perusteluja

Ei ole upseeri(Enestam).Paras tieto metsä asioissa on maaseudun ihmisillä,jostain syystä nämä vihreät,lähinnä entisiä taistolaisia,päässyt sinnekin sähläämään,heiltä nämä tiedot puuttuu,Hautala nyt on käynyt maisteri koulunsa tältä puolen,muttei halua,eikä kannaltaan kannatakkaan,asiota oikein nähdä,raha ratkaisee,tienaa näin enempi

Jos vaikka otetaan DiplomiInsinööri Hassi,ja tämä vanhempi Everstin tytär(ei nyt niin tyttönen enään,varmaan 6 vuosikymmentä takana),niin mitä ihmeen vihreitä nämä ovat,vaikka itse niin väittävätkin,mutta tosi rahakasta hommaa näin,nyt Hjalliksen(evp)morsiammesta puhumattakaan,miten Osmokin yhdistetävä vihreisiin,noin tosimielessä,joskus aina lausahtaa sinne päin,saataisiinkin oikeita vihreitä,jotka ei köyhemmiltä olisi ottamassa

Perustuslakimme mukaan pääministerin valitsee Eduskunta. Presidentti sitten nimittää hallitukseen pääministerin esittämät ministerit. Tämä edellyttää käytännössä vallanjaosta sopivien puolueiden yhteistä hallitusohjelmaa ja kunkin puolueen yleensä itsenäisesti laatimaa ministerilistaa. Ministerinä toiminen on luonteeltaan täysin poliittista. Ministerin ja hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Näin ministeritkin ovat luottamushenkilöitä eivätkä ammattitoimihenkilöitä. Ammattivirkaan ja ministeriksi sopivuus ovat kaksi täysin eri asiaa eikä niitä pitäisi sekoittaa toisiinsa myöskään pätevyysvaatimusten suhteen.

Puolueet toki pyrkivät asettamaan ministereiksi joko päteviä henkilöitä tai sellaisia, jotka ovat lojaaleja joillekin muille toimijoille. Usein on ikään kuin tsoukkina sanottu, että puolustusministeriksi edellytetään henkilöä, joka tuntee mahdollisimman huonosti tämän sektorin asioita. Tälla tavoin todellista valtaa pääsevät käyttämään kenraalit ja puolustushallinnon virkamiehet. Selvästi keskeisimmät ministerimme ovat pääministeri ja valtionvarainministeri. Näissä tehtävissä on yleensä ollut varsin toimeliaita ja poliittiseen eliittiin kuuluvia henkilöitä. Ministeri päättää suurista linjoista. Ministerin pätevyys näkyy siinä, että hän ymmärtää virkamiesten ja hallinnonalan muilta sektoreilta tulevat viestit ja osaa kääntää ne poliittiselle kielelle. Ministerin tulee myös ymmärtää kokonaisuuksia ja asettaa oman hallinnoalansa tärkeys oikeasuhtesuuteen näiden kanssa. Virkamiehistö on sitä varten, että se hallitsee varsinaiset substanssikysymykset pilkuntarkasti.

Jos meillä esimerkiksi suurimmaksi puolueeksi nousisi työttömien puolue, jonka ministeriehdokkaat olisivat lähinnä entisen kansakoulun käyneitä, ei se olisi mikään este ministeriydelle. Kuten sanottu ministeri on poliittinen luottamushenkilö, joka edustaa hänet valinneen kansan osan mielipidettä. Politiikka on edunvalvontaa, jossa ei aina jonkun muun mittarin perusteella päästä hyvään lopputulokseen. Jokin toimi voi lyhyellä tähtäimellä hyödyttää esim. työttömiä, mutta on pitkällä tähtäimellä kansantaloudellisesti tuhoisa. Ministeri tekee silloin poliittisia valintoja ratkaistessaan asian. Kansantalouteen perehtynyt asiantuntija saattaisi tehdä ihan vastakkaisen ratkaisun samasta asiasta.

Olli-Pekka Heinonen ei muuten ole mikään opettaja, vaan hän on koulutukseltaan juristi kuten moni muukin kokoomuslainen näkyvä poliitikko (Niinistö, Zyskowicz, Sasi, Häkämies, Itälä).