Muita kuin vanhoillisia?

täällä on kaikki sortit mukana.

taitaapa ollasuomi 24:sen henkilökuntakin asialla.
siksi vilkasta ja värikästä on touhu täällä!

Harvemmin kurkistelen palstalle, mutta joskus uteliaisuus voittaa. Palstan taso ei ole häävi, mutta joskus on ollut mielenkiintoisiakin keskusteluja. Olen esikoinen.

Kyllä, tottakai seuroissa saa käydä kuka vaan. Mene vaan ihan vapaasti mukaan.

Eikö kirkollisissa ilmoituksissakaan ole seura-aikoja ilmoitettu? Isommilla paikkakunnilla ainakin kirkollisissa ilmoituksissa (ev.lut.) on seura-ajat ja osoitteetkin ilmoitettu.

Silloin tällöin tulee ulkopuolisia uskoon. Kutsumme suusanallisesti tuttujamme kuuntelemaan ja lehdissä on ilmoituksia seuroista. Kaikki ovat tervetulleita seuroihin. Muuten emme pidä meteliä itsestämme. Ollaan sellasia tavallisia pulliaisia.

Käy siellä Sanan kuulossa sellaisiakin, joille ei ole asia ihan selvinnyt, mutta jotka muuten haluavat käydä siellä, kun heidän mukaansa saarnataan "tervettä Sanaa". Saattavat käydä sitten jossain muuallakin kuuntelemassa. Ihmisillä on täysi vapaus tulla ja mennä.

...koskaan esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudesta?

Luulen, että olet ainakin suviseuroista kuulut jos et muusta. Ihmisten tavoittamisen harrastaminen on ehkä väärä sana aj oikeampi ois toimiminen peittelemättömänä ja julkisesti silloin kun toimitaan (suviseurat esim. ym)

Siitä vain esikoislestadiolaisten seuroihin! Kyllä siellä voi käydä ihan kuka tahansa vaikka joka sunnuntai. :)

Mitä tulee parannuksen tekemiseen entisestä uskovaisuudesta, niin se kuulostaa minun mielestäni aika absurdilta ajatukselta. Eihän uskovaisuudesta voi tehdä parannusta. Käy siellä kuuntelemassa, ja mieti sitä sanaa kuunnellessa onko sinulla jo se usko, joka antaa autuuden ja ikuisen elämän, vai puuttuuko jotain. Sillähän se selviää. Jos sinulla jo on se usko niin sittenhän kaikki on hyvin, mutta jos ei ole, niin siellä saarnattu sana voi sen vaikuttaa.

Seuroista ilmoitellaan usein lehdissä, ja jos paikkakunnalla on esikoislestadiolaisten rukoushuone, niin usein siellä lukee jossain seinässä tai ilmoitustaulussa seurojen ajat. Mutta tietämättä paikkakuntaa on vähän vaikea sanoa sen tarkemmin.

Kyllähän lestadiolaiset lähetystyötä tekevät, mutta muualla kuin kotimaassa.
Esikoislestadiolaisten seuroissa voi sulautua joukkoon, jos naisena pistää huivin päähän ja hameen päälle seuroihin tai miehenä jättää solmion kotiin.
Itse olen esikoislestadiolaisesta kodista, joka vasta keski-ikäisenä aloin käydä uudelleen seuroissa. Eikä mitään ongelmia ollut.
Esikoisten jälkikasvu ei taida kaiken kaikkiaankaan olla yhtä rikasta ja runsasta kuin vanhoillisilla.
Kyllä olisikin kova kohtalo vanhoillisilla vaikkapa Kiinassa, jossa lapsia saa perheeseen syntyä vain yksi.
Täällä Suomessa sitä eletään kuin pellossa ja lapsia tehdään vaikka kaksikymmentä. Tai 24 lasta, joka on suurin yhteen perheeseen syntynyt lapsimäärä, josta olen kuullut. Mutta lestadiolaiset eivät ajattele globaalisti - kuten on lapsimäärissä nähty.
"Enhän minä mikään lehmä ole", sanoi eräs uskovainen tyttö, kun joku sanoi hänen varmaan saavan vähintään kaksitoista lasta naimisiin mentyään. Ei siis tee. Lopulta hän sai kaksi lasta.