onko kellään kokemusta ei-pentu-koiran tulosta taloon?

koirat on otettu vanhempana kuin ihan pentuna. Kaikki on mennyt ihan hyvin, eikä suuria vastoinkäymisiä ole tullut. Toinen tosin oli saanut tehdä mitä huvittaa, ja oli täysin ymmällään kun toruin ja rankaisin sitä huonosta käytöksestä, mutta kun se oppi talon tavoille, kaikki on ollut ok. Ja koira oli kuitenkin alle vuoden, joten oppiminen vielä onnistui. Kumpikaan koiristamme ei ikävöinyt vanhaan kotiinsa, ja ovat tänä päivänä ylimmät ystävykset!

..Niin koira kohtaista!Tietysti olis hyvä, jos voisit tutustua koiraan etukäteen, jotta pääsisit selville sen luonteesta ym..Mutta yllätyksiä tulee silti aina..

Mulle koira tuli reilu kaks vuotiaana, ja muut koirani olivat silloin yks ja 11 vuotiaat!Hyväksymisongelmia ei koirien taholla ollut puolin jo toisin, tosin pari pakollista valtataistelua käytiin yksvuotiaan ja uuden koiran välillä ekoina päivinä..

Ongelmia ilmeni vasta kun koira oli kunnolla kotiutunut meille!Se oli niin kiinnni minussa, että alkoi huutaa kotona poissaollessani, mitä ei aiemmassa paikassa tehnyt yksinollessaan!no, asiasta selvittiin sitruunapannalla viikossa!

Tottelevaisuuden kanssa meillä ei ollut mitään ongelmi, onneksi, iso koira kun on!Irti pysyy minunkin kanssani, ja tokoa on jatkettu, tosin piti kuitenkin alottaa " alusta ", pikku jutuilla..

Sakemanneista en tiedä..Meillä niistä on lähinnä huonoja kokemuksia, vaikkei itselläni sellaiseta ole, eikä tule olemaankaan..Sakemannit kun tuppaa yleensä olemaan niitä pitovaikeuskoiria, joutuessaan vääriin käsiin!

Mahdotonta sanoa, miten onnistuu, se on tosiaan koira kohtaista, ja miksei ihmiskohtaistakin..

Koiralle ainakin pitää antaa aikaa sopeutua..

Mulle tuli kolmas koira vuosikkaana. Muut koirat hyväksyivät sen hyvin, eikä ongelmia ollut. Koira kiintyi hyvin myös minuun. Ainut ns. ongelma on ollut tottelevaisuuden kanssa, koira ei ole oppinut haluamiamme "tapoja", koska sille ei ole niitä pentuna opetettu ja koira oli ollut isossa koiralaumassa.

Hyvä puolihan vähän vanhemmassa koirassa on, että raskas (mutta sinänsä ihana) pentuvaihe jää pois.

Itsellä ei ole kokemusta sakemanneista, mutta semmoisen ottaminen vanhempana ja mahdollisten ongelmien ilmaantuminen riippuu varmaankin paljolti siitä miten se on koulutettu pentuna/nuorempana. Kannattaa ainakin ottaa koira luotettavasta paikasta.

Onnea matkaan!

Omat koirani ovat olleet kaikki jotain 7kk:n ja 6v:n väliltä tullessaan, sopeutumiseen menee aina oma aikansa mutta ei se mahdotonta ole ollut(oikeastaan aika helppoa aina mutta ehkä olen ollut onnekas?)

Itse painottaisin juuri tuota mistä koira tulee ja nimenomaan miksi. Ongelmakoiraa en ottaisi, omani ovat tulleet muista syistä uuteen kotiin(no, yksi on palautus). Tavallinen tasapainoinen koira tuskin kodinvaihdoksesta iäti kärsii ja sopeutuneekin yleensä nopeasti. Ehkäpä nuorempi nopeammin kuin iäkäs koira.

Suosittelen, mutta en siis sokeasti ottamista! erityisesti tuollaisen rodun kohdalla on tärkeää tietää ettei koirasta luovuta vaikkapa aggressiivisuuden vuoksi tms.

Asia riippuu täysin koirasta. Minulla on ollut esim. rescue-koiria lyhytiaikaisina "turvapaikanhakijoina" ja olen huomannut että jotkut tosiaan sopeutuu saman tien, mutta toiset on todellisia ongelmapakkauksia.

Kannattaa ehkä selvittää erittäin tarkkaan miksi koirasta luovutaan, millaisessa perheessä se on ollut, eikä tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä.

Mulla on kokemusta. Mulla oli aikasemin jo koira ja otin lähes 2
vuotiaan koiran ensimmäisen lisäksi.
He ovat tulleet alusta alkaen hyvin
toimeen kunhan ensin vain tutustuivat
toisiinsa. Mitä nyt pientä leikkimielistä tappelua, mutta sehän
kuuluu koiran elämään. Koulutus on
vaan niin hankalaa aikuisella koiralla
, joten meidän uudempi koira on itsepäinen eikä osaa istua tai mennä
maahan käskystä. Onhan se aina pentu-
koira alusta alkaen omakoira. Jos itse ottaisin vielä kolmannen koiran,
ottaisin pentu-koiran,koska siten saat itse kouluttaa koiran ja seurata e elämistä ja kehitystä alusta alkaen.