Minusta tuli kummi ystäväni lapselle, ja olin ihan mielissäni tästä, mutta jos olisin tiennyt etukäteen, mitä siitä seurasi, en olisi suostunut.
Kummius menee näköjään oman elämäni ohi. En jaksais tätä enää. Mun oletetaan koko ajan osallistuvan jollain lailla lapsen elämään. Mua jotenkin vaivaa sekin, kun oletin ilman muuta olevani lapsen sylikummi, koska olen (olin silloin) yksineläjä, ja toiset kummit oli pariskunta. Mutta niin vain kävi, että se pariskunnan rouva se sylikummi sitten kuitenkin oli, heistä otettiin erikseen oikein valokuvia ja niistä teetettiin suurennoksia ja muutenkin pidettiin tärkeinä, koska he ovat ystäväni serkku ja tämän u l k o m a a l a i n e n miehensä ja he asuvat kaukana ulkomailla ja s i e l t ä a s t i tulivat kummiksi tälle lapselle!
Minä olen siis kakkoskummi, eli he sanovat "lähikummi." Ja minulle se kummiuden velvollisuus nyt sitten on sälytetty oikein tosi teolla. En jaksaisi tätä enää, en en! Aina tarpeen tullen käännytään kummin puoleen, että jos tekisit sitä ja tätä ja tulisit hoitamaan, vai tuotaisiinko me lapsi sinne, kun se kuulemma niin kovasti kummia kaipaa jne. Lapsi on kauhea kiukuttelija ja vaatii kaiken huomion, mikään ruoka ei kelpaa. Lahjoja saisi olla antamassa yhtenään. Aina kysytään, osallistuisiko kummi joka hemmetin rahantarpeeseen. Tyyliin: "Me ollaan lähdössä Särkääniemeen ja aateltiin kysyä, haluaisko kummi antaa pikkuisen käyttörahaa ..." jne. Saatanan loputon kaivo, en enää paremmin sano. Olen kyllästynyt tähän.
Mikään ei saa olla esteenä, kun lapsen synttärit tai nimpparit tai joku muu juttu on käsillä. Mun on otettava se niin kuin maailman suurimpana ja tärkeimpänä asiana. Mulla oli yksityiselämässä tosi kamala vaihe meneillään ja yritin sanoa, ettei mulla ole todellakaan voimia keskittyä nyt tämän lapsen syntymäpäiväjuhlintaan, lupasin laittaa lahjan kun kerkiän ja tulen sitten myöhemmin käymään, niin mulle annettiin ymmärtää tehneeni lasta kohtaan aivan akuhean vääryyden, lapsi oli kulemma itkenyt murheellisena, kun ei kummitäti halunnut häntä muistaa. Ja paskat, tiedän tasan tarkkaan, että lapsen synttäreitä juhlitaan noin kahdenkymmenen hengen voimilla ja lahjamäärillä, siinä ei yhden ihmisen puuttuminen tunnu missään.
Pitäisikö munkin muuttaa ulkomaille?
Armoa kummille!
12
1724
Vastaukset
- ...
Kummius ei sinällään velvota sinua mihinkään, mutta olet kuitenkin selkeästi odottanut tuota kummiutta =) Olit pettynyt kun et ollutkaan sylikummi.
Tärkeintä on, että pysyt lapsen elämässä, apuna ja tukena, et pankkina tai lahja-automaattina.
Jos itselläsi on vaikeaa, ei sinun tarvitse jaksaa muuta kuin oma elämäsi. Voit myöhemmin kyllä olla lapsen kanssa.
Tuntuu ihanalata lukea noin ajattelevan kummin kirjoitusta, sillä meillä kummiasiat ei ole menneet ihan hyvin.. Kummit eivät edes laita lapsille synttärikorttia, vaikka se ei paljoa vaatisi.
Onneksi on yksi hyvä kummi, joka jaksanut läpi tyynet ja myrskyt. - minun
kummilapseni perhe on ihana, joka ei odota minulta mitään erityistä. Käyn heillä kyläilemässä silloin tällöin. Joskus olen kummilastani ja joskus hänen isosiskoaan hoitanut ja olen sanonut, että voin hoitaa enemmänkin, jos on tarvetta. Minään pankkina ja lahja-automaattina minua ei pidetä. Synttäreiksi ja jouluksi ostan lahjat, ehkä vähän kalliimmat kuin muille sukulaislapsille.
Tiedän olevani lapselle tärkeä ihminen, mutta en silti häntä lahjo joka käänteessä. Jos olen heillä kylässä, niin leikin hänen kanssaan ja se riittää hänelle. - Yks äiskä
Sinuna keskustelisin kummilapsesi vanhempien kanssa asiasta oikein ajan kanssa. Kerro rohkeasti omat toiveesi. Eihän toki kummiltakaan voi mahdottomia vaatia. Meillä jokaisella on oikeus myös omaan elämään. Minulla kalskahti kirjoituksessasi kovasti sana kakkoskummi. Voiko joku olla kakkoskummi? Entä sylikummi, onko hän jotenkin "parempi kummi"? Kaikki kummit ovat aivan varmasti samanarvoisia.
- kummikirja?
Saitko kasteen yhteydessä kummikirjan? Se on seurakunnan antama paperi, jossa on kummin velvollisuudet. Kummikirjassa sanotaan, että kummina sinun tulisi rohkaista lasta lähestymään seurakuntaa ja rukoilla hänen puolestaan. Siinä sinun velvollisuutesi on!
On tosi hienoa, jos haluat esim. syntymäpäivisin muistaa kummilastasi pikku paketilla. Mutta kaikkinaiset rahan ruinaamiset, lapsenvahtivelvoitteet ja muut ovat ihan joutavia. Kieltäydy napakasti mokomista. Nykyisin vanhemmat ovat ihan hulluja näiden kummijuttujen kanssa. Hankitaan 5 kummia, että varmasti lapsi saa lahjoja ja rahaa - sairasta.
Vedä rajat - tuohan on jo aivan älytöntä tuollainen!
Monelle kummius tarkoittaa vain sitä, että pitää lasta sylissä kastetapahtumassa. Sekin on syytä muistaa. - tuo on..
jo aivan ÄLYTÖNTÄ, että jonnekin omille reissuilleen lähtiessä he oikein PYYTÄVÄT sinulta rahaa!!? En ole ikinä kuullut mitään noin hölmöä.
Sinuna ottaisin asian aivan suoraan puheeksi. Jos loukkaantuvat verisesti, niin hyvä että pääset heistä eroon. - on sellainen
vaiva, että se vain lisääntyy. Jos annat tänään kympin, pitää huomenna antaa kaksi, tai saat vihat päällesi.
Uhrilla ei ole mitään tyylikästä tapaa lopettaa kuppaaminen, kuppaajalla ei taas ole halua lopettaa sitä.
Neuvoni on, että lakkaat antamasta ja auttamasta yhtään enempää kuin itse haluat. Olet jo tehnyt osuutesi pummien elättämiseksi. - ....,
Älä muuta ulkomaille, vaan opettele sanomaan EI!
Elämässä on tärkeää osata vetää rajat, sanomaan ei. Ole terveellä tavalla itsekäs. Liian kiltille ihmiselle ei käy hyvin, kun kaikki kävelee yli.
Muista ei tarvitse olla kaikille ihmisille mieliksi, aina. Jos joku pahoittaa mielensä, hyvä niin.
Tärkeintä ei ole raha, kalliit lahjat jne... Vaan suhde kummilapseen, aito välittäminen. Jos et pääse syntymäpäiville, soita, lähetä tekstari,kortti tai pieni paketti postin kautta.
Tsemppiä! - puhukaa
Kirjoitustasi lukiessa tulee sellainen tunne, että vikaa taitaa olla molemmissa. Sinä olet selvästi loukkaantunut, ettet ole sylikummi, joka muuten ei ole mikään "virallinen" parempi kummi, vaan ihan tasavertainen muiden kanssa. Olisitko sitten sylikummina jotenkin valmiimpi tuollaiseen vanhempien toivomaan kummiuteen? Vanhemmat ovat kylla tosi itsekkaäitä ja ajattelemattomia, mutta et kerro kuinka vanha lapsi on. Jos kyseessä on aivan pieni voivat he olla lapsestaan vielä ihan sekaisin, jos kyseessä on jo kouluikäinen, olet sinäkin antanut jutun mennä liian pitkälle. Keskustelkaa.
- Armoa kummille!
Hei vaan kaikille. Varmasti tässä on vikaa minussakin, kun en ole osannut olla jämäkkä vaan antanut liikaa periksi. Loukkaantunut en sinänsä ole tästä sylikummiudesta, vaan tavasta, jolla asia hoidettiiin. Ystäväni nimenomaan esitti näin, että minä sitten pidän vauvaa sylissä kastettaessa, mutta kun sitten ao. tilanteessa menin auttamaan kastemekon pukemisessa ja olin jo ottamassa vauvaa syliini, niin sepä ojennettiinkin toiselle kummille, minä nolostuin siinä kauheasti. Ja nyt sitten minua kuitenkin koko ajan kummiudesta muistutetaan ja velvoitetaan, mutta näiltä toisilta kummeilta riittää, kun lähettävät onnittelukortin kerran vuodessa sieltä maapallon toiselta puolelta, ja jouluksi jotain sikäläistä krääsää. Lapsi on 5-vuotias. Tämä alkaa tosiaan minua rassata, sillä mitä isommaksi lapsi tulee, sen isommat tuntuu olevan tarpeetkin. Mun olisi tämä pitänyt tajuta aikanaan ja kieltäytyä kummiudesta, sillä tiesin kyllä, miten määräilevä ja hmm.. sanotaan nyt sitten tosiaan että itsekäs tämä ystäväni on luonteeltaan, mutta meillä meni keskenään aina ihan hyvin ja ollaan oltu hyviä ystäviä. Jotain tässä on nyt vinossa, mutta en osaa ratkaista tätä kunnolla. Tää ei ole pelkkää rahallista vaatimusta, vaan jotenkin ehkä vielä enemmän kiusaa se, että minun oletetaan olevan niin äärettömän kiinnostunut ja innostunut ja tärkeä tästä lapsesta, että omatkaan asiat ei saa olla yhtä tärkeitä. Jos en viikkoon tai korkeintaan kahteen ole soittanut tai käynyt kysymässä, mitä lapselle kuuluu, niin se on ihan kuin laiminlyöntiä ja kauhean kummastelun aihe, että kun ei kummikaan ole mitään yhteyttä ottanut! Eli kummiudesta on tehty hirveän suuri numero, ja se minua kaikkein eniten vaivaa.
- Tit-ta
Armoa kummille! kirjoitti:
Hei vaan kaikille. Varmasti tässä on vikaa minussakin, kun en ole osannut olla jämäkkä vaan antanut liikaa periksi. Loukkaantunut en sinänsä ole tästä sylikummiudesta, vaan tavasta, jolla asia hoidettiiin. Ystäväni nimenomaan esitti näin, että minä sitten pidän vauvaa sylissä kastettaessa, mutta kun sitten ao. tilanteessa menin auttamaan kastemekon pukemisessa ja olin jo ottamassa vauvaa syliini, niin sepä ojennettiinkin toiselle kummille, minä nolostuin siinä kauheasti. Ja nyt sitten minua kuitenkin koko ajan kummiudesta muistutetaan ja velvoitetaan, mutta näiltä toisilta kummeilta riittää, kun lähettävät onnittelukortin kerran vuodessa sieltä maapallon toiselta puolelta, ja jouluksi jotain sikäläistä krääsää. Lapsi on 5-vuotias. Tämä alkaa tosiaan minua rassata, sillä mitä isommaksi lapsi tulee, sen isommat tuntuu olevan tarpeetkin. Mun olisi tämä pitänyt tajuta aikanaan ja kieltäytyä kummiudesta, sillä tiesin kyllä, miten määräilevä ja hmm.. sanotaan nyt sitten tosiaan että itsekäs tämä ystäväni on luonteeltaan, mutta meillä meni keskenään aina ihan hyvin ja ollaan oltu hyviä ystäviä. Jotain tässä on nyt vinossa, mutta en osaa ratkaista tätä kunnolla. Tää ei ole pelkkää rahallista vaatimusta, vaan jotenkin ehkä vielä enemmän kiusaa se, että minun oletetaan olevan niin äärettömän kiinnostunut ja innostunut ja tärkeä tästä lapsesta, että omatkaan asiat ei saa olla yhtä tärkeitä. Jos en viikkoon tai korkeintaan kahteen ole soittanut tai käynyt kysymässä, mitä lapselle kuuluu, niin se on ihan kuin laiminlyöntiä ja kauhean kummastelun aihe, että kun ei kummikaan ole mitään yhteyttä ottanut! Eli kummiudesta on tehty hirveän suuri numero, ja se minua kaikkein eniten vaivaa.
tehtävä ole lahjoa lasta. Itse olen pyrkinyt olemaan saatavilla tarvittaessa. Ilmeisesti olen onnistunut koska virallisen kummiuden päätyttyä ollaan läheisempiä kuin ennen vaikka nähdään harvemmin.
Oman lapseni kummi on enemmänkin tukenut omaa vanhemmuuttani ja siksi hänet valitsinkin. He eivät ole olleet kovin paljoa tekemisissä. Synttäri-ja joulukortit ja paketit vaihdetaan ja lomilta tulee kortit ja tuliaiset. Heilläkin tuntuu olevan enemmän jutunaiheita mitä isommaksi poika kasvaa.
Kummassakaan kummiudessa ei raha ole vaikuttamassa eikä pidäkään olla. Ja lapsenvahdit on taas ihan eri juttu. - voisit...
Armoa kummille! kirjoitti:
Hei vaan kaikille. Varmasti tässä on vikaa minussakin, kun en ole osannut olla jämäkkä vaan antanut liikaa periksi. Loukkaantunut en sinänsä ole tästä sylikummiudesta, vaan tavasta, jolla asia hoidettiiin. Ystäväni nimenomaan esitti näin, että minä sitten pidän vauvaa sylissä kastettaessa, mutta kun sitten ao. tilanteessa menin auttamaan kastemekon pukemisessa ja olin jo ottamassa vauvaa syliini, niin sepä ojennettiinkin toiselle kummille, minä nolostuin siinä kauheasti. Ja nyt sitten minua kuitenkin koko ajan kummiudesta muistutetaan ja velvoitetaan, mutta näiltä toisilta kummeilta riittää, kun lähettävät onnittelukortin kerran vuodessa sieltä maapallon toiselta puolelta, ja jouluksi jotain sikäläistä krääsää. Lapsi on 5-vuotias. Tämä alkaa tosiaan minua rassata, sillä mitä isommaksi lapsi tulee, sen isommat tuntuu olevan tarpeetkin. Mun olisi tämä pitänyt tajuta aikanaan ja kieltäytyä kummiudesta, sillä tiesin kyllä, miten määräilevä ja hmm.. sanotaan nyt sitten tosiaan että itsekäs tämä ystäväni on luonteeltaan, mutta meillä meni keskenään aina ihan hyvin ja ollaan oltu hyviä ystäviä. Jotain tässä on nyt vinossa, mutta en osaa ratkaista tätä kunnolla. Tää ei ole pelkkää rahallista vaatimusta, vaan jotenkin ehkä vielä enemmän kiusaa se, että minun oletetaan olevan niin äärettömän kiinnostunut ja innostunut ja tärkeä tästä lapsesta, että omatkaan asiat ei saa olla yhtä tärkeitä. Jos en viikkoon tai korkeintaan kahteen ole soittanut tai käynyt kysymässä, mitä lapselle kuuluu, niin se on ihan kuin laiminlyöntiä ja kauhean kummastelun aihe, että kun ei kummikaan ole mitään yhteyttä ottanut! Eli kummiudesta on tehty hirveän suuri numero, ja se minua kaikkein eniten vaivaa.
Tehdä selkeät säännöt..jos pystyt, niin sanot että otat lapsen vaikkapa kerran kuussa yöksi hoitoon, sovitte jonkun tietyn, vaikka joka kuun toinen lauantai tms ja vaikkapa kerran kuussa illaksi.. ja sanot että vaikka kuinka haluaisit osallistua enemmän, sinulla on omakin elämän, etkä kerkeä joka paikkaa ja että sinulla ei ole varaa osallistua jokaiseen lomareissuun minkä HE aikovat perheenä viettää ja sanot että olet ymmärtänyt kummiuden olevan muutakin kuin materialismia..kummin tehtävähän on kasvattaa uskontoon, oikeasti, eikä osallistua rahallisesti mihinkään...minulle ei tulisi mieleenikään kummeilta vaatia mitäänei edes hoitoapua..tottakai voin pyytää mutta tajuan kyllä että ihmisillä on omiakin menoja..soittaminen ei paljoa vaadi sinulta, joten ota asiakasesi soittaa lapselle ainakin kerran viikossa, laita vaikka puhelimeen muistutus jos et muuten muista...soitat vaikka työmatkalla kun ei ole muuta tekemistä..5v ei jaksa kauaa höpötellä puhelimessa j mistaa varmasti jos puhut 5-10min hänen kanssaan..tuosta synntärijutusta pakkoa sanoa että kyllä minäkin loukkaantuisin jos ei kummi tulisi kummilapsen synttäreille, ne ovat kuitenkin vaan kerran vuodessa, eikä vaadi kuin tunnin visiitin...
- Alkup.
voisit... kirjoitti:
Tehdä selkeät säännöt..jos pystyt, niin sanot että otat lapsen vaikkapa kerran kuussa yöksi hoitoon, sovitte jonkun tietyn, vaikka joka kuun toinen lauantai tms ja vaikkapa kerran kuussa illaksi.. ja sanot että vaikka kuinka haluaisit osallistua enemmän, sinulla on omakin elämän, etkä kerkeä joka paikkaa ja että sinulla ei ole varaa osallistua jokaiseen lomareissuun minkä HE aikovat perheenä viettää ja sanot että olet ymmärtänyt kummiuden olevan muutakin kuin materialismia..kummin tehtävähän on kasvattaa uskontoon, oikeasti, eikä osallistua rahallisesti mihinkään...minulle ei tulisi mieleenikään kummeilta vaatia mitäänei edes hoitoapua..tottakai voin pyytää mutta tajuan kyllä että ihmisillä on omiakin menoja..soittaminen ei paljoa vaadi sinulta, joten ota asiakasesi soittaa lapselle ainakin kerran viikossa, laita vaikka puhelimeen muistutus jos et muuten muista...soitat vaikka työmatkalla kun ei ole muuta tekemistä..5v ei jaksa kauaa höpötellä puhelimessa j mistaa varmasti jos puhut 5-10min hänen kanssaan..tuosta synntärijutusta pakkoa sanoa että kyllä minäkin loukkaantuisin jos ei kummi tulisi kummilapsen synttäreille, ne ovat kuitenkin vaan kerran vuodessa, eikä vaadi kuin tunnin visiitin...
Ei kai kummin sairaanakin tarvitse mennä lapsen syntymäpäiville? Jos ei yksinkertaisesti voi eikä jaksa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14010142- 532934
- 1922747
- 252097
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171858- 171679
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181577- 141556
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181533- 151348