Lapsuuteni aikan asui naapurissamme eräs mies joka ei ollut lestadiolainen,sota vuosina oli hänen eteen tuotu eräs venäläinen mies joka oli saatu sota vangiksi.Hänelle sanottiin että hänen täytyy ampua tämä mies saunan takana,mutta naapuri oli sanonut että ei tämä mies ole tehnyt hänelle mitään pahaa,hän ei ammu.Hänen kehotettiin vielä kerran ampua venäläinen mutta hän oli sanonut että ei tunne koko miestä hän ei ammu.Häneltä evättiin kaikki lomat pitkäksi aikaa ja etu linjassa piti taistella loppusota,mutta ehjin nahoin hän palasi siviliin.
Lähimmäisen rakkautta
Lähinmäisen
3210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
soavuosina, ei sota vuosina
sotavangiksi, ei sota vangiksi
etulinjassa, ei etu linjassa
Rintamalla saatiin sotavanki.
Häntä piti lähteä kuljettamaan linjojen taakse. Tehtävään määrätty mies oli laiska ja ampui miehen lähietäisyydellä.
Ampuja sitten toimi Tornionlaaksossa lestadiolaissaarnaajana.
Tosi on.
Miehen nimi oli Vähä. Jo kuollut viime vuosituhannella mopo-onnettomuudessa.
että miten se on tämä uskovaisen ihmisen sodankäynti?
Eikö viides käsky kiellä tappamisen?
Onko niin, että toinen asia Raamatusta otetaan kirjaimelliseti ja toinen asia otetaan silloin kun huvittaa? Etenkin, kun on kysymys miesten leikeistä. Harva suomalainen nainen, oli se sitten uskovainen tai ei, tappoi ketään sota-aikana.
En mitenkään mollaa suomalaista sotilasta ja he tekivät sen silloin pakon edessä, mutta vastoin Raamatun käskyä.