Pienimies näen Sinun kasvavan

etsivivä-amadeus

Luin todella järkyttävän yleisöosastokirjoituksen
eilisesestä Iltiksestä:lapsen hätä on nähtävä.

Samaa voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Miehelleni viinakassi ja sentuoma nautinto olivat tärkeämmät kuin se pikkupoika,joka jumaloi isäänsä.
Hän jopa valitsi ammatin Isänsä mukaan,autonasentaja.

Heräsin karuuntodellisuuteen keskiyöllä,puhelinsoitto ,kertoi poikani oli kuollut lääkeiden yliannostukseen.

13

811

    Vastaukset 13

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • etsivivä-amadeus

      Siis näemmekö läheisten hätää?Ja kuinka puutua,ko tilanteeseen?
      Resulssipula?

      • lohduttaa,mutta sinä jos kuka sitä nyt tarvitset.

        Otan osaa suruusi,jos osaisin lohduttaisin sinua enemmän, toivottavasti saat sitä ystäviltäsi,ja hyvä kun voit siittä kertoa, varmaankin joku ÄITI syyttelee itseään, mutta näin ei saa olla ,elämässä vaan menee joskus raiteet sekaisin.

        Pikaista toipumista sinulle toivon.


    • kaljaa...

      Mie aina pojan kanssa pari kertaa kuussa otan
      saunassa pullon kaljaa, siis yhteensä neljä
      pulloa. Ollaan kaverit, siis hyvät kaverit.

    • Luin juuri artikkelin, jossa todetaan, että lapsensa menettäneitä vanhempia on vaikea lohduttaa ja lähestyä.
      Jokainen ymmärtää sen tuskan ja surun laajuudeen, ja siksi ei osaa eikä kykene lähestymään surevia vanhempia.

      Toivottavasti sinulla oli ja on hyviä lähimmäisiä, joilla on taito tukea sinua.
      Otan osaa suruusi.

    • Maalaismies*

      Jumalan sallimus,
      ma tahtos teen ja
      nyt se tulkoon mik on
      tullakseen,
      pahinkin päivä vierii verkalleen.

      Shakespeare

      • etsivivä-amadeus

        muuta siitä vuodesta en muista kuin tsernobylinydinvoimalan tuhon ja Kekkonen kuoli.

        Töissä kävin jokapäivä,se ehkä piti minut jotenkin elämässä kiinni.
        Kävin psykiatrilla,mutta lääkkeitä söin tosi vähän.

        Vanhukset tekevät itsemurhia yllättävän paljon,niistä tosin puhutaan vähenmän.
        Minullakin pari naapuria poisti itsensä muonavahvuudesta,viimeisin juhannuksen alla.


      • etsivivä-amadeus kirjoitti:

        muuta siitä vuodesta en muista kuin tsernobylinydinvoimalan tuhon ja Kekkonen kuoli.

        Töissä kävin jokapäivä,se ehkä piti minut jotenkin elämässä kiinni.
        Kävin psykiatrilla,mutta lääkkeitä söin tosi vähän.

        Vanhukset tekevät itsemurhia yllättävän paljon,niistä tosin puhutaan vähenmän.
        Minullakin pari naapuria poisti itsensä muonavahvuudesta,viimeisin juhannuksen alla.

        puhuneen tuosta poikasi kuolemasta.Aina lapsen kuolema on kauheinta, ja varsinkin tuolla tavalla.kun aikaa on kulunut voi varmaan paremmin sitä ajatella.
        Eihän sitä varmaan ikinä hyväksy mielessään, eikä voi unohtaa. Mutta onneksi jotain helpotusta tuo aika saa aikaiseksi.
        Eihän sitä muuten itsekkään jaksaisi elää sen surunsa kanssa.
        olen ihaillut sinua kun olet kuitenkin niin positiivinen,ja mukavalla tavalla tarinoitasi ilmaiseva ihminen.
        Ehkä tuommoinen laittaa ne elämän arvot oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tule mieleen "narista ja valittaa" toisarvoisista ja joutavista, eikä pikkuasioista.
        KUn ne ikävät pikkuasiat voi ilmaista positiivisella tavalla.


      • etsivivä-amadeus kirjoitti:

        muuta siitä vuodesta en muista kuin tsernobylinydinvoimalan tuhon ja Kekkonen kuoli.

        Töissä kävin jokapäivä,se ehkä piti minut jotenkin elämässä kiinni.
        Kävin psykiatrilla,mutta lääkkeitä söin tosi vähän.

        Vanhukset tekevät itsemurhia yllättävän paljon,niistä tosin puhutaan vähenmän.
        Minullakin pari naapuria poisti itsensä muonavahvuudesta,viimeisin juhannuksen alla.

        Minun on vaikeaa ymmärtää niin kyllästyneitä ihmisiä ,että lopettavat päivänsä.

        Se täytyykin olla kova masennus,joka on hoidon tarpeessa.

        Juuri runsas kuukausi minun naapuri ,minullekkin tuttu .nuori 22v nainen ,päätti päivänsä.

        Hän oli ruotsin suomalainen ja muistan hänet kun hän syntyi.

        Lähimmäiset,eivät ollet huomanneet mitään erikoista ennen sitä.


      • ullamirjami kirjoitti:

        Minun on vaikeaa ymmärtää niin kyllästyneitä ihmisiä ,että lopettavat päivänsä.

        Se täytyykin olla kova masennus,joka on hoidon tarpeessa.

        Juuri runsas kuukausi minun naapuri ,minullekkin tuttu .nuori 22v nainen ,päätti päivänsä.

        Hän oli ruotsin suomalainen ja muistan hänet kun hän syntyi.

        Lähimmäiset,eivät ollet huomanneet mitään erikoista ennen sitä.

        Otsikko lienee lainaus raamatusta,koska nuo sanat olivat adressissa,jonka rovasti-sukulaisemme lähetti meille äidin kuoltua.

        Miten lohduttaa ihmistä, joka on menettänyt rakkaan omaisen? Itse en ainakaan ole löytänyt sanoja, vaikka kuinka olisin halunnut toista lohduttaa. En ole osannut muuta kuin halata.

        Ainoa, mitä olen osannut, on kuunteleminen, ja se tuntuu niin vähäiseltä.


      • etsivivä-amadeus kirjoitti:

        muuta siitä vuodesta en muista kuin tsernobylinydinvoimalan tuhon ja Kekkonen kuoli.

        Töissä kävin jokapäivä,se ehkä piti minut jotenkin elämässä kiinni.
        Kävin psykiatrilla,mutta lääkkeitä söin tosi vähän.

        Vanhukset tekevät itsemurhia yllättävän paljon,niistä tosin puhutaan vähenmän.
        Minullakin pari naapuria poisti itsensä muonavahvuudesta,viimeisin juhannuksen alla.

        Toivon, että sinua lohduttaa meidän mukanaolomme surussasi.

        Iloa, valoa ja voimia sinulle!


    • äiti¤¤

      toista kylliksi lohduttaa suuressa tuskassa,elettävä on itsensä takia,jotta jaksaisi tämän kummallisen elämän tarkoituksen kestää.
      Ei surua voi loputtomiin jatkaa,on löydettävä muita tarkoituksia,niitä on.
      Karua todellisuutta on elää läpikäyneenä oman lapsensa narkomaanielämä,se on ikuisesti mukana,vaikka lapsi,nuori,aikuinen aineista irti pääsisikin.
      Meidän on päästettävä irti lapsistamme,eivät he enää ole meidän lapsuutensa jälkeen.Heidän on elettävä oma elämänsä iloineen ja omine tuskineen.Tai kuoltava,jos niin on määrä.
      Syyllisyyden taakkaa emme saa ottaa kannettavaksemme.
      Emme voi loputtomiin surra ja kysellä miksi,miksi.Koska emme sitä tiedä.Lohduttautua voi lapsen,nuoren,läheisen kuollessa:Näin oli määrä.Elämään raivokkaasti takertumalla,voimme ehkä löytää jonkinlaisen tarkoituksen...emme unohda itseämme emmekä jäljellejääneitä.
      Vaikka kovalta tuntuu sanoa,tyytyä täytyy...kun muuta ei voi.Olemme rakastaneet sydämemme pohjasta ja edesmennyt läheisemme on turvassa,se oli se tarkoitus.

      • Kaarlo Sarkian runo:

        Älä elämää pelkää.

        Älä elämää pelkää,
        älä sen kauneutta kiellä.
        Suo sen tupaasi tulla
        tai jos liettä ei sulla,
        sitä vastaan käy tiellä,
        älä käännä sille selkää.
        Älä haudoille elämää lymyyn kulje;
        Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

        Kuin lintu lennä,
        älä menneen raunioilla
        nykyhetkeä häädä.
        Suo jääneen jäädä,
        suo olleen haudassa olla,
        tulevaa koe vastaan mennä.
        Ole vapaa,kahleeton tuulen tavoin;
        On kuoleman portti aina avoin.

        Älä koskaan sano:
        "Tämä on iäti minun".
        Elon maljasta juovu,
        taas siitä,jos tarpeen,kivutta luovu.
        On maailman rikkaus sinun,
        kun mitään et omakses ano.
        Elä pelotta varassa yhden kortin:
        Näet aina avoinna kuoleman portin.


      • susmorsian kirjoitti:

        Kaarlo Sarkian runo:

        Älä elämää pelkää.

        Älä elämää pelkää,
        älä sen kauneutta kiellä.
        Suo sen tupaasi tulla
        tai jos liettä ei sulla,
        sitä vastaan käy tiellä,
        älä käännä sille selkää.
        Älä haudoille elämää lymyyn kulje;
        Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

        Kuin lintu lennä,
        älä menneen raunioilla
        nykyhetkeä häädä.
        Suo jääneen jäädä,
        suo olleen haudassa olla,
        tulevaa koe vastaan mennä.
        Ole vapaa,kahleeton tuulen tavoin;
        On kuoleman portti aina avoin.

        Älä koskaan sano:
        "Tämä on iäti minun".
        Elon maljasta juovu,
        taas siitä,jos tarpeen,kivutta luovu.
        On maailman rikkaus sinun,
        kun mitään et omakses ano.
        Elä pelotta varassa yhden kortin:
        Näet aina avoinna kuoleman portin.

        Vere Teleniuksen "Miljoona ruusua",
        Sain eilen hyvän Radio sivun ,josta tulee hyvää vanhaa musiikkia-.
        Radio Pooki Kirjoitin sen vain Googleen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä Yllätti

      Kaivatussasi?
      Ikävä
      205
      2029
    2. Ei enää ulkoteltta ruokaa.

      Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,
      Kuhmo
      48
      1186
    3. Jos sussa toisessa on yhtään miestä

      Ja kadut tekemisiäsi niin menet poliisin puheille, paljastat kaiken oman osuutesi ja kerrot mitä kaikkea se toinen on te
      Ikävä
      174
      1082
    4. Se katse...

      Täynnä rakkautta. Kunpa olisin tajunnut.
      Ikävä
      81
      976
    5. En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen

      Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää
      Ikävä
      56
      861
    6. 69
      772
    7. Muuttaisitko kaivattusi luokse

      heti asumaan? 🛒
      Ikävä
      100
      772
    8. Mitä eroavaisuuksia sinulla on

      kaivattusi kanssa? Esim. luonteessa. Haittaavatko erot vai ovatko vain rikkaus?
      Ikävä
      77
      737
    9. Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL

      Martina on kasvattanut fiksun tyttären.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      338
      677
    10. Onnettomuus

      Olivatko paikkakuntalaisia, jotka menehtyivät?
      Virrat
      26
      661
    Aihe