Vallankumouksen synty ja kehitys
Tämä vaikea asia ymmärtää tule kuvat jälleen kerran, koska se väistämättä on edessämme. Tarve, tarve ajaa subjektiivista tekijää jolla on objektiiviset tarpeet, siis myös sitä oblomovilaista maajussin morsiamen katsojaa, kuten nälkäistä, Aasiassa, USA:ssa ja Afrikassa. Perustarpeemme luovat välttämättä tyydytettävät tarpeemme, jotka eivät ole tyydyttyneet kuin murto-osalta maailman väestöä. Tarpeidemme tyydyttäminen etsii keinoja ja löytää ne aina lopulta. Kapitalisten, porvarien ja Capojen puheet eivät tässä kehityksessä paina mitään.
Kapitalismin kehitys ei ole vain loputonta aaltoilua ilman rantaa, kuten porvaristo väittää vaan myös kehitystä joka kehittyy ja keskittyy. Se näkyy mm. monopolisoitumisena, kuten lamoina ja kriiseinä, jolloin keskittymisiä syntyy jättiloikkauksin. Myös mediakeskittymiset, jonka seurauksena mm. Alma Media söi Lapin Kansan aikanaan, ovat sekä vaikuttamista ja parempaa taloudellisuutta ja siis myös tätä parempaa tuottoa etsivää keskittymistä.
Koska objektiiviset ja subjektiiviset tarpeet, kriisit ja monopolisoitumiset kehittyvät myös sisäisesti itsessään, eivät siis vain aaltoile niin on väistämätöntä, että kapitalismin laivan tuuliajolla oleva (markkinoiden säätelemä) kokka joskus kolahtaa kaukaiseen rantaan, jossa on vihreämpää ruohoa ja parempi vapaus.
Karl Marxin esiin abstrahoima arvonlisäysprosessi antaa kapitalismille sen objektiivisen, siis siitä itsestään riippumattoman perusolemuksen olla riistäjä, jota se ei ikuisesti pysty kiertämään mm. revisionismilla, palkankorotus hämäyksillä ja kansaa vastaan olevalla Capo rintamalla. Vaikka kapitalismi kehittyy, jota kehitystä luulemme laadulliseksi, vaikka se on vain määrällistä hämäämistä, kehittyvät myös tarpeet, vaikka niitä myös vapaasti manipuloidaan. Jos tarkastelemme esimerkkinä hammashoitoa joka on jo nyt kriisissä pääkaupunki seudulla ja koko ruuhkasuomessa, huomamme siinä valtavaa teknistä kehittymistä, mutta huomamme myös, että se on sitä vain kehittyneessä kapitalismissa ja sielläkin pääsääntöisesti vain rikkaille hoitoa tuottavaa. Näiden tarpeidemme, objektiivisten ja subjektiivisten kohdatessa, syntyy ristiriitojen ratkaisujen vyöry, vyöry joka täyttää määrällisesti laadullisen muutoksen välttämättömyyden. Jonka laadullisenmuutoksen tunnemme paremmin nimellä ”Vallankumous”.
Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa, myös tarve selvitä kasvaa, toisella hengissä selviämisen ja toisella ahneuden tarve. Tämä ristiriita ratkeaa, olemmehan jo me kommunistit siitä subjektiivisena merkkinä, kuten tuo kapitalismin ristiriidan kasvu sen objektiivisena merkkinä, sekä nämä kapitalismin useimmin ja aina kärkevämmin kärjistyvät kriisit.
Oletan, että ymmärrämme nyt, että muutoksen tekijät eivät ole hallinnassamme, eivät voi olla, koska markkinatalous ei ole hallintaa, mutta ne ovat olemassa ja kehittyvät siitä huolimatta, mitä teemme ja katsomme TV:stä ja millaisen roskapankin USA rikkailleen rakentaa.
Itse muutos, kuten olen kuvannut sitä ristiriidan käynnistämänä, siis tulee, halusimme tai emme. Muutoksen subjektiivisena tekijänä esiintyvät ensin anarkistit, sillä heitä ei järki pakota toimimaan rationalistisesti, vaan vapaat tunteet. Heillä ei ole kuitenkaan syntyneeseen tyhjiöön tuottaa ratkaisua, mutta ei sitä ole kriisiin joutuneella kapitalismillakaan, mutta subjektiivisella tekijällä on edelleen tarve, tarve selvitä hengissä. Silloin se, jolla on ratkaisu ja joka on valmis sitä tuottamaan, menestyy, mutta ei enää niillä vanhoilla menetelmillä, jonka kaikki juuri kokivat koko kaaoksen tuottajaksi. Tästä esimerkkinä NL:n kaatuminen, joka koettiin kommunismin tuottamaksi, mutta joka oli monien tekijöiden summa, eikä tätä kommunismia edes koskaan ollut NL:ssä.
Koska kaatunut kaaos ei enää omaa dynamiikkaa (taloudellisen riistämisen uudelleen mahdollisuutta) uuteen käynnistymiseen, joka sen pyöriä pyörittäisi. On yllättäen syntynyt tuotannollinen tyhjiö, joka etsii uusia tuotannollisia muotoja.
Vallankumouksen tekijät ovat kohdanneet, ne ovat valmiit ja ne ottavat vallan. Työväenluokan miljardit huutavat sitä, ne vaativat järjestystä ja turvallisuutta ja se löytyy yhteisöllisyydestä (jonka tunnemme kommunismina tänä päivänä), muita tuotannollisia uusia tapojahan ei ole esittää.
Vallankumous on siis väistämätön, koska kapitalismin kriisiytyminen on väistämätöntä, mutta mitä siitä kriisistä lopulta seuraa, ja kuinka avoin tekijä. Se, että kyseessä on tuotannollinen tekijä ja jonka tunnemme ”Tuotantotapana” on väistämättömyys. Jos luulemme, että muutos on toistamista, kuten mm. Seppämestari väittää, unohdamme niin objektiivisen tekijän kuin subjektiivisen. Seppämestarihan väittää, että kapitalismi palaa alkuperäiseen tuotantotapaan ja kierto alkaa uudelleen, mutta mitään perusteluja moiselle on mahdoton löytää. Eikä mm. ehtymättömien luonnonvarojen häviäminen puolla moista, vaikka se kuvaakin paluuta luonnontilaan, mutta sehän on muuttunut, joten uusi kierto vanhoin tuotantotapa keinoin ei ole mahdollinen.
Hannu Rainesto Helsinki 6.10.2008
Tämä vaikea asia ymmärtää tule kuvat jälleen kerran, koska se väistämättä on edessämme. Tarve, tarve ajaa subjektiivista tekijää jolla on objektiiviset tarpeet, siis myös sitä oblomovilaista maajussin morsiamen katsojaa, kuten nälkäistä, Aasiassa, USA:ssa ja Afrikassa. Perustarpeemme luovat välttämättä tyydytettävät tarpeemme, jotka eivät ole tyydyttyneet kuin murto-osalta maailman väestöä. Tarpeidemme tyydyttäminen etsii keinoja ja löytää ne aina lopulta. Kapitalisten, porvarien ja Capojen puheet eivät tässä kehityksessä paina mitään.
Kapitalismin kehitys ei ole vain loputonta aaltoilua ilman rantaa, kuten porvaristo väittää vaan myös kehitystä joka kehittyy ja keskittyy. Se näkyy mm. monopolisoitumisena, kuten lamoina ja kriiseinä, jolloin keskittymisiä syntyy jättiloikkauksin. Myös mediakeskittymiset, jonka seurauksena mm. Alma Media söi Lapin Kansan aikanaan, ovat sekä vaikuttamista ja parempaa taloudellisuutta ja siis myös tätä parempaa tuottoa etsivää keskittymistä.
Koska objektiiviset ja subjektiiviset tarpeet, kriisit ja monopolisoitumiset kehittyvät myös sisäisesti itsessään, eivät siis vain aaltoile niin on väistämätöntä, että kapitalismin laivan tuuliajolla oleva (markkinoiden säätelemä) kokka joskus kolahtaa kaukaiseen rantaan, jossa on vihreämpää ruohoa ja parempi vapaus.
Karl Marxin esiin abstrahoima arvonlisäysprosessi antaa kapitalismille sen objektiivisen, siis siitä itsestään riippumattoman perusolemuksen olla riistäjä, jota se ei ikuisesti pysty kiertämään mm. revisionismilla, palkankorotus hämäyksillä ja kansaa vastaan olevalla Capo rintamalla. Vaikka kapitalismi kehittyy, jota kehitystä luulemme laadulliseksi, vaikka se on vain määrällistä hämäämistä, kehittyvät myös tarpeet, vaikka niitä myös vapaasti manipuloidaan. Jos tarkastelemme esimerkkinä hammashoitoa joka on jo nyt kriisissä pääkaupunki seudulla ja koko ruuhkasuomessa, huomamme siinä valtavaa teknistä kehittymistä, mutta huomamme myös, että se on sitä vain kehittyneessä kapitalismissa ja sielläkin pääsääntöisesti vain rikkaille hoitoa tuottavaa. Näiden tarpeidemme, objektiivisten ja subjektiivisten kohdatessa, syntyy ristiriitojen ratkaisujen vyöry, vyöry joka täyttää määrällisesti laadullisen muutoksen välttämättömyyden. Jonka laadullisenmuutoksen tunnemme paremmin nimellä ”Vallankumous”.
Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa, myös tarve selvitä kasvaa, toisella hengissä selviämisen ja toisella ahneuden tarve. Tämä ristiriita ratkeaa, olemmehan jo me kommunistit siitä subjektiivisena merkkinä, kuten tuo kapitalismin ristiriidan kasvu sen objektiivisena merkkinä, sekä nämä kapitalismin useimmin ja aina kärkevämmin kärjistyvät kriisit.
Oletan, että ymmärrämme nyt, että muutoksen tekijät eivät ole hallinnassamme, eivät voi olla, koska markkinatalous ei ole hallintaa, mutta ne ovat olemassa ja kehittyvät siitä huolimatta, mitä teemme ja katsomme TV:stä ja millaisen roskapankin USA rikkailleen rakentaa.
Itse muutos, kuten olen kuvannut sitä ristiriidan käynnistämänä, siis tulee, halusimme tai emme. Muutoksen subjektiivisena tekijänä esiintyvät ensin anarkistit, sillä heitä ei järki pakota toimimaan rationalistisesti, vaan vapaat tunteet. Heillä ei ole kuitenkaan syntyneeseen tyhjiöön tuottaa ratkaisua, mutta ei sitä ole kriisiin joutuneella kapitalismillakaan, mutta subjektiivisella tekijällä on edelleen tarve, tarve selvitä hengissä. Silloin se, jolla on ratkaisu ja joka on valmis sitä tuottamaan, menestyy, mutta ei enää niillä vanhoilla menetelmillä, jonka kaikki juuri kokivat koko kaaoksen tuottajaksi. Tästä esimerkkinä NL:n kaatuminen, joka koettiin kommunismin tuottamaksi, mutta joka oli monien tekijöiden summa, eikä tätä kommunismia edes koskaan ollut NL:ssä.
Koska kaatunut kaaos ei enää omaa dynamiikkaa (taloudellisen riistämisen uudelleen mahdollisuutta) uuteen käynnistymiseen, joka sen pyöriä pyörittäisi. On yllättäen syntynyt tuotannollinen tyhjiö, joka etsii uusia tuotannollisia muotoja.
Vallankumouksen tekijät ovat kohdanneet, ne ovat valmiit ja ne ottavat vallan. Työväenluokan miljardit huutavat sitä, ne vaativat järjestystä ja turvallisuutta ja se löytyy yhteisöllisyydestä (jonka tunnemme kommunismina tänä päivänä), muita tuotannollisia uusia tapojahan ei ole esittää.
Vallankumous on siis väistämätön, koska kapitalismin kriisiytyminen on väistämätöntä, mutta mitä siitä kriisistä lopulta seuraa, ja kuinka avoin tekijä. Se, että kyseessä on tuotannollinen tekijä ja jonka tunnemme ”Tuotantotapana” on väistämättömyys. Jos luulemme, että muutos on toistamista, kuten mm. Seppämestari väittää, unohdamme niin objektiivisen tekijän kuin subjektiivisen. Seppämestarihan väittää, että kapitalismi palaa alkuperäiseen tuotantotapaan ja kierto alkaa uudelleen, mutta mitään perusteluja moiselle on mahdoton löytää. Eikä mm. ehtymättömien luonnonvarojen häviäminen puolla moista, vaikka se kuvaakin paluuta luonnontilaan, mutta sehän on muuttunut, joten uusi kierto vanhoin tuotantotapa keinoin ei ole mahdollinen.
Hannu Rainesto Helsinki 6.10.2008
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teidän vallankumouksenne oli ja meni. Uutta mahdollisuutta ei tule.
Paljonkos teitä onkaan? Seitsemänkö? Oho... mutta ettehän te edes osaa laskea niin pitkälle.
mutta kommunismin juna meni jo. Uutta on keksittävä jos vanha kapitalismi ei sovi enemmistölle. kapitalismi on kuitenkin dynaaminen järjestelmä ja pystyy muuttumaan paremmin kuin kommunismi joka jämähti alkuunsa ja tuhoutui.
Vallankumous noin maailmanlaatuisena on jatkuva prosessi ja pientä sitä tapahtuu koko ajan jos vaan huomaat sen. Tuijottamalla noihin unelmiisi sinulta jää kehitys huomaamatta etkä näe metsää puilta.
Jos kertotaulua ei lasketa niin mikä on samoin kuin 40 ja 50 luvuilla puhumattakaan 1800 luvusta ja aiemmasta maailmasta ja sinä vaan odotat vallankumousta. Ei ihme, että aika tulee pitkäksi ja tulee kirjoiteltua levottomia.