Uskon edelleen, että minulla on aivokasvain. Tämä johtuu välillä ilmenevästä päänsärystä, joka on ilkeäluonteinen. Eli sellaista (tuntuu kuin hermosärkyä) että jostain tietystä pisteestä tuikkaa kunnolla muutaman kerran. Esim. ahdistuneena tai yksinäisenä se usein alkaa.
Olen käynyt lääkäreillä usean kerran eri sairauksien takia. Papa näyte tehtiin (puhdas), rinnat tutkittiin koska luulin että rintasyöpä (ei mitään ollut), luulin, että mahasyöpä, otettiin ulostenäyte ja verikokeet (ei mitään), nyt taas verikokeet ja EKG lääkkeen takia (mielialalääkkeitä) ja normaalit olivat kaikki. Myös HIV testit yms. sukupuolitauti testit olen ottanut, nekin puhtaat.
En usko olevani terve siltikään. Olen varma, että minulla on aivokasvain. Se ei vain näy verikokeissa. Mutta lääkärit eivät ole ottaneet minua vakavissaan!!
Olen käynyt lääkäreillä usean kerran eri sairauksien takia. Papa näyte tehtiin (puhdas), rinnat tutkittiin koska luulin että rintasyöpä (ei mitään ollut), luulin, että mahasyöpä, otettiin ulostenäyte ja verikokeet (ei mitään), nyt taas verikokeet ja EKG lääkkeen takia (mielialalääkkeitä) ja normaalit olivat kaikki. Myös HIV testit yms. sukupuolitauti testit olen ottanut, nekin puhtaat.
En usko olevani terve siltikään. Olen varma, että minulla on aivokasvain. Se ei vain näy verikokeissa. Mutta lääkärit eivät ole ottaneet minua vakavissaan!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
olisiko kyse migreenistä?
Päänsärystä enkä saa enää aikojakaan minnekään ku olen psyk polin potilas, ja he eivät anna minun tehdä mitään kokeita. Lääkärikin vaan kuittaa että tiedäthän että nuo ei ole todellisia. Haluaisin vaan joltain varmistusta kuulostaako oireet aivokasvaimelta.
Hei.Tuonpa oman kokemukseni mieltäsi toivottavasti helpottamaan. Minäkin luulin, että minulla on vähintääkin aivokasvain, koska pääni oli kipeä koko ajan. Kipu oli inhottavaa eikä mitkään särkylääkkeet auttaneet, ei edes 800mg ibuxin.
Olin aivan varma, että nyt teen kuolemaa. Ensin ajattelin, että minulla on alkava aivoverenvuoto, pääni oli todella kipeä ja mielestäni jopa toinensilmäluomeni roikkui, en ollut kyennyt syömään kolmeen päivään ja voin tosi huonosti...no varasin ajan yksityiselle lääkärille ja hänen tutkimustensa jälkeen minua vaivasi todellinen uupumus ja stressi sekä ahdistuneisuus ja siihen liityi paniikkihäiriö kohtaukset.
Olin siis jo aiemmin saanut kamalia kohtauksia joisssa sydän löi 200 ja päässä tuntui "omituiselta" Kysyin sitten lääkäriltä, että voitko sanoa, että minulla ei nyt varmasti ole aivokasvainta.
Lääkäri vastasi minulle, että sen verran mitä hän on aivokasvain potilaita nähnyt niin ei ne ole kotoa päässeet mihinkään sen kovan päänsäryn vuoksi ja että ei aivokasvaimessa ole niin vaihtelevat oireet, että välillä on pää kipeä ja välillä hellittää.
Aivokasvain kipu on todella paha ja siihen kyllä yleensä aina liittyy myös oksentelua ja tajunnan menetystä. Ole siis huoleti, en usko, että sinulla kasvain on päässä, ymmärrän kuitenkin tuskasi ja itsekkin vielä joskus, kun päänsärky taas yllättää ajattelen, että nyt se on menoa mutta sitten tajuan, että ei tässä mitään hätää ole ja keskityn ajattelemaan jotain muuta ja niin se kipukin sieltä lähtee. Päänsärkyni liittyy hyvin pitkälti aina ahdistukseeni ja lääkäri sanoikin sen olevan tyypillistä.
Minullahan on myös diagnosoitu migreeni ja tensio- eli jännityspäänsärky.Yllättävää on se kuinka moni päänsärky voikin johtua niskoista.
Kannattaa käydä fysioterapeutilla(tarvii lääkärin lähetteen) joka katsoo niskan ja kaulan alueen lihakset sinulta, siellä osaavat käsitellä niitä ja antavat venytys ohjeet kotiinkin.
Tsemppiä sinulle ja kokeileppas ensi kerralla, kun päänsärky yllättää niin ajattele jotain ihan muuta, ala vaikka täytellä ristisanatehtäviä, tee jotain mikä saa ajatukset pois siitä särystä. Kyllä se siitä helpottaa
Itselläni juuri samallainen olo kuin sinulla. Olen koko ajan aivan varma että sairastan jotakin todella vakavaa sairautta ja kuolen aivan pian. Olen tämän takia saanut lieviä paniikkikohtauksia ja yleistä ahdistusta on koko ajan. Oireina minulla on koko ajan lievä huimaava olo, epävarma olo kävellessä, paineen tunne päässä joskus, elohiiret joka puolella vartaloa, kamala väsymys, vasemman käden yhtäkkiset kiputuntemukset, puristava olo vasemmassa kädessä,voimattomuus ja pulssin tuntuminen voimakkaana koko vartalossa(tunnen siis pulssini joka paikasta). Olen ollut tässä parin kuukauden aikana varma, että minulla on aivokasvain, ms-tauti tai als.
Terveyskeskuslääkärillä olen käynyt kolmesti oireistani ja sanoi että muka ahdistuksesta kaikki nuo oireet. Perus verikokeet otettiin, ne olivat ok, mutta eihän niistä juuri mikään aivokasvain tai ms-tauti näy! En saa mielenrauhaa ennen kuin minut on tutkittu perusteellisesti. Siksi tilasin ajan yksityiselle neurologille..Ja pahin mitä voi ajatella että onkin jokin airaus, mitä ei oo ikinä edes diaknosoitu tai siihen ei oo hoitokeinoa.Todella raastavaa!
Kävin sit myös psykiatrilla kun lääkäri pisti sinne lähetteen. Nyt syön lääkettä ahdistukseen ja paniikkihäiriöihin. Ja mikä pahinta oireeni ovat lisääntyneet lääkkeet aloitettuani. Nyt en enää tiedä ovatko oireeni tämän lääkityksen sivuvaikutuksia vaiko jonkin sairauden. Nyt siis on ilmennyt voimattomuutta koko vartalossa sekä tärinää. Onneksi lääkkeet ovat jo vaikuttaneet siten etten enää panikoi oireitani..Olo on jotenkin enemmän "hällä väliä" tai "entä sitten jos onkin jotain, sit on".
Olisi kiva jutella lisää kanssasi..Vertaistuki olisi minusta parasta tässä tilassa,kun tuntuu ettei läheset oikeen ymmärrä ja ovat jo aivan kyllästyneitä minuun.
Kirjoituksenne ovat aivan kuin minun kirjoittamiani, olisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka s-postilla jos joku sellaisen haluaa antaa, laitan viestiä:)
Noin 25v sitten vatsaan alkoi koskea selittämättömästä syystä. Minulla oli tietenkin omasta mielestäni vatsasyöpä. Tarkkojenkin tutkimusten jälkeen sellaista ei sitten löytynyt ja valmistauduin tietenkin jo tilaamaan arkkua. Muutamaa vuotta myöhemmin isäni kuoli sydänvikaan ja tietysti moinen vaiva oli myös minulla. Taas tutkittiin ja kymmenien ellei satojen kohtausten(paniikki sellaisten) jälkeen en ollut vieläkään kuollut. Vihdoin vasta pari kolme vuotta sitten sitkeiden utelujen jälkeen sain selville sairastavani paniikkihäiriötä ja siitä seurannutta masennusta. Veisi sivutolkulla tilaa kertoa koko tarina mutta elämä kulkee aaltojen lailla hyvien aikojen ja pahojen hetkien välillä. Uskon ja toivon että saat selville vaivojen todelliset syyt mutta muista että se vaatii sinulta itseltäsi toimia ja sitkeyttä jotka ainakin minulla oli välillä todella kateissa. Tarinan opetus lyhyesti on, älä pelkää katsoa totuutta.Moni ei mene tutkimuksiin ja vaadi lääkäriltä sitä koska pelkää että jotain oikeasti löytyy.Ja jos näin käy olet kuitenkin jo voiton puolella sillä jossittelu loppuu ja voit edetä sen mukaan mitä on tulossa. Kaikkeen löytyy selitys tai ainakin lääketieteellisesti katsoen kaikkeen.