Luin todella järkyttävän yleisöosastokirjoituksen
eilisesestä Iltiksestä:lapsen hätä on nähtävä.
Samaa voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Miehelleni viinakassi ja sentuoma nautinto olivat tärkeämmät kuin se pikkupoika,joka jumaloi isäänsä.
Hän jopa valitsi ammatin Isänsä mukaan,autonasentaja.
Heräsin karuuntodellisuuteen keskiyöllä,puhelinsoitto ,kertoi poikani oli kuollut lääkeiden yliannostukseen.
eilisesestä Iltiksestä:lapsen hätä on nähtävä.
Samaa voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Miehelleni viinakassi ja sentuoma nautinto olivat tärkeämmät kuin se pikkupoika,joka jumaloi isäänsä.
Hän jopa valitsi ammatin Isänsä mukaan,autonasentaja.
Heräsin karuuntodellisuuteen keskiyöllä,puhelinsoitto ,kertoi poikani oli kuollut lääkeiden yliannostukseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis näemmekö läheisten hätää?Ja kuinka puutua,ko tilanteeseen?
Resulssipula?
lohduttaa,mutta sinä jos kuka sitä nyt tarvitset.
Otan osaa suruusi,jos osaisin lohduttaisin sinua enemmän, toivottavasti saat sitä ystäviltäsi,ja hyvä kun voit siittä kertoa, varmaankin joku ÄITI syyttelee itseään, mutta näin ei saa olla ,elämässä vaan menee joskus raiteet sekaisin.
Pikaista toipumista sinulle toivon.
Mie aina pojan kanssa pari kertaa kuussa otan
saunassa pullon kaljaa, siis yhteensä neljä
pulloa. Ollaan kaverit, siis hyvät kaverit.
Luin juuri artikkelin, jossa todetaan, että lapsensa menettäneitä vanhempia on vaikea lohduttaa ja lähestyä.
Jokainen ymmärtää sen tuskan ja surun laajuudeen, ja siksi ei osaa eikä kykene lähestymään surevia vanhempia.
Toivottavasti sinulla oli ja on hyviä lähimmäisiä, joilla on taito tukea sinua.
Otan osaa suruusi.
Jumalan sallimus,
ma tahtos teen ja
nyt se tulkoon mik on
tullakseen,
pahinkin päivä vierii verkalleen.
Shakespeare
muuta siitä vuodesta en muista kuin tsernobylinydinvoimalan tuhon ja Kekkonen kuoli.
Töissä kävin jokapäivä,se ehkä piti minut jotenkin elämässä kiinni.
Kävin psykiatrilla,mutta lääkkeitä söin tosi vähän.
Vanhukset tekevät itsemurhia yllättävän paljon,niistä tosin puhutaan vähenmän.
Minullakin pari naapuria poisti itsensä muonavahvuudesta,viimeisin juhannuksen alla.
puhuneen tuosta poikasi kuolemasta.Aina lapsen kuolema on kauheinta, ja varsinkin tuolla tavalla.kun aikaa on kulunut voi varmaan paremmin sitä ajatella.
Eihän sitä varmaan ikinä hyväksy mielessään, eikä voi unohtaa. Mutta onneksi jotain helpotusta tuo aika saa aikaiseksi.
Eihän sitä muuten itsekkään jaksaisi elää sen surunsa kanssa.
olen ihaillut sinua kun olet kuitenkin niin positiivinen,ja mukavalla tavalla tarinoitasi ilmaiseva ihminen.
Ehkä tuommoinen laittaa ne elämän arvot oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tule mieleen "narista ja valittaa" toisarvoisista ja joutavista, eikä pikkuasioista.
KUn ne ikävät pikkuasiat voi ilmaista positiivisella tavalla.
Minun on vaikeaa ymmärtää niin kyllästyneitä ihmisiä ,että lopettavat päivänsä.
Se täytyykin olla kova masennus,joka on hoidon tarpeessa.
Juuri runsas kuukausi minun naapuri ,minullekkin tuttu .nuori 22v nainen ,päätti päivänsä.
Hän oli ruotsin suomalainen ja muistan hänet kun hän syntyi.
Lähimmäiset,eivät ollet huomanneet mitään erikoista ennen sitä.
Otsikko lienee lainaus raamatusta,koska nuo sanat olivat adressissa,jonka rovasti-sukulaisemme lähetti meille äidin kuoltua.
Miten lohduttaa ihmistä, joka on menettänyt rakkaan omaisen? Itse en ainakaan ole löytänyt sanoja, vaikka kuinka olisin halunnut toista lohduttaa. En ole osannut muuta kuin halata.
Ainoa, mitä olen osannut, on kuunteleminen, ja se tuntuu niin vähäiseltä.
Toivon, että sinua lohduttaa meidän mukanaolomme surussasi.
Iloa, valoa ja voimia sinulle!
toista kylliksi lohduttaa suuressa tuskassa,elettävä on itsensä takia,jotta jaksaisi tämän kummallisen elämän tarkoituksen kestää.
Ei surua voi loputtomiin jatkaa,on löydettävä muita tarkoituksia,niitä on.
Karua todellisuutta on elää läpikäyneenä oman lapsensa narkomaanielämä,se on ikuisesti mukana,vaikka lapsi,nuori,aikuinen aineista irti pääsisikin.
Meidän on päästettävä irti lapsistamme,eivät he enää ole meidän lapsuutensa jälkeen.Heidän on elettävä oma elämänsä iloineen ja omine tuskineen.Tai kuoltava,jos niin on määrä.
Syyllisyyden taakkaa emme saa ottaa kannettavaksemme.
Emme voi loputtomiin surra ja kysellä miksi,miksi.Koska emme sitä tiedä.Lohduttautua voi lapsen,nuoren,läheisen kuollessa:Näin oli määrä.Elämään raivokkaasti takertumalla,voimme ehkä löytää jonkinlaisen tarkoituksen...emme unohda itseämme emmekä jäljellejääneitä.
Vaikka kovalta tuntuu sanoa,tyytyä täytyy...kun muuta ei voi.Olemme rakastaneet sydämemme pohjasta ja edesmennyt läheisemme on turvassa,se oli se tarkoitus.
Kaarlo Sarkian runo:
Älä elämää pelkää.
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje;
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä menneen raunioilla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa,kahleeton tuulen tavoin;
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun".
Elon maljasta juovu,
taas siitä,jos tarpeen,kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Vere Teleniuksen "Miljoona ruusua",
Sain eilen hyvän Radio sivun ,josta tulee hyvää vanhaa musiikkia-.
Radio Pooki Kirjoitin sen vain Googleen.