Suomen pankit kaatuu?

mustakaatuntuusilt.

> Suomen pankit kaatuu? huomenna?

> eikös niin?

Ei hitossa. Hymiö vetoa siitä, ettei yksikään kaadu. Ainakaan huomenna. :)

Tietenkin ne kaatuu.

Jotta tajuaa, mitä on tekeillä, niin esimerkki on paikallaan.

Oleta että sinulla on kaksi pankkia: A ja B. Kumpikin saa 100 miljoonaa € rahaa sijoittajilta.

Oleta myös, että kaikki korot tässä esimerkissä ovat 10%.

Nyt pankit lainaavat rahat ensin toisilleen (warrantteja, johdannaisia, suoria lainoja jne.) ja sitten lainaavat ne yrityksille ja yksityisille.

Rahat on helppo jäljittää takaisin. 100 miljoonaa niin kutsuttuun reaali-ekonomiaan (asuntolainoihin, tehtaisiin ym) ja kaveri joka ottaa asuntolainan tekee töitä, maksaa lainan ja korot ja ostaa tehtaan tuotteen, jonka voitoista maksetaan yrityksen lainat.

Jos kaikki lainat oletetaan maksettavksi takaisin samanaikasesti, kumpikin pankki saa 110 miljoonaa takaisin, vaihtavat ne päikseen ja sitten antavat ne sijoittajille (kaikki korot ja voitot 10%). Ok, toimii.

Mutta mitä tapahtuu, jos edellisen esimerkin sijaan pankit saavat 200 miljonaa, mutta sijoituksia reaaliekonomiaan on kuitenkin samat 100 miljoonaa? Pankit vaihtavat 200 miljoonaa keskenään ja sijoittavat 100 'katutasolle'. Jälleen katutason ihmiset maksavat velkansa takaisin 10% korolla. Jonka jälkeen pankit maksavat toisilleen 200 miljoonaa samalla korolla ja lopulta sijoittajille 220 miljoonaa takaisin.

Voit tehdä laskut kuinka haluat, mutta kumpikin pankki on 10 miljoonaa miinuksella! Tämä tapahtuu, kun finanssi-sijoitukset ylittävät roimasti reaali-sijoitukset. Kun finanssi-tuotanto suhde siirtyy liiaksi finanssien puolelle, pankit alkavat siis automaattisesti vuotaa ulos rahaa. Sijoitukset ja talletukset korkoineen veivät siis enemmän, kuin sijoittajat ja lainat tuovat sisään. Siinä tilanteessa pankit lakkaavat lainaamasta, eli tapahtuu juuri tälläinen 'credit crunch'.


Tavallisesti tälläiset niiaukset ovat kohtuullisen pieniä. Yksittäinen pankki silloin tällöin löytää itsensä tilanteesta, jossa sillä ei ole rahaa vastata sijoittajien vaatimuksiin ja omiin sopimuksiinsa. Tämä johtuu siitä, että aina 30-luvulta lähtien keskuspankit ja hallitukset ovat rajoittaneet säädoksillä ja reserveillä pankkien välistä lainanantoa ja sijoituksia erilaisiin finanssimaailman instrumentteihin.

Ikävä kyllä eräänlainen vapaa-kapitalismi usko valtasi hallinnot Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja näitä säädöksiä on purettu ja niin erilaiset finanssitalot syöksyivät sijoittamaan toisiin finanssitaloihin. Se oli voitollista ja toimivaa, mutta sisälsi riskin: Jos pankit eivät jatkuvasti saaneet lisää sijoittajia (lisää rahaa) ne eivät pystyneet maksamaan edellisille sijoittajille näiden rahoja takaisin, sillä niillä ei ollut läheskään tarpeeksi omaisuutta reaaliekonomiassa pystyäkseen myymään. Ja kun tämä lisätään siihen, että yksi ainoa pankki saattoi romahtaessaan repiä kymmenen uutta mukanaan (koska ne olivat sijoittaneet toisiinsa) niin kukaan ei ole halukas vaarantamaan mitään.

Suomen pankit ovat samassa tilanteessa. Nordea esimerkiksi esitti tarjouksen, jossa se antaa 7% koron talletukselle, mutta vain jos sama summa sijoitetaan jollekin se rahastolle. Tuo on epätoivoista tarvetta käteiselle. Ja osoitus, Nordean rahastojen oikeasta terveydentilasta.