Handen kähveltäessä tappajakuriirin Alfaa, verinen mies nosti päätään
laakson pohjalla, ruhjoutuneessa Daewoo Kalosissa.
Turvailmapallot olivat puhaltuneet viimein auki ikkunanpielissä.
Luigi Ferra, sillä se oli hänen nimensä, laski hämmentyneenä kolme iloisennäköistä
palloa, yhdessä komeili Mikki Mousen iloiset kasvot. Kahdessa muussa muljottivat
Pohjois- Korean hallitsijan turpea profiili.
Hande, niin luja kuin luonteeltaan olikin, sulki silmänsä vetäessään liipaisimesta.
Luoti ohitti otsaluun niukasti- sisäpuolelta. Kulki hetken tyhjiössä ja poistui toiselta puolen.
Anteeksi, kunnon Toscanalaiset, kaikkihan tietävät ettei siellä ole juuri paljon menetettävää…
Spaghetti Bolognesea muistuttava aine valui vapiseville sormille, kun Tappaja tavoitteli käsipuhelinta korvalleen. Yhteys katkeili..
Mamma Mia, viesti oli saatava eteenpäin…
Oli vain yksi mahdollisuus, soitto Mafian sisärenkaalle, pohjois- Italian Capolle.
Marcelino Tubelessille...
Ei kai ollut kuolevan pyövelin syy että hurmeinen sormi lipsahti näppäimillä hiukan, ja puhelu karkasi myös mafiosolle, tosin evp:lle. Benito Pollolle.
Vastaanottavassa päässä hämmästynyt leipuri tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä. Hänelle oli annettu uusi mahdollisuus. Si, Si, Si, hän tekisi sen kyllä!
Saatuaan handesta, ja hänen käyttämästään Alfasta lisätietoja hän sulki napsauttaen matkapuhelimen.
Samalla napsahti toisessa päässä myös poikki elämänlanka. Luigi Ferra tapasi matkansa pään.
Kuin todisteena, rämähti Daewoo Kalosin viimeinen turvatyyny.
Sieltä ponnahti esiin iloinen Kasper- nukke, ja tupraus leikattua silkkipaperia
Ei, älkää tuomitko! , eihän Pohjois- Koreassa voida rakentaa loistoautoja hieman laadusta tinkimättä…
Benito Pollo oli valmis. Vihdoinkin tilaisuus näyttää Mafialle!
Vihellellen pakkasi evp laukkuunsa ajastimia, DNT:t, trotyylit ja peniskehittäjän.
Keski- Euroopan kartta olisi myös kliffa. handen olisi löydyttämän pian.
Toimeen, mutta mistä kulkuneuvo ? Ehkä Pärnäseltä saisi vuokra-auton…
Viiksiään sukien koputti Benito Pärnäsen korjaamon ovelle.
Sissään vuan vaikkei seisoskaan, ärjyttiin peltioven takaa.
Pärnänen oli siitä vittumainen mies, että ei suvainnut ymmärtää italiaa juuri ollenkaan humalassa. Ja sitä hän sattui nyt olemaan.
Kiljua oli riivottu jo aamusta, Pyhä Padre oli simahtanut trasselivarastoon.
Josta jylhä kuorsaus kuului.
Pärnänen sammutti tohisevan kaasun, sylkäisi lattialle ja örähti.
Vittuuks sie täällä äpärehit Imbesilli?
Hämmentynyt Pollo kaivoi Mafian valtakirjan näytille, ja paksun tukun liiroja.
Ja kertoi änkyttäen autotarpeestaan.
Teijän valtakirjoista mie en perusta mittään, mutta tämä käy, hän sanoi ja vei
Paksun liiranipun takataskuunsa.
- Ja tässä on pirssi, sekä osoitti nokisella sormellaan tallin nurkkaan.
Peugeot 404 Diesel, - 68. Johon ei vielä oltu korjauksia tehty, virityksistä puhumattakaan…
Tuiman näköinen Pärnänen sai 15 minuutin hehkutuksen jälkeen Pökötin käyntiin.
Se alkoikin ryskyen käydä. Ensin kahdella sitten kolmella ja viimein lähti viimeinenkin sylinteri mukaan riemuun.
Tärisi auto, sitten Pärnäsen tekohampaat, talli ja vihdoin mafiamiehen tarvekalut selkärepussa.
Padre Elio Pazzikin heräsi tähän maailmanlopun ryskeeseen.
Jatkuu…
laakson pohjalla, ruhjoutuneessa Daewoo Kalosissa.
Turvailmapallot olivat puhaltuneet viimein auki ikkunanpielissä.
Luigi Ferra, sillä se oli hänen nimensä, laski hämmentyneenä kolme iloisennäköistä
palloa, yhdessä komeili Mikki Mousen iloiset kasvot. Kahdessa muussa muljottivat
Pohjois- Korean hallitsijan turpea profiili.
Hande, niin luja kuin luonteeltaan olikin, sulki silmänsä vetäessään liipaisimesta.
Luoti ohitti otsaluun niukasti- sisäpuolelta. Kulki hetken tyhjiössä ja poistui toiselta puolen.
Anteeksi, kunnon Toscanalaiset, kaikkihan tietävät ettei siellä ole juuri paljon menetettävää…
Spaghetti Bolognesea muistuttava aine valui vapiseville sormille, kun Tappaja tavoitteli käsipuhelinta korvalleen. Yhteys katkeili..
Mamma Mia, viesti oli saatava eteenpäin…
Oli vain yksi mahdollisuus, soitto Mafian sisärenkaalle, pohjois- Italian Capolle.
Marcelino Tubelessille...
Ei kai ollut kuolevan pyövelin syy että hurmeinen sormi lipsahti näppäimillä hiukan, ja puhelu karkasi myös mafiosolle, tosin evp:lle. Benito Pollolle.
Vastaanottavassa päässä hämmästynyt leipuri tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä. Hänelle oli annettu uusi mahdollisuus. Si, Si, Si, hän tekisi sen kyllä!
Saatuaan handesta, ja hänen käyttämästään Alfasta lisätietoja hän sulki napsauttaen matkapuhelimen.
Samalla napsahti toisessa päässä myös poikki elämänlanka. Luigi Ferra tapasi matkansa pään.
Kuin todisteena, rämähti Daewoo Kalosin viimeinen turvatyyny.
Sieltä ponnahti esiin iloinen Kasper- nukke, ja tupraus leikattua silkkipaperia
Ei, älkää tuomitko! , eihän Pohjois- Koreassa voida rakentaa loistoautoja hieman laadusta tinkimättä…
Benito Pollo oli valmis. Vihdoinkin tilaisuus näyttää Mafialle!
Vihellellen pakkasi evp laukkuunsa ajastimia, DNT:t, trotyylit ja peniskehittäjän.
Keski- Euroopan kartta olisi myös kliffa. handen olisi löydyttämän pian.
Toimeen, mutta mistä kulkuneuvo ? Ehkä Pärnäseltä saisi vuokra-auton…
Viiksiään sukien koputti Benito Pärnäsen korjaamon ovelle.
Sissään vuan vaikkei seisoskaan, ärjyttiin peltioven takaa.
Pärnänen oli siitä vittumainen mies, että ei suvainnut ymmärtää italiaa juuri ollenkaan humalassa. Ja sitä hän sattui nyt olemaan.
Kiljua oli riivottu jo aamusta, Pyhä Padre oli simahtanut trasselivarastoon.
Josta jylhä kuorsaus kuului.
Pärnänen sammutti tohisevan kaasun, sylkäisi lattialle ja örähti.
Vittuuks sie täällä äpärehit Imbesilli?
Hämmentynyt Pollo kaivoi Mafian valtakirjan näytille, ja paksun tukun liiroja.
Ja kertoi änkyttäen autotarpeestaan.
Teijän valtakirjoista mie en perusta mittään, mutta tämä käy, hän sanoi ja vei
Paksun liiranipun takataskuunsa.
- Ja tässä on pirssi, sekä osoitti nokisella sormellaan tallin nurkkaan.
Peugeot 404 Diesel, - 68. Johon ei vielä oltu korjauksia tehty, virityksistä puhumattakaan…
Tuiman näköinen Pärnänen sai 15 minuutin hehkutuksen jälkeen Pökötin käyntiin.
Se alkoikin ryskyen käydä. Ensin kahdella sitten kolmella ja viimein lähti viimeinenkin sylinteri mukaan riemuun.
Tärisi auto, sitten Pärnäsen tekohampaat, talli ja vihdoin mafiamiehen tarvekalut selkärepussa.
Padre Elio Pazzikin heräsi tähän maailmanlopun ryskeeseen.
Jatkuu…
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen melko uusi kävijä tällä palstalla. Toiveikkaana luulin täällä käytävän keskustelua, kuten otsikko sanoo. Mitä tämä "keskustelu" on... Alamittaista solvailua, provosointia, henkilökohtaisuuksia, lapsellisia hyökkäyksiä jonkun automerkin puolesta tai sitä vastaan. Ehkä surkeinta täällä ovat nämä rasistiset, tyylittömät, alkeellisella alapäähuumorilla maustetut koulupoikien tekeleet. Eivät ne toki mielenrauhaani vie, mutta johtavat siihen, etten enää yritäkään etsiä täältä asiallista keskustelua. Uskoisin monen muunkin tekevän tai jo tehneen saman päätöksen.
"Toiveikkaana luulin täällä käytävän keskustelua, kuten otsikko sanoo. Mitä tämä "keskustelu" on..."
En tiedä kauanko olet Alfoja harrastanut, mutta huumoria ja kohtuu hyviä hermoja kyseisen merkin harrastaminen toisinaan vaatii.
Toisaalta onhan täällä ihan "asiallistakin" keskustelua.
Valtaosin keskustelu täällä on asiallista. Lippis-honda-teinitkin pysyvät pääsääntöisesti poissa, yleensä kun me emme antaudu provokaattoreiden marioneteiksi. Tuossa nyt on pari poikkeusta sattunut samaan saumaan - tuo ex-alfistin tilitys ja GTA-keskustelu nyt kiehuvat vähän yli.
Mitä näihin Handen juttuihin tulee, niin ovat hyviä ja hauskoja. Alfa Romeo on auto, mutta alfismi on elämänasenne, ja sitä asennetta Hande edustaa; tyyliä, tietoa ja huumoria.