Luulin aina että tämä loputon viha ja itse inho josta ajoittain kärsin valtaisasti johtuisi liian rosoisesta lapsuudesta.
Siitä että isäni oli viikonloppu juoppo joka dominoi meitä jyrkillä mielipitäillään ja suomalaisen miehen perusluonteella uhkaillulla ja pelottelulla.
Luultavasti tälläkin oli osansa itseinhooni ja siihen että ruoskin itse itseäni.
Viime aikoina olen ollut fanaattisen kiinnostunut ihmismielestä. Olen lukenut siitä kirjoja varmaan kymmeniä ja kymmeniä sekä keskustellut asiosta ihmisten kanssa.
En vaan tunnu saavan oikeita vastauksia kysymyksiini.
Viimein tajusin, että ei alkoholiin menevä isäni minun itsetuntoani murentanut. Siitä olisin selvinnyt viimeistään silloin kuin muutin pois kotoa.
Minun ongelmani on rauma johon en löydä vastauksia.
En muista minkä ikäinen silloin olin ?
Tapahtuiko kaikki yhden kesän aikana ?
Minkä ikäinen kyseinen henkilö oli ja mikä oli hänen nimensä ?
On yksi henkilö minun lisäkseni joka voi vastata näihin kysymyksiin, nimittäin 7v vanhempi tätini.
Emme kuitenkaan ole väleissä, enkä usko hänen haluavan puhua siitä.
Joten onko kokemuksia, neuvoja, tuntemuksia, miten voin käsitellä tämän traumani.
Miten voi selvitä lapsena koetusta hyväksikäytöstä joka silloin tuntui leikiltä ja oli hauskaa.
Nyt muistikuvat munan koskettelusta, vanhan sedän hipeloinnista sekä munan työtämisestä sinuun ei enää naurata. Se kalvaa ja saa sinut inhoamaan itseäsi. Kukaan ei tiedä tästä, se on minun oma yksityinen helvettini.
Siitä että isäni oli viikonloppu juoppo joka dominoi meitä jyrkillä mielipitäillään ja suomalaisen miehen perusluonteella uhkaillulla ja pelottelulla.
Luultavasti tälläkin oli osansa itseinhooni ja siihen että ruoskin itse itseäni.
Viime aikoina olen ollut fanaattisen kiinnostunut ihmismielestä. Olen lukenut siitä kirjoja varmaan kymmeniä ja kymmeniä sekä keskustellut asiosta ihmisten kanssa.
En vaan tunnu saavan oikeita vastauksia kysymyksiini.
Viimein tajusin, että ei alkoholiin menevä isäni minun itsetuntoani murentanut. Siitä olisin selvinnyt viimeistään silloin kuin muutin pois kotoa.
Minun ongelmani on rauma johon en löydä vastauksia.
En muista minkä ikäinen silloin olin ?
Tapahtuiko kaikki yhden kesän aikana ?
Minkä ikäinen kyseinen henkilö oli ja mikä oli hänen nimensä ?
On yksi henkilö minun lisäkseni joka voi vastata näihin kysymyksiin, nimittäin 7v vanhempi tätini.
Emme kuitenkaan ole väleissä, enkä usko hänen haluavan puhua siitä.
Joten onko kokemuksia, neuvoja, tuntemuksia, miten voin käsitellä tämän traumani.
Miten voi selvitä lapsena koetusta hyväksikäytöstä joka silloin tuntui leikiltä ja oli hauskaa.
Nyt muistikuvat munan koskettelusta, vanhan sedän hipeloinnista sekä munan työtämisestä sinuun ei enää naurata. Se kalvaa ja saa sinut inhoamaan itseäsi. Kukaan ei tiedä tästä, se on minun oma yksityinen helvettini.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä hyväksikäytöstä voi toipua, mutta se vie aikaa. Itse olen sellaisessa. Se tie on pitkä ja vaivalloinen. Ensin pitää mennä lääkäriin, psykiatrille, joka voi ohjata terapiaan. Traumaterapia vaatii sitä osaavan terapeutin. Hyväksikäytöstä voi olla seurauksena dissosiaatiohäiriö, joka on hidas hoidettava. Tuo itseinho taitaa olla tavallinen hyväksikäytön seuraus, myös muistamattomuus on tavallista. Itsekin olin unohtanut kaksikymmentä ensimmäistä vuottani lähes täydellisesti, mutta vähitellen on muistini alkanut toimia. Mitään hyviä muistikuvia ei juuri ole mieleeni niiltä vuosilta muistunut. Olen traumatisoitunut muustakin kuin hyväksikäytöstä.