Huvittavaa on toisen maailmansodan aikaisten maanpetturien, kommunistien käpykaartilaisten, yritys luoda itsestään suuria isänmaan sankareita. Nämä käpykaartilaiset, jotka saivat muutaman junan suistetuksi kiskoiltaan ja katkotuksi joitakin sähkölinjoja, kutsuvat itseään vastarintaliikkeeksi.
Mikä ihmeen "vastarintaliike" on sellainen, joka suurvallan hyökätessä asettuu sen puolelle ja taistelee omaa kansaansa vastaan?
Tämä käpykaartilaisten "vastarintaliike" pitää vieläkin juhlia, joissa nuorkommunistit käyvät palvomassa isänmaan pettureita."
Taannoin tuhottiin taas yksi sprengtportenilais-kekkoslainen myytti, kun tohtorit Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio todistivat kirjassaan "Kansakunnan sijaiskärsijät", että sotasyyllisyysoikeudenkäynnit eivät suinkaan lähteneet Neuvostoliiton vaatimuksista, vaan sen käynnistivät oikeusministeri Urho Kekkonen ja kommunistit.
Kekkonen sai puijatuksi pääministeri J. K. Paasikiven sotasyyllisyysoikeudenkäyntien taakse vetoamalla siihen, että liittoutuneiden valvontakomission johtaja Andrei Zdanov uhkaa viedä sotasyylliset Neuvostoliittoon tuomittaviksi. Uudet venäläiset arkistot paljastavat, että uhkailu oli Kekkosen oma bluffi. Hän oli itse keksinyt pelotella suomalaisia sillä että Ryti, Tanner ja kumppanit viedään maasta ja teloitetaan.
Kun arkistot nyt vihdoin ovat avautuneet, nähdään millainen kätyri tuo Kekkonen todellisuudessa oli.
Kekkosesta paljon kirjoittanut satusetä-tohtori Juhani Suomi on käärmeissään, kun totuus tulee vähä vähältä esille hänen huolella rakentamansa sankaritaruston sijasta.
Mikä ihmeen "vastarintaliike" on sellainen, joka suurvallan hyökätessä asettuu sen puolelle ja taistelee omaa kansaansa vastaan?
Tämä käpykaartilaisten "vastarintaliike" pitää vieläkin juhlia, joissa nuorkommunistit käyvät palvomassa isänmaan pettureita."
Taannoin tuhottiin taas yksi sprengtportenilais-kekkoslainen myytti, kun tohtorit Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio todistivat kirjassaan "Kansakunnan sijaiskärsijät", että sotasyyllisyysoikeudenkäynnit eivät suinkaan lähteneet Neuvostoliiton vaatimuksista, vaan sen käynnistivät oikeusministeri Urho Kekkonen ja kommunistit.
Kekkonen sai puijatuksi pääministeri J. K. Paasikiven sotasyyllisyysoikeudenkäyntien taakse vetoamalla siihen, että liittoutuneiden valvontakomission johtaja Andrei Zdanov uhkaa viedä sotasyylliset Neuvostoliittoon tuomittaviksi. Uudet venäläiset arkistot paljastavat, että uhkailu oli Kekkosen oma bluffi. Hän oli itse keksinyt pelotella suomalaisia sillä että Ryti, Tanner ja kumppanit viedään maasta ja teloitetaan.
Kun arkistot nyt vihdoin ovat avautuneet, nähdään millainen kätyri tuo Kekkonen todellisuudessa oli.
Kekkosesta paljon kirjoittanut satusetä-tohtori Juhani Suomi on käärmeissään, kun totuus tulee vähä vähältä esille hänen huolella rakentamansa sankaritaruston sijasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyva kirjoitus ja vastaa totuutta.
Nimenomaan Juhani Suomi on ansiokkaasti ampunut alas Rautakallion tuotannon, joka on kokonaisuudessaan oikeastaan yhtä ja samaa pakkomielteistä kekkosvastaista jeremiadia ja syytöspuhetta. Ja Lasse Lehtistä nyt ei juuri oteta vakavasti historioitsijoiden piirissä.
Toisaalta se, että Kekkonen niin aktiivisesti toimi sodan jälkeen saavuttaakseen neuvostoliittolaisten luottamuksen, ei myöhemmän historian kannalta ollut mitään maanpetturuutta, vaan Suomen aseman ja etujen kannalta erittäin hyödyllinen asia. Miten Suomen olisikaan käynyt, jos Paasikiven jälkeen Suomella ei olisi ollut Kekkosta presidentiksi?
Jos neuvokasta Kekkosta ei olisi ollut, Tanner olisi neuvostoliittolaisten vaatimuksesta luovutettu Neuvostoliittoon tuomittavaksi sotasyyllisenä. Tuomio olisi ollut vuorenvarmasti kuolemantuomio. Neuvostoliitossa se toteuttiin niskalaukauksella 9 mm Naganilla.
Kekkonen sääli Tanneria - olihan hän sentään suomalainen. Vaikka tanner oli omalta osaltaan syyllinen talvisodan tragediaan koska ei antanut hankkia Suomeen kunnon aseistusta, ei Kekkonen häntä vihannut. Siksipä hän auttoi miestä mäessä ja pelasti hänen henkensä. Hyvänä näyttelijänä hän onnistui vakuuttamaan epäluuloiset neuvostoliittoliittolaiset joille Tanner oli sotarikollinen no.1. Kekkonen vannoi neuvostoliittolaisllle että Tanner ei tule pääsemään vähällä. Neuvostoliittolaiset uskoivat, että Kekkonen vähintään hirttää Tannerin munista, ja luopuivat ehdottomasta vaateestaan.
Ei Kekkonen ole saanut kiitosta hyvästätyöstään. Ei hän sen tarpeessa ole ollutkaan. "Haukkukoot ja tehkööt mitä vaan mutta ainakaan tiineeksi eivät saa", hymähti Kekkonen kommentoidessaan häntä kohtaan esitettyjä syytöksiä.
Oikeassa oli Kekkonen. Rautkallio ja Lehtinen ovat tosiaan nylkyttäneet jo vuosikausia Kekkosen kalmoa mutta eipä siitä ole tosiaan syntynyt ei lasta ei paskaa.
Urho Kekkonen siirtyi Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n palvelukseen jatkosodan ollessa vielä kesken. Hän oli sen palkkalistalla myös koko presidenttiaikansa.
Kekkonen junaili tuon sotasyyllisyysoikeudenkäyntifarssin, että sai vastustajiaan eliminoitua politiikkasta. Erityisesti Kekkonen pelkäsi suosittua Väinö Tanneria. Tanner oli isänmaan mies henkeen ja vereen. Tätä Kekkonen ei sulattanut.
Nuo ovat kiistattomia tosiasioita. Asiasta löytyy dokumentteja. On aika puhua Urho Kekkosesta oikealla nimellä: Maanpetturi!
Paavo Lipponen on tämän päivän maanpetturi. +6%