Nauticat esittelee ensi vuonna uuden mallin, moottoripurjehtija Nauticat 441:n. Asiasta kertoo valmistajan nettisivu.
Uusi Nauticat
Meripoika
778017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
että siitäkään ei tule ainakaan virallisesti valtamerikelpoista, vaan pidetään B-kategoriassa kuten muutkin veistämön moottoripurjehtijat.
Nettisivuilla valmistaja kertoo hiukan ristiriitaisesti esim nykyisestä 44:stä
"Our fleet of Nauticat 44´s has travelled the world´s oceans, from the heat of the Tropics to the harsh Northern Sea´s."
Kuitenkin valmistaja on tehnyt veneen B-kategoriaan.
Ovat joka tapauksessa hienoja pitkän matkan pursia.
onko niin että veneen vakavuus ei riitä, pitääkö pelätä että kaatuu? Vai onko ongelma suurissa ikkunapinnoissa joiden takana ei enää ole suljettavia luukkuja? Jos menee ikkuna rikki aallot lyövät suoraan pilssiin ja vene uppoaa, ja tämän takia A-kategoriaan ei pääsyä?
taitaa kyse olla eräänlaisesta "varman päälle pelaamisesta" valmistajan taholta. Nuo kategoriathan eivät ole mitään luokituslaitosten tms. sertejä vaan valmistaja itse ilmoittaa, mihin suunnittelukategoriaan katsoo veneensä kuuluvan. Se on eräänlainen käyttösuositus eli valmistaja voi joutua vastuuseen, jos vene hajoaa olosuhteissa, joissa sen olisi pitänyt ilmoitetun kategorian perusteella kestää. Mutta se ei kiellä menemästä kovempaan keliin eikä ole esimerkiksi vakuutuskorvauksen este (yleisesti, voi olla, että jokin yhtiö siitä niuhottaisikin).
Luulen, että jokin toinen veistämö ilmoittaisi Nauticatin tasoiset veneet yhtään huolehtimatta A-kategoriaan.
"Nuo kategoriathan eivät ole mitään luokituslaitosten tms. sertejä vaan valmistaja itse ilmoittaa, mihin suunnittelukategoriaan katsoo veneensä kuuluvan. Se on eräänlainen käyttösuositus.."
ISO 12217-2 ym EU-parlamentin ohjeet määrittävät veneen suunnittelukategoriat A ... D hyvin tarkoin.
CE A-kategorian veneellä on esim. minimipaino ja sen lujuus- sekä stabiliusominaisuuksia säädellään tarkoin.
Esimerkiksi CE A-veneen STIX pitää olla vähintäin 32, kun CE B-luokan veneellä riittää arvoksi 23.
Nauticatin nykyiset purjeveneet ovat kaikki luokassa CE A (valtameri), mutta moottoripurret luokassa CE B (avomeri).
vaikka pitää tärkeänä A-luokistusta. Toisekseen A-luokitus yksin ei tee venettä valtameriveneeksi.
Miksi Itämeren alueella pitäisi olla "valtamerikelpoinen"?
Eikös A:ssa ole aika kovat vaatimukset avotilantyhjennykselle ja oikenevuudelle.
Vaan kyllä tuolla mielummin Atlantin yli lähtisin, kuin 80%:lla A-kategorian paateista.
valtameriveneelle, vieläpä hyvin perusteellisesti ihan oikeiden asiantuntijoiden miettimiä.
Se STIX-arvo (johon mm. avotilan tyhjeneminen vaikuttaa) on vain yksi pieni detalji veneiden CE-luokituksessa. Tässä tärkeimmät standardit, joiden mukaan veneiden CE-kategoria määräytyy:
ISO 12215-6:2008
Small craft -- Hull construction and scantlings -- Part 6: Structural arrangements and details
ISO 10239:2008
Small craft -- Liquefied petroleum gas (LPG) systems
ISO 12215-5:2008
Small craft -- Hull construction and scantlings -- Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination
ISO 12216:2002
Small craft -- Windows, portlights, hatches, deadlights and doors -- Strength and watertightness requirements
ISO/DIS 12215-8
Small craft -- Hull construction and scantlings -- Part 8: Rudders
ISO 12217-2:2002
Small craft -- Stability and buoyancy assessment and categorization -- Part 2: Sailing boats of hull length greater than or equal to 6 m
Noita standardeja voi hankkia täältä, maksavat noin 100 €/kpl
http://www.iso.org/iso/iso_catalogue.htm
Mukavuudenhalusta:
"Delphia 37 myrskyssä. Itämeri, tuuli puuskissa 35 m/s, ääriolosuhteet. Nelimetrisessä aallokossa veneen kulku rauhoittuu, kastit nukkuvat ja kippari seilaa veneen turvallisesti Gotlantiin. Vaikuttava kokemus, vaikuttava vene." http://www.delphia.fi/index.php?pageid=15&lang=fi
Kaikkia satuja sitä keksitäänkin venemainoksiin!
Meillä ei mainostoimistossa vastata muusta kuin mielikuvista, jotka pitää tukea tuotetta.
Olen lukenut valaista jotka ovat rikkoneet peräsimiä ja kalaverkoista ja siimoista jotka on takertuneet bulbiköleihin sekä peräsimiin niin lähtisin valtamerille mieluimmin pitkäkölisellä mutta se pitäisi varmaan teettää. Saisiko teetettyä käytetyn?
ja vielä tarkoituksellisesti! Yritettiinkö luoda mielikuva, että myrksy 35 m/s puuskineen on ihan kiva ja helppo keli perheveneelle? Siitä vaan lapset kyytiin ja menoksi, iskä ajaa mukavasti Visbyseen! Entäpä, jos aloitteleva veneilijä sattuisikin uskomaan mainosjuttua? Onko mainostajalla vastuuta?
Varmasti tuolla isolla Nauticatilla Atlantin ylitys on paljon mukavampaa kuin vanhalla pikkuskandilla.
Ongelmia saattaa tulla vakuutusyhtiön kanssa:
Saatko Cat B veneelle vakuutuksen valtamerimatkalle.
Jos esim. riki tulee alas Atlantilla, korvaakohan vakuutus mitään koska on purjehdittu veneen suunnitteluluokkaa haastavammissa oloissa.
Kyllä, isostakin veneestä voi Atlantilla tulla riki alas, näin kävi 2 vuotta siten 80 jalan arvostetun Camper & Nicholson telakan valmistamalle sloop Mustang'ille.
Eikö Nauticatit kuulukaan skandeihin tai pikkuskandeihin? ARC:ssa veneiden keskikoko taitaa olla vähän yli 45 jalkaa. Keskiarvoa pienemmät lienevät näitä "pieniä". Ovatko Atlantin ylittäneitä pikkuskandeja Swanit, Balticit, Hallberg Rassyn, Sweden Yachtit vai mistä ihmeen "vanhoista pikkuskandeista" nyt on kysymys? ARC:iin osallistuneiden luetteloissa Swanit ja HR:t ovat vuosikausia olleet suosituimpia skandeja. Myös Nauticatteja on osallistunut.
Viime vuonna ARC:ssa oli yksi todellinen "pikkuskandi", pohjoismainen kansanvene. Hyvin se selvisi. Tietenkin folkkari on ahdas ja epämukava huomattavasti kalliimpaan ja isompaan nauticattiin verrattuna. Sitäkö vertailullasi tarkoitit?
Rikin pettäminen ei varmaankaan riipu CE-kategoriasta. Eiköhän maston menetyksen syynä ole useimmiten staagin tai vantin, joskus vanttiruuvin tai sen sokan pettäminen eikä ko venetyypin kategoria-luokitus.
Monet vakuutusyhtiöt edellyttävät virallisen tarkastajan, surveyorin, raporttia veneen merikelpoisuudesta ennen vakuutuksen myöntämistä valtamerelle. Joillakin vakuutusyhtiöillä on lisäksi ikärajat rikivaijereille ja rodeille. Kyllä vakuutus korvaa rikivahingon, jos rikin ikärajoja on noudatettu ja survey-raportti on tehty.
Mikä muuten oli syy Mustangin maston katkeamiseen? Liittyikö syy jotenkin Camper&Nicholsonin telakkaan?
"Monet vakuutusyhtiöt edellyttävät virallisen tarkastajan, surveyorin, raporttia veneen merikelpoisuudesta ennen vakuutuksen myöntämistä valtamerelle. Joillakin vakuutusyhtiöillä on lisäksi ikärajat rikivaijereille ja rodeille."
Suomalaisista vakuutusyhtiöistä pari myöntää vakuutuksia myös Karibian lenkkiä varten. Kumpikaan näistä ei edellytä ainakaan sarjavalmisteisille uudehkoille cruisereille tarkastuksia eikä niillä ole ikärajoja rikille.
Sama linja noiden suomalaisten kanssa on ainakin Admiralilla (mm. ARC sponsori), ei tarkastuksia ainakaan sarjavalmisteisille uudehkoille veneille. Suosittaa tekemään itse tarkistuksen rikille ohjeidensa mukaan.
On ymmärrettävää, että itsekyhätyille teräspaateille tai ikivanhoille pikkuveneille (yleensä Cat B) tehdään tarkistuksia, jos nyt vakuutusta sellaisille edes myönnetäänkään.
vanhoja veneitä, koska vakuutusehdoissa on ikävähennykset kovauksista. Vanhan veneen rikihaverissa korvaus olematon. Jos jollain paremmat ehdot, olisi kiva tietää.
Väitätkö, että "ikivanhat pikkuveneet" ovat "yleensä Cat B"? Kategorialuokitus on verrattain uusi. Mihin valmistusvuoteen halusit asettaa "ikivanhuuden" rajan?
En väitä, etteivätkö muutamat yhtiöt myöntäisi vakuutusta ARC:iin tai vastaavalle Karibian kierrokselle ilman mainitsemiani edellytyksiä. Uudelta sarjavalmisteelta ei varmaankaan vaadita edes katsastusta ja rikin ikä ilmenee valmistusvuodesta.
Mutta kokeilepa kysellä "world-wide" vakuutusta valtameripurjehduksille. Tilanne voi vakuutusyhtiön kannalta olla aivan erilainen riskin otto kuin vakuutuksen myöntäminen turvallisena pidetylle ARC+paluu-reitille. Vakuutusta onkin huomattavasti vaikeampi saada.
Kerro ihmeessä muillekin lukijoille, mistä yhtiöstä, millä hinnalla (montako % vuosimaksu on vakuutusarvosta), ilman virallista katsastusta ja mainitsemiani rikivaatimuksia saat vakuutuksen Atlantin ylityksiin vaikkapa 10-20-vuotiaalle veneelle. Entäpä Pohjois-Atlantille, eteläiselle Intian valtamerelle tai vaikka koko maapallon kiertämiseen?
Omat kokemukseni perustuivat amerikkalaiseen, ranskalaiseen, englantilaiseen, norjalaiseen ja yhteen saksalaiseen vakuutusyhtiöön (Pantaenius). Jälkimmäinen oli kaikkein kallein eikä edes myöntänyt vakuutusta Tyynen valtameren ylittämiseen, vaikka vene täytti kaikki merikelpoisuusedellytykset ja oli hyvämaineisen valmistajan rakentama eikä suinkaan "itsekyhätty teräspaatti". Jenkkiyhtiöllä oli miehistön kokoa koskeva minimivaatimus, muilla ei. Edullisimmat vakuutusmaksut olivat 1-2% vakuutusarvosta vuodessa. Maksu tietenkin riippu omavastuun määrästä. Ovatko vakuutusmaksut yhä samaa luokkaa?
Oikaise ihmeessä, jos tietoni venevakuutuksista valtamerille ovat muutamassa vuodessa vanhentuneet (oma world-wide venevakuutukseni päättyi v. 2005). Oli silti tarpeetonta esittää niitä "oudoksi höpinäksi". Ehdotankin ystävällisesti, että vielä tarkistat kantojasi ja ilmoitat asiatietoa sen jälkeen. Luulisin, että vakuutusasia kiinnostaa monia Atlantin ylityksestä tai pallonkierrosta haaveilevia purjehtijoita.
Kirjoittamani pitää paikkansa.
Lisäys mainintaan vanhojen pikkuveneiden CE-luokituksesta (80-luvulla ei CE-luokitusta ollut). Ilmeisesti yksikään 70- tai 80-luvun alle 35 jalan skandiveneistä ei täytä nykyisiä CE A-kategorian (valtameri) veneiden lujuuden- tai turvallisuuden vaatimuksia:
ISO 12215-6:2008
Small craft -- Hull construction and scantlings -- Part 6: Structural arrangements and details
ISO 12215-5:2008
Small craft -- Hull construction and scantlings -- Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination
ISO 12216:2002
Small craft -- Windows, portlights, hatches, deadlights and doors -- Strength and watertightness requirements
ISO/DIS 12215-8
Small craft -- Hull construction and scantlings -- Part 8: Rudders
ISO 12217-2:2002
Small craft -- Stability and buoyancy assessment and categorization -- Part 2: Sailing boats of hull length greater than or equal to 6 m
Lukisitko kysymykseni vielä uudelleen ja vastaisit niihin. En mielestäni kysynyt CE-byrokratiasta, jonka iso-standardeja halusit nyt uudelleen luetella. Tiedän hyvin, milloin CE-luokitus tuli käyttöön. Milloin vene muuttuu "ikivanhaksi"? Mm sitä kysyin vakuutusten lisäksi.
Itselläni on muuten ollut kaksi 70- ja 80-luvun alle 35-jalkaista "pikkuvenettä": E.Antinojan rakentama S&S 6,6 ja Baltic Yachtsin rakentama Baltic 35. Pidin niitä erittäin lujina ja turvallisina, tein useita Pohjanmeren ylityksiä. Nekö eivät mielestäsi täyttäisikään nykyisiä CE A-kategorian vaatimuksia?? Ja miksi ei? En ole "kategoria- enkä iso-standardiuskovainen" eikä nykyiselläkään veneelläni ole CE-luokitusta. En tarvitse.
Kategoriat on kyllä määritelty tarkoin, mutta normaalisti veneen valmistaja silti ratkaisee itse sen, minkä kategorian mukaan ilmoittaa veneensä suunnitelluksi. Eli kun veneelle ilmoitetaan jokin kategoria, niin se on pelkkä valmistajan ilmoitus, ei minkään riippumattoman tarkastuslaitoksen tms. hyväksyntä.
Tämäkin on kategoriassa A ja kerää peräsimellään kaikki romut. Tuollainen mela napsahtaa poikki:
http://www.hanseyachts.com/EN/Yachts/Current model/370.aspx
vaikkapa cat-A veneiden peräsin- ja kölivaurioista. Luokitus ei taida perustua mihinkään käytännön lujuuskokeisiin, jollainen voisi olla vaikkapa ajaminen uppotukkiin 6 tai 7 kn vauhdilla. Sellaisia törmäyksiä sattuu valtamerilläkin. Merissä kelluu kamaa yhä enemmän. ARCeissa on hajonnut lukuisia peräsimiä ja osa veneistä on peräsinvaurion takia meren pohjassa.
onko ensimäisen Delphia 37:n tekemisen jälkeen tuollaisia tuulia itämerellä?
Nimimerkillä epäilevä?????
Karibialla, jossa on parhaillaan 35 m/s tuulia, jopa 50 m/s.
Delphian mainosjuttu on pelkkää satuilua, mielikuvan luomista kokemattomia varten.
Hieno homma. Hyvä että on vielä joku joka tekee "perinteisiä" paatteja.. ettei kaikki perustu purjehdusuominaisuuksiin. Nykyisin tehdään aika rumia ja epäkäytännöllisiä veneitä tästä syystä !
En ole moottoriveneilijänä ikinä ymmärtänyt mitä väliä on jos se menee 6:tta tai 7:ää solmua. Toi 441:nen tietenkin on harvojen herkkua, mutta sisätiloiltaan pesee monet paljon isommat modernit purjeveneet.
Tuo oli tosiaan aito moottoriveneilijän näkökulma panna yhtäläisyysmerkki purjehdusominaisuuksien ja nopeuden välille. Nopeus on kuitenkin vain yksi niistä ominaisuuksista. Sen nopeudenkin osalta muuten suhteellinen ero kuuden ja seitsemän välillä on aika iso.
Ei Nauticatti mikään perinnevene ole. On vain yhden lajityypin edustaja. Eikä siinä mitään vikaa ole, toiset tykkää sellaisesta.
enemmän noista purjehduksellisemmisa malleista. Hauska nähdä, että Suomessakin tehdään vielä veneitä luottamusta herättävillä köliratkaisuilla. Tarkemmin en noita Nauticatteja tunne.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana 515:n liesi. Kuvasta näyttää, ettei olisi kardanoitu. Samoin uuni erikseen hyllyllä, ettei vain mikro? Outo ratkaisu, mutta Siltalahan tekee näitä asiakkaan toivomuksen mukaan.
Jokin näissä Nauticateissa kuitenkin tökkii purjehtijan mielessä.
"Twin enamelled or stainless steel sinks and a two burner gimballed gas stove with an oven and flameguards".
Näin esitteen tekstissä, siis kardanoitu liesi!
Mikrouuni ei muuten ole ollenkaan hassumpi silloin, kun maasähkö on käytettävissä. Omassa veneessäni käytän sitä satamissa. Aika edullisesti mikrouuneja myydään, joten ei se ole venevarusteeksi kalliskaan. Voin suositella, jos pentterissä on sille sopiva tila.
mielestäni keraaminen liesitaso, ei kaasu. Tilaaja mielestäni tehnyt erikoisen ratkaisun, enkä nyt ryhdy toisten valintoja arvostelemaa sen kummemmin. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, saa mitä tilaa.
Mitä sillä mikrolla valmistat veneessä? Meilläkin toki mikro kotona ja mökillä, mutta veneessä ei toitaiseksi ole. Ei ole vaan oikein keksitty käyttöä. Hintakysymys mikron hankita ei taida kenellekkään olla ja paikkakin löytyisi.
olla upotettu tasoon ja piilotettu kappiin...., ei tosta kuvast oikein hyvin näy. Sisustustyyli kuitenkin veneissä kohdallaan.
siinä on kuitenkin peräsin erillään ja kun sinne menee valas tai ajelehtiva siima väliin niin voipi peräsin lähteä teilleen. pitkäkölissä ei näin voisi käydä
tarkoitukseen kuin kotona/mökillä. Usein on ollut kiva saada äkkiä valmista einesruokaa, kun pitkän legin jälkeen tulee satamaan vaikkapa ulkomailla. Myös sähköinen vesipannu on ollut kiva ja sekin omalta osaltaan on säästänyt nestekaasua...
ja peräsin? Tarkoititko nyt Siltalan veneitä vai verrokkeja?
Eikö Nauticatit ole pitkäkölisiä eikä eväkölisiä? Peräsin on tuettu skegiin. Kuvissa näyttää siltä, mutta uusinta mallia en tunne lainkaan. Onko Nauticateissa todellakin ollut jotain "huteroisia" kölirakenteita ja kestävyysongelmia? Kalastussiimako irroittanut peräsimen?? Kerro missä näin on sattunut, vaikka en Nauticattia olekaan hankkimassa.
http://www.nauticat.com/Default.aspx?id=435165
meilläkin on ja hyväksi todettu. Mikronnkäyttö meillä on vähäistä kotona ja mökillä. Lähinnä lapsille välipalaa tms. Mutta veneellä tuota välipalaa tarvitaan merellä ja mikro ei toimi. Einesruokia ei veneelle tule ostettua sen paremmin ulkomailla kuin kotimaassakaan (mitä eroa missä on??). Samat ruokatottumukset kotona, mökillä ja veneessä (toki paikallisin vivahtein). Jos satamaan tulo venyy, syödään joktapauksessa matkan aikana (myös ulkomailla). Jos einesruokia harrastaa, niin mikäs siinä sitten.
joku rajasentään tälläkin "alttarilla". Pitkä eväköli ja peräsin skegintakana, hyvät omakohtaiset kokemukset.
Täyspitkällä kölillä on hyvät puolensa. Kölin takareunaan kiinnitetty peräsin on luja konstruktio ja sitä suositaan yhä vieläkin pitkänmatkanveneissä. Hyvät omakohtaiset kokemukset täyspitkästä kölistä. Se siitä!
sukeltelet irrottelemassa siimoja skegin ja kölin välissä monen metrin aallokossa kun pitkäkölimies jatkaa häiriintymättä matkaansa
mutta mikroaaltouunia on meillä käytetty myös ruuan valmistukseen ja tietenkin pakasteiden sulattamiseen....Jossain ruokapalstoilla löytyisi ehkä lisää tietämystä...
Ulkomaisilla satamilla tarkoitin sitä, että niihin ollaan usein tultu pitkän avomerilegin jälkeen eikä avomerilegien aikana olla yleensä valmistettu kovin kummosia uuniruokia.
Jokaisella tyylinsä, kotonakin.
maailmaa tuotapahtuu?
atlantilla
jopa Suomenlahdella on ajoverkkoa jouduttu irrottelemaan peräsimestä. Riianlahdella verkon "selkäsiima" oli aika paksua vaijeria ja irrotus oli todella työläs....On selvä, että täyspitkällä kölillä varustettu olisi siitäkin verkosta pujahtanut ylitse. Peräsimeen ne pyydykset tuppaa tarttumaan...ja potkuriin myös, jos sattuu ajamaan koneella.
potkuria verkon tai siiman tarttumiselta, on vaan hankalampi sukeltamalla irrottaa ahtaasta raosta.
sitten vasta kun kalalle kasvaa nopeat kädet niin se käy asentamassa sen siiman yli liukuvan pitkäkölin alle
Itse olen ajanut eväkölillä rysän aaltojen välistä pilkistelevän kireän ankkurivaijerin ja useamman lohisiiman yli. Joka kerta mennyt siististi takertumatta. Enpä taida ainakaan moisen syyn takia vaihtaa venettä.
siitä miten potkuri imee esim. lähellä olevan siiman ympärilleen. Se käy herkästi, ei auta edes rautakehikko potkurin ympärillä, jota jotkut käyttävät.
valtameripurjehduksessa ajetaan harvemmin moottorilla ja kaapelipaksu siima ei paljon potkurin imuista imeydy siihen koloon
on vaikea keskustella.
Tähän (kirjoittamaasi) vastasin:
"Peräsimeen ne pyydykset tuppaa tarttumaan...ja potkuriin myös, jos sattuu ajamaan koneella."
Ja nyt haluat tyrmätä vastaukseni kirjoittamalla:
"valtameripurjehduksessa ajetaan harvemmin moottorilla ja kaapelipaksu siima ei paljon potkurin imuista imeydy siihen koloon"
Heh-heh :)
pitkäkölisestä ja erilaisten narujen tarttumisesta potkuriin. Ne on todella paljon helpompi irrottaa kuin eväkölisestä! Selitys on se, että täyspitkän kölin takareunassa oleva potkuri jopa näkyy, kun kurkkii perän yli. Ei tarvitse edes sulkeltaa, koska narun voi koukkia irti venehaallakin.
Eväkölisessä lapioperäsinveneessä potkuri on kaukana rungon alla eikä siihen pääse käsiksi kuin sukeltamalla. Jos ajat verkon yli, kiinni se yleensä jää potkuriin, lapioperäsimeen tai lapioperäsimen ja rungon väliseen rakoon.
Toinen käytännön havainto on se, naru tai verkko voi jäädä pitkäkölisessä kiinni ainoastaan koneajossa, ei purjehtiessa. Kölin alareuna jatkuu peräsimen etureunan takapuolelle ja suojaa peräsintä. Mitään sellaista rakoa ei ole, johon naru voisi kiilautua purjehtiessa.
On kertynyt kymmeniä tuhansia maileja kummallakin venetyypillä niin, että voin sanoa asian olevan tosi!
tuuria on jos tarttuu. Siima (köysi) pingottuu melkoisesti ennen kuin menee kölin ali. Pingottunut siima ei nouse salamana pintaan vaan menee kuin kitaran kieli takaisin sinne missä kiinni tarttui. Huonolla tuurilla tarttuu peräsimeen, potkuriin tuskin ollenkaan eväkölisessä. Ehkä helpommin pitkäkölisessä, jossa potkuri lähempänä klkin alareunaa. Jos siima sitten jää kölin ja peräsimen väliin, niin miksi pitää mennä veteen irroittamaan? Siimahan kelluu ja sen voi puoshaalla työntää peräsimen ali tai vaikka katkaista jos ei muuten irtoa. Jos menee potkuriin, on tilanne yhtä hankala riippumatta kölistä. Itsen en kyllä näe tätä asiaa kovin merkittävänä. Toistaiseksi en vilä ole saanut mitään tunne pohjaan tarttumaan.
yachting worldin artikkelissa meni vuorokausi siimojen irrottamiseen eväkölin ja peräsimen välistä. monenlaisia keinoja kokeiltiin ja lopulta sukelleltiin kunnon aallokossa.
eväkölisessä pahimmillaan pysty bulbiköli, vetolaite potkureineen toisena pyydyksenä ja peräsin kolmas pyydys.
tämähän lähti liikkeelle noista Nauticattien pohjista. Niissä ei ole bulbia ja itseasiassa kölin ja peräsimen väli on lyhyt, jolloin köyden joutuminen tuohon väliin on epätodennäköisemppää. Pitkäkölimiehellä alkaa nyt mennä vänkäämisen puolelle tuo.
Vetolaite/potkuriakseli eväkölisessä on niin korkealla ettei se pyydystä yhtään mitään. Tai jos pyydystää, on köysi jo huolella tuossa välissä.
Se, että Yachting Woldissä on tarina vuorokauden mittaisesta köyden irroittamisesta ei todista mitään muuta kuin sen, että kaikelaisia tumpuloita veneillä liikkuukin.
nauticattien köli- ja peräsinrakenne ei varmastikaan ole siitä pahemmasta päästä siimojen kerääjänä ja kolhuja kestämättömänä.
"Suomalainen ei usko ennenkuin näkee". Jos itse on onnistunut välttymään vahingoilta, kuvittelee niiden mahdollisuutta olemattomaksi tai liioitteluksi.
YW:n artikkeli oli asiallinen muistutus.
"Se, että Yachting Woldissä on tarina vuorokauden mittaisesta köyden irroittamisesta ei todista mitään muuta kuin sen, että kaikelaisia tumpuloita veneillä liikkuukin."
Vain tumpulan veneeseen tarkertuu köysiä?? Vain tumpula irroittaa tarkertuneet köydet??
Vaan tumpula itroittaa köyttä vuorkokauden. Köysi poikki (hätätyökalut) ja purjeilla kotiin. Metrin parin käyden pätkät potkurissa ei haittaa purjehtimista... Vene ylös ja köydet pois.
Uskosta ei ole kyse, mutta ei pidä liioitella asioita. Mitä muuta kaikkea voi tapahtua vaikka olisi kuinka pitkä köli? Kannattaako ollenkaan lähteä purjehtimaan vai pitäisikö jäädä satamaan pelkämään kaikkea mahdollista?
no eihän se ollut ko. artikkelissa kuin joku koko ikänsä valtamerillä purjehtinut kuuluisa ulkomaanpelle yksinpurjehduskilpailija
Jos on tumpelo, ei kokemus muuta asiaa miksikään. Vai joka viikkoko se on simaan ajanut? No, sekin kertoisi jo jotain. Yksinkilpapurjehtia - huh, pahin mahdollinen! Kuinkahan pitkään se olisi yrittänyt sitä köyttä irroittaa, jos ei olisi lähtenyt irti, viikkoja - kuukausia? Köydenhän voi saada portkuriin niin, ettei todellakaan lähde ilman venettä nostamatta tai laitesukeltajaa.
Jos köysi potkurissa olisi jonkinasteinen ongelma, niin kai veneissä olisi potkurin tienoilla pohjassa ikkuna ja luukut joissa samanlaiset hanskat kuin hiekkapuhalluskaapissa. Olisipa silloin helppo poistaa verkko potkurista ja putsata näkit samalla.
"Vaan tumpula itroittaa köyttä vuorkokauden. Köysi poikki (hätätyökalut) ja purjeilla kotiin. Metrin parin käyden pätkät potkurissa ei haittaa purjehtimista... Vene ylös ja köydet pois."
Kirjoitusvirheiden ja juttujesi perusteella alkaa tuntua, ettei sulla ole kaikki kunnossa.
Merellä sattuu kaikenlaista, mutta sattumat pitää osata hoitaa. Se ei todellakaan ole liioittelua! Vain tosi tumpula/uusavuton tekee niin kuin sinä ehdotit eli tilaa veneen noston pelkästään köyden irroittamiseksi.
"Hätätyökalulla" tarkoitit varmaankin puukkoa. Ota puukko mukaan, sukella ja katko köydet potkurista ja akselista. Miksi pitäisi jättää metrin pätkiä potkuriin, jos katkomiseen ryhtyy? Vai purjeilla kotiin ? - vaikkapa Atlantilta, josta täällä keskusteltiin.
Köyden takertuminen potkuriin voi joskus johtaa vakaviin seurauksiin. Siitä esimerkki: erään eväkölisen veneen spinnu laskettiin satamaa lähestyttöäessä. Kone käynnistettiin, mutta pahaksi onneksi spinnuskuutti roikkui laidan yli vedessä. Potkurivirta tietenkin imaisi sen. Siinähän ei vielä ole erikoista. Tässä tapauksessa kuitenkin skuutti oli dyneemaa eikä konetta ymmärretty heti pysäyttää. Seurauksena oli akselin tuen vääntyminen ja vannasputken repeäminen. Vettä alkoi tulvia veneeseen. Onneksi ei uponnut! Satamasta järjestyi nopea hinasapu.
siitä, että oli lyhyt tai pitkä köli niin potkurivirta voi imaista köyden ympärilleen. Sattui kertomasi mukaan tällä kertaa lyhytköliselle, mutta sama olisi tapahtunut vaikka köli olisi ollut pitkä.
Kiitos hyvästä esimerkistä.
varmaan koskaan nähnyt kunnolla ja tiukkaan pyörinyttä köyttä potkuriaksen ympärillä. Lisäksi isossa aallokossa (näinhän sanottiin) on erittäin vaarallista mennä veneen alle uimaan. Lisäksi matkaa pinnalta potkuriakselille on yllättävänkin paljon. Tehollinen työskentelyaika ilman laitteita sukellettaessa on todella lyhyt ja lyhenee sitä mukaa, mitä enemmän sukellat. Sukeltaminen onnistuu turvallisesti vain tyynessä Saaristomeren satamassa.
Onko veneen nosto sinusta iso operaatio. Minusta ei. Paljon helpompaa ja nopeampaa kuin sukeltaminen ilman laitteita. Samalla saa tarkastettua onko muita vaurioita ja korjattua myös ne. Rannikot ovat "täynnä" vene ja laivatelakoita joissa nosto onnistuu helposti ja vaivattomasti. Erään eväkölisen veneen tapauksessa vauriot varmaan korjattiin sukeltamalla?
Hätätyökaluilla tarkoitin hätätyökaluja, en vain puukkoa. Se mitä tarvitset, riippuu siitä mitä katkaiset...
Jos olet Atlanttilla, menet varmasti purjeilla lähimpään satamaan, jossa saat veneesi ylös. Englantilaiselle se voi olla kotisatama.
Voisitko oikolukea kirjoitukseni, itse "vain naputtelen" nämä nopeasti...
"Yksinkilpapurjehtia - huh, pahin mahdollinen!"
Mikä nyt harmittaa? Sekö, ettet itse kykene yksinpurjehtijaksi? Kilpapurjehdusko närästää? Miksi höpötät "simasta" ja "viikkojen-kuukausien" pituisestä köysien irroittamisesta?
Olen irroittanut köysiä potkuristani monta kertaa. Aina ne on irronneet merellä (kerran avomerikisan aikana Hgin kasuunin kaakkoispuolella, kun vene jäi kiinni ajoverkkoon - kone ei ollut käynnissä, mutta paksu köysi ei irronnut potkurin ja rungon välistä).
Snorkkeli lasit on hyvä apu ja ainoa tarvittava työkalu on terävä veitsi. Joskus on tosiaan pitänyt tehdä monta sukellusta - ei siksi, ettei kerralla voisi saada kaikkia naruja poikki. Syy on ollut kylmä vesi, jonka takia on ollut parempi tehdä lyhyitä sukelluksia ja lämmitellä välillä hypotermian välttämiseksi. Märkäpuku olisi mukava meidän leveysasteilla.
Missä tilanteessa sinä olet menetellyt niinkuin esitit? Onko sinulla terveydellisiä esteitä sukeltamiseen?
jos olet keskellä atlantia kilpailussa jossa siis siima on jumittunut eväkölin ja peräsimen välille purjeilla ajossa, ei moottoriajossa, irrotat sen siimavaijerin itse sukeltamalla jos pitkän vaijerin nosto ylös katkaisemista varten ei onnistu, paitsi jos olet tumpelo tietysti
lapselliseksi.
Mutta, kyllä kykenen erittäin hyvin yksinpurjehtijaksi ja veneeni myös soveltuu siihen. Käyn myös meressä uimassa läpi vuoden - myös talvella eikä esteitä sukeltamiselle ole.
Aika paljon kertoo, että olet irroitellut köysiä potkuristasi monta kertaa. Minun ei ole tarvinnut vielä ikinä tehdä sitä. Purjehdusvuosia noin 20, kaikki omalla veneellä. Miten olet onnistunut saamaan köyden usein potkuriisi, vieläpä mainostamaasi pitkäköliseen. Nyt kyllä alan ymmärtämään myös kiivaan pitkäkölisen puolustamisesi.
Mikä kiire irroittaa sitä köyttä sieltä potkurista tuollaisessa tilanteessa? Ja jos joka tapauksessa joudut katkaisemaan köyden, miksi et tee sitä nostamalla köyttä sen verran ylös, että pääset irti ja voit jatkaa matkaa purjeilla?
mikä asetelma. Itsekkö keksit? Onko Portugalilainen vai Espanjalainen siima siellä keskellä Atlanttia - vai vaijeri - kumpi? Jos saan siiman pois sukeltamalla, miksi en voi painaa sitä pois peräsimen takaa puoshalla? Ylettäisi kyllä ihan hyvin. Onpa nyt tehty tästä asiata iso ongelma. Pystyykö eväkölisellä enää ollenkaan purjehtimaan?
Pari kysymystä vielä. 1. Saako siiman ja vaijerin katkaistua samalla puukolla? 2. Sukellatteko puukko suussa poikittain, niin kuin elokuvissa? 3. Pitääkö yksinpurjehtijan muistaa laskea uimaportaat ennen sukellusta, vai tuleeko uimaportaat olla sellaista mallia, että ne saa vedetty alas vedessä ollessa, vai molempia?
vastata. Kinaa niin kauan että saa sanoa viimeisen sanan, kuinka älyttömän aiheen vaihdon jälkeen tahansa.
Nytkin ensin kehuu, ettei pitkäkölisen potkuriin köydet tartu ja sitten unohtaa tuon kun kertoo, että on monta kertaa irrotellut köysiä potkuristaan sukeltamalla :)
Eipä taida löytyä useaakaan lyhyellä/bulbikölillä purjehtivaa, joka olisi joutunut monta kertaa köysiä potkuristaan raksimaan.
Kyllähän Stora veneesi soveltuu aivan hyvin pienimuotoiseen purjehdukseesi jatkossakin, älä huoli, se on aivan kelpo vene :D
Tosiaan, miksei tulisi mieleen painaa vaijeri pois peräsimen alta puoshaalla! :D
jos saat vaijerin vedettyä uimalla peräsimen ali saa sen myös työnnettyä puoshaalla. Vai pidätkö toisella kädellä pohjasta kiinni (keskellä Atlanttia)? Enpä ole pitkään aikaan tämän tyhmempään pikäkölivänkäykseen törmännyt.
Joo, veneeni soveltuu moneen käyttötarkoitukseen, tiedän sen hyvin. Valmistetuista 330 kappaleesta muutamaa yksilöä lukuunottamatta kaikki purjehtivat muualla kuin Itämerellä. Englantilaisvalmisteisessa veneessä tuskin on osattu ottaa huomioon näitä julmia Atlanttin olosuhteita siimoineen sun muine vaaroineen...
Kuka milloinkin laittaa foorumille kommentteja. Tästä seuraa erilaista poukkoilua samasta aiheesta. En ole pitkäkölikeskustelun käynnistäjä.
Se miten usein köysi tarttuu purkkarin vedenalaisiin rakenteisiin, riippuu rakenteista kuljetun matkan kokonaispituudesta ja kulkualueista, mutta ei veneen omistamisen vuosista. Joku voi purjehtia 20 vuoden aikana vaikkapa 20.000 mpk, jollain toisella on voinut samassa ajassa kertyä reilusti yli viisinkertainen mailimäärä ja moninaisempia merialueita. Kummassa tapauksessa arvelisit sattuvan enemmän esim. köyden tarttumisia veneen vedenalaisiin osiin?
Kannattaa huomata sekin, että rakenteisiin tarttunut kalastusväline tai muu vedessä kelluva kama on toisinaan vaijeria. Joskus sukeltaminen on kaikkein nopein tapa vapautua kiinnitarttuneista esineistä, miksei ajoverkostakin.
Viimeksi irroitin köyden potkurista toissakesänä Terschellingin ulkopuolella rannikkoliikennevyöhykkeellä. Tarttunut köysi oli noin 5 m pituinen, sininen, päistään rispaantunut polypropeeniköysi. Se ei irronnut päästä vetämällä (niinkuin ei yleensäkään).
Potkurin köysileikkuri saattaisi säästää monelta harmilta.
Viime kesänä avustin Langelinie Lystbådehavnissa tanskalaiskipparia, joka sai oman poijuköytensä peräsimen ja rungon väliseen rakoon niin tiukasti ettei sekään irronnut vetämällä, ei edes vinssaamalla. Piti sukeltaa ja irroittaa.
ja sillä irtoo vaijeritkin potkurista tai peräsimen raosta? "Storan" menetelmähän on tosi helppo. Ehkä menetelmää ei kuitenkaan julkaistaisi Yachting Worldissä, jonka artikkelia Stora ei ilmeisesti halunnut ymmärtää.
Harvemmin vaijeri muuten kelluu. Yleensä siinä on jotain kelluttavaa kamaa mukana kuten kelluvaa köysisotkua tai se on kohojen varassa kelluvan kalanpyydyksen osa. Huonoa tuuria, kun sellainen roina jumittuu peräsimeen tai potkuriin.
Myös meressä ajelehtivat muovipeitteet on toisinaan riesa. Ne sentään irtoavat helposti verrattuna köysiin, naruihin ja vaijereihin.
http://www.propprotect.com/
kannan siitä, miten usein potkuriin tarttuu siimoja ja köysiä:
"If you sail in the Solent in Uk or in the Channel you can seem to expect at least one 'incident' per season with a discarded fisherman's net or similar".
"...siis siima on jumittunut eväkölin ja peräsimen välille purjeilla ajossa, ei moottoriajossa, irrotat sen siimavaijerin..."
Ei sykkyrästä potkurissa. Nythän oli kyse siitä, että köysi jää eväkölisen veneen kölin ja peräsimen väliin. Joka ei siis pitkäkölisessä tapahdu. Jos köysi sotkeentuu potkuriin, ei pitkäkölinen ole sen parempi. Jos köysi on tuossa välissä, sen todellakin saa työnnettyä pois. Mitä pidempi köysi sitä helpompi. Konetta ei luonnollisestikkaan saa käyttää tuollaisessa tilanteessa.
Artikkelin otsikko Venemestarin numerossa 1/2007.
Storalle ja muillekin kiinnostavaa lukemista.
Tässä po. Sir Robin Knox-Johnstonin tapauksessa pitkät siimat olivat pyörineet ja sotkeutuneet toistensa ympäri parikymmentä kertaa laahautessaan veneen perässä. Hän oli havahtunut vauhdin tyssäämiseen ollessaan sisätilassa. On aateloitu v 1995 purjehdustekemisistään.
http://www.robinknox-johnston.co.uk/
” Se, että Yachting Woldissä on tarina vuorokauden mittaisesta köyden irroittamisesta ei todista mitään muuta kuin sen, että kaikelaisia tumpuloita veneillä liikkuukin.”
Vain tumpuloilleko tulee tilanne, jossa köysiä pitää irrottaa potkurista?
” Minun ei ole tarvinnut vielä ikinä tehdä sitä. Purjehdusvuosia noin 20, kaikki omalla veneellä.”
Mikä kumman tarve oli esittää foorumilla kaikkitietävää ja mollata Sir Robin Knox-Johnstonia, kun oma kokemus oli nolla? Harmittaa vieläkin tuollanen asenne.
Siitähän ei ollut kyse, vaan pitkäkölimiehet selittivät, että köyden (tai valaan) voi saada kölin ja peräsimen väliin. Ja tätä ei tietenkään tapahdu pitkäkölisessä veneessä. Ja tämä on nyt sitten jatkuva riesa jokaisella merialueella. Jos köysi on potkurissa, on varmaankin ihan sama onko pitkäkölinen vai eväkölinen, joissain tapauksissa on samantekevää, vaikka olisi moottorivene.
Olisikohan raha!