Ketkä hankkineet apua?

Vertaistukiryhmä vois auttaa. Jos vaikka sieltä sais tukihenkilö, jolle vois soittaa kun tällainen ahmimishimo yllättää. Joissainkaupungeissa on jo syömishäiriöistä kärsiville tällaisa kohtauspaikkoja. Otappa selvää, löytyisikö sinunkin kaupungistasi.

oman kokemukseni mukaan, vain terapiasta on ollut minulle apua.. hoitoon hakeutumisen kynnys oli älyttömän suuri kun ajattelin, ettei minua takuulla oteta vakavasti. sairaus kuitenkin vei pikkuhiljaa syvemmälle ja syvemmälle, eikä ollut vaihtoehtoja.. en tiennyt mitä tehdä ja minne mennä.. hakeuduin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja voin suositella. hän ymmärsi heti mistä oli kysymys ja otti minut vakavasti. hän on auttanut minua enemmän kuin kukaan, kuunnellut, neuvonut, potkinut eteenpäin, laittanut asioihin vauhtia.. sain lääkityksen joka on antanut toimintakykyni takaisin.. oireitakin hieman lievittänyt, mutta ei kokonaan.. odottelen terapiaan pääsyä ja käyn edelleen keskustelemassa hoitajan kanssa.. nämä keskustelut ovat olleet henkireikä ja avannut silmiäni. terapia on rankkaa ja voi kestää kauankin, mutta koen sen olevan ainoa keino löytää itsensä, oppia ja parantua. suosittelen ehdottomasti. asiantuntijat kyllä ottavat vakavasti ja ymmärtävät.

Kävin vuosia sitten terapiassa BED:n takia, olen normaalipainoinen, mutta minut kyllä otettiin tosissaan. Terapiasta ei kylläkään ollut apua, koska olin terapeutin ensimmäinen syömishäiriötapaus, ja hän keskittyi melkein täysin toisen aviomieheni tapaukseen, vaikka syömishäiriöni alkoi jo murrosiässä!?
Avun sain hypnoosista, BED pysyi muutaman vuoden hallinnassa, nyt pitäisi taas löytää hyvä hypnotisoija, koska en tiedä mistä löytäisin hänet jolta sain avun alunperin.
Olen huomannut että minulla tämä sairaus on kuin olisin alkoholisti, jos olen kokonaan ilman mässyjä, niin hyvin menee, mutta jos syön yhdenkin suklaapalan, keksin, jäätelön, niin taas mennään!