luin vanhoja ketjuja joissa lääkäri oli kertonut, että eka päivä on työpäivistä pahin, sen jälkeen helpottaa. No huomenna on infotilaisuus mitä yhteistyöneuvottelut tuonevat eteen... arvelin, että OK, käyn tänään työpaikallani ja huomenna on sitten helpompi päivä, pidempikin tuon infon vuoksi.
Omalla kohdallani tuo lääkärin arvio taisi mennä sikäli pieleen, että huominen ei ole mitenkään mahdollista, en usko että pystyn nousemaan sängystä ylös. Ehkä se on joskus noin, että ekan päivän jälkeen helpottaa, nyt en siihen kyllä usko tippaakaan. Ekan päivän jälkeen ei ole enää elämää, siltä tämä nyt tuntuu.
Oli kuitenkin kiva nähdä muutamia työkavereita ja sopia joistakin tulevista töistäkin. Ihan mielenkiintoista työtä, ja se työ pitäisi pystyä tekemään aika nopeasti, joten työpäivät tulevat olemaan käytännössä jokainen valveilla oleva tunti...
Nyt olen niin kipeä, etten tajua miten ihmeessä sairastuneet pystyvät käymään työpaikoillaan? Meidäthän todetaan täysin terveiksi vakuutuspuolen yksipuolisella päätöksellä ja sen jälkeen pitää pystyä töissä käymään, ellei etätyö sovi työn kuvaan, mutta vain jos työnantaja hyväntahtoisesti sitä suostuu järjestämään. Tänään tässä ja nyt päässäni kaikuu tuo tt-lääkärin lausuma "olet nyt täysin työnantajan hyväntahtoisuuden varassa", se oli lausahdus ammattitaudin varmistumisen jälkeen...
En ole palellut pitkään aikaan niin paljon kuin nyt ja kun palelu helpotti vähäsen, alkoi järkyttävä päänsärky. Itsesääli on sairautta ja sitäkin on liikkeellä ja paljon.
Työkaverit ihmettelivät ääntäni ja kyselivät miten pitkään olin talossa jo ollutkaan, kun olet noin kalpeakin. Joo siis tulin juuri sisään... kuiskaaminen onnistui normaalilla äänellä kyllä, puhuminen oli kammottavaa örinää. Siinä vaiheessa kun rinnan alueen kipu alkoi äityä pahemmaksi oli pakko poistua ja miettiä, olikohan tämä nyt järkevä juttu ollenkaan... ihan sama kuka on käyttänyt rahat ja minne, miten paljon rehtori on lainannut (ex) rahaa muilta yksiköiltä ja minne, päättäjät tekevät päätöksiä ja työkaverit lähtevät yksi toisensa perään muualle töihin, ne jotka pääsevät, tilalle ei oteta ketään ja yhä edelleen kerrotaan että 10-15 henkilöä on liikaa... pois lähteneitä ei sitten kait lasketa tähän leikkiin ollenkaan, yksi kertoi että vastaa nyt toisen ison yksikön projektista josta ei tiedä mitään ja vastuu on jo kokonaisuudessaan hänellä... oli katkera siitä miten meidän yli kävellään ja paska kaadetaan niskaan, eikä kukaan välitä...
kasvoja kirvelee, joten menen suihkuttelemaan kylmällä vedellä ja kylmennän taas tuon pyyhkeen... EI TÄMÄ OIKEASTI VOI OLLA TOTTA
Ainoa mikä tässä lohduttaa on, että astma on helposti hoidettava sairaus ja kyllähän astman kanssa työelämässä pärjää
Omalla kohdallani tuo lääkärin arvio taisi mennä sikäli pieleen, että huominen ei ole mitenkään mahdollista, en usko että pystyn nousemaan sängystä ylös. Ehkä se on joskus noin, että ekan päivän jälkeen helpottaa, nyt en siihen kyllä usko tippaakaan. Ekan päivän jälkeen ei ole enää elämää, siltä tämä nyt tuntuu.
Oli kuitenkin kiva nähdä muutamia työkavereita ja sopia joistakin tulevista töistäkin. Ihan mielenkiintoista työtä, ja se työ pitäisi pystyä tekemään aika nopeasti, joten työpäivät tulevat olemaan käytännössä jokainen valveilla oleva tunti...
Nyt olen niin kipeä, etten tajua miten ihmeessä sairastuneet pystyvät käymään työpaikoillaan? Meidäthän todetaan täysin terveiksi vakuutuspuolen yksipuolisella päätöksellä ja sen jälkeen pitää pystyä töissä käymään, ellei etätyö sovi työn kuvaan, mutta vain jos työnantaja hyväntahtoisesti sitä suostuu järjestämään. Tänään tässä ja nyt päässäni kaikuu tuo tt-lääkärin lausuma "olet nyt täysin työnantajan hyväntahtoisuuden varassa", se oli lausahdus ammattitaudin varmistumisen jälkeen...
En ole palellut pitkään aikaan niin paljon kuin nyt ja kun palelu helpotti vähäsen, alkoi järkyttävä päänsärky. Itsesääli on sairautta ja sitäkin on liikkeellä ja paljon.
Työkaverit ihmettelivät ääntäni ja kyselivät miten pitkään olin talossa jo ollutkaan, kun olet noin kalpeakin. Joo siis tulin juuri sisään... kuiskaaminen onnistui normaalilla äänellä kyllä, puhuminen oli kammottavaa örinää. Siinä vaiheessa kun rinnan alueen kipu alkoi äityä pahemmaksi oli pakko poistua ja miettiä, olikohan tämä nyt järkevä juttu ollenkaan... ihan sama kuka on käyttänyt rahat ja minne, miten paljon rehtori on lainannut (ex) rahaa muilta yksiköiltä ja minne, päättäjät tekevät päätöksiä ja työkaverit lähtevät yksi toisensa perään muualle töihin, ne jotka pääsevät, tilalle ei oteta ketään ja yhä edelleen kerrotaan että 10-15 henkilöä on liikaa... pois lähteneitä ei sitten kait lasketa tähän leikkiin ollenkaan, yksi kertoi että vastaa nyt toisen ison yksikön projektista josta ei tiedä mitään ja vastuu on jo kokonaisuudessaan hänellä... oli katkera siitä miten meidän yli kävellään ja paska kaadetaan niskaan, eikä kukaan välitä...
kasvoja kirvelee, joten menen suihkuttelemaan kylmällä vedellä ja kylmennän taas tuon pyyhkeen... EI TÄMÄ OIKEASTI VOI OLLA TOTTA
Ainoa mikä tässä lohduttaa on, että astma on helposti hoidettava sairaus ja kyllähän astman kanssa työelämässä pärjää
Vastaukset 43
Vanhimmat
" Ainoa mikä tässä lohduttaa on, että astma on helposti hoidettava sairaus ja kyllähän astman kanssa työelämässä pärjää "
Tuula Putuksen ja muiden alan asiantuntijoiden mukaan homeperäinen astma on nimenomaan VAIKEASTI hoidettavissa oleva sairaus ja siksi sen hoitokustannuksetkin yhteiskunnalle ovat valtavia.
yritän päästä tolpilleni ja lähteä käymään tänäänkin töissä. Ei ihan helppoa, mutta ehkä se tästä. Päänsärky ei vain lakkaa ja se saa aikaan pahoinvointia. On kuitenkin jo muutama asia liikahtanut eteenpäin, kun vain näyttäytyy ja on olemassa. Kyllä se tästä.
ja itse olet sen todistanut ettet voi työskennellä työpaikallasi. Jos oireesi ovat olleet selkeät ja olet käynyt niistä työterveyslääkärin näytillä työpäiväsi päätteeksi, asiassa ei varmasti ole paljoa epäselvää; saat terveyshaittaa edelleen työpaikastasi. Nyt sitten saikulle ja parantelet itsesi kuntoon ja mietit mitä sitten asialle teet.
kesti ennekuin meni ääni. Tapasin luottamusmiehen ulko-ovella ja kävelimme yhdessä hisseille. Ulkona ääneni oli normaali, päätäni särki ja olo oli huono. Hisseillä luottamusmies kysyi jotakin ja vastatessa ääni ei enää ollut normaali, vaan hirveää kröhinää vain.
Käynti oli työni puolesta kannattava, terveyden ei. Nyt en jaksa kommentoida enempää, menen nukkumaan ja pitäisi saada oksennettua sitä ennen, josko olo vähän helpottuisi. Niin, sen verran vielä, että rahahässsäkän luvut nousivat 900 000 euroon ja kerrottiin, että tämäkin on positiivinen veikkaus mitä tulossa on, väkeä pitäisi saada ulos 15-20... asiat esiteltiin todella fiksusti ja vouhkaamatta. Hirveä tilanne, jossa kysytään kyllä hermoja monilta jotka odottavat tämän vuoden puolella tulevia neuvotteluita saako pitää työpaikkaansa vaiko ei.
Hillittömän huono olla pahempi ilta kuin eilinen, oksentelin ja voin tosi huonosti. Pahoinvointi on järjettömän vaikea kestää.
Muistin, että sain sairaalasta Zofran 8 mg tabletin, oikeastaan kaksi, mutta yhden otin kun lähdin kotiin sairaalasta, toisen otin illalla. On pieni imeskelytabletti ja auttoi tuohon pahoinvointiin aika nopeasti. Nyt toivon, että vaikutus kestää, eikä pahoinvointi tule enää takaisin. Tärinä ja heikko olo, mutta päänsärky hellittää vähän, mutta vielä pitää olla vain istuvassa asennossa.
Hyvää tässä on se, että viimein löytyi ainakin yksi lääke, joka auttaa todellakin minua oireilun hoidossa. En tiedä saanko lääkäriä kirjoittamaan itselleni tuota lääkettä, mutta toivottavasti saan. Maksaa mitä maksaa, tuota lääkettä haluaisin pitää aina varalla.
ja nyt olen yrittänyt tehdä töitä. Uusi sovellus vain on aivan kökkö. Jos päätäni ei särkisi jo helvetisti, ainakin työnteon yrittäminen tuolla #"#"# sovelluksella sen saisi aikaan. Miten hitossa kaikki uudistuu aina huonompaan suuntaan. Tehdään sovelluksia joita kaikki osaavat käyttää ja unohdetaan se, että niiden pitäisi toimia lelua paremmin. On syynsä, miksi joku on vähän vaikeampaa, eikä sitä voi puristaa idioottimuottiin.
No eilisestä on jäljellä vapina, kurkkukipu, poskiontelot kipuilevat kiitettävästi, päänsärky ja nivelkivut. Nämä kaikki kestää kyllä, jos ja kun pahoinvointi loppuu. Joskus aamuyöllä menin kunnolla nukkumaan, sitä ennen vain istuva asento oli mahdollinen.
En väitä sairastavani mitään muuta kuin mitä diagnoosina on, sehän on se selkeä astma kosteusvauriomikrobeille. Ihan astman oireiluksi en näitä oireitani lukisi, vaikka maallikko olenkin.
Mitä tämä sitten on, en tiedä. Miten tietäisin, jos vuosia tutkineet lääkärit ja tutkijatkaan eivät tiedä.
Onpa kurja tilanne. Onko koskaan tässä matkan varrella käynyt ilmi, mitä kaikkea sieltä työpaikalta on löydetty? Miten voitkaan reagoida noin nopeasti? Ihmettelen myös työkavereitasi ja talon muita käyttäjiä (opiskelijoita?) miten he jaksavat ja kestävät (ja uskaltavat) työskennellä siellä. Kuinka moni onkaan sairastunut työpaikassasi?
Allekirjoittanut kysyvä x on ensimmäinen meidän työpaikassa näin pahasti sairastunut, mutta näillä näkymin en ole ainut. En tosin jaksa enää edes harmistua muiden puolesta, kun työnantaja ja omistajatahokaan eivät ole asiaan reagoineet mitenkään työskentelytiloja korjaten/parantaen. Aluksi yritin saada muutosta aikaiseksi, muttei se mitään vaikuttanut ja yksin on se ns. hankala tyyppi. Etänä minäkin tarkkailen tilannetta, ja sairaslomani jatkuu. Nyt jo vuosi täynnä.
Aleksis Kiven päivänä toivotan veljesten jääräpäistä henkeä ja sisukkuutta!
sinä tiedät tasan tarkkaa mitä oireita saat ja missä niitä saat. Olet kertonut tänne pitkää historiaa työpaikastasi,sairauksistasi ja lukemattomista eri lääkäreillä käynneistäsi sekä tutkimuksistasi.
Johan uunompikin osaa ynnätä eikä tarvitse ihmetelle sitä mistä oireilet. Jos kerran työpaikka on selkeä syy oireiluusi, miksi ihmeessä MENET SINNE AINA TAKAISIN KIPEYTYMÄÄN.
Jonkinlaista narsismia on tämänkin ihmisen vuodesta toiseen jatkuva ihmettely ja valittelu.
Myös sinun kohdallasi pätee se että pysymällä poissa altistavasta työpaikasta, voit säilyttää jonkintasoisen terveyden.
Kumpaa arvostat enemmän;
terveyttä vai työtäsi?
Valitsemalla toisen hylkäät toisen.
Jos tiedät mitä sairastan, niin kertoisitko sen minullekin? Lääkärini eivät sitä tiedä, eipä se käynyt ilmi TTL:n ammattitautitutkimuksissa, joten ihan mielenkiinnolla odotan sinun diagnoosiasi. Astma on jo käytetty, eikä se sovi oireiluun kovinkaan hyvin, sen verran ymmärrän minäkin.
Työtäni en tarvitse menettää, kosketuksen työpaikkaani kyllä ja siitä olen ilmoittanut jo esimiehelleni, etten enää koskaan tule käymään työpaikallani. Taapaamisia ehdotan läheisessä uudessa rakennuksessa, jossa en ainakaan aikaisemmin oireillut, nyt en tiedä sitäkään varmaksi, mutta mitä kukaan enää varmana voi pitää...
paitsi sitä, että sinä tiedät...
yritän löytää joskus kirjoittamani listan, mutta käytännössä määrät olivat allergiasairaalan tutkijoiden ja lääkäreiden mielestä hirvittäviä, yksi ammattitautia sairastava vei raportin myös allergiasairaalaan nähtäväksi, jotta saa lausunnollen tukea siitä, ettei työpaikka ole vuosienkaan korjausten jälkeen ongelmista vapaa. Tämä henkilö on osa-aikaeläkkeellä oman astmansa vuoksi ja tuo eläke myönnetään määräajaksi...
Muistaakseni kaikki vaarallisempiakin homeita, aktinobakteereita, hiivoja hillittömät määrät. Lisäksi remonteissa kävi ilmi, että seinissä oli käytetty asbestia, mutta siitä tiedosta vaiettiin, ettei työpaikkani maine kärsi...
Nyt meidän tulee olla hiljaa ja ymmärtää hillitöntä rahan haaskausta, joka vie meiltä 15-20 työpaikkaa, mutta parhaansa olivat yrittäneet... oli vain käynyt huono tuuri ja siinä meni liki miljoona euroa... ellei summa sitten vielä tuostakin paisu. Ex rehtori on entisellä palkallaan töissä, ilman opetusvelvollisuutta ja matkustelee... ja muiden pitää säästää... huhutaan, että erään poika on työpaikamme lahjoitusprofessuussa ison veden takana ja isi käy katsomassa miten poika pärjää... ja me muut säästämme... ja meidän tullee ymmärtää sisäilmanongelmien lisäksi se, että nyt pitää olla hiljaa, jotta työpaikan maine ei mene... ettei tule ikävää julkisuutta, sisäinen tarkastus menossa, kun kukaan ei tiedä minne se liki miljoona oikein lipsahtikaan, yksi puhuu hankkeista ja niiden rahoittamisesta, toinen mainonnasta ja markkinoinnista, yksi leväperäisyydestä ja kaikkeen luvan antanut matkustelee... ja me säästämme, ja olemme hiljaa ettei mene maine.
että jos oireilevat kosteusvauriorakennuksessa,niin sinne ei mennä. Mitä väliä sillä diagnoosilla sinulle on, eihän se sinua mitenkään paranna. Juokset diagnoosin perässä,kuvitteletko että jos saat diagnoosin vaikka nimeltään XXX, et enää oireile?
On täysin omaa tyhmyyttään altistuttaa itseään varsinkin kun sinulla on jo tänne kirjottamasi perusteella melko tarkka vainu siitä missä sairastut.
aika tärkeänä? Miksi sinulle sillä ei ole mitään väliä?
Etkö haluaisi mieluimmin oikean, kuin väärän diagnoosin ja sairautesi seurannan siinä samalla?
Kaikkiin sairauksiin ei ole olemassa diagnoosia. Rouva Kaari Sulkullakin on aika moninainen oireyhtymä. Jos joku tutkijaryhmä selvittää sille diagnoosin, niin veikkaan, että sen nimeksi tulee Parenthesis Syndrome.
on itse sitä mieltä, että parempi ettei ole diagnoosia, kuin se että tuo diagnoosi on revitty vessan seinästä.
ja ihan saman tasoista diagnostiikkaa kuin lääkäreilläkin on tapana tehdä silloin kun sormi menee suuhun ja siellähän se on lääkäreillä pysynyt näissä kosteusvaurioiden aiheuttamissa sairauksissa jo pitkään.
johan nuo fiksut tutkijat ja lääkärit löysivät sen astman. kovin on vaikeaa tutkia ja todeta, onneksi on pef-mittarit.
Hävettäisi olla tämän päivän lääkäri ja löytää näitä astmoja.
Tämä tapaus on aika selvä homma. Monilla työpaikoilla on tällaisia henkilöitä. Perussyy on siinä, että työn vaativuus ylittää henkiset voimavarat, jonka vuoksi ihminen kehittelee mitä erilaisimpia syitä, jotta voisi sosiaalisesti hyväksyttävästi laistaa työtehtävänsä. Tyypillistä on, että oireisto on luonteeltaan sellaista, että objektiivista näyttöä ei ole.
Henkisiä voimavaroja on tässä tapauksessa kulunut myös todellisiin sairauksiin, joista on levitelty tietoa auliisti näillekin palstoille. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että vaikutus terveydentilaan on vähäinen ja vaivat hyvin hoidettavissa. Esimerkkinä tuo kilpirauhasjuttu. Rouva kaarisulun toisaalla antama tieto, että hänet oli arvioitu anestesian yhteydessä riskiryhmään ASA 2, kertoo sen, että hän on leikkauskelpoisuutensa kannalta käytännössä tervettä vastaavassa kunnossa. Ongelmana on kuitenkin se, että kyseisellä henkilöllä näkyy olevan taipumus kehitellä vaivakärpäsistään sairaushärkäsiä. Hänen asiantuntemuksensa on mitä ilmeisimmin kovin vähäinen terveysasioista, mutta se ei estä häntä kaivelemasta kaikkia mahdollisia nippelitietoja ja tulkitsemasta niitä täysin pieleen ja väritettynä kolmanteen potenssiin. Näin henkiset resurssit eivät enää riitä työelämään, varsinkaan jos jo ennen sitä on toimittu kapasiteetin rajoilla.
1-2 minuuttia.....
Minusta alkaa tuntua, että kaikki Suomen selvännäkijät ovat majoittuneet tälle HOMESAIRAUDET-palstalle, ja sinä minun mielestäni kuulut tuon ryhmän parhaimmistoon.
Valitettavasti muutamasta tällä palstalla kirjoittavasta kosteusvauriomikrobiallergikostakin on tullut selvännäkijöitä niin itsensä kuin muidenkin tällä palstalla kirjoittavien työpaikkansa kosteusvauriomikrobialtistuksesta sairastuneiden suhteen, koskien heidän sairauksiaan.
Mitä tulee kohteenasi olevan henkilön arvosteluun, niin hänhän on yhä vielä työelämässä poliitikkojemme ylistämän etätyön
muodossa, KOSKA LÄÄKÄRILAUSUNTOJEN MUKAAN TYÖPAIKAN MIKROBIALTISTUS ja/tai ehkä hänen mielestään tai jopa, tuo myrkkyaltistuskin saattaisi aiheuttaa hänelle pysyviä keuhkovaurioita vaikkapa kroonisen astman muodossa.
Mitä tulee pilkkanimittelyysi "rouva kaarisulku", niin sinähän voisit selvännäkijänä kertoa olisiko hänen kilpirauhasensa päättänyt suurentua mikäli hänellä ei olisi ollut taustalla pitkäaikainen työpaikan aiheuttama kosteusvauriomikrobialtistus?
Noin rehellisesti kertoen minä OLEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ TOSIVITTUUNTUNUT kaikkiin maamme KOSTEUSVAURIOMIKROBISORVAREIHIN, siis niihin ihan oikeisiin.
Sain eilen suruviestin monivuotisen ystäväni kuolemasta. Hänkin sairastui työpaikkansa kosteusvauriomikrobialtistuksesta (homeastmaatikko) 1990-luvun loppupuolella.
No hänenkin hoitonsa oli tosihyvää kera ASTMAmassiiviastmalääkityksin mukaanlukien SIENILÄÄKITYS.
Mitä sinuun tulee, niin hakeudu hometyöpaikkaan ansaitsemaan leipäsi ja tutkiskele itseäsi kuinka kauan siedät sen tuottamaa mikrobialtistusta.
Jostain kumman syystä omankin työpaikkani työsuojelupäällikon huone sai perusteellisen mikrobikorjauksen sen jälkeen kun fibrosoiva alveoliitti todettiin eräällä työtoverillani.
Väität myös, että kosteusvauriomikrobialtistuksessa olevien oireisto on sellaista, että siitä ei saada objektiivista näyttöä.
Väittämäsi on jonnenjoutavaa, koska noita näyttöjä on saatu aikaiseksi maassamme sitten 1960-luvun.
Kun minä olen kirjallisesti vaatinut altistuksesta saamani AKUUTTIEN mikrobisairauksieni toteamista, niin sinähän voisit KOSTEUSVASURIOMIKROBIÄLYKKÄNÄ kertoa minulle miksi tuon näytön esittämiseen en ole saanut tilaa (kirjallinen pyyntö ja kirjallinen kieltäytyminen) polin keuhkolääkäriltä enkä TTL:ltä.
Pilkkanimeämäsi "Rouva sulkukaarenkin" kohdalla työnantajan tulisi huolehtia, kutsuessaan hänet työpaikka-altistukseen siitä, että keuhkomittaukset muut immuunijärjestelmän aktivoitumista mittaavat tutkimukset tehdään työpaikka-altistuksen jälkeen.
pahoivointiasi hillitsee siis sytostaatti-hoidon aiheuttaman pahoinvoinnin vähentämiseksi käytetty lääke? Uh-huh. Oireistosi kuulostaa ihan kauhealta, toivottavasti olet jo toipunut?
Jos itse saisin noin rajuja oireita, niin se olisi työnteon loppu siltä istumalta, oksentelua en kestä yhtään eikä siinä kunnossa tietysti voi työskennelläkään. Omat oireiluni ovat pahoissakin homepaikoissa yleensä ensimmäisinä nuhaa ja astmaa, sitten huimaus, päänsärky ym. yleisoireet. Pahoinvointi jää kuvotuksen tunteeksi, ellei maha/ruokatorvi ole todella ärsyyntynyt.
Onko sinulla tiedossa myös jotain parempaa särkylääkettä päänsärkyyn kuin tuo panacod? Minusta panacod lisää pahoinvointia, se pahentaa refluksioireitakin. Mitään muuta ei kuulemma ole tarjolla huonomahaisille?
PIKAISTA PARANEMISTA!
henkiset voimavarat, jos työpaikalla on hometta ja on sen takia siirretty etätyöhön? Ja ihan kaikilla työpaikoilla on tällaisia henkilöitä? Perusteluna käytät mm. leikkausriskiluokitusta asa 2, joka kai on astma-potilaalle tyypillinen. Huikeaa loogista päättelyä sinulta. Etätyössä oleminen on työtehtävien laistamista?
Voi ihmettä, voi ihmettä. Onneksi minä peruskoulu-pudokkaana olen hommissa, jotka eivät koskaan voi ylittää kenenkään henkisiä voimavaroja :-)))
muille asiallisesti kirjoittaville.
Mietin mikä sairastelussani joitakin ärsyttää? Miten ihmisille tulee tarve vielä kirjoitella ikävästi, vaikka tilanteeni on se mikä se on. Yhtäkään ongelmaa tai oiretta en liiottele, vähättelen ehkä, liioittele en. Kyllä tuon pahoinvointi noin vaikeaa on. Ja se on kyllä ihan hirvittävän vaikea kestää ja siksi ymmärrän hyvin syöpähoidoista kieltäytyviä. Kipu on ikävää, mutta se on kipua, pahoinvointi on täysin lamauttavaa.
Kysyin sähköpostitse tt-lääkäriltä tuota lääkettä käyttööni. Hän ehkä yritti soittaa minulle, mutta en juuri silloin sattunut siihen vastaamaan. Muita kuin lääkäreiltä tulevia nimettömiä soittoja ei puhelimeeni juurikaan tule. Nyt hän syyslomalla, joten odottelen sen päättymistä. Mietin jo keuhkolääkärillekin menoa, mutta en sitten saanut varattua aikaa. Kun se paras luottamus lääkäriin menee, ei sitä oikein enää pysty palauttamaan ja ajan varaaminen jää tekemättä.
Vaikeaa se oli seuraavana päivänä mitään tehdä, enkä paljon tehnytkään. Vähän laittelin viestejä ja kysymyksiä uuden sairaan kelvottoman softan tiimoilta.
Särkyyn minulla ei ole kuin Panacod tai Pandol ja ne molemmat ovat sikäli OK, etteivät ne juurikaan auta, jos eivät pahennakaan tilannettani. Sairaalassa anestesialääkäri kirjoitti jonkun kipulääkkeen vielä, mutta en tiedä minne hassasin sen reseptin, ehkä se löytyy tuosta kilpparikuoresta jonne sitä koskevaa tutkimusta laitoin. Anestesialääkäri olisi halunnut kirjoittaa kilpparileikkausen jälkeen Buranaa, mutta sitä en saa enää syödä, joten mietti olisiko Panadolista tai Panacodista mitään apua, arveli että ehkä ei. No kilpparin tiimoilta en mitään kipulääkettä sen ihmeemmin tarvinnutkaan, se nyt ei ollut iso juttu ollenkaan, ei kivun suhteen todellakaan. Eli leikkauskipu on ihan siedettävää, mutta käynti työpaikkani tiloissa on aivan sietämätöntä olotilan suhteen ja se olotila pahenee vain. Illalla noin klo 18 lähtien olotila oli hirveä, sitä ennen ääri paskamainen, sen jälkeen kestämätön, horkka, päänsärky, oksentaminen... sitä ei vain kestäisi mitenkään.
Mikä tuossa nyt sitten on niin ivattavaa, sitä en ymmärrä mitenkään. Se miksi kirjoitan tilanteistani on selvää, näin kävi minulle, yritä varoa, että ET USKO muita kuin ITSEÄSI. Ei ole olemassa kosteusvaurioista saatua helposti hoidettavissa olevaa sairautta, EIKÄ IKINÄ kannata luottaa siihen, että AMMATTITAUTITUTKIMUKSET olisivat turvallisia!
En vieläkään voi ymmärtää miten oireiluni vaikeutuu vaikeutumistaan. Mikäli lääninlääkäri kirjoittaa jotakin ympäripyöreää vastineessaan, toivon, että saan mahdollisuuden lääkäreiden ja tai muun virkavallan valvoessa, altistaa itseäni työpaikallani ja sen jälkeen tutkitaan sitten mitä se minulle tekee. Ja kenen pää se on sekaisin, lääkäreiden jotka eivät hyväksy kuin kirjallisia tapauksia, joissa kosteusvauriot aiheuttavat enemmänkin kuin vain sitä simppeliä astmaa. Mihin ne oikeat ihmiset muka häviävät, jos niitä tapauksia löytyy ihan tutkimuksistakin? Vai onko vain tärkeää kirjoittaa, että saattaahan se aiheuttaa vaikka mitä, vaan ei ole tärkeää todeta MIKÄ ja MISSÄ ja KENELLE sitä haittaa aiheutuu.
Miten työpaikkani voi olla nuorten opiskelupaikkana? Jos OPM suostuu siihen, että tuota h¤#&¤&tin rakennusta korjataan, ja tuohon läävään laitetaan meidän kaikkien rahaa hillittömät määrät, on päättäjillä kyllä pahasti sitä itseään päässä. Siellähän ne omatkin nuoret opiskelevat, käytännössä hyvin suuri osa on varakkaiden vaikuttajien lapsia, taiteellisuus se kun kulkee useien suvuittain.
Ei tuo rakennus mihinkään tervehdy, enkä ole ainoa, en ensimmäinen, en viimeinen, joka tuon rakennuksen sisäilmaa ei kestä. MIKÄ siellä mättää? Luulisi sen kiinnostavan, ennen kuin on liian myöhäistä, ei mistään ihan pienistä ongelmista ole kyse.
Rakennuksen ilmastointi oli niin kovalla, että sen huminan huomasi selvästi ja se oli HUOMATTAVASTI kovemmalla, kuin mitä se oli silloin kun itse sairastuin. Tuli mieleen, että nyt tuo ilmastointi vetää KAIKKI paskat sieltä kostuneista merenpuolen seinistä sisään, kaikista korjaamattomista vesivahingoista, kaikki mahdolliset myrkyt pitkin taloa olleista pikku pajoista, joissa ei ollut ilmastointia, ei viemäröintejä.
Talo on museoviraston suojelukohde, joka pitäisi purkaa pois. Mutta 10 kerrosta, hillittömät määrät neliöitä ja suuret taiteelliset unelmat näyttävästä taiteellisesta keskuksesta...
Millä hinnalla?
Ja kiitos, olo on vielä kuin tapetulla madolla, mutta pahoinvointi väistyy ja sen jälkeen pystyy olemaan vain. Rasituksen sieto on 0. Mutta eipä olemiseen paljon energiaa vaadita.
Kiitos vielä niille, joilla on sydän paikallaan ja jotka ymmärtävät, ettei kyse ole mistään typerästä leikistä jota voi leikkiä hetken ja lähteä pois - tekemään jotakin kivaa.
pitäisi löytää näemmä se akilleen kantapää, mutta säälin tuota reppanaa vain. Ikävää, että jonkun elämä on noin vaikeaa ja että hänellä on tarve kertoa se meille kaikille.
Ehkä joulupukki ei tuo hänelle lahjoja, ei ehkä ole tuonut enää vuosiin.
Kiitos homeahdistus1 kivoista kirjoituksistasi, kiitos muillekin, Homeherkälle myös. En ikinä kuunaan päivänä olisi uskonut, että tämän tyyppistä sairastelua on olemassakaan, joten ehkä sitäkin kautta on ymmärrettävä, että joku kirjoittelee siten kuin kirjoittelee. Jos ei ole koskaan sairastunut, ei voi ymmärtää mitä kosteusvauriot meille tekevätkään. Ihan sillä lääkäreiden astmapiipulla kun ei selviä mitenkään.
Jokainen varmasti tuntee ystäväpiirissään henkilön, joka on noin kyyninen ja ikävä kuin tuo kirjoittaja. Ja jokainen tietää miten paljon häntä jokainen yrittää vältellä. Palsta on avoin, ja jos hänen on pakko ahdistustaa purkaa tänne, kyllä me nyt sen kestämme. Yksin olisi ikävä kestää, mutta näin yhdessä kaikki tuntuu niin paljon helpommalta.
Kiitos siitä kaikille!
kyllä Rouva kaarisulku on juuri sellainen kuin edellinen kirjoittaja kuvasi. On tyhmää sulkea silmänsä tosiasioilta hänen kohdallaan. Kun hänen kirjoituksiaan lukee, tulee juuri tuohon edellisen kirjoittajan päätelmään.
Huom! hän itse on antanut itsestään sellaisen kuvan josta kirjoittaja on kertonut.
Näin se vaan on.
jos vähänkin on lukenut kirjoituksiasi,myös niitä joissa on kaarisulut jääneet pois, ei voi tulla muuhun päätelmään kuin että osa ongelmistasi on psyykkisiä. Ja päättely on helppoa sinun antamien tietojesi ja kirjoittelusi pohjalta.
Sinua ehkä ärsyttää ettei kaikki ole täällä samaa mieltä sairastelustasi, josta kyselet mitä se mahtaakaan olla. Koeta nyt kasvaa aikuiseksi. On aivan turhaa ärsyyntyä jos saat rehellisiä mielipiteitä sairaudestasi.
Ihan ensiksi lienee syytä mainita, etten ole kukaan noista "ilkeilijöistäsi", vaan yritän ihan vilpittömästi saada sinua ymmärtämään, miksi kosteusvauriomikrobien osalta usein ei voida todeta kuin "että saattaa aiheuttaa" yms.
Vertaa esim. tupakointiin. Sekin saattaa aiheuttaa kovin monta erilaista sairautta, mutta ei aiheuta kaikille eikä kaikkia sairauksia ja aiheuttaa myös sairauksia, joita muutkin tekijät voivat aiheuttaa. Esim. tupakoijankaan keuhkosyöpä ei aina välttämättä johdu juuri tupakoinnista, vaan se voi johtua myös radonista, asbestista, ehkä jopa mikrobien aineenvaihduntatuotteista jne.. tai monien asioiden yhteisvaikutuksesta. Sitten, kun tullaan vakuutusyhtiökuvioihin, niin vaatimuksena on syy-yhteyden osoittaminen yksilötasolla. Tyypillisesti se on ollut yhtä helvettiä esimerkiksi tupakoivien asbestialtistuneiden kohdalla. Kosteusvauriomikrobien kohdalla se voi olla vieläkin vaikeampaa, koska niillä on niin kovin monenlaisia eri vaikutusmekanismeja ja sairaudet, joita ne voivat aiheuttaa taitavat olla miltei rajattomia. Ja sitten taas se, että niitä samoja sairauksia voi aiheuttaa monet muutkin asiat.
nyt 2 viikkoa sairaslomaa takana ja puhallusarvot yhä siinä, että pitäisi kaksinkertaistaa hoitava lääkitys.. ei ole helppoa toipua..
Muutaman päivän päästä pitää palata siihen oravanpyörään altistuttamaan itseään maksimilääkityksellä. Remontoidut tilat joo, mutta kun jo ulkohomeetkin riittävät..
Keuhkolääkärin mukaan eläkkelle.. alan uskoa..hirvittää vaan se paperisota..
tsemppiä.. vain toinen yhtä sairas voi tietää..
Tässä esim.
http://www.fimnet.fi/finnanest/lehdet/2003/no_4/a_kontinen.pdf
ASA 2: Terve yli 65-vuotias henkilö tai henkilö, jolla on lievä yleissairaus.
Tai
http://www.maxfaxsho.co.uk/index_files/Page319.htm
Patients with mild systemic disease (Pregnancy, NIDDM, well controlled asthma, well controlled epilepsy)
Ei kuullosta ollenkaan niin pahalta, etteikö työ maistuisi.
Pistetäänpä taas pystyyn ryhmähali tyttöjen kesken - päät yhteen ja pyrstö ulosspäin kuin virtahevot konsanaan. Pyllistys ilkeille ihmisille, jotka eivät ymmärrä, kuinka vaikeaa meillä on.
siinähän se on vakioratkaisu näihin homeisiin lääviin. Kun vierailee homevirastoissa, niin kaikkein pahimmissa paikoissa yleensä peuhaa se ilmanvaihto tosi kovalla. Ratkaisu on niin väärä kuin olla voi, jos rakenteissa on jotain ongelmaa, ellei ilmanvaihtoa säädetä samalla ylipaineiseksi.
Hienoa, että olet paranemaan päin. Tämä ulkoilmakin on nyt sellaista myrkkyä, että oireilusi saattaa? sen takia olla poikkeuksellisen voimakasta, ainakin itse olen melko herkkänä homeille juuri. Kävelylenkki sujui h-i-t-aasti ja puhallusarvot ovat matalaa tasoa. Duact on kova sana tänään.
Se on arvokasta tietoa muille sairastuneille, kun joku kuvaa tilannettaan yksityiskohtaisesti kuten sinä teet. Kiusantekoon se tietysti tarjoaa helpon lyömäaseen, kun joku häiriintynyt kuvittelee "tuntevansa" nettikirjoittelijat kirjoitusten perusteella ja laatii mielestään niin kovin päteviä psykologisia profilointeja. Todennäköisesti se on hänen tapana purkaa omaa sisäistä pahanolon tunnettaan, joka on niin suurta että emme tavallisina ihmisinä voi sitä edes kuvitella, saati ymmärtää.
kuuklaapa sitten mitä tarkoittaa sana ETÄTYÖ. Selvästikään et sitä ilman googlea tiedä, kuten et juuri mitään muutakaan. Kumma kun minun yleistietooni kuuluvat nämä asa-luokitukset ihan ilman hakukoneen apua, et ole tainnut käydä edes sitä peruskoulun puolikasta kuten minä.
tulla hetkeäkään liian aikaisin? En usko että paperisota on puoliksikaan yhtä rasittavaa kuin se, mitä olet joutunut työssä kestämään. Remontoimalla nuo rakennukset eivät tule kuntoon, ei ole tullut yksikään minun työpaikoistani. Homekodin korjauksista tiedän, että rakenteita täytyy kokonaan purkaa pois ja laittaa uutta tilalle. Kivi- ja betonirakenteisissa taloissa sitä ei tehdä joten remontin lopputulos on aina ihan yhtä tyhjän kanssa. Kaikkeen sitä veronmaksajien rahoja haaskataankin.
oikein kylliksi jotta itsellesi tulisi tämän yhteiskunnan luu käteen. Kokeile siinä sitten omaa kanttiasi työn vaativuuteen ja yleensäkin koko elämään tässä yhteiskunnassa.
Viestisi on todella alkueläimen viestintää.
Koko juttusi kertoo ettet tiedä todellisesta arkielämästä ja tästä päivästä mitään.
Jospa joskus heräisit tähän päivää kauneusuniltasi.
Lopeta jo noissa fiktioissa eläminen.
Henkisestä kestävyydestä et omassa helpossa elämässäsi tiedä yhtikäs mitään.
Luuletko että jokaisella on sama lähtökohta ja samat rakenteet tähän elämään.
Vaikuttaa siltä että olet jokin opetettu ja samalla vailla omaa päättelykykyä omaava oppilas.
Vai ovat vaivat hoidettavissa.
Koko tämä palsta ja lehdistö ja muu tiedonvälistys kertoo aivan toista.
Saathan tietysti elää omassa mielikuvitusmaailmassasi mutta se ei vain ole samaa kuin tämä elämä.
hänen työkaverinsa ja tiedät asiasta enemmän kuin me muut.
No mitäs nyt, kun proppu kärähti noin? Eihän tuossa ollut mitään muuta kuin että ASA-2 ihminen on hyvässä iskussa. Ja eikös ole hyvä, että jotkut osaavat sivistää itseään ja hankkia lisää tietoa itselle uusista asioista? Ei tarvitse luottaa kaikenmaailman nettiluulotautisiin. Romahtiko maailma, kun kaikki eivät uskokaan sinunkaan juttujasi suoralta kädeltä?
Kaarirouvahan kertoi juuri että sairastui jälleen työpaikallaan. Mikäs se sellainen ETÄTYÖ on??
vai pitäisikö sanoa vesipuhvelin?
Jokaisella on ristinsä ja jos haluaa kirjoitella omaa ahdistustaa homesairaudet palstalle, niin mikäs siinä. Itse keksisin terveenä kyllä ihan jotakin muuta tekemistä, joten ehkä sekin kertoo jo vähän siitä mistä kirjoittajan kohdalla on kyse.
Yksinäisyys on kova paikka, ei ole kavereita ja ymmärtäjiä. Koulukiusaajat kertovat kovasta ja raukkaudettomasta lapsuudestaan, joillekin se tilanne vain jää näemmä päälle.
On huvittavaa lukea viestejä joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan etsiä ja miettiä miten ärsyttäisi toista eniten. Mäkeen menee että kohisee, minua ei reppanat ärsytä yhtään. Säälin tuollaista henkilöä kyllä.
Onneksi meitä virtahepoja vielä palstalla on, eikä se tilanne tästä mihinkään muutu. Kirjoitan vieläkin tarkemmin ja ihan alusta lähtien koko tarinani, koska se noin paljon kiinnostaa ja kuinka hienoa, että miltei kaikki muistetaan ja jos nyt ei ihan ymmärretä oikein sanaa etätyö, niin olkoon se sitten sitä työstälaistamista, jos siitä hyvä mieli jollekin tulee. Kyllähän myönnytyksiä aina voi tehdä. Ja jos sen, että oireilen pahasti ja sairastun nopeasti, katsoo taas laiskuudeksi, niin minkäs sille teet, jos ei kirjoitettu teksti avaudu, niin ei avaudu.
En oikein usko, että siinä kunnossa missä olen töitä tehnyt, niitä kovinkaan moni enää tekisi. Tänä vuonna sairauslomaa on nuo 2 viikkoa kilpparileikkauksen jälkeen, ja niistäkin kysyin, josko voisi vähentää, ei voinut. No työteho ei aina ole ollut ihan bueno, mutta sitä ei esimieheni (juristi) minulta vaadikaan. Joillakin on onnea siinä, että on työ jota voi tehdä ihan heikossakin hapessa. Etätyönä se onnistuu, ei muutoin, varsinkin kun on ihan lupa tehdä sen verran mitä jaksaa ja saa ottaa niitä päikkäreitä jos tarvitsee. Enää en tarvitse, jos ei nyt oteta huomioon noita työpaikalla käyntejä. Ja työ käynti oli siitä syystä, että kerroin, etten missään tapauksessa halua olla niiden 15-20 joukossa jotka joutuvat eri järjestelyin työpaikastamme lähtemään. Irtisanomisiin ei jouduta, enkä tule olemaan vapaaehtoinen lähtijä, se on varma.
Siinä taas vähän tulkittavaa palstan psykologille. Ja kuule, lisää tulee ihan silloin kun minusta siltä tuntuu, että opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi, se helpottaa sitä sinunkin työpaikan etsimistä. Vai oliko niin, että jaksat juuri ja juuri siltä sohvaltasi mennä apteekkiin hakemaan kaikki lääkkeesi, joiden kotiin roudaamiseen tarvitset vetokärryn. Ja niin paha tilanne, ettet edes Ruotsiin jaksa matkustaa. Voi voi. Terve ihminen ja noin paljon lääkkeitä, kyllähän sen tietää mitä siinä käy terveillekin, kannattaisi ehkä raahautua siitä sohvalta joskus muuallekin kuin sinne apteekkiin.
:-) ihan vain ystävällisesti neuvon rakasta ystävää, niin alveoliittihan se sinulla oli, ja vaikea sellainen, ikävä juttu, minulla sairaus on ihan vain sitä selkeää astmaa edelleen.
että kaariruova voi käydä työpaikan infossa jossa kerrotaan miltei miljoonan euron vajeesta, jonka vuoksi 15-20 henkilöä menettää työpaikkansa. Infoa ei videoitu, joten ainoa tapa saada tietoa oli mennä paikalle.
Samalla kaariruova kyseli ja sopi uusista työtehtävistä jne.
Myöhemmin sitten kirjoitti esimiehelleen ettei enää koskaan tule ko. korkeakoulun tiloihin. Se on sellainen etätyö... ymmärsitkö?
Joillakin etätyö voi merkitä esim. 2 päivää viikossa, tai enemmän, ehkä yhteiset kokoukset ja palaverit tms. Etätyö on vain harvoin vankilaan verrattavissa oleva tilanne.
etätyösi suhteen vai mistä moinen vertaus?
Milloin mielestäsi etätyötä voi verrata vankilaan?
ja kerro kun keksit
ja olet oikeassa, että sen aiheuttamat kivut leikkauksen jälkeen ovat minimaaliset. Itse selvisin niistä särkylääkkeittä. Homealtistuksen aiheuttamista kivuista: kova päänsärky, kuvotus, pahoinvointi, huimaus, horkkamainen palelu, tuskainen kuumeentunne, nivelkivut ja se keuhkojen kuristava tunne, en tiedä, miten ja millä lääkkeillä selviäisin, kun kaikkea on jo kokeiltu. Mutta mainitsemaasi pahoinvointilääkettä ei vielä kokeiltu.
Oireiden puolesta olen samassa jamassa kanssasi ja mistään leikistä ei ole tosiaankaan kyse. Se, että itse olen vielä tässä kirjoittelemassa, johtuu ainoastaan omasta sisukkuudestani. Olen vuosien saatossa oppinut, että kaikki muut yrittävät vetää mattoa jalkojen alta, paitsi toinen yhtä sairas. En haekaan enää ymmärtämystä, mieluiten en puhu sairaudestani mitään, niin on vain parempi. Kyllähän sen näkee ihmisten naamasta, jos aihe liippaa lähelle homealtistumista, onko maaperä hedelmällinen vai ei. Ja naamasta muuten näkee senkin altistuuko keskustelukumppani juuri parhaillaan jossakin - ne on ne elävältä kuolleet kasvot, jotka paljastavat kaiken.
Omakin sairastaminen ärsyttää selvästi piirejä ja melko omissa oloissa saa olla - ei ole ystäviä jonoiksi asti. Ilmeisesti pelkäävät, että tämä tarttuu minusta, mutta tartuntalähde onkin valitettavasti ihan muualla, sillä seurassani voisi altistua oikeasti kaikkein vähiten, kun en enää pysty hometiloissa olemaan. mutta mitäpä siitä.
Tämä aihe nyt vaan on ärsyttävintä laatua ja sille emme voi mitään. Siispä annetaan vaan kirjoitusten pulputa, eikä oteta itseemme, jos jollekulle aihe on niin arka, että yrittää sairastunutta potkaista. Voimia arkipäivään.
vielä potkivat päähän. Kokenut kaikki tietåå ja vaivainen kaikki kokee.
hän täällä päivystää....