Kuin veteen piirretty viiva

Kiitos sinullekin.

On vaikea purkaa sanoiksi tänne sivulle noita sanoja, jotka kumpusivat ulos omasta sydämestä hetkellä, jolloin ne kirjoitin. Ehkä tuo sinun kuvauksesi on jokin osa siitä, mutta ei se kuvaa runon kaikkeutta kuitenkaan.

Harva meistä menee veden äärelle aikomuksena piirtää viivoja tai maalata maisemakuvia veden välkehtivään pintaan vaan yleensä se tehdään suunnittelematta vain istahtamalla rantakivelle
tai laiturinnokkaan ja alkamalla huomaamatta piirtämään

Sillä tavalla rakkauskin usein alkaa äkkiä ja huomaamatta alkuunkaan suunnittelematta
ja sitten se vain on siinä olemassa ja elämässä
luomassa unelmia ja uusia unikuvia

Runo kuvasti myös rakkautta sellaisena kuin itse näen rakkauden, tunteena, joka syntyy kestämään ei katoamaan. Niissäkin tilanteissa, joissa rakkaudelle ei riitä vain rohkeutta, tilaa tai mahdollisuuksia ei tunne sydämestä kuitenkaan katoa vain elämän sivuja kääntämällä vaan se kulkee matkalaukussa mukana.

Siihen liittyen veteen piirretty viiva on konkreettisesti näkyvissä olemassa vain hetkellä kun se piirretään, mutta joka häviää näkymättömäksi äkkiä pysyen sulautuneena luonnon kiertokulussa kuitenkin jossakin muodossa virtauksen mukana
Samalla tavalla myös rakkauskin voi olla olemassa tunteena sydämessä näkymättömänä mutta kuitenkin näyttäytyen jossakin muodossa.

sitä se vaan on kirjoitti:

On vaikea purkaa sanoiksi tänne sivulle noita sanoja, jotka kumpusivat ulos omasta sydämestä hetkellä, jolloin ne kirjoitin. Ehkä tuo sinun kuvauksesi on jokin osa siitä, mutta ei se kuvaa runon kaikkeutta kuitenkaan.

Harva meistä menee veden äärelle aikomuksena piirtää viivoja tai maalata maisemakuvia veden välkehtivään pintaan vaan yleensä se tehdään suunnittelematta vain istahtamalla rantakivelle
tai laiturinnokkaan ja alkamalla huomaamatta piirtämään

Sillä tavalla rakkauskin usein alkaa äkkiä ja huomaamatta alkuunkaan suunnittelematta
ja sitten se vain on siinä olemassa ja elämässä
luomassa unelmia ja uusia unikuvia

Runo kuvasti myös rakkautta sellaisena kuin itse näen rakkauden, tunteena, joka syntyy kestämään ei katoamaan. Niissäkin tilanteissa, joissa rakkaudelle ei riitä vain rohkeutta, tilaa tai mahdollisuuksia ei tunne sydämestä kuitenkaan katoa vain elämän sivuja kääntämällä vaan se kulkee matkalaukussa mukana.

Siihen liittyen veteen piirretty viiva on konkreettisesti näkyvissä olemassa vain hetkellä kun se piirretään, mutta joka häviää näkymättömäksi äkkiä pysyen sulautuneena luonnon kiertokulussa kuitenkin jossakin muodossa virtauksen mukana
Samalla tavalla myös rakkauskin voi olla olemassa tunteena sydämessä näkymättömänä mutta kuitenkin näyttäytyen jossakin muodossa.

Lue lisää

Liian monta kertaa kertautuu sama teema hienoisin varitioin, käy puuduttavaksi.

Naikkonen999999999999999999... kirjoitti:

Liian monta kertaa kertautuu sama teema hienoisin varitioin, käy puuduttavaksi.

Mutta kaipa sekin runossa kertoo jotain tavallaan siitä runon lähtökohdasta rakkaudesta. Eihän rakkauskaan ole kuitenkaan mikään alati muotoaan vaihtava tunne vaan siinäkin on olemassa tietynlainen vakaus ja pysyvyys, vaikka se niin moninaisesti ilmenevä ja elämässä kumpuileva tunne onkin.
Ja tavallaan se on hyvä niin, koska tietynlainen toistuvuus ja jollakin tavoin jopa ennalta-arvattavuus luo kuitenkin turvallisuuden tunteen rakastuneeseen ihmiseen tunnetasolla.

sitä se vaan on kirjoitti:

Mutta kaipa sekin runossa kertoo jotain tavallaan siitä runon lähtökohdasta rakkaudesta. Eihän rakkauskaan ole kuitenkaan mikään alati muotoaan vaihtava tunne vaan siinäkin on olemassa tietynlainen vakaus ja pysyvyys, vaikka se niin moninaisesti ilmenevä ja elämässä kumpuileva tunne onkin.
Ja tavallaan se on hyvä niin, koska tietynlainen toistuvuus ja jollakin tavoin jopa ennalta-arvattavuus luo kuitenkin turvallisuuden tunteen rakastuneeseen ihmiseen tunnetasolla.

Lue lisää

Että kaikillahan se rakkaus kuitenkin on erilaista. Tuo oli kuvaus minun rakkaudestani eikä se varmasti miellytä kaikkia runona niiinkuin ei varmasti rakkautenakaan.
Jokaisen tunteet on kuitenkin jokaisen omia tunteita ja hyvä niin. Ihannetilanne tietysti on se ainakin rakkauden tunteiden kohdalla että se oma rakkauden tunne saisi rinnalleen sen vastarakkauden ja sitä kautta ihminen toisen ihmisen vierelleen eikä tarvitsisi ulvoa kuutamoon yksinään meistä kenenkään.
Tällaisten runosivujen runoilijoiden joukossa on paljon varmasti niitä hyviä ja kauniita runoja kirjoittavia kirjoittajia mutta myös suuri joukko näitä itseni kaltaisia ehkä ei niin tasokasta taidepläjäystä eteentaikovia tuhertajia. Yritän kuitenkin ottaa myös negatiivisen kritiikin positiivisesti ja joko parantaa jatkossa sanaista antiani tai vain vaeten pitää tuotokseni kirjallisessa muodossa pöytälaatikossa jatkossakin

sitä se vaan on kirjoitti:

On vaikea purkaa sanoiksi tänne sivulle noita sanoja, jotka kumpusivat ulos omasta sydämestä hetkellä, jolloin ne kirjoitin. Ehkä tuo sinun kuvauksesi on jokin osa siitä, mutta ei se kuvaa runon kaikkeutta kuitenkaan.

Harva meistä menee veden äärelle aikomuksena piirtää viivoja tai maalata maisemakuvia veden välkehtivään pintaan vaan yleensä se tehdään suunnittelematta vain istahtamalla rantakivelle
tai laiturinnokkaan ja alkamalla huomaamatta piirtämään

Sillä tavalla rakkauskin usein alkaa äkkiä ja huomaamatta alkuunkaan suunnittelematta
ja sitten se vain on siinä olemassa ja elämässä
luomassa unelmia ja uusia unikuvia

Runo kuvasti myös rakkautta sellaisena kuin itse näen rakkauden, tunteena, joka syntyy kestämään ei katoamaan. Niissäkin tilanteissa, joissa rakkaudelle ei riitä vain rohkeutta, tilaa tai mahdollisuuksia ei tunne sydämestä kuitenkaan katoa vain elämän sivuja kääntämällä vaan se kulkee matkalaukussa mukana.

Siihen liittyen veteen piirretty viiva on konkreettisesti näkyvissä olemassa vain hetkellä kun se piirretään, mutta joka häviää näkymättömäksi äkkiä pysyen sulautuneena luonnon kiertokulussa kuitenkin jossakin muodossa virtauksen mukana
Samalla tavalla myös rakkauskin voi olla olemassa tunteena sydämessä näkymättömänä mutta kuitenkin näyttäytyen jossakin muodossa.

Lue lisää

joka ylittää yksilöt ikäänkuin suuremmassa mittakaavassa, tai jotenkin niin sen ymmärsin, myös omakohtaisena kokemuksena. Runosi avautui uudella tavalla. Sellainen rakkaus on myös tavallaan persoonatonta, mutta sitten lopussa annat ymmärtää, että se myös kohdentuu konkreettisesti toiseen ihmiseen... toivon niin. :) ... ja että koet myös sen vastarakkauden.

sitä se vaan on kirjoitti:

Että kaikillahan se rakkaus kuitenkin on erilaista. Tuo oli kuvaus minun rakkaudestani eikä se varmasti miellytä kaikkia runona niiinkuin ei varmasti rakkautenakaan.
Jokaisen tunteet on kuitenkin jokaisen omia tunteita ja hyvä niin. Ihannetilanne tietysti on se ainakin rakkauden tunteiden kohdalla että se oma rakkauden tunne saisi rinnalleen sen vastarakkauden ja sitä kautta ihminen toisen ihmisen vierelleen eikä tarvitsisi ulvoa kuutamoon yksinään meistä kenenkään.
Tällaisten runosivujen runoilijoiden joukossa on paljon varmasti niitä hyviä ja kauniita runoja kirjoittavia kirjoittajia mutta myös suuri joukko näitä itseni kaltaisia ehkä ei niin tasokasta taidepläjäystä eteentaikovia tuhertajia. Yritän kuitenkin ottaa myös negatiivisen kritiikin positiivisesti ja joko parantaa jatkossa sanaista antiani tai vain vaeten pitää tuotokseni kirjallisessa muodossa pöytälaatikossa jatkossakin

Lue lisää

että runosi on ikävysttävä. Eikä tuo mitään uutta ja tuoretta ajatusta esiin.
Tällä palstalla on tavattoman paljon yhdentekevää, ikävystyttävää höttöä, mutta joukossa on välillä aivan luettavia ok-runoja. Silloin tällöin myös todellisia helmiä.

Satunnaisesti muutaman kuukauden välein palstaa silmäilevänä olen joskus tulostanut muutaman näistä helmistä itselleni. Yksi minua miellyttäneistä oli esimerkiksi "Varjoihin kadonneet"-runo.

Naikkonen777777777777777779 kirjoitti:

että runosi on ikävysttävä. Eikä tuo mitään uutta ja tuoretta ajatusta esiin.
Tällä palstalla on tavattoman paljon yhdentekevää, ikävystyttävää höttöä, mutta joukossa on välillä aivan luettavia ok-runoja. Silloin tällöin myös todellisia helmiä.

Satunnaisesti muutaman kuukauden välein palstaa silmäilevänä olen joskus tulostanut muutaman näistä helmistä itselleni. Yksi minua miellyttäneistä oli esimerkiksi "Varjoihin kadonneet"-runo.

Lue lisää

Ilmeisesti sama naikkonen, mutta olet näköjään vaihtanut numeroita nimimerkissäsi. En tiedä onko sillä merkitystä kun en noita merkkikieliä ymmärrä. Yksinkertaisena ihmisenä vain sanottu sana menee perille tai sitten se painettu printattu tai muuten jonkinlaiselle pinnalle kirjoitettu kunhan ei ole sitä näkövammaisten pistekirjoitusta mutta en kyllä tiedä luetaanko se merkkikieliin sekin.

Saat olla runostani sitä mieltä kuin olet tykätä tai olla tykkäämättä. Kuitenkaan en voi olla sanomatta, että vaikka et pitänytkään runosta niin johonkin se sinussakin kolahti sisällä kuitenkin koska se ei välinpitämättömäksi aivan jättänyt kun kommentoit kerran. Eihän ihminen itselleen ihan yhdentekeviin asioihin yleensä hetkauta korviaankaan saati sitten syventyä ajattelemaan syvemmin asioita kuten nyt esimerkiksi tuota runoani ja sen antamaa ajatusta. Onko se sitten niin, että sinulle tuollainen syvä rakkaus ja sen tunnelataus on niin arkipäivää ettei se enää tunnu edes missään?
Tuosta varjoihin kadonneesta josta mainitset ei itselläni ole tietoa, mutta kuulostaa kuin olisin varmaan sen täältä lukenut sillä nimi kuulostaa tutulta. Onkohan se runo vielä luettavissa sivuilla niin, että voisin tutustuttua siihen voidakseni ehkä ottaa paremmin kantaa mielipiteeseesi runoni ikävystyttävyydestä sinun mieltymyksiisi nähden.

rakkautta ¨ kirjoitti:

joka ylittää yksilöt ikäänkuin suuremmassa mittakaavassa, tai jotenkin niin sen ymmärsin, myös omakohtaisena kokemuksena. Runosi avautui uudella tavalla. Sellainen rakkaus on myös tavallaan persoonatonta, mutta sitten lopussa annat ymmärtää, että se myös kohdentuu konkreettisesti toiseen ihmiseen... toivon niin. :) ... ja että koet myös sen vastarakkauden.

Lue lisää

..kiitos, enää kuitenkaan enempää runoani selittämättä.

Uskaltaakohan sitä tämä kirjoittaja noin upeita kehuja edes uskoa todeksi. Mutta kiitos sinulle.

Miettimään pisti muuten tuo sanonta mielettömän upea. Nimittäin jos nuo sanani kumpusivat suoraan sydämestä niin onko niillä silloin mitään tekemistä mieleni kanssa? Siis kun eikö mieli käsitetä olevan jotenkin ihmisen päässä ja sydänhän on rinnassa. Ja kun siitä ajatuksesta sitten tekee johtopäätöksen niin silloinhan sydämestä kumpuavat sanat voisivat tosiaankin olla vailla mieltä.
Ja jos se oikeesti on mahdollista niin kuinka sen muuten pystyisi saamaan toimimaan rakkauselämään konkreettisesti niin että voisi rakastaa vain sydämen tunteella ilman mielensopukoiden kaikenmaailman sen eletyn elämän aikana tallentamia elämää ja toimintaamme alitajuisestikin ohjaavia haittatekijöitä? Sitä vaan rakastaisi ja nauttisi onnesta.

Jännä huomio tuo lausutun runon rytmi.
Se on se tämä teknologian kehityksen mukanaan tuoma mahdollisuus silloin kun ei muuta mahdollisuutta ole olemassa lausua sydämestä sanoja toiselle sydämelle toiselle ihmiselle näkemättä toista sillä hetkellä ollenkaan ja kuulematta toisen suusta sanaakaan. Tuo kehitys antaa meille mahdollisuuden lähettämää ja vastaanottaa elämän kauniimpia asioita uudestaan ja uudestaan alati ainiaan.

Ikävää siinä kyllä on niissä tilanteissa joissa vastanottaja on olemassa se ettei voi olla siinä hetkessä mitenkään näkemässä kuulemassa ja tuntemassa lausuttujen sanojensa vastaanottoa.
Paitsi tietysti ihan sitä vielä parempaa teknologiaa apuna käyttäen missä on se kuvakin mukana, mutta siinäkin puuttuu monta aistia.

Ja vaikka nämä sanat nyt lausuttiinkin tänne missä oikean vastaanottimen olemassaolon mahdollisuudet on tavallaan pienet, niin toivoahan aina voi, saa ja pitääkin että nämäkin sanat tavoittaisivat sen oikean sydämen ja sen oikean ihmisen jolle ne oli sydämestäni kummunneet sähköisesti lausuttaviksi. Ja tietämättömäksi tällä hetkellä jääköön se, että olisinko noin kauniisti niitä uskaltanut ääneen lausuakaan jos siihen oikeasti mahdollisuus olisi nyt ollut.

Kiitos siis sinullekin kauniista sanoistasi.

sitä se vaan on kirjoitti:

Jännä huomio tuo lausutun runon rytmi.
Se on se tämä teknologian kehityksen mukanaan tuoma mahdollisuus silloin kun ei muuta mahdollisuutta ole olemassa lausua sydämestä sanoja toiselle sydämelle toiselle ihmiselle näkemättä toista sillä hetkellä ollenkaan ja kuulematta toisen suusta sanaakaan. Tuo kehitys antaa meille mahdollisuuden lähettämää ja vastaanottaa elämän kauniimpia asioita uudestaan ja uudestaan alati ainiaan.

Ikävää siinä kyllä on niissä tilanteissa joissa vastanottaja on olemassa se ettei voi olla siinä hetkessä mitenkään näkemässä kuulemassa ja tuntemassa lausuttujen sanojensa vastaanottoa.
Paitsi tietysti ihan sitä vielä parempaa teknologiaa apuna käyttäen missä on se kuvakin mukana, mutta siinäkin puuttuu monta aistia.

Ja vaikka nämä sanat nyt lausuttiinkin tänne missä oikean vastaanottimen olemassaolon mahdollisuudet on tavallaan pienet, niin toivoahan aina voi, saa ja pitääkin että nämäkin sanat tavoittaisivat sen oikean sydämen ja sen oikean ihmisen jolle ne oli sydämestäni kummunneet sähköisesti lausuttaviksi. Ja tietämättömäksi tällä hetkellä jääköön se, että olisinko noin kauniisti niitä uskaltanut ääneen lausuakaan jos siihen oikeasti mahdollisuus olisi nyt ollut.

Kiitos siis sinullekin kauniista sanoistasi.

Lue lisää

ajatuksia kirjoituksistasi, niin pitää päästä purkamaan omat ajatukseni johonkin. Anteeksi, että puran ne nyt tähän ketjuun. Ei ole tarkoitus sotkea ketjuasi :)

Aito välittäminen ei koskaan häviä.
Olen iloinen, että tunnen näin.
Tiedän, että se ihminen voi satuttaa pahemmin kuin kukaan muu, mutta tiedän, että se ei voi koskaan pyyhkiä pois minun rakkauttani siihen.
Se ei voi koskaan siirtää itseään sydämestäni pois. Siksi se on tavallaan myös turvallisempi kuin kukaan muu. Sen ympärillä on sydämessäni niin paljon rakkautta ja rakkaus on empatiaa ja toisen ymmärtämistä.
Rakkaus on myös vapautta, koska syvällä rakkaudella ei ole ehtoja. Se vain on olemassa.

Joku sanoi, että miksi välität kun ei se anna sinulle anteeksi, jos olet kerran kohdellut sitä väärin. Ei kukaan antaisi.
Sanoin silloin, että "mutta kun..."
Minä antaisin sille anteeksi mitä vain, jos vain tietäisin, että se ei ole tarkoittanut satuttaa. Tai jos on, niin on pahoillaan.
Tai antaisin anteeksi joka tapauksessa.
Vahva rakkaus ei ole katoavaa. Se ei häviä eikä kuole virheisiin.
Ja minun rakkauteni on olemassa vaikkei se antaisi anteeksi. Rakkaudella ei ole ehtoja miten toisen pitäisi käyttäytyä tai millainen olla.

Ehkä se on vaikein tiedostettava asia. Kun rakastaa jotakuta, tietää että joutuu ylittämään joskus itsensä. Tekemään jotain, mikä on vaikeaa. Antamaan anteeksi jotain, mitä ei pysty antamaan anteeksi jne. Kun rakastaa, on selvää, että tekee ne vaikeat asiat ja antaa anteeksi. Ja tekee ne koko sydämellään.
Näin vahvoilla tunteilla ei tule kysymykseen se, että olisi vain toiselle vihainen ja katkera ja lähtisi pois ikuisiksi ajoiksi. Tällaisilla tunteilla kuihduttaa siinä samalla myös itsensä olemattomiin.
Jos sydän rakastaa, niin ihmisen on kasvettava mukana. Sen olen itse huomannut.
Rakkaus on osa itseä. Näkyy se muille ihmisille tai ei, niin rakkautena se rakkaus aina pysyy. Ilman mitään ehtoja.
Ja tämä siis siitä oikeasta ja syvästä rakkaudesta. Siitä ikuisesta.

paljon... kirjoitti:

ajatuksia kirjoituksistasi, niin pitää päästä purkamaan omat ajatukseni johonkin. Anteeksi, että puran ne nyt tähän ketjuun. Ei ole tarkoitus sotkea ketjuasi :)

Aito välittäminen ei koskaan häviä.
Olen iloinen, että tunnen näin.
Tiedän, että se ihminen voi satuttaa pahemmin kuin kukaan muu, mutta tiedän, että se ei voi koskaan pyyhkiä pois minun rakkauttani siihen.
Se ei voi koskaan siirtää itseään sydämestäni pois. Siksi se on tavallaan myös turvallisempi kuin kukaan muu. Sen ympärillä on sydämessäni niin paljon rakkautta ja rakkaus on empatiaa ja toisen ymmärtämistä.
Rakkaus on myös vapautta, koska syvällä rakkaudella ei ole ehtoja. Se vain on olemassa.

Joku sanoi, että miksi välität kun ei se anna sinulle anteeksi, jos olet kerran kohdellut sitä väärin. Ei kukaan antaisi.
Sanoin silloin, että "mutta kun..."
Minä antaisin sille anteeksi mitä vain, jos vain tietäisin, että se ei ole tarkoittanut satuttaa. Tai jos on, niin on pahoillaan.
Tai antaisin anteeksi joka tapauksessa.
Vahva rakkaus ei ole katoavaa. Se ei häviä eikä kuole virheisiin.
Ja minun rakkauteni on olemassa vaikkei se antaisi anteeksi. Rakkaudella ei ole ehtoja miten toisen pitäisi käyttäytyä tai millainen olla.

Ehkä se on vaikein tiedostettava asia. Kun rakastaa jotakuta, tietää että joutuu ylittämään joskus itsensä. Tekemään jotain, mikä on vaikeaa. Antamaan anteeksi jotain, mitä ei pysty antamaan anteeksi jne. Kun rakastaa, on selvää, että tekee ne vaikeat asiat ja antaa anteeksi. Ja tekee ne koko sydämellään.
Näin vahvoilla tunteilla ei tule kysymykseen se, että olisi vain toiselle vihainen ja katkera ja lähtisi pois ikuisiksi ajoiksi. Tällaisilla tunteilla kuihduttaa siinä samalla myös itsensä olemattomiin.
Jos sydän rakastaa, niin ihmisen on kasvettava mukana. Sen olen itse huomannut.
Rakkaus on osa itseä. Näkyy se muille ihmisille tai ei, niin rakkautena se rakkaus aina pysyy. Ilman mitään ehtoja.
Ja tämä siis siitä oikeasta ja syvästä rakkaudesta. Siitä ikuisesta.

Lue lisää

Ja eihän ketju ole mitenkään minun vaan kaikkien tähän kirjoittaneiden yhteisesti aikaansaama ketju vaikka itse sen aloitinkin ja itse siinä olenkin kai ollut eniten äänessä. En olisi itsekkään voinut kuvitella kuinka paljon minusta tuota tekstiä pursuaakaan ja kuinka antaumuksella rakkaudestani tässä puhunkaan.

Sinun ajatuksesi rakkaudesta ja anteeksiantamisesta on sen verran syvällistä että siihen pikainen vastaaminen olisi väärin enkä siksi osaa siihen äkkiseltään vastata kuin sen että rakkauden nimissä tai rakkauden varjolla toisen satuttaminen on aina väärin. Mutta kaikki ihmiset tekevät virheitä ja kaikki ihmiset varmasti joskus elämässään satuttavat vaikka sitten vain väärillä sanavalinnoilla puhuttaessaan rakkaimpiaan koska meistä kukaanhan ei ole täydellinen edes rakastaessaan. Ja koska en tiedä sinun tarinaasi en voi ottaa kantaa siihen pitäisikö tai eikö sinun pitäisi antaa itse anteeksi sille ketä itse rakastat. Se päätös sinun on tehtävä omassa sydämessäsi, mutta kuuntele myös mitä sinulle muilla läheisilläsi on sanottavaa sillä rakkaus on kuitenkin sokea eikä rakastuneena ihminen osaa aina nähdä kaikkia virheitä kuitenkaan aivan sellaisina kuin ne oikeasti on.

Kuitenkin se mitä sanot siitä, että hän voisi satuttaa sinua varmasti ihmisistä pahimmin kuin kukaan muu on varmasti siinä mielessä totta että rakastuessaan ja rakastaessaan ihminen on aina haavoitetuimmillaan avatessaan sydämensä toiselle ja oman sisimpänsä toiselle ihmiselle täysin. Siinä on vain luotettava omaan sisimpäänsä ja siihen omaan tunteeseen siitä voiko tuohon toiseen ihmiseen luottaa. Rakkaushan on tavallaan kuin heittäytymistä yhteisen laskuvarjon varaan kuin luottaen siihen että se rakas ihminen varmasti avaa sen varavarjon jos sitä jossain kohdassa leijaillessa tarvitaan. Hullu ajatus mutta varmasti jossakin mielessä kuitenkin ihan totta.

Ja lopuksi korostan vielä että nämä omat minun ajatuksiani rakkaudesta eikä välttämättä ollenkaan kaikkien mielestä niitä oikeita. Mutta halusin nämäkin omani tähän vielä sinulle kirjoittaa.

sitä se vaan on kirjoitti:

Ja eihän ketju ole mitenkään minun vaan kaikkien tähän kirjoittaneiden yhteisesti aikaansaama ketju vaikka itse sen aloitinkin ja itse siinä olenkin kai ollut eniten äänessä. En olisi itsekkään voinut kuvitella kuinka paljon minusta tuota tekstiä pursuaakaan ja kuinka antaumuksella rakkaudestani tässä puhunkaan.

Sinun ajatuksesi rakkaudesta ja anteeksiantamisesta on sen verran syvällistä että siihen pikainen vastaaminen olisi väärin enkä siksi osaa siihen äkkiseltään vastata kuin sen että rakkauden nimissä tai rakkauden varjolla toisen satuttaminen on aina väärin. Mutta kaikki ihmiset tekevät virheitä ja kaikki ihmiset varmasti joskus elämässään satuttavat vaikka sitten vain väärillä sanavalinnoilla puhuttaessaan rakkaimpiaan koska meistä kukaanhan ei ole täydellinen edes rakastaessaan. Ja koska en tiedä sinun tarinaasi en voi ottaa kantaa siihen pitäisikö tai eikö sinun pitäisi antaa itse anteeksi sille ketä itse rakastat. Se päätös sinun on tehtävä omassa sydämessäsi, mutta kuuntele myös mitä sinulle muilla läheisilläsi on sanottavaa sillä rakkaus on kuitenkin sokea eikä rakastuneena ihminen osaa aina nähdä kaikkia virheitä kuitenkaan aivan sellaisina kuin ne oikeasti on.

Kuitenkin se mitä sanot siitä, että hän voisi satuttaa sinua varmasti ihmisistä pahimmin kuin kukaan muu on varmasti siinä mielessä totta että rakastuessaan ja rakastaessaan ihminen on aina haavoitetuimmillaan avatessaan sydämensä toiselle ja oman sisimpänsä toiselle ihmiselle täysin. Siinä on vain luotettava omaan sisimpäänsä ja siihen omaan tunteeseen siitä voiko tuohon toiseen ihmiseen luottaa. Rakkaushan on tavallaan kuin heittäytymistä yhteisen laskuvarjon varaan kuin luottaen siihen että se rakas ihminen varmasti avaa sen varavarjon jos sitä jossain kohdassa leijaillessa tarvitaan. Hullu ajatus mutta varmasti jossakin mielessä kuitenkin ihan totta.

Ja lopuksi korostan vielä että nämä omat minun ajatuksiani rakkaudesta eikä välttämättä ollenkaan kaikkien mielestä niitä oikeita. Mutta halusin nämäkin omani tähän vielä sinulle kirjoittaa.

Lue lisää

tuosta rakkauden varjolla satuttamisesta. Ajattelin itse sellaista pahinta mahdollista tilannetta, jossa satuttamista olisi jo jostain syystä tapahtunut. Tietenkään sen ei koskaan tarvitse mennä sinne asti ja vahvassa rakkaudessa varmasti harvoin menekään. Tietenkin tahdon kaikin voimin olla satuttamatta sitä, jota rakastan. Tahdon vain huolehtia, suojella ja välittää. Aina ei ole keinoja olla läsnä ja huolehtia, mutta ajatuksissaan silti toivoo vain hyvää.

Laskuvarjovertauksesi on todella hieno ja osuva. Kiitos siitä ja muistakin ajatuksistasi.
Nyt hipsin nukkumaan, ajatukset rakkaudesta päässä pyörien.
Kiitos vielä ja hyvää yötä.

Keijuja ei saa unholaan jättää eikä kiittämättä ohittaa. Teillä keijuillahan voi olla suhteita haltiohin ja sitten kun on vielä kyse kuunkeijusta niin voisi jäädä kauniit tähdenlennot näkemättä ja sädehtivät tähtisateet alla öisen tähtitaivaan kokematta. Ja vielä jos se saa sen kuunkin täydenkuun aikaan pilven taakse piiloutumaan niin eipä sitten ole sitä kuunsiltaa mitä pitkin kävellä. Siispä vielä kiitos tarkkanäköiselle KuunKeijulle sanoistasi.