Kohtaus lääkkeillä

Olen syönyt kaksi kuukautta Remeronia ja tarvittaessa opamox 30mg ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja masennukseen. Välillä lääkkeeni vaihdettiin citalopraamiin josta ahdistukseni paheni niin paljon, että vaihdettiin takaisin Remeroniin.

Remeronin annos nostettiin alun 30mg;sta 45 mg:aan ja se toimi hyvin, kunnes eilen sain nukkumaan mennessä kohtauksen, sydän alkoi takoa hulluna,käsissä ja jaloissa kävi sellainen humahdus niin kuin veri olisi hulahtanut läpi, sitten päätä särki aina pieniä hetkiä ja tuli lihasten nykimistä, korvat meni lukkoon ja aukesi, rinnan päällä oli paineen tunne ja rintaan pisti.

Onneksi sain pidettyä aisoissa hengityksellä ja itseni rauhoittelulla mutta umta en saanut ja jouduin ottamaan opamoxin. Sitten nukahdin ja aamulla olo oli muuten normaali mutta se kauhee ahdistus mikä eilisestä seurasi oli taas kamala!

Soitin jo lääkärillekkin ja pyysin lääkevaihtoa mutta ei nyt kuitenkaan siihen alettu, kun se vaihtaminen on aina oma prosessinsa ja kestää aina aikaa, että uusi lääke alkaa vaikuttamaan.

Jatkan siis Remeronilla mutta kyllä minuakin ihmetyttää mistä tämä nyt johtui? Epäilen kyllä viime viikkoa, kun olin aika ahdistunut koulussa(aikuisopiskelija)pelkään, että joku huomaa minun syövän lääkkeitä.:(

Itse asiassa ahdistukseni oli jo perjantaista saakka koko ajan päällä ja kait se sitten vaan pamahti paniikiksi eilen.

Minulla nämä pahemmat paniikkikohtaukset tulee aina kun menen nukkumaan. Elimistö jotenki "laittaa vastaan" etten nukahtaisi.
Juuri kun olen nukahtamaisillaan tulee päähän outo tunne, painetta tai jokin niin kuin humahdus käy ja sitten tulee säpsähdys, säikähdys, pelko, paniikki,korvat menee lukkoon, huimaa, sydän alkaa lyödä jotain 200, jalat ja kädet menee turraksi, ihoa pistelee,rintaan pistää
happea ei saa kunnolla ja paineen tunne rinnalla.
Se on todella kaamea kokemus, kun pelkään kuolevani.

Eilen säikähdin taas ja ajattelin että ei tämä sittenkään ole paniikkihäiriöä, koska minulla on siihen lääke, olen sittenkin vakavasti sairas.... kunnes tajusin alkaa "järkeillä" ja rauhottua.

Päivisin ei koskaan (vielä) ole tullut tuollaista kohtausta jotain lievää kyllä on ollut mm. punastumista, hikoilua, huimausta, näön hämärtymistä,pään särkyä, käsien turruutta. Huimaus on muuten jokapäiväistä, onko muilla? Terapeutti kyllä sanoi, että se liittyy paniikkihäiriöön. Voihan toki johtua lääkkeistäkin.

Mutta nyt minulla on taas niin epätoivoinen olo, kun tuntuu että tultiin ja kovaa alas. Tekis mieli lopettaa koulu ja jäädä kotiin ahdistusta potemaan.

On todella vaikea olla koulussa, kun ahdistaa. Tämä on kamalaa, voiko tästä koskaan parantua, onkohan varmaa ettei minulla sittenkin ole jotain elimellistä sairautta? Miten saisi elettyä edes yhden päivän niin ettei tarvitsisi miettiä tätä asiaa, miten saisin entisen "normaalin" elämän takaisin???

uusiutui paniikki kirjoitti:

Olen syönyt kaksi kuukautta Remeronia ja tarvittaessa opamox 30mg ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja masennukseen. Välillä lääkkeeni vaihdettiin citalopraamiin josta ahdistukseni paheni niin paljon, että vaihdettiin takaisin Remeroniin.

Remeronin annos nostettiin alun 30mg;sta 45 mg:aan ja se toimi hyvin, kunnes eilen sain nukkumaan mennessä kohtauksen, sydän alkoi takoa hulluna,käsissä ja jaloissa kävi sellainen humahdus niin kuin veri olisi hulahtanut läpi, sitten päätä särki aina pieniä hetkiä ja tuli lihasten nykimistä, korvat meni lukkoon ja aukesi, rinnan päällä oli paineen tunne ja rintaan pisti.

Onneksi sain pidettyä aisoissa hengityksellä ja itseni rauhoittelulla mutta umta en saanut ja jouduin ottamaan opamoxin. Sitten nukahdin ja aamulla olo oli muuten normaali mutta se kauhee ahdistus mikä eilisestä seurasi oli taas kamala!

Soitin jo lääkärillekkin ja pyysin lääkevaihtoa mutta ei nyt kuitenkaan siihen alettu, kun se vaihtaminen on aina oma prosessinsa ja kestää aina aikaa, että uusi lääke alkaa vaikuttamaan.

Jatkan siis Remeronilla mutta kyllä minuakin ihmetyttää mistä tämä nyt johtui? Epäilen kyllä viime viikkoa, kun olin aika ahdistunut koulussa(aikuisopiskelija)pelkään, että joku huomaa minun syövän lääkkeitä.:(

Itse asiassa ahdistukseni oli jo perjantaista saakka koko ajan päällä ja kait se sitten vaan pamahti paniikiksi eilen.

Minulla nämä pahemmat paniikkikohtaukset tulee aina kun menen nukkumaan. Elimistö jotenki "laittaa vastaan" etten nukahtaisi.
Juuri kun olen nukahtamaisillaan tulee päähän outo tunne, painetta tai jokin niin kuin humahdus käy ja sitten tulee säpsähdys, säikähdys, pelko, paniikki,korvat menee lukkoon, huimaa, sydän alkaa lyödä jotain 200, jalat ja kädet menee turraksi, ihoa pistelee,rintaan pistää
happea ei saa kunnolla ja paineen tunne rinnalla.
Se on todella kaamea kokemus, kun pelkään kuolevani.

Eilen säikähdin taas ja ajattelin että ei tämä sittenkään ole paniikkihäiriöä, koska minulla on siihen lääke, olen sittenkin vakavasti sairas.... kunnes tajusin alkaa "järkeillä" ja rauhottua.

Päivisin ei koskaan (vielä) ole tullut tuollaista kohtausta jotain lievää kyllä on ollut mm. punastumista, hikoilua, huimausta, näön hämärtymistä,pään särkyä, käsien turruutta. Huimaus on muuten jokapäiväistä, onko muilla? Terapeutti kyllä sanoi, että se liittyy paniikkihäiriöön. Voihan toki johtua lääkkeistäkin.

Mutta nyt minulla on taas niin epätoivoinen olo, kun tuntuu että tultiin ja kovaa alas. Tekis mieli lopettaa koulu ja jäädä kotiin ahdistusta potemaan.

On todella vaikea olla koulussa, kun ahdistaa. Tämä on kamalaa, voiko tästä koskaan parantua, onkohan varmaa ettei minulla sittenkin ole jotain elimellistä sairautta? Miten saisi elettyä edes yhden päivän niin ettei tarvitsisi miettiä tätä asiaa, miten saisin entisen "normaalin" elämän takaisin???

Älä ihmeessä lopeta koulua tässä vaiheessa. Itse menin sen virheen tekemään ja nyt en enää pääse kotoa mihinkään.

Jos olisin vaan jatkanut koulussa käyntiä niin ei olisi välttämättä päässyt näin pahaksi, mutta..

Oikein mukavaa kun oma avovaimokin ahdistaa välillä. Nyt on kolme viikkoa syöty lääkkeitä, mutta tuntuu siltä kun oireet vaan pahenisi. Katsotaan nyt kauanko tääläistä jaksaa.