Turtuneena mietin,
olenko jo unohtanut
kuuluneeni johonkin,
ollut joskus jotakin,
jonkun oma..
Sisälläni on hämärä
pelko, jostakin
rikkimenneestä, korvaamattomasta.
Aivan kuin pyrkisin
kätkemään jotakin itseltäni,
unohtamaan mitä
olen kadottanut.
Suljen silmäni antaen
muistojen ajan viedä.
Ohikiitävän hetken
tajuan, ettei
rakkaudella ei ole määräaikoja.
olenko jo unohtanut
kuuluneeni johonkin,
ollut joskus jotakin,
jonkun oma..
Sisälläni on hämärä
pelko, jostakin
rikkimenneestä, korvaamattomasta.
Aivan kuin pyrkisin
kätkemään jotakin itseltäni,
unohtamaan mitä
olen kadottanut.
Suljen silmäni antaen
muistojen ajan viedä.
Ohikiitävän hetken
tajuan, ettei
rakkaudella ei ole määräaikoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tykkäsin tästä
surumielisestä
runostasi...
Kiitos kun kävit lukemassa. Surun takana on myös se toivo, kaikki tullee ajallaan..:)
Tarkkis
Voimahalaus!
Kirjoita lisää, muistathan:)
Oon voimissain:=)), kiitos halauksesta!!
Tarkkis
Aurinkoa aamuusi kuin runosi
riveille kosketuksia,jotka
eivät ole määräajoissa
kulkevia onnellisuuksia,
vaan jokapäiväistä tunnetta
lämmöstä,joka vain toinen
ihminen voi antaa.
Samoin sinne. Odottelen noita tunteen hipaisuja ihan rauhassa. Tullee ajallansa..:-))
Kiitos taasen
Tarkkis
Ja otetaan tilaisuudesta vaari,kun
ajallaan tulevat...kaikkea hyvää
Sinulle.
Hyvä runo ja hyvä toteamus, rakkaudella ei ole määräaikoja.
Rakkaus tulee ja kohtaa silloin kun on tullakseen, näin uskon. :)
Pidin tästä hieman surumielisestä runostasi, rakkaus voittakoon!
Rakkaus on kuollut, eläköön rakkaus!! Kiitos diinaliin ja kaunista päivää sinne..:)
*tarttuu käteen*
Ollaan vaan ihan hiljaa ja luetaan tää koskettava runo...
Moon mykistyny
soot on ihgu:-D Joskus on hyvä olla vaan ihan hiljaa ja.... Kiitos Mys
Tarkkis