Kierukan asettamisen aika sovitettiin tiettyyn kuukautiskierron vaiheeseen.
Onko poiston yhteydessä sama homma?
Suunnittelen moista, mutta terveysasemalla jonoa ja seuraava aika olisi just kun mulla ois pahimmillaan vuoto :/
Onko poiston yhteydessä sama homma?
Suunnittelen moista, mutta terveysasemalla jonoa ja seuraava aika olisi just kun mulla ois pahimmillaan vuoto :/
Vastaukset 10
Vanhimmat
Terkka poisti samalla käynnillä kun mainitsin että haluun sen pois.. Eli voi poistaa millon vaan!
Mitäs mitäs, onkos teilläkin pikkukakkonen suunnitteilla :D ????
vieläkään oikein tiiä :(
Järki sanoo, että jos mieli vaihtelee asian osalta alituiseen niin antais ajatuksen vaan muhia, mutta tässä on jo ikää, eli tuntuu siltä, että jos vielä aikoo, niin tekis nyt.
Ja ekan "teossa" meni melkein vuosi, ettei se kierukan poisotto tietenkään tarkottas, että heti muutaman viikon päästä ois jo testejä tekemässä. Hmmm... tai sitten tarkottas :0 Eihän sitä koskaan tiedä, tai sitten ei tulis enää ikinä, vaikka kuin yrittäis.
Mulla on ihana, todella kovasti kaikkiin lapsihommiin osaaottava mies. Hän on jopa sanonut, että jos mahdollisesta tulevasta vauvasta tulisi samanlainen itkuinen tapaus kuin ensimmäisestä, hän voi jäädä vaikka vuorotteluvapaalle (nyt ois semmoinenkin mahdollisuus). Ja kuinka moniin asioihin sitä nyt aivan eritavalla osais valmistautua, vaikka tottakai uusia tulisi taas roppakaupalla.
Annetten kokemukset luovat intoa (kun tuntuu olevan helpompaa kuin ekan kanssa), saa nähdä mitä Jihuuulla on kerrottavana (hänelläkinhän oli vaikeata ensimmäisen kanssa).
Eräs ystäväni sanoi näitä asioita jauhaessani, että ajattelen ja vatvon asiaa liian paljon, että sen kun vain rupean yrittämään. Mutta kun tässä on kysymys muustakin kuin siitä miltä minusta tuntuu. Minun jaksamiseni vaikuttaa niin esikoiseen kuin mahdolliseen tulevaan. Ei näitä asioita voi ajatella liikaa. Pitäisi olla aivan varma ja välillä muka olenkin... En tiedä mikä stressi vai mikäihme on ollut päällä kun jo parin kuukauden ajan on välillä iltaisin ollut rytmihäiriöitä (aiemmin ollut vain raskauden aikana). Kun nuo oireet tulevat olen taas aivan varma, ettei kannata yrittää toista kun sitä ei voi tietää, vaikka jäisi esikoinenkin äidittä jos olenkin jotenkin tosi sairas ja raskaus olisi liikaa terveydelle. Oon varmaan kattonu liikaa Housea. Kääk.
No joka tapauksessa haluan päästä eroon siitä kuparikierukasta kun se on aiheuttanut tosi kovaa vuotoa ja kuukautiskipuja (joita ei ennen ollut ollenkaan). Tai mistä sen tietää johtuuko ne siitä kierukasta. Jos ihan oikeasti vain oon jotenkin sairas kun vattakin on nykyään usein sekaisin ja painoa on tullut kummasti lisää ja niitä sydämentykytyksiä ja yleistä hermoilua. On tässä tieten haasteitakin ollut, mutta niistä olen selvinnyt toistaiseksi oikein hyvin.
Huomenna vois olla taas aivan eri ääni kellossa. Täähän on samanlaista vuoristorataa kuin synnytyksen jälkeen, tosin sata kertaa lievemmässä mittakaavassa, onneksi.
Moi! Kirjoitin sulle taannoin kuulumisiani. En tiedä, ehditkö lukea mailin, mutta laitan linkin oheen varmuuden vuoksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000038069211
Ja tuosta sydänasiasta sanoisin sen verran, että sun kannattaa käydä tarkistuttamassa sydämesi. Mulla on myös ollut rytmihäiriöitä varmaan lukioajoista asti, mutta en ollut miettinyt asiaa tarkemmin, kunnes eräässä työhöntulotarkastuksessa tarkkakorvainen lääkäri bongasi sivuäänen. Sen jälkeen sydämeni ultrattiin ja sieltähän löytyi syy rytmihäiriöille: mitraaliläpän vuoto. Asia ei sinänsä vaikuta elämääni millään tavalla, joskin kontrollikäynneillä on aina käytävä tasaisin väliajoin. Ja hammaslääkärissä on tietty otettava antibioottisuoja, sillä tuollaisissa verisissä toimenpiteissä on aina riskinsä. Suosittelen tutkituttamaan!
Heitähän jo se kierukka mäkeen! :)
video. En tosiaankaan ollut huomannut sun kirjoittamia kuulumisia tuonne yhteen ketjuun. On ollut niin kiireitä, että hyvä kun ehtii sähköpostin lukea saati sitten pyöriä keskusteluissa. Harmi, missaa hyviä ketjuja :)
Kuulumisiasi oli todella kiva lukea. Toivottavasti tulevien kuukausien aikana esikoisen kiinnostus uuteen tulokkaaseen kasvaa. Ja tietenkin näin tapahtuukin kun vauva oppii uusia asioita eikä ole vain äidin sylissä nyhjäävä nyytti :)
Joo, aina kun niitä rytmihäiriöitä tulee (yleensä illalla) niin päätän, että huomenna soitan työterveyshuoltoon... mutta aamulla yleensä olo tuon suhteen on hyvä ja kiireitä töissä, joten asian on helppo unohtaa päiväksi. Vähän kuin raskauspahoinvointi. Oksentelin kyllä töissäkin, mutta sellainen puuduttava kuvotus ja väsymys (ja ne rytmihäiriöt) alkoivat yleensä vasta siinä kolmen, neljän aikoihin iltapäivällä. Jotenkin sitä alitajuisesti skarppasi päivän.
Kuulosti kyllä tosi unelmalta nuo teidän vauvan nukkumatavat. Toivottavasti ne myös jatkuvat yhtä hyvin!
Meidän 2-vuotias saa kans uhmakohtauksia... Tänä aamuna itki karjuen ja kiljuen 45 minuuttia, koska isi ei (pöljä) tajunnut antaa tytön ITSE ottaa lusikalla luumusoosia puuronsa joukkoon. Minä pistin korvatulpat korviin niinkuin sillon kun tyttö oli vauva. Suosittelen. Ei ollut mitään ongelmaa jaksaa ottaa tilannetta rauhallisesti kun tulpat vaimensivat sen sietämättömän kiljumisen. Pukemisen ja kaiken muunkin tytön pitää saada tehdä "itte". Nukkumaanlaitto on yhtä showta. Tyttö ei pistä pötkölleen! Miten muka siinä sitten silittelet nukkumaan kun toinen seisoo sängyssä ja kun poistun huoneesta niin kauhee itku. Huutelen toisesta huoneesta, että joko on pää tyynyssä (että voisin mennä silittelemään ja laulamaan unilaulun). Pieni tauko ja kuuluu ärsyttävän kokeileva "ei.". Tuota kestää siinä 45 minuuttia ja aamulla sitten kauhee märy ja parku kun ei jaksais nousta sängystä. Jos me siirryttäs lastensänkyyn niinkuin te ootte tehneet, niin eihän tyttö pysyis siellä sängyssä hetkeäkään. Nyt sentään pinniksen korkeat reunat ainakin toistaiseksi pitää tytön sängyssä. Pistääkö teidän esikoinen siis ihan "kiltisti" nukkumaan lastensänkyyn eikä yritä tulla sieltä pois?
Jos vähänkin siltä tuntuu että haluaa toisen niin ei kannata jäädä jahkailemaan. Enenpi se sit voi harmittaa joskus vuosien päästä kun ei ryhtynytkään hommaan.
Eihän sitä voi koskaan teitää onko toinen lapsi ituisempi tai vaikeampi kuin ensimmäinen, mutta se on aika varmaa että sen hoitaminen tuntuu helpommalta kun ei tule sitä shokkia mikä ekasat vauvasta tulee :) On jo kokemusta hoitamisesat ja itsevarmuutta enemmän, minkä myös lapsi vaistoaa, ja on yleensä rauahllisempi kun äitikin on. Ja koko aikaahan ei kerkeä kytätä vauvaa kun on se esikoinen siinä pyörimässä, joten päivät menee nopeaan ja ei kerkeä märehtiä mitään juttuja.
Minä olin esikoisesta yh ja hällä oli korvatulehduskierteet ja muutenkin tois huono nukkuja, nin voit varmaan arvata miten helpolta nyt tuntuu vauvan hoito :) Itkeehän tämäkin pötkylä ja välillä valvottaa, mutta oma asenne on erilainen. Välillä väsyttää tois plajon, mutta ne ihanan ihanat hymyt kyllä korvaa sen :) Ja omaa aikaa kun ottaa niin jaksaa. Jotenkin hassua sanoa näin mutta kahden lapsen kanssa on jotenkin helpompaa kun yhden, ainakin henkisesti ;)
Minä sanon että annna vaan palaa, kun sinulla on noin älyttömän ihana ja osallistuva mies! Vauva-aika on niin lyhyt ja sen menee vaikka päällä seisoen. Mutta jokainen tietenkin tyylillään ja kaikille löytyy ne omat hyvät ratkaisut, mutta piti muutama rohkaisun sana minukin kirjoittaa :) Hyvää jatkoa sinulle :)
By the way, minusta hormonikierukka on aika hyvä, ei tule vuotoja ollenkaan ainakaan minulle. Olen suunnitellut ottaa sen uudelleen kunhan käyn jälkitarkastuksessa, minulle kun ei käy mikään muu ehkäisy, joten olis ihan hyvä saada se nopsaan ;)
Onpas paljon kirjotusvirheitä... Kiirettä pitää niin sitä vaan näppäilee jotain nopeesti. No, kai siitä jotain selvää saa!
selvää ja kiitos tosi paljon rohkaisevista sanoista.
Kumppanissani ei kyllä tosiaan ole moitteen sanaa hoitoon osallistumisessa. Synnytyksen jälkeen minut vain totaalisesti yllätti hormonien aikaansaamat tuntemukset, jotka pelottavat jo nyt. Mutta uskallan toivoa, että kuten sinäkin sanoit, esikoisen myötä saatu kokemus ja myöskin esikoinen läsnäolollaan voivat vaikuttaa suuresti toisen synnytyksen jälkeisiin tuntemuksiin ja tapahtumiin.
Kääk, onpas tässä nyt taas analysointia kerrakseen, mutta jospa siitä kierukasta nyt jokatapauksessa yritän päästä eroon.
Kyllä se teidän lapsukainen siellä sängyssä alkaa ennen pitkää viihtyä, kun jaksatte vaan aina laittaa hänet määrätietoisesti sinne takaisin. Kyllähän meilläkin jonkun aikaa kesti yörallia, mutta nyt se on ohi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Laittakaa lastensänky ostoslistalle ennen kuin kierukanpoisto tekee tehtävänsä ja vietät mahdollisesti aikaa pää vessanpöntössä. Tosin meidän tyttö täytyy vieläkin nukuttaa siten että minä tai mies laulaa vieressä tupakkarullaa.
Ja noista synnytyksen jälkeisistä hormonimyllerryksistä vielä sen verran, että tulet varmasti pääsemään niistäkin helpommalla toisen kohdalla. Ainakin mulle ja kaikille kavereilleni on käynyt niin. Kun toinen lapsi pyörii jaloissa, niin et yksinkertaisesti ehdi filosofoida liikaa. Olet tullut jo kerran äidiksi, eivätkä asiat ole enää niin uusia ja järisyttäviä. Ja jos olotila on yhtä järkyttävä, niin tiedät sen menevän ajallaan ohi, ja edessä on muita ihania asioita kuten uhmaikä. Musta tuntuu, että pientä tämä vauvanhoito on verrattuna uhmaikäisen kanssa tappeluun!
jo tuolla varastossa odottamassa (käytetty siskolta), mutta olisihan noita monia asioita, mitä pitäisi ehkä hoitaa ennenkuin pahoinvointi taas alkais :)
Meillä perinteinen nukutusseremonia on, että mieheni ja minä lauletaan yhdessä sekä Tuku tuku lampaitani, että Tuu tuu tupakkarulla (haluaisi aina lisää ja lisää lauluja). Mutta ehtona tietenkin on, että tytöllä on pää tyynyssä. Ongelma onkin ettei tyttö pistä nykyään millään pötkölleen vaan seisoo sängyssä.
Noh, enisvei, alle tunnin päästä mulla on se hemmetin kierukan poisto. Unohdin kertoa etukäteen, että synnytys tehtiin sektiolla. Muistin nimittäin, että olisivat sillon asettaneet kierukan muuten neuvolassa, mutta koska oli sektio ollut niin passittivat sinne perhesuunnittelusysteemiin (vaikka se kai se yleinen käytäntö pitäis ollakin). Se oli inhottavaa se asettaminen, aloin siinä tieten jo vähän hyperventiloimaankin, poisto kuulemma saattaa olla vielä pahempi. Vaan kuulemma on vaan hyvä jos on menkat samaan aikaan niin se vempele saattaa tulla ulos helpommin. Saas nähdä. Jännittää.
Poisto ei tuntunut yhtään miltää, ei siis yhtään. Asettaminen oli äärimmäisen tuskallista, ja sen jälkeenkin oli kovat kivut koko päivän..