei ole normaalioloista päivää ollut aikoihin, on vain hieman helpompia ja sitten vaikeampia päiviä. Mihinkään en voi lähteä (edes pikaisesti lähikaupassa käymään) ilman rauhoittavaa ja hoitovapaalla kun olen, tuntuu että seinät kaatuu päälle ja olen ikään kuin kodin vanki. Lapsellekin pitää kenkiä ja vaatteita tilata netistä kun tuntuu et ei kykene mihinkään normaaleihin ostosreissuihinkaan enää. Ennen esikoisen kanssa käytiin ahkerasti lenkeillä ja moikkaamassa muita äiti-lapsikavereita, nyt tuntuu että on ihan invalidi kun ei edes autoa pysty kohtauksetta tai ainakaan ilman huonon olon tulemista ajamaan. Ja kuitenkin pitäis pystyä ajamaan aina neuvolakäynneille ja sinne terapiaankin eikä julkkareita ole täällä metsän keskellä käytettävissä.
Edellisellä tapaamisella tämä kognitiivisen terapian mulle pian aloittava terapeutti sanoikin, että mulla taitaa nyt paniikkihäiriön lisäksi olla sellainen kaikenaikainen ahdistus päällä juuri tämän tuoreen sairauden ja sen mukanaan tuoman arjen rajoitteisuuden takia.
Hiukan epätoivoa siis ilmassa mutta en voi kuin toivoa tilanteen helpottuvan siihen mennessä kunnes tämä uusi tulokas putkahtaa maailmaan (maaliskuun alussa).
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=7085&c=329&p=1&pm=1
mulla on kassa paniikkihäiriö.. ja nyt tänään sain tietää että oon raskaana .. ja syön paniikkihäiriö lääkeitä vaikuttaako ne mitenkään sikiöön? ja mulla on nyt vähän väliä sydän hakannut tosi tiheesti.. voiskohan se olla jokin raskauden oireista? oon vasta 16 : ) tarviin tietoa!
Edelliselle kirjoittajalle: tsekkaa heti soittamalla Teratologiseen tietopalveluun puh. (09) 471 76 500 (kyselyihin vastataan arkisin klo 9-12) voitko jatkaa nykyisten lääkkeidesi syöntiä. Jos et, sitten lääkkeet vaihdettava joihinkin sellaisiin mitä saa syödä.
Tuo tähän keskusteluun liitetty linkki on hyvä, käy ihmeessä siellä sinäkin lueskelemassa aiheesta lisää. Ja tuosta sydämen tykyttelystä en osaa muuta sanoa kuin että mulla nähtävästi ainakin tykytykset liittyvät juuri tähän paniikkihäiriöön, ja kait se raskauskin voi lisätä sitä.