Presidentti Martti Ahtisaari on tänään saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Onnittelut hänelle siitä.
Martti Ahtisaari on eittämättä kansainvälisesti merkittävin koskaan elänyt suomalainen poliitikko. Tosin poliitikko on hänen yhteydessään vähän epätarkka määre, sillä enemmän Ahtisaari on huippudiplomaatti.
Ahtisaari oli myös hyvä Suomen tasavallan presidenttinä, vaikka tiedotusvälineet kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti. Päivän politiikan ulkopuolelta tulleena hänellä ei ollut Suomessa verkostoja tiedotusvälineisiin ja nämä käsittelivät Ahtisaaren kohdalla monia epäolennaisuuksia ja tekivät pilkkaa. Lisäksi Ahtisaaren omassa puolueessakin katkeroitunut Kalevi Sorsa teki kaikkensa kampittaakseen Ahtisaaren.
Martti Ahtisaari teki hartiavoimin töitä Suomen vientiteollisuuden eteen. Hän toimi suomalaiselle teollisuuden ovien avaajana. Tällaista on ollut turha odottaa nykyiseltä viran haltijalta.
Urho Kekkonen kuvitteli itse olevansa Nobelin palkinnon arvoinen. Kukaan muu ei niin ajatellut. Kekkonenhan oli vain Neuvostoliiton vasalli, joka toteutti pikkutarkasti kaikki Moskovasta saamansa ohjeet. Kekkonen ei todellakaan ollut palkinnon arvoinen.
Suuret suomalaiset presidentit ovat Risto Ryti, Carl Gustaf Mannerheim, Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.
Martti Ahtisaari on eittämättä kansainvälisesti merkittävin koskaan elänyt suomalainen poliitikko. Tosin poliitikko on hänen yhteydessään vähän epätarkka määre, sillä enemmän Ahtisaari on huippudiplomaatti.
Ahtisaari oli myös hyvä Suomen tasavallan presidenttinä, vaikka tiedotusvälineet kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti. Päivän politiikan ulkopuolelta tulleena hänellä ei ollut Suomessa verkostoja tiedotusvälineisiin ja nämä käsittelivät Ahtisaaren kohdalla monia epäolennaisuuksia ja tekivät pilkkaa. Lisäksi Ahtisaaren omassa puolueessakin katkeroitunut Kalevi Sorsa teki kaikkensa kampittaakseen Ahtisaaren.
Martti Ahtisaari teki hartiavoimin töitä Suomen vientiteollisuuden eteen. Hän toimi suomalaiselle teollisuuden ovien avaajana. Tällaista on ollut turha odottaa nykyiseltä viran haltijalta.
Urho Kekkonen kuvitteli itse olevansa Nobelin palkinnon arvoinen. Kukaan muu ei niin ajatellut. Kekkonenhan oli vain Neuvostoliiton vasalli, joka toteutti pikkutarkasti kaikki Moskovasta saamansa ohjeet. Kekkonen ei todellakaan ollut palkinnon arvoinen.
Suuret suomalaiset presidentit ovat Risto Ryti, Carl Gustaf Mannerheim, Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ahtisaari on leikki kamaa kaikkein suurimman ja lahjakkaimman poliitikon Paavo Lipposen vierellä. Ahtisaari on vain haahuillut ympäri maailmaa, mutta Lipponen on sentään myynyt koko Suomen maailmalle!
... merkittävin suomalainen poliitikko.
- Hän veti maan kuiville yhdessä Paasikiven kanssa onnettomasta jatkosodasta, joka oli hyökkäyssota yhdessä Natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoon. Hän tajusi, että meidän tulee elää sovussa ja "ystävyydessä" itäisen naapurin kanssa.
- Hän johti tämän upean maan rakentamista pääministerinä ja presidenttinä kolme vuosikymmentä, jona aikana Suomesta tuli maailman vauraimpiin kuuluva maa, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, demokratia ja markkinatalous, vaikka olimme joutuneet sotaseikkailluissamme joutuneet N-liiton etupiiriin.
- Hänen kansainvälinen saavutuksensa lyö laudalta Ahtisaaren rauhantyötkin. Hän juoksi kokoon ETYKin, joka rauhoitti Euroopan ja paljon muutakin maailmaa. Lisäksi ETYKin seurauksena ihmisoikeudet tulivat myös kommunistimaiden kansalaisten ulottuville ja kommunismi alkoi rapautua ja lipulta kuoli ja N-liittokin hajosi. Tämän seurauksen koko maailmanlaajuinen vihamielinen kahtiajako lakkasi.
Nyt kyllä Oiva-parka menet jo niin pitkälle, että tästä lähin sinun juttujasi voi lueskella vain löysinä hupijuttuina. Eikös se maailman luominenkin ole Kekkosen ansiota? Miksei sitten tullut maailmanloppua kun kaikkivaltias kuoli?
Ulkopolitiikan suhteen meille ei ole tullut kinaa eikä taida tulla nytkään.
Silti pidän liian vahvana sitä ilmaisua, että Suomi olisi käynyt hyökkäyssotaa. Osuvampaa olisi ehkä puhua revanssihakuisuudesta ja menetetyjen alueiden palauttamisyrityksestä, kun siihen tuli tilaisuus. Sotaseikkailun makua siinä toki oli eli siltä osin olen samaa mieltä.
Kekkosen toiminta on kyllä saattanut vaikuttaa NL:n hajoamiseen sitä kautta kuin kerrot. NL:han oli suurvalloista halukkaampi ETYK-prosessiin, mutta se ei osannut arvata ihmisoikeuskysymysten suurta merkitystä ja sitä, mitä sellaisesta korostuksesta voisi seurata. Paljon tietysti tarvittiin vielä muutakin NL:n hajoamiseksi, mutta ehkä Kekkosen toiminta oli siinä ripauksena mukana. Täytyy kuitenkin sanon, ettei Kekkonen sillä mitään NL:n hajoamista tavoitellut. Kekkonenhan uskoi, että NL on pysyvä ja ennemmin merkitykseltään laajeva suurvalta.
Missään nimessä Ahtisaarta ei voi pitää merkittävimpänä suomalaisena poliitikkona sen paremmin kansainvälisesti kuin kotimaassa. Ei likimainkaan merkittävimpänä. Ahtissaren ansiot ovat presidentin toimen ulkopuolella ja ne ovat niitä, joista hänet nyt palkittiin. Ehkä tuo vientiteollisuuden edistäminen on totta ja siinä Ahtisaarella voi olla suuriakin ansioita. Siihen en osaa ottaa tämän tarkemmin kantaa. Ahtisaaren presidenttikausi osui ongelmattomaan aikakauteen, taloudelliseen ylämäkivaiheeseen, minkä vuoksi siitä helppohoitoitoinen ja ongelmaton. Ahtisaarella olikin paljon aikaa kotimaanmatkailuun eli ns. maakuntakierroksiin. Oliko niistä jotain erityistä hyötyä? Tuskin oli.
Suuret suomalaiset presidentit ovat Paasikivi ja Kekkonen. He toimivat vaikeina aikoina ja selviytyivät kiitettävästi tehtävästään eli maamme pitämisestä suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle siihen määrään asti, mikä oli mahdollista. Kekkonen ei ollut suinkaan NL:n käskyläinen, vaan todella ovela poliitikko, joka osasi ottaa meille parhaan mahdollisen hyödyn venäläisistä. Ahti Karjalaisesta ei voi sanoa samaa ja hän olisikin ollut seuraajana katastrofivaihtoehto. Kekkosen ansiot ovat täysin kiistattomat ja hän olisi ansainnut rauhanpalkinnon siinä, missä Ahtisaarikin.
Luen merkittäviin presidentteihin myös Rytin, koska hän otti vaikeassa tilanteessa henkilökohtaistakin vastuuta maan asioista. Mannerheim oli varsin merkityksetön presidentti, jo puolisairas mies ja selvästi vain ylimenokauden presidentti. Varsinainen poliittinen presidentti oli sen jälkeen kokoomuslainen Paasikivi, jota itse arvostan erittäin paljon.
Ehkä on syytä vielä mainita Svinhufvud, joka osaltaan lopetti vaarallisen äärioikeistolaisen toiminnan Suomessa.
Tietysti pitää ottaa esiin myös Mauno Koivisto, jonka kausi osuu murrosvaiheeseen historiassamme. Ensinnäkin Koiviston myötä siirryttiin sisäpoliittisesti normaalimpaan demokraattiseen vaiheeseen. Kekkosen oikeutetun arvostelun perusteethan löytyvät sisäpolitiikasta. Toinen tärkeä asia Koiviston kohdalla oli nopea irtisanoutuminen YYA-sopiumuksesta heti kun se oli mahdollista ja Suomen liittäminen EU:hun. Tämä on ollut varmaankin täkeintä mitä Suomen rauhanajan historiassa on tapahtunut omasta tahdosta eikä vain pakon edessä.
purkaa Kekkoskaunaansa?