Kopioin tämän eräältä toiselta palstalta, koska en siellä saanut yhtään kommenttia:
Tässä siis vastaukseni esitettyihin kysymyksiin:
Tunnetko Sinä itsesi yksinäiseksi?
Tunnen: töissä, asuinalueellani, ilman sisaruksia…
Onko tilanteita, joissa koet sitä enemmän kuin tavallisesti?
Jossain tilanteessa tunnen itseni aivan käsittämättömän yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi!
Mistä luulet tunteesi johtuvan?
”Miksi synnyit maanpintaa polkemaan, kun olet täällä outo muukalainen…”
Miksi Sinusta on tullut yksinäinen?
Olosuhteiden pakosta; koska ei ole luontaisesti valtavaa ihmislaumaa ympärillä eikä enää sisaruksiakaan…
Oletko joskus nauttinut yksinolosta? Kaivannut sitä oikein?
Kyllä ja nautin edelleen, mutta olisihan se hienoa, jos joskus olisi jossain joku kaverikin.
Missä asioissa koet olevasi huonompi kuin muut?
Sosiaalisuudessa, avoimuudessa ja iloisessa pälpättämisessä.
Missä koet olevasi parempi kuin muut?
En osaa ilkeillä, juonitella, juoruilla, enkä "puukottaa selkään". Siksi kai olen itse tällainen hyljeksitty v***uilumagneetti?
Minkälaisen kuvan annat itsestäsi muille?
En tiedä, ehkä jotenkin vääränlaisen?! Etäisen ainakin… Olen hiljainen/ vähäpuheinen, koska piilotan tai yritän piilottaa ujouttani.
Missä tilanteissa olet tutustunut uuteen ihmiseen?
Aikuisopiskelussa sekä eräässä harrastuksessa, mutta ovat jääneet tuttavatasolle.
Minkälaisissa tilanteissa olet aikaisemmin saanut hyviä ystäviä?
Lapsena koulussa yli 30 vuotta sitten ja ollessani ns.vakituisessa työssä yli 15 vuotta sitten… En ole siis nykypäivänä saanut yhtään uutta ystävää pätkätöistä tai esim. lasteni ystävien äideistä.
Johtuneeko siitä, ettei kukaan ole tehnyt aloitetta, eli ei siis halua olla ystäväni? Tarvitsisin jonkun, joka tekisi aloitteen ja vaikka pyytäisi minua jonnekin, jolloin menisin mielelläni!
Tässä siis vastaukseni esitettyihin kysymyksiin:
Tunnetko Sinä itsesi yksinäiseksi?
Tunnen: töissä, asuinalueellani, ilman sisaruksia…
Onko tilanteita, joissa koet sitä enemmän kuin tavallisesti?
Jossain tilanteessa tunnen itseni aivan käsittämättömän yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi!
Mistä luulet tunteesi johtuvan?
”Miksi synnyit maanpintaa polkemaan, kun olet täällä outo muukalainen…”
Miksi Sinusta on tullut yksinäinen?
Olosuhteiden pakosta; koska ei ole luontaisesti valtavaa ihmislaumaa ympärillä eikä enää sisaruksiakaan…
Oletko joskus nauttinut yksinolosta? Kaivannut sitä oikein?
Kyllä ja nautin edelleen, mutta olisihan se hienoa, jos joskus olisi jossain joku kaverikin.
Missä asioissa koet olevasi huonompi kuin muut?
Sosiaalisuudessa, avoimuudessa ja iloisessa pälpättämisessä.
Missä koet olevasi parempi kuin muut?
En osaa ilkeillä, juonitella, juoruilla, enkä "puukottaa selkään". Siksi kai olen itse tällainen hyljeksitty v***uilumagneetti?
Minkälaisen kuvan annat itsestäsi muille?
En tiedä, ehkä jotenkin vääränlaisen?! Etäisen ainakin… Olen hiljainen/ vähäpuheinen, koska piilotan tai yritän piilottaa ujouttani.
Missä tilanteissa olet tutustunut uuteen ihmiseen?
Aikuisopiskelussa sekä eräässä harrastuksessa, mutta ovat jääneet tuttavatasolle.
Minkälaisissa tilanteissa olet aikaisemmin saanut hyviä ystäviä?
Lapsena koulussa yli 30 vuotta sitten ja ollessani ns.vakituisessa työssä yli 15 vuotta sitten… En ole siis nykypäivänä saanut yhtään uutta ystävää pätkätöistä tai esim. lasteni ystävien äideistä.
Johtuneeko siitä, ettei kukaan ole tehnyt aloitetta, eli ei siis halua olla ystäväni? Tarvitsisin jonkun, joka tekisi aloitteen ja vaikka pyytäisi minua jonnekin, jolloin menisin mielelläni!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä löytynyt juttujeni ymmärtäjiä täältäkään...
oikein odotit?
että joku muukin olisi vastannut noihin samoihin kysymyksiin!
että jauhettaisiin samat asiat, joita täällä joka viestissä käydään läpi, taas uudelleen, nyt vaan vähän eri muodossa. Tylsää...
käydä enemmän paikoissa, joista on mahdollista ystävä löytää. Jotkut löytävät jopa netin kauttakin ystäviä. Jos kuitenkin olet useinmiten töiden jälkeen vain kotonasi, täytyy itse muuttaa sitä omaa elämäänsä. Tuskin sinä mikään outo muukalainen olet, vain yksinäinen ja hiljainen? Ei se ole mikään este ystävien löytymiseen. Minulla on yksi ns. hyvä ystävä, mutta tapaamiset ovat jääneet nykyään puheluihin, koska hän yrittäjänä on niin kiinni työssään. Itselläni on perhe, kaksi lasta vielä kotona, ja täytyy myöntää, että kotona oleilen enemmän, kuin riittävästi. Voisiko jonkun harrastuksen kautta olla mahdollista ystävänkin löytyminen? Jossain käytkin, kuten kerroit, mutta löytyisikö joku uusi, mielenkiintoinen? Tai sitten täytyy vain mennä mukaan tapahtumiin, toimintaan, joissa on ikäisiäsi ihmisiä. Tosin minulla oli pitkäaikainen ystävä (yli 80v) muutti naapurista kauemmas, ja eipä ole sen jälkeen paljoa oltu tekemisissä. Omaa laiskuuttani. Hyvä, ettet ole "selkäänpuukottaja", sellaisia ei haluakkaan ystäväkseen, et varmaan sinäkään?
Nimimerkkini on puolierakko siksi, koska en ole täysin yksin, mutta puolittain yksin...
Minulla on mies ja lapset, mutta silti tunnen liian usein itseni yksinäiseksi. Jos mies on matkoilla, niin eipä täällä kukaan käy eikä kukaan soita (no äitini sentään).
Minunkin kohdallani taitaa suuressa määrin olla kyse henkisestä yksinäisyydestä, koska esim. töissä ei ole ketään samanhenkistä ihmistä.
Olen hiljainen ja siksi en tutustukaan helposti uusiin ihmisiin, esim. juuri koulun vanhempienilloissa muut ovat niin ystävää ja tuttavaa keskenään, mutta minä jään ulkopuolelle.
On minulla muutama ystäväkin, mutta heitä näen liian harvoin ja henkilö, joka oli ennen(?) paras ystäväni on ehkä jotenkin vieraantunut minusta, koska hän on sosiaalinen ja suosittu ja hänellä on niin paljon muitakin ystäviä. Varsinkin tämän asian vuoksi olen viime aikoina tuntenut itseni erityisen yksinäiseksi, koska se sielunsisar puuttuu ja siksi olenkin alkanut kaivata omaa siskoa, jollaista minulla ei ole koskaan ollutkaan...
omalta osaltani näin: en tunne itseäni yksinäiseksi. On perhe, sairaita sukulaisia riittää, ja hoitelen heidän asioitaan, sen minkä jaksan.
Jos on joitain tilaisuuksia, esim. vanhempain iltoja, tai vastaavia, olen siellä melkeinpä aina yksinäni ( miestä ei mukaan saa) mutta ei se minua kyllä häiritse. Kai olen siihen niin tottunut.
Yleensä kuljen nuorimmaiseni kanssa, missä milloinkin?
Ihmiset ovat niin erilaisia, jotkut viihtyvät yksinään, toiset isoissa tilaisuuksissa.
Ehkä tämä yksinäisyys joskus vain tulee omia aikojaan, yks`kaks` huomaakin, että ei ole oikein ketään, kenelle juttelisi, kertoilisi iloistaan/suruistaan.
Itse olen hyvin vähän yksinäni, johtuen sairaasta lapsestani, mutta enpä ole erityisemmin kaivannut ns. omaa aikaa. Toisaalta, olisihan se joskus pieni loma, aivan yksin vaihtelua.
Ei ihmisen tarvitse olla kova "pälpättäjä", meidän luonteemme ovat vain erilaisia, ja sehän on aivan hyvä asia.
En minäkään ole selkäänpuukottaja, eikä juoruilu kiinnosta, omissa asioissa on tarpeeksi.
Toisaalta, jos on sitten liian hiljainen, niin silloin näiden ystävien saaminenkin on vaikeampaa. Pitäisikö vaan rohkeasti mennä rupattelemaan, esimerkiksi puolitutuille ihmisille? Josko se siitä lähtisi-toivottavasti.
Minäpä vastaan omalta kohdaltani samoihin kysymyksiin. Minä käsitän yksinäisyyden tässä yhteydessä lähinnä henkiseksi yksinäisyydeksi enemmän kuin seuran puutteeksi. Se tarkoittaa, että seurassakin voi olla yksinäinen. Toiset eivät tätä paradoksia ymmärrä. Luulen, että he ovat juuri niitä, joiden seurassa tuntisin itseni henkisesti yksinäiseksi.
Tunnetko Sinä itsesi yksinäiseksi?
Tunnen, koko ajan ja kaikkialla.
Onko tilanteita, joissa koet sitä enemmän kuin tavallisesti?
Seurassa tunnen itseni useimmiten enemmän yksinäiseksi kuin yksin ollessani.
Mistä luulet tunteesi johtuvan?
”Miksi synnyit maanpintaa polkemaan, kun olet täällä outo muukalainen…” :-) Koen erittäin vahvaa sivullisuuden tunnetta. Välillä tuntuu, että puhun vierasta kieltä. Toisaalta kyllästyn ja tuskastun, jos puheenaiheet ovat koko ajan älyllisesti haasteettomia.
Miksi Sinusta on tullut yksinäinen?
Olen ollut aina yksinäinen. Välillä luulen löytäväni ymmärryksen toisen ihmisen kanssa. Useimmiten siinä käy niin, että tämä ihminen sulkee minut elämänsä ulkopuolelle ja huomaan taas olevani yksin.
Elän yksin, en ole parisuhteessa, ei ole lapsia, vähät ystävät asuvat muilla paikkakunnilla. Olen siis yksinäinen myös olosuhteiden pakosta.
Oletko joskus nauttinut yksinolosta? Kaivannut sitä oikein?
Pidän yksinolosta, mutta liika on liikaa.
Missä asioissa koet olevasi huonompi kuin muut?
Pinnallisuudessa, kaksinaismoralismissa, esiintymisessä ja small talkissa.
Missä koet olevasi parempi kuin muut?
Empatiassa, kuuntelemisessa, vaikeiden abstraktien asioiden ymmärtämisessä, filosofisten kysymysten pohdinnassa.
Minkälaisen kuvan annat itsestäsi muille?
Voimakastahtoisen, kovaäänisen, jopa aggressiivisen.
Missä tilanteissa olet tutustunut uuteen ihmiseen?
Opiskellessa, töissä.
Minkälaisissa tilanteissa olet aikaisemmin saanut hyviä ystäviä?
Koulussa 15 vuotta sitten. Opiskeluaikoina.