Mistä johtuu, että seurakansa on passivoitunut rauhanyhdistyksen seuroissa? Aiemmin oli kiittäjiä enemmän. Myös syntejä katuvia oli enemmän käsien nostamisista päätellen. Nykyään yhä harvemmin seuroissa nousee käsiä ja näin anteeksiantamiset eivät lohkaise niin isoa osaa seurapuheesta kuin ennen. Aikasemminhan näitä käsiä nousi pitkin seurapuhetta ylös.
Myös itkut olivat ennen yleisempiä. Nykyään seurakansa on aika ilmeetöntä kansaa.
Tämä tuo puhujalle myös uudet haasteet, koska itse puheensisällön on oltava nyt paljon pidempi, jotta sillä saadaan seurapuheen mittainen aika käytettyä. Keskimäärin seurapuhe kestää noin 45 minuuttia ja seuralauluineen tunteroisen. Ennen puhujilla meni helposti yli ajan, koska seurakansan aktiivisuudesta johtuen eivät aina ehtineet puhua kaikkea, mitä olivat aikoneet puhua. Tällöin heille tuotiin lappu, jossa käskettiin kaartaa aameneen.
Myös itkut olivat ennen yleisempiä. Nykyään seurakansa on aika ilmeetöntä kansaa.
Tämä tuo puhujalle myös uudet haasteet, koska itse puheensisällön on oltava nyt paljon pidempi, jotta sillä saadaan seurapuheen mittainen aika käytettyä. Keskimäärin seurapuhe kestää noin 45 minuuttia ja seuralauluineen tunteroisen. Ennen puhujilla meni helposti yli ajan, koska seurakansan aktiivisuudesta johtuen eivät aina ehtineet puhua kaikkea, mitä olivat aikoneet puhua. Tällöin heille tuotiin lappu, jossa käskettiin kaartaa aameneen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>Aiemmin oli kiittäjiä enemmän.
Tämän muotioikun poimenosta on jo useita aauksia. Tutki niiden perään tulleita ketjuja!
>Myös syntejä katuvia oli enemmän käsien nostamisista päätellen.
On kehitetty muita vähemmän häiritseviä menetelmiä, mm käden taskussa nyrkkiin puristaminen.
Ymmärrän sen niin, että tavat muuttuu. Omaakin elämääni peilatessa huomaan selvästi, miten tavat ja käyttäytyminen muuttuu.
Mutta ei kaikki muutu. Syntejä saarnataan samalla tapaa anteeksi. Nyt on opittu vaan ottamaan synninpäästö vastaan ajatuksen voimalla, ei kuultuna puhekielenä.
Monet rituaalit ovat muotoutuneet.
Kun ennen saarnattiin sanaa tulikivenkatkuisesti, niin nyt ollaan tultu pehmeälle linjalle.
Kaikki muuttuu, myös seuratavat.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.
Mutta kysymys ei liene maallistumisesta tai apaattisuudesta. Seurakansa käy yhtä ahkeraan seuroissa tai vielä ahkerammin kuin ennen johtuen kulkuvälineitten kehittymisestä.
Ja nyt toimitalot tarjoaa paremmat puitteet, eli niissä viihdytään ja niissä voi harrastaa enemmän kuin entisajan hökkeleissä.
Maailma muuttuu ja seuramenot sen mukana.
Nyt ollaan paljon suvaitsevaisempia kuin takavuosina.
Vanhoillislestadiolaisuus on selkeästi hajoamassa. Siitä on jo selviä merkkejä ilmassa. Puhujissa näkyy ihan selvää epävarmuutta. Tuntuu, kun he eivät itsekkään kykene uskomaan täysillä siihen, mistä puhuu. Ikään kuin puhuja kokee valehtelevansa edessä. En sitten tiedä, onko puhetaidot huonontuneet nykyään. Ehkä maailma on muuttunut ympärillämme niin voimakkaasti, että ihmiset ovat ruvenneet entistä enemmän kyseenalaistamaan vanhoja asioita. Viimeksi mm. keskusteltiin evoluutiosta vantaalla, vaikka takavuosina evoluutiota pidettiin täysin mahdottomana.
Puhujissa on hirveitä eroja. Osasta oikein kuultaa vahvasti se, etteivät he pysy oikein sanojen takana. Ikään kuin näkee puhujan korvien heiluvan. On myös puhujia, jotka eivät uskalla enää ottaa kaikkia asioita puheeksi, koska pelkää tekevänsä rikoksen. Varsinkin radioseuroissa ja kirkon jumalanpalveluksissa vanhoillislestadiolaisen saarnaajan on oltava erityisen tarkkoja, etteivät syyllistyisi minkäänlaisiin rikoksiin.
Nuoret kyseenalaistavat asioita yhä kovemmin ja kovemmin. Ei taida nykypäivänä enää löytyä sellaisia nuorten porukoita, joissa ei joitain kohtia rikottais. Tyypillisin, mitä nuoret rikkovat, on musiikkikäsitykset. Kuunnellaan jos jonkinlaista musiikkia. Yhtenä ikävänä piirteenä on joihinkin porukkoihin tullut kuvioihin mukaan miedot poltettavat huumeet. Tämä on vakava ilmiö, vaikkakin vielä kohtalaisen harvinainen.
Alkuperäinen lestadiolaisuus on jo aikapäiviä sitten loppunut. Useat hajaantumiset ja erinäiset konfliktit ovat saaneet sen aikaan. Mutta millaisia oli uskovaiset ennen Lars Leevi Laestadiusta. Tutkimalla on saatu selville, että ruotsin lukijalaisuudella ja nyky vanhoillislestadiolaisuudella ei ole hirveesti yhtäläisyyksiä. En tiedä, milloin on keksitty, että tuo lukialaisuus olis muka samaa, kuin nykyinen vl:suus.
Ja jos lestadiolaisuus perustuu alkuluterilaisuuteen, miksi sen ajan luterilaiset saivat juoda olutta?
Rakas ystävä.!
Tämä aika on sellaista, että ihmiset keskustelevat enemmän keskenään. Henkilökohtaisesti keskustellaan ja anteeksi annetaan. Armo on se voima joka meitä kantaa..
kilvan seurakuntaa.
paljon useammin virvoittavien ja vapauttavien vetten tykö.