Tulevan isän käyttäytyminen

Meillä meni vähä erilailla. Oltiin oltu yhessä alle pyol vuotta, kun vahingossa tulin raskaaksi. Ehkäisy oli pettänyt. No eipä siinä, oltiin niin shokissa et ekaan kahteen viikkoon ei suunnilleen ees puhuttu toisillemme... :D kun eka ultra oli ohi ja mies näki meijän pikkusen, se suli. Ja nyt se jo taputtelee mahaa onnellisena ja kertoo kaikille et vauva on tulossa. Mieli hänellä voi vielä muuttua, mut toisaalta ymmärrän, kun on tuore suhde ja kaikki liian nopeesti tapahtunu. Toivottavasti miehesi käyttäytyy jatkossakin noin positiivisella tavalla :) voihan olla et alkuinnostuksen jälkeen tulee se vaihe, ettei enää jaksa hössöttää, mut niinhän se on kaikissa asioissa :) tsemppiä odotukseen ja onneksi olkoon!

Me oltiin oltu yhes 1.5v ja asuttu yhes vain 7kk ku tulin raskaaksi täysin vahingossa. Meillä oli aina ollut sellainen kanta lapsen tekoon et ei. Ihmisiä on jo liikaa maapallolla eli me emme tee yhtään ihmisrotua edustavaa. Noh yhtäkkiä olinkin raskaana. Mieheni kiroili ja mietiskeli pari päivää. Mä olin sekaisin pelosta et mitä teen. Mies ehdotti aborttia, mut jotenkin en halunnutkaan sitä koska mul oli valmiudet lapsen vastaanottamiseen.
lopulta päätettiin pitää lapsi ja kirota jälkeenpäin kuinka ihmisrotu tuhoaa maapallon ku ei ole tarpeex munaa keskeyttää aborttia...

meilä näin. ottakaa huomioon et kantoja on erilaisia niinkuin ihmisiäkin

tuumasi puhelimeen ensi istumalta että kyllä mä se tiesin. Vauvaa on toivottu kolme vuotta. Minusta tokaisu tuntui pahalta koska hän ei mitenkään voinut tietää... alkio oli tuolloin viisi viikkoinen. Olisin toivonut jotakin tunteellisempaa reaktiota. Nyt kun kerroin tuntevani liikkeet oikein hyvin hän sanoi vain ok.
Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta ja suhteemme voi hyvin. Mutta vauva-asiassa hän on täysin ääliö!

Meille vauvailmoitus tuli puolen vuoden seurustelun jälkeen ja heti kun annettiin lupa tulla ("noo, tulee jos on tullakseen"). Mies oli tuolloin varsin onnessaan positiivisen testin nähtyään. On ollut ihan helmi isä jo nyt, raskaus on 4. kuulla ja masua pusutellaan ja sille jutellaan jo kovasti :) Mies miettii jo nimiä, lastenhuonetta, vaunuja ja auton turvaistuimia. Itse olen vielä malttanut enkä ole ostanut vielä yhden yhtä vaatetta.. Onhan tässä vielä aikaa.. Itselle lapsi on niin toivottu että olen vielä vähän varovainen ja toivon päivä kerrallaan kaiken menevän hyvin. Ja hyvin on mennytkin. Mies on luottavaisempi ja ostelisi jo vauvatavaroita.

Miehelleni lapsi on toinen, itselleni ensimmäinen joten liekö innostus johtuu siitä että toinen tulokas on sille jo tutumpi juttu :)

Mutta loistoisä on meidän ukosta tulossa, ja näkeehän sen jo kun se oman mukulansa kanssa aikaa viettää että siinä on hyvä isä viimeisen päälle :)

Onnea teillekin, mukava kuulla että vauvauutisista ollaan onnesta soikeita muuallakin :)

Meillä yritettiin lasta pidemmän aikaan,ja mieheni alkoi jo pettymään ja masentumaan,koska oletti että vika oli hänessä.Mutta sitten se tärppäsi.
Kuukautiseni oli myöhässä,ja käväisin tekemässä testin ja jätin sen wc:n pöydälle ja lähdin laittamaan pyykkiä kuivumaan....
Mieheni oli siinä välissä hiipinyt vessaan urkkimaan testiä ja riemun kiljahdus meni näin: "mä en olekkaan tuhkamuna!!" juoksi luokseni kyyneleet silmissä ja halasi ja sanoi että meille tulee vauva.
Nyt rv 40 0 ja odottaa malttamattomana tulevaa lastaan,ja tulevaisuuttaan hänen kanssaan.
Eli aivan loistavan ihana mies,parempaa en olisi voinut saada,enkä tule saamaan!!
Koko raskauden ajan huomioinut minut ja hoivannut jos oloni on ollut todella huono.
Rakastankin häntä ylitse kaiken ja uskon hänestä tulevan aivan uskomaton isi.