lyhyesti:
6 vanhana puoli serkkuni hyväksi käyttöi minua, ja sitä jatkui siihen asti kun olin 12. eli tooodella monta kertaa.. tunnen asiasta syyllisyyttä koska en laittanut vastaan, jotkut sanoo sen johtuneen iästäni.. masennus alkoi
samana vuonna isäni lähti pois enkä kerennyt edes hyvästellä häntä.. hän sanoi lähtevänsä opiskelemaan.. masennus pahani
sitten alkoi koulu, minulla ei ollu koulussa kavereita kuin 1 tai 2 enkä oikeen ajatellut heitä edes ystävinäni. minua dissattiin koulussa 5 luokkaan asti, kunnes yksi päivä kaikki halusi olla minun kanssani. se oli outoa ja ihanaa samaan aikaan. 6 luokka sujui ihan hyvin vaikkakin kaikki meidän luokan pojat haukkuivat läskiksi ja rumaksi jne, masennus paheni ja aloitin viiltelyn
seiska luokalla kissani kuoli. kissa oli ollut minulla jo ennen syntymääni, ja eli 20 vuotiaaksi, en voinut kuvitellakkaan elämää ilman lemmikkiäni.. se oli kamalaa ja masennukseni paheni.
seiskalla sain myös ensimmäisen ystävän jolle pystyin kertomaan hyväksi käytöstä, mutta se ei auttanut, vaikka sanotaan että puhuminen helpottaa. kaverini vain vitsaili asialla..
8.luokalla sain parhaan ystäväni kautta ainakin 20 uutta ystävää ja luulin että se olisi pelastukseni.
minä ja paras kaverini liisa (nimi muutettu) ollaan tunnettu 2 vanhasta asti ja hän on aina ollut paras kaverini mutten ole voinut kertoa hänelle asioistani.. tuntui kamalalta olla kertomatta parhaalle ystävällee elämästä.. siksi en kertonut koska halusin nauraa hänen kanssaan, enkä vain miettiä masentavia asioita, oi kuinka tyhmä olinkaan. kasiluokan lopulla isäni sisko sai tietää isäni olin paikan, mielenterveysklinikka. hän oli nämä 8 vuotta käyttänyt huumeita ja alkoholia ynnä muuta sellaista, olin järkyttynyt ja samalla huolissani, hän ei voi vieläkään tuntea samoin kuin ennen, huumeet ovat tappaneet hänet sisältä, olen itse nähnyt sen nyt, kaksi kertaa. en syytä häntä mistään, mutta olisi edes kortin voinut lähettää? ja lopputodistuksen keskiarvoksi tuli 6.0 hyvä minä...
uusien ystävien kautta liisa alkoi käyttäytyä erittäin huoramaisesti. aina kun kerroin hänelle kestä tykkään hän seuraavalla viikolla kertoi että oli "nuollut" tämän kanssa tai seurusteli. (vaikka sanoo ettei seurustelu kannata tässä elämänvaiheessa) kerran kun hän oli suudellut erään paavon (nimi muutettu) kanssa, jota rakastin. se on vahva käsite mutta totta. hän alkoi seurustella tämän kanssa vaikka sanoin liisalle että ystävyyden pitäisi mennä suhteen edelle.. se masensi lisää.
aina kun joku kaveri porukassa sanoi sanan "raiskaus" tai muita muotoja, kaikki palasi mieleen.. siksi oleminen kaveriporukassa alkoi olla vastenmielistä ja masentavaa, kaikki mitä ihmiset teki, sanoi, elehti oli vain niin.. masentavaa.
nyt ysillä, olen alkanut käyttää huumeita ja alkoholia joka viikko, poltan tupakkaa joskus. viiltelen harvoin, koska vasta nyt olen tajunnut että arvet on ikuiset. http://media.photobucket.com/image/emo cut/jjowi/jk003.jpg?o=14 masennus oli vakavassa tilassa
en huolinut apua koska luulin sen olevan turhaa ja vasten mielistä, eikä auttaisi. mutta silti annoin ystävieni viedä minut kallonkutistajan puheille, kerroin hänelle pari yllä mainittua asiaa, ja hän teki minusta lähetteen tayssiin. jonka kautta psykiatrit alkoivat vainota minua, en halunnut enään olla heidän kanssa tekemisissä mutta he jatkoivat vaan, lopulta he pyysivät minut ha äitini käymään paikan päällä, en iki maiilmassa tahtoisi äitini kuulevan asioistani, hän on toisin sanottuna juoppo.
psyco keskustelussa valehtelin heille päin naamaa, kerroi kaiken olleen vitsi ja sain heidät luopumaan "jahtauksesta". jos he kuulevat enään ikinä minusta mitään, joudun eristykseen ja pakko hoitoon. ei kauheen kiva juttu?
olen nyt sairastanut vakavaa masennusta 10vuotta ja se EI ole ruusuilla tanssimista, jokainen päivä on helvetti, jokainen asia saa masentumaan, enkä ikinä voi pitää t-paitaa.
toivon että te joilla on sitä teini-angstia että "kukaan ei ymmärrä" jne niin puhukaa vaikak äidillenne, ihan sama, kunhan ette ala viilteleen tai tappamaan itseänne jonkun jätkän takia.. muistakaa et joillain on asiat viä pahemmin.
ps. tää oli siis lyhyt versio
pps. älkää ikinä luottako LIIKAA psycoihin, ellei se oo OK et ne kertoo kaiken sun äidilles. niiden vaiti olo velvollisuus ei tarkota mitään.
kiitos..
6 vanhana puoli serkkuni hyväksi käyttöi minua, ja sitä jatkui siihen asti kun olin 12. eli tooodella monta kertaa.. tunnen asiasta syyllisyyttä koska en laittanut vastaan, jotkut sanoo sen johtuneen iästäni.. masennus alkoi
samana vuonna isäni lähti pois enkä kerennyt edes hyvästellä häntä.. hän sanoi lähtevänsä opiskelemaan.. masennus pahani
sitten alkoi koulu, minulla ei ollu koulussa kavereita kuin 1 tai 2 enkä oikeen ajatellut heitä edes ystävinäni. minua dissattiin koulussa 5 luokkaan asti, kunnes yksi päivä kaikki halusi olla minun kanssani. se oli outoa ja ihanaa samaan aikaan. 6 luokka sujui ihan hyvin vaikkakin kaikki meidän luokan pojat haukkuivat läskiksi ja rumaksi jne, masennus paheni ja aloitin viiltelyn
seiska luokalla kissani kuoli. kissa oli ollut minulla jo ennen syntymääni, ja eli 20 vuotiaaksi, en voinut kuvitellakkaan elämää ilman lemmikkiäni.. se oli kamalaa ja masennukseni paheni.
seiskalla sain myös ensimmäisen ystävän jolle pystyin kertomaan hyväksi käytöstä, mutta se ei auttanut, vaikka sanotaan että puhuminen helpottaa. kaverini vain vitsaili asialla..
8.luokalla sain parhaan ystäväni kautta ainakin 20 uutta ystävää ja luulin että se olisi pelastukseni.
minä ja paras kaverini liisa (nimi muutettu) ollaan tunnettu 2 vanhasta asti ja hän on aina ollut paras kaverini mutten ole voinut kertoa hänelle asioistani.. tuntui kamalalta olla kertomatta parhaalle ystävällee elämästä.. siksi en kertonut koska halusin nauraa hänen kanssaan, enkä vain miettiä masentavia asioita, oi kuinka tyhmä olinkaan. kasiluokan lopulla isäni sisko sai tietää isäni olin paikan, mielenterveysklinikka. hän oli nämä 8 vuotta käyttänyt huumeita ja alkoholia ynnä muuta sellaista, olin järkyttynyt ja samalla huolissani, hän ei voi vieläkään tuntea samoin kuin ennen, huumeet ovat tappaneet hänet sisältä, olen itse nähnyt sen nyt, kaksi kertaa. en syytä häntä mistään, mutta olisi edes kortin voinut lähettää? ja lopputodistuksen keskiarvoksi tuli 6.0 hyvä minä...
uusien ystävien kautta liisa alkoi käyttäytyä erittäin huoramaisesti. aina kun kerroin hänelle kestä tykkään hän seuraavalla viikolla kertoi että oli "nuollut" tämän kanssa tai seurusteli. (vaikka sanoo ettei seurustelu kannata tässä elämänvaiheessa) kerran kun hän oli suudellut erään paavon (nimi muutettu) kanssa, jota rakastin. se on vahva käsite mutta totta. hän alkoi seurustella tämän kanssa vaikka sanoin liisalle että ystävyyden pitäisi mennä suhteen edelle.. se masensi lisää.
aina kun joku kaveri porukassa sanoi sanan "raiskaus" tai muita muotoja, kaikki palasi mieleen.. siksi oleminen kaveriporukassa alkoi olla vastenmielistä ja masentavaa, kaikki mitä ihmiset teki, sanoi, elehti oli vain niin.. masentavaa.
nyt ysillä, olen alkanut käyttää huumeita ja alkoholia joka viikko, poltan tupakkaa joskus. viiltelen harvoin, koska vasta nyt olen tajunnut että arvet on ikuiset. http://media.photobucket.com/image/emo cut/jjowi/jk003.jpg?o=14 masennus oli vakavassa tilassa
en huolinut apua koska luulin sen olevan turhaa ja vasten mielistä, eikä auttaisi. mutta silti annoin ystävieni viedä minut kallonkutistajan puheille, kerroin hänelle pari yllä mainittua asiaa, ja hän teki minusta lähetteen tayssiin. jonka kautta psykiatrit alkoivat vainota minua, en halunnut enään olla heidän kanssa tekemisissä mutta he jatkoivat vaan, lopulta he pyysivät minut ha äitini käymään paikan päällä, en iki maiilmassa tahtoisi äitini kuulevan asioistani, hän on toisin sanottuna juoppo.
psyco keskustelussa valehtelin heille päin naamaa, kerroi kaiken olleen vitsi ja sain heidät luopumaan "jahtauksesta". jos he kuulevat enään ikinä minusta mitään, joudun eristykseen ja pakko hoitoon. ei kauheen kiva juttu?
olen nyt sairastanut vakavaa masennusta 10vuotta ja se EI ole ruusuilla tanssimista, jokainen päivä on helvetti, jokainen asia saa masentumaan, enkä ikinä voi pitää t-paitaa.
toivon että te joilla on sitä teini-angstia että "kukaan ei ymmärrä" jne niin puhukaa vaikak äidillenne, ihan sama, kunhan ette ala viilteleen tai tappamaan itseänne jonkun jätkän takia.. muistakaa et joillain on asiat viä pahemmin.
ps. tää oli siis lyhyt versio
pps. älkää ikinä luottako LIIKAA psycoihin, ellei se oo OK et ne kertoo kaiken sun äidilles. niiden vaiti olo velvollisuus ei tarkota mitään.
kiitos..
Vastaukset 11
Vanhimmat
sulla taito ilmaista asiat. Pääsin mielestäni hyvinkin kärryille elämäsi kulusta ja tunnoista. Myös tuli semmoinen tunne kertomuksesi lopussa, että aih, mikä nainen! Tosi sisukas ja kestävä. Okay, tiedän ettei sinusta tunnu siltä nyt, mutta jotenkin olet mennyt läpi PALJOSTA. Nyt menee heikommin, kun on tullut tuo alko, päihde ja viilto. Itsekin erittäin hyvin tiedostat, että nyt on vakava tilanne.
Tosiaan, sinun kannattaa ihan pohtia se, kenelle puhut ja kenelle et nyt tästä eteenpäin. Tähän asti on mennyt niin kuin on mennyt, ethän ole voinut ennalta tietää esimerkiksi ihmisten luotettavuudeta. Nyt jo varmaan vaistoat paremmin.
Minusta 'tuntui hyvältä', että sinulle selvisi isäsi katoamisen syy, vaikka hänen tilanteensa sinua nyt huolestuttaakin. Ainakaan hän ei sinua hylännyt sinun takiasi, vaan omien ongelmiesi.
Etsi googlaamalla tai jotenkin semmoinen Tukinainen tai vastaava palvelu, rikoksen uhrien puhelinumero ja aloita vaikka sieltä puhumalla tuosta vanhasta rikoksen uhriksi joutumisestasi. On myös jotakin raiskauksen ja pahoinpitelyn kohteeksi joutuneiden apupaikkoja, apukontakteja. Anteeksi, ehkä sinuun sattuu nyt tämä raiskaus-sana, mutta ei sinun itesi sitä tarvi käyttää. Kerrot vain, että haluat purkaa jonkin ihan lapsuuteen sijoittuvan kauheuden. Tiedäthän, että asia on sinänsä tuttua, sitä tapahtuu, ikävä kyllä. Sinun pitäisi saada puhua se kunnolla pois. Sitten hyvässä järjestyksessä nuo muutkin tai ainakin pyrkiä jättämään ne taaksesi ja mennä eteenpäin, toivoen.
Mitä psycoihin tulee, niin teillä varmaan on siinä ollut väärinymmärrystä. Kyllä he varmaan ovat pyrkineet sinua auttamaan, ensin vain pitää kartoittaa, mistä kaikesta kohdallasi on kysymys, sen ehkä koit 'vainoamisena'. Ei heillä ole mielenkiintoa sinulle pahaa tehdä saati elämääsi häiritä, kyllä siinä taustalla oli virkavelvollisten (lääkärit yms.) halu tehdä työtänsä, sinuakin auttaa selvemmille vesille.
En osaa sanoa tuosta vanhemmille puhumisesta muuta kuin että se on kurja juttu silloin, jolleivat he mitään ymmärrä asioistasi kokonaisuudestaa ja ehkä vain sitten loukkaavat sinua. Hmmmm, jos olet alaikäinen, se varmaan on pakko ottaa vanhemmat mukaan tilannekartoitukseen, koska, onhan heilläkin vastuu lapsestaan. Tietysti, jos joikein pyydät ja perustelet, niin vastaisuudessa voit sen kieltää. Sanot, etteivät ole psyykkisesti kunnossa ja sikäli kyvykkäitä sinuun eläytymään. Eihän alkon tai muiden aineiden käyttäjä pysty ajattelemaan kuin 'seuraavaa annosta', se on niinku kaveri, ei ihmisten asiat mahdu siihen mieleen. Saisitko nyt jotakin itsenäistä elämäntilaa ja tukea siihen, että lopetat alkon, muuta aineet sekä varsinkin viiltelyn.
Meni joihinkin nuorten tupiin, seurakunnallisiin tai muitakin on, ja ole siellä avoimesti onneton ja pyytele apua ja seuraa.
Olet pettynyt kavereihin; oli niin paha, että se ystävä petti, jolle hyväksikäytöstä puhuit. Kuule, ei kaikke toimi niin, yritä uudelleen puhua siitä. Varmaan olet jo noissa kertomissasi hässäköissä kovastikin viisastunut eli kypsynyt ja jatkossa osaat toimia paremminkin itsesi eteen. Myös ystävyyden ja kekustelun jakaminen sopivien ihmisten kanssa auttaa aina, tiedät sen. Kunhan saat luottamusta ihmisiin. Itse olen onnistunut saamaan luottamuksen ihmisiin takaisin, nuorena en uskaltanut puhua kelleen mistään. Nyt keski-ikäisenä olen lähes lörppö. Ei haittaa. Lopulta kaikilla ihmisillä on aika samoja asioita sisällään.
Kakkea hyvää huomiseen päivääsi. Jos näet tämän vielä tänään, niin hyvää yötä ja suloisia unia, enkelin kuvia. Take care.
MIkset hae apua kerta tiedostat ongelmasi?
Koska voisit mahd. päästä sairaalaan hoitoon jokski aikaa, joka voisi olla siulle hyväksi.
koska vihaan psykoja eniten maailmassa, enkä usko että mun elämäs kannattais kärsii hoitoo kun vois vaan antaa ajan tappaa..
Koko sun tarina kosketti mua todella... mutta kaikkein eniten se, että sä haluat pitää huolen toisista, vaikka sulla on itselläsi ihan uskomattoman vaikeaa!! Kun sanot:
>kunhan ette ala viilteleen tai tappamaan itseänne jonkun jätkän takia..>
Sua on kohdeltu väärin. Älä tunne syyllisyyttä siitä, että sulle on tehty vääryyttä!! Se, että sua on käytetty hyväksi, ei TODELLAKAAN ole sun syytä! Sä olit niin pieni! Miten sä olisit voinut sen estää?!
Jos joku on kokenut tuon kaiken mitä sä olet kokenut, ei ole ihme, että alkaa viillellä tai käytää aineita. Mutta sun on päästävä niistä eroon. Sun on lopetettava viiltely ja sun on lopetettava alkoholin ja huumeitten käyttö. Tiedäthän sä, ettei sun ongelmat niillä selviä?
Joku ammattiauttaja voisi sua oikeasti auttaakin, mutta sun on löydettävä oikea auttaja. Pakkohoitoon laittaminen kuulostaa ihan kamalalta, mutta olisiko mahdollista, että kerrot asioistasi vähitellen, ajan kanssa ja vasta sitten kun huomaat, että tuohon henkilöön voi todella luottaa.
Musta tuntuu ihan hirveen pahalta että sun ystäväkin petti sut, nauroi kun kerroit hänelle kipeistä asioistasi! Onko sulla nyt ketään ystävää, jolle sä voisit puhua? Sellaista ystävää, joka susta todella välittäis? Mä niin toivon että sulla olisi!!
mä en vaa oo ikinä tykänny ajatuksesta "psykologi" tai se et kertoo ventovieraaalle omista asioistaan. mutta kyllä mulla nyt kavereita on. se kaveriporukka mistä mainitsin, mutta siinä pyöriminen masentaa :P
jos sua masentaa siinä kaveriporukassa pyöriminen, niin eihän niille "kavereillekaan" voi sitten ehkä kunnolla puhua omista asioista? Jos siis haluisit puhua jollekin. Kyllä mä ymmärrän ton oikein hyvin ettet haluis puhua psykologille. Mä yritin joskus, mutta eihän siitä mitään tullut. En mä pystynyt sille avautumaan, kun musta tuntu ettei se oikeesti välitä hittojakaan mun asioista... Voi kyllä olla että se oli mulle vaan väärä psykologi ja mun ois pitänyt ettiä joku toinen. Oon kuullut sitten jälkeenpäin, että monet ihmiset on joutuneet ettimään jonkun aikaa ennen kuin on löytynyt sellainen sopiva henkilö jolle pystyy puhumaan.
Ois ihan älyttömän hyvä juttu että sulla ois joku sellainen kaveri jonka kanssa pyöriminen ei masentais!
Ja mä kanssa mietin että miten sä nyt voit... kun se sun tarina oli oikeesti tosi rankka! Ja mä tiedän vähän itekin jotain siitä miten huonosti ihminen saattaa pahimmillaan voida...
kiitos huolenpidosta.. :)
Jos sä haluat jutella mun kanssa, voit pistää mailia [email protected]. Mä haluisin ihan oikeesti tietää, miten sä voit ja mitä sulle kuuluu!
Mä en pääse ihan joka päivä nettiin, mutta ainakin muutaman kerran viikossa.
ei tarvi :) jos sit tulee jotain isoo tapahtuun niin kyl sit voin, mut emmää muuten viitti :p
ja nyt menee ekaa kertaa elämäs ihan hyvin.. et sillee :s
Ihan miltä susta tuntuu. Jos haluat joskus, voit ilman muuta kirjoittaa. (Enkä odota mitään "suuria ja ihmeellisiä" tarinoita välttämättä... Ihan tavalliset asiat mua kiinnostaa.)
Toivon sulle kaikkea hyvää ja olen oikein iloinen kun sulla menee nyt ok!
ollut tosi rankkaa, noin nuoren ihmisen kantaa. Toivon että jaksat etsiä parmman psykon. Kannattaa kysyä että saisitko jonkun toisen. Niiden on pakko suhtautua vakavasti sun pyyntöön!