Oli puhetta Lutherin rippikäsityksestä ja sen suhteesta vanhoillislestadiolaisuuteen. Joku totesi: "Luther opettaa jotain ihan muuta, eikä hyväksy katolista (siis kristillistä) synninpäästöä, vaikka se kaavaltaan on samanlainen kuin luterilainenkin"
Tunteeko joku asiaa tarkemmin? Minun käsitykseni mukaan Lutherin kritiikki katolista rippiä kohtaan kohdistui lähinnä väärään katumiseen, siis sellaiseen, missä ei oikeasti kaduta ja koeta synnin hätää. Tällä käsityksellä on juurensa lähinnä skolastisessa (keskiajan katolinen yliopistoteologia) ajattelussa, jota Luther polemisoi.
Kritiikki ei siis kohdistunut synninpäästön muotoon tai siihen, että sanoma synninpäästöstä taikka sen 'vaikuttavuus' olisi sinänsä kyseenalainen.
Onko asiaa tuntevia paikalla?
Tunteeko joku asiaa tarkemmin? Minun käsitykseni mukaan Lutherin kritiikki katolista rippiä kohtaan kohdistui lähinnä väärään katumiseen, siis sellaiseen, missä ei oikeasti kaduta ja koeta synnin hätää. Tällä käsityksellä on juurensa lähinnä skolastisessa (keskiajan katolinen yliopistoteologia) ajattelussa, jota Luther polemisoi.
Kritiikki ei siis kohdistunut synninpäästön muotoon tai siihen, että sanoma synninpäästöstä taikka sen 'vaikuttavuus' olisi sinänsä kyseenalainen.
Onko asiaa tuntevia paikalla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
lukenut Lutherin saarnoja. Ihan sillä perusteella muistan sellaisia seikkoja että
-Luther vastusti "pakollista" ripittäytymistä. Siihen aikaan katolisessa kirkossa oli annettu määräys käydä ripillä ja ehtoollisella pääsiäisenä. Lutherin mukaan ripittäytymään piti mennä vapaasti silloin kun siihen oli aihetta.
- Luther oli sitä mieltä, ettei kaikkia syntejä tarvinnut luetella. Katolisilla se johti pitkiin rimpsuihin ja oli se ongelma, että joku synneistä jäisi sanomatta. Tärkeämpää oli L:n mielestä oikea katumus.
-Muistaakseni oli vielä joitain syntejä, joita ei ripissä voinut saada anteeksi vaan oli ostettava aneita tai sovitettava ne kiirastulessa. Näihin oli joitain systeemejä, miten esim. puolet kiirastulen kärsimyksistä voitaisiin poistaa jollain toisella teolla.
Mutta kuten sanoin, joku kenties osaisi selittää syvällisemminkin.
Siis... silloin Katolisuudessa uskotiin, että ennen taivaaseen pääsyä oli kiiras tuli, johon jokainen ihminen joutuu kuoltuaan. Kiirastulessa oltava aika riippui siitä, miten hyvin oli elämänsä elänyt. Toisten kiirastulessa oloa pystyi vähentämään maksamalla aneita, katselemalla pyhäinjäännöksiä ja tekemällä hyviä töitä. Samoilla keinoilla pystyi lyhentää myös omaa kiirastulen aikaa... kait se meni jotenkin noin...
Ripittäytyessä ihminen siis kertoi papille syntinsä. Aluksi tämä saarnasi synnin/synnit anteeksi ja määräsi lisäksi jonkin sovitustyön. Jossainvaiheessa joku ei suostunut tekemään hyvitystyötä ja halusi maksaa syntinsä rahalla. Tämä passasi kirkolle, joka tarvitsi kipeästi rahaa Pietarin kirkkoon. Kohta tästä "aneiden" ostosta tuli yleinen käytäntö "kun raha kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa" tietääkseni L hyökkäsi nimenomaan tätä käytäntöä vastaan (siis sen lisäksi, että vastusti Paavin yksinvaltiutta)